lauantai 13. huhtikuuta 2013

Aamun tekstissä lupaamani, tämän päiväisen huoraamisen tulos


Voi hyvä tavaton mutta tuo huoraaminen on vaikeaa ja nyt kokeiltuani sitä, minun on nostettava hattua heille jotka sitä elämäntilanteensa takia joutuvat pakosta tekemään. En tehnyt testiä pilkatakseni ammattikuntaa vaan mielenkiinnosta ja testatakseni tätä epäkiitollista ja parjattua työtä käytännön tasolla, ts. halusin tietää miten minun käy. No ei hyvin käynyt ja olin suoraan sanoen häpeäksi koko ammattikunnalle ihme liikesarjojeni takia, ne näetsen johtivat asiakkaan joko harhateille tai sitten jouduin - alaan liittyvää termiä käyttäkseni – vitulliseen väittelyyn.

Päästyämme ensimmäisen ostoshelvetin parkkipaikalle, ilmoitin kyydittävälleni että teen markkinatutkimusta (no en kai voinut sanoa hänelle että minäpä alan tästä huoraamaan, niin haeppa sinä ne läskisi ja rättisi) sillä välin kun hän suorittaa ostoksensa. Hetkeä myöhemmin hän oli kadonnut ihmisvilinään ja minä jäin palloilemaan sisääntuloaulaan. Oli aivan hukassa miten minun pitäisi aloittaa ja niinpä suunnistin vessaan harjoittelemaan aloitusrepliikkiäni. Ketään ei ollut toiletissa joten marssin peilin eteen, aloitin viettelevien ja verhottujen katseiden sarjan kunnes huusin kivusta. Noin kahdenkymmen sekunnin kohdalla turpani kramppasi niin pahasti että suuni jäi auki enkä pystynyt muuhun kuin au-au-au-ääntelyyn. Myy nyt siinä sitten itseäsi, änkyttävänä huorana jonka kasvoilla oli ilme jolla olisi kyennyt aiheuttamaan sydämen pysähdyksen päiväkodilliselle pikku pilttejä. Kylmää vettä, hieromista ja treeni jatkui sekä ilmeiden että repliikkien osalta. Mitähän olisin treenannut, ehkäpä jotain viitisen minuuttia niin kuulin vessan perältä seuraavan lauseen: ”Sulla on sen verran möreä ääni että jätetään se ostaminen tältä päivältä väliin”. Ai saatana, viimeisessä kopissa täytyi olla jonkun jalattoman painijan paskalla koska en sisään tullessani nähnyt yhtään jalkaparia pilkistävän minkään kopin oven alta. Ehkäpä se olikin joku toinen munkki joka väänsi torttua levitoidessaan? Joka tapauksessa minä lopetin treenit siihen paikkaan ja syöksyin ulos vessasta ihmisten joukkoon. Jäin odottelemaan sopivaa uhria kulmaukseen joka oli muutamaa kymmentä askelta ennen sisään johtavia ”heiluriovia” eli niitä saatanan lätkiä.

Viimein tuli kaksi naista, ehkäpä viiden kympin kantissa olevia, mukavan näköisiä ja minä että nyt, tässä on tilaisuuteni. Pari nopeaa askelta ja olin naisten rinnalla:
- Kiinnostaako?
- No mikäs nyt pitäisi kiinnostaa?
(Esitin sarjan verhottuja ja vietteleviä katseita)
- Onko sulla joku ongelma?
- Ei, ajattelin vaan että jos kiinnostaa niin tässä sitä olisi. (Viittoilin käsilläni siten, että liikutin kyynärvarsia edes takaisin peukalot ojennettuina kroppaani kohti).
- Kiitos ei, meillä molemmilla on jo ihan hyvät takit.
- Ei kun se mitä on takin alla, sitä mä meinasin.
- Jos sä myyt huumeita tai pimeetä viinaa niin meitä ei kiinnosta.
- No en kun yritän tässä myydä itseäni, kiinnostaako arvon leidejä tälläinen suomalainen mies?
- Vittu sä oot pimee, kaikkien hullujen ne antaa olla vapaalla.

Näin tuli heti ensimmäisellä yrityksellä niin törkeää palautetta että se minut vakuuttumaan tasoni riittämättömyydestä kun ei tuota miehistä komeutta ole annettu edes sillä lusikalla. En kuitenkaan lannistunut vaan uutta yritystä putkeen, ei tämä yritys tähän tyssäisi. Päätin siirtyä ostoshelvetin puolelle.
Tällä kertaa kohteena oli suunnilleen itseni ikäinen ja jotenkin kireän tuntuinen nainen, ilme ainakin oli perin tiukka mikä sai minut päättelemään sen johtuvan elämän ilojen puutteesta ja niinpä lehahdin eukon viereen, kysyen että haluaisiko hän piristää lauantai-iltapäiväänsä tälläisellä viriilillä miehellä?