tiistai 12. maaliskuuta 2013

Tiistain 2. päivitys eli aamulla lupaamani riivattu versio eilisestä


Niiden lukijoiden jotka eivät lukeneet aamuista ja muutaman rivin ilmoitustani, on paras aloittaa tästä. Sen jälkeen on luontevampaa siirtyä takaisin tähän tekstiin ja voin vakuuttaa ettei visiitti linkin taakse vie montaa tovia.

Teillle aamulla lukeneille pahoitteluni että lupaamani virallinen päivitys tulee näin myöhään mutta siihen on syy, olen viettänyt kuluneet kaksi päivää rakentaessani itselleni uutta identiteettiä. En ole varastamassa kenenkään- en elävän enkä kuolleen – vaan tekemässä alusta asti koko operaatiota. Vaikeinta on ollut syntymätodistuksen ujuttaminen valtiolliseen tietojärjestelmään eikä se täällä kontrollin luvatussa maassa olekaan mahdollista, vaan on siirryttävä kauas kaakkoon jossa väestönlaskenta tehdään vielä tänäkin päivänä suurimmaksi osaksi huutoäänestyksellä. Nyt on enää parista pienestä detaljista kiinni ja synnyn 73 -vuotiaana burmalaisena, joka on syntynyt Koillis-Kiinassa (valmiiksi leskenä) ja tällä kertaa minulla on tissit eli olen real women. Velkaa heti perkeleesti ja siihen on syynä huono englannin kielentaitoni ja vika eräässä nimeltä mainitsemattomassa maassa olevan nimeltä mainitsemattoman pankin tietojärjestelmässä, meni debetit ja kreditit sekaisin.

Koko ikäni olen ollut nainen, joskin vuosien 1941 -43 välisenä aikana toimin taksikuskina (kyllä, ikävuosista yhdestä kolmeen) Novgorodissa ja sieltä siirryin maatalouslomittajaksi Ghanalaiseen kaivokseen jossa palvelin seitsemän vuotiaaksi asti. Tuona aikana silloiset maanmieheni tunsivat minut Joseph Koppolaisen nimellä ja voin sieluni silmin nähdä itseni ensin rähjäisen Tsaikan ratissa ja sittemmin raahaamassa lypsyjakkaraa timanttikaivoksessa. Vitun kovia aikoja, etten sanoisi. Kymmenen vanhana siirryin jälleen naiseksi ja työskentelin Puolalaisella maalitehtaalla agronomina, erikoisalana maavärit. Tätä hubaa kesti kolme vuotta. Sitten muuttuikin tahti ja minulla vaihtui vehkeet jalkovälissä niin tiuhaan, että piti oikein propuskoista tarkastaa kummat siellä raappahousujen kätköissä kulloinkin on. 13-vuotiaana aloitin tukin uiton Gobin erämaassa jossa hinailin niitä pöliköitä silloisen firmani Gob´s gob's kuka siellä – nimissä kaksi vuotta. Pölyistä ja paskaista työtä ja niinpä löysinkin itseni viisitoista vuotiaana trukin puikoista Etelänapa mantereelta jonne olin perustanut banaanin taivuttamon. Surkeasti meni sillä aikakirjat kertovat etten viihtynyt työssäni kuin vuoden jonka jälkeen yritys haettiin konkurssiin ja onnistuin kuin onnistuinkin myymään kyseisen paskalafkan eräälle ruotsalaiselle sijoittajalle.

16-vuotiaana Bulgarialaiseen leipomoon, tällä kertaa originaalilla Jié Wáng:in (joka muuten tarkoittaa eeppistä tai suurta kuningasta. Sukunimen a:ssa heittomerkki väärin päin toim.huom.) nimellä ja työtehtäviini kuului istua puisella orrella leipomon katon rajassa. Päässäni minulla oli vallan saatanan isot, keltaiset aurinkolasit ja minun piti olla huuhkajaa matkivana pelotteena leipomoa riivaville rotille. Paha pölyallergia pakotti minut luopumaan tuosta haastavasta tehtävästä ja kahden vuoden jälkeen, sain kuitenkin läksiäislahjaksi mukaani seitsemänkymmentä kiloa painavan käkikellon. Sen raakottamisen seurauksena infernaalinen nivustyrä joka operoitiin jostain (= kaavakkeen monimutkaisuus yhdistettynä huonoon kielitaitoon) syystä Keravalaisessa kenttäsairaalassa vaikkei tuohon aikaan Suomessa sodittukaan. 18 -kesäisenä muuttuikin tahti ja muutin Norjaan, jossa toimin latukoneen kelkkana aina kolmekymmentä vuotta ja siinä hommassa tuli nähtyä jos jonkinlaista. Luonnollinen siirtymä vajaa viisikymppisenä olikin sitten öljynporauslautan ankkuriksi ja merenpohjassa viihdyin aina viisi viikkoa sitten alkaneeseen eläkkeeseeni saakka,
tätä ihanaa olotilaa vietän Kennata Babetei:n mielisairaalassa osa-aikaisena mikrotukihenkilönä.

Ei paskempi homma jos ei menetä hermojaan eikä välitä pikku epäloogisuuksista, eihän tämä maakaan – jossa olen saamassa läpi nämä dokumetit – välitä. Maan nimeä en tule koskaan kertomaan tai te ruuhkautatte maan heiveröisen tietojärjestelmän tykkänään. Sen verran kerron ettei kyseessä ole Kiina eikä liioin Ghanakaan, joten ei kannata ruveta niihin maihin yrittämäänkään. Oma hommansa enkä tähän muuten olisi lähtenytkään, ellei Safariel – tuo uusin demonini – olisi minua tähän yllyttänyt. Se alkoi riivata minua jo muutama yö sitten, kertoen kuinka asiat olisivat paremmin jos olisin Kiinassa syntynyt burmalainen leski. Voin kertoa ettei minua kauan tarvinnut yllyttää, ilahduin jopa niin paljon että tein toissapäivänä velkaa ja ostin itselleni seutulipun ja nilkkoihin asti ulottuvan leningin. Nyt ovat helmat paukkuneet meidän pirtissä siihen malliin että avioeropaperit on otettu jälleen esiin ja leluluettelo kaivettu piirongin kätköistä. Pyysin pientä aikalisää eronsuhteen, vedoten siihen etten voi jättää kinkkirouvaa tiedostoihin roikkumaan vaan hänet on virallistettava. Vaatimuksiini suostuttiin,joskin vasta kolmen rauhoittavan piikin ja lepositeiden jälkeen. Todella raivostuttavan hidasta kirjoittaa kun en pysty liikuttamaan kuin oikean käden etusormea ja sekin perkele puutuu tämän tästä.

Ei tästä sen enempää mutta aion saada tämän prosessin läpi vielä tämän yön tunteina, niin voimme taas huomisesta eteenpäin palata normaaliin päiväjärjestykseen Luostarissa. Btw, suoritin Numinion:in avulla sivun latautumistestin ja tulokseksi tuli 6,147 sekuntia (en tiedä onko se yleispätevä vai koskeeko se vain hidasta yhteyttäni) joten tulen siirtämään osan sivulla olevista kikkeistä oman sivun taakse, luonnollisesti nimettynä ja yhden klikkauksen takana. Yhtä palvelua aion myös koittaa ja se on namikka, jota klikkaamalla voin blogin kuunnella perinteisen lukemisen sijaan. Vain siinä tapauksessa ettei oma ääneni kuulosta typerältä, en saanut tahtomiani lukijoita (pari tunnettua dokumenteista sekä uutisista tuttua nimeä), vaan minulle ilmoitettiin suoraan että sinä jätkä voit tunkea sen blogin perseesi ja hakeutua hoitoon. Tämän jälkeen luuri lyötiin tylysti korvaan. Mitäs muuta...eilen tein karvapäivityksen ja siinä samalla kun joka paikka meni taas klaniksi niin päätin tehdä kulmakarvoihin Adidas-viivat ja täytyy sanoa että ne ovat todella – Adidakset. Kaipa ne siitä takaisin kasvavat mutta teidän ei ehkä kannata kokeilla sillä huomasin niiden herättävän perin negatiivisia reaktioita. Vaimon kömpiessä aamulla makkarista hän ei sanonut mitään vaan heitti minua Stephen Hawkingin upealla teoksella nimeltä Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa. Suosittelen sen lukemista, siinä on ajatuksia herättäviä mutta selkokielisesti kerrottuja asioita. Jotain voisi vielä kertoa vaan kello käy joten pyydän vielä anteeksi että tulin jääneeksi netin syövereihin, sinne saa hukkumaan tämän maallisen ajan melko huomaamatta.
Edit 23.34: Sivun latautui uusien järjestelyjen jälkeen 4.370 sec.
Hyvää tiistaita toistamiseen, te rakkaat Luostarin asukkaat ja muut matkaajat.

16 kommenttia:

  1. No sitähän minä tuumasinkin, että kuumessa aivot sulavat vieläkin tehokkaammin.

    Hengästytti lukea! Hirnakka vai kuka muukin on todennut ihan samaa... Kenenkään kirjailijan teksteistä ei kyllä saa samaa efektiä aikaiseksi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan helvetin hyvä homma tuo uusi identiteetti! Mieti nyt, pääsee nauttimaan (sensuroitu)kansalaisilleen suomaa eläkettä ja kaikki tämä hoitui perseellään istuen. Kyllä täytyy sanoa että (sensuroitu) on hyvä maa ja tietotekniikka on taivaasta! :P

      Poista
  2. No niin, nyt saivat selityksen nekin aavistuksen asteella olleet oletukset: olet kyllä mieheksi aika herkkä epeli, joten sisäinen naisesihan se siellä todellakin on kolkutellut.

    Toim.huom. Kaikinainen herkkyys on todellakin oikeasti hyvin positiivista ja tavoiteltavaa, joten tämä on luettavissa pelkästään positiivisena kommenttina. Sinä senkin hellyyttävä rakkauden lähettiläs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minussa ovat feminiiniset piireet hyvin vahvoina sillä olen omituisella tuulella aina kerran kuussa ;D

      Poista
    2. Ei herkkyys ole vain naisille varattua. Ei herkkyydellä ole sukupuolta. Karrrmee stereotypia! Mä vastustan armotta sukupuolisidonnaisia stereotypioita :)

      Poista
    3. Ei kai niin, en ole kovin hyvin perehtynyt tuohon aiheeseen - siis syvällisemmin.

      Poista
  3. Niin hyvin kehitelty henkilöllisyys, että jos 'paljastat' itsesi oikeille tahoille, sinut todetaan ennen pitkää Mantsukuon kauan kadoksissa olleeksi kruununperilliseksi. En tosin ole aivan varma, onko se nykyiseen maailmanaikaan hyvä vai huono asia, mutta mielenkiintoisia seuraamuksia sillä lienee joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tässä saa olla pakarat jäykkänä henkensä säilymisen takia mutta kerranhan se vain kirpaisee...

      Poista
  4. Oh Dear, juuri sun pakaroita ajattelin löysytetyinä helpottavan koko selän elämää. Et viittis vanutella ja venytellä niitä? Helpointa se olis tehdä jonkun taikanäpin muokkauksen jälkeen. Selän elämän helpottamiseksi tarvitaan lihastoimintoketjujen mukaan tehokasta duunia jalkapohjista pohkeita pitkin takareisien kautta pakaroihin hellän venyttävää otetta. Jos näillä neuvoilla löydät osaajan, niin voisit saada helppiä.

    Huokaus.... mä olen niin kaukana, mutta jos etes etänä neuvoen vois löytää helpotusta. Kun lihastoimintoketjun saa komennukseen, niin lopulta helpottaa myös niska, kallonpohja ja päänsäryt. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, josta kaukaakin pääsee vaikuttamaan kokonaisuuteen.

    Nyt olen ihan dööd. Vetäydyn Pepponen mainostamaan ruumislaatikkoon. Ihan tasan tarkaan taas täysin palvelleena. Olkoon asiakkaideni elo kepeämpää. Sen vuoksi tätä työtä jaksaa. Kun lääkärit ilmoittaa, että mitään ei ole tehtävissä, niin toivoa voi antaa. Ei siinä vielä kuitenkaan kaikki...

    Lempeitä unia, Petrone!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaa olenko kironnut tätä nykyistä rahatilannettani? Tämän hetkinen terveydentila kun ei oikein salli isompia rytistyksiä, niin nyt olisi ollut hyvää aikaa lähteä ajelemaan (jos se vaan olisi sen pään aikatauluihin sopinut) mutta haaveeksi jää aika pitkäksi aikaa eteenpäin. Tiedän että varmasti helpottaisi mutta mitäpä elämä olisi ilman pientä tuskaa, synnynnäinen masokisti kun olen :P

      Sä olet hieno ihminen ja välillä pelottaakin että sä siinä empaattisuudessasi ajat itsesi loppuun, varsinkin kun tuo sun työtahtisi ei ole sieltä terveimmästä päästä. Pusuja <3

      Poista
  5. Hyvin menee niin kauan kuin fyysisiin omitui...ominaisuuksiin ei puututa, vai? :) Veikeä maa, taidan arvata. *yskii ja kirjoittautuu itsekin sisään etsien sopivaa henkilöllisyyttä*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin että tajuat heti mistä maasta puhutaan joten ei muuta kuin lankettia sisään. Emittee on kova avainsana, ei ne jaksa lähteä penkomaan... ;D

      Poista
  6. Etelänapamantereella olen aina halunnut käydä. Vähän siis kade.
    Muuten ihan hienoa, että löytyi sisäinen naiseutesi, meissä kaikissahan on molempia sukupuolia, sillai sopivasti;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etelänappiksella on vaan niin helvetin kylmä ettei siellä kovin kauaa viihdy, varsinkin mun naisellinen puoleni soti sitä vastaan - kyykkypissa hyisessä hangessa on jotain ihan hirveetä. Etten sanoisi ai kauheeta! :D

      Poista
  7. Btw, ymmärrän kyllä kiireesi, kun tuo äänestyskin - pahus - on samaan aikaan vielä meneillään. Varmasti pitää kiirettä ainakin savukoneen kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kävin vedonlyönti sivustolla ja siellä on aikas rajut kertoimet sen tummahipiäisen osalta. Oma veikkaukseni on listan ykkönen mutta italialainen se on varmasti tällä kertaa. Savukone tuli parahiksi huollosta joten usvaa putkeen sitten kun se aika koittaa ;D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...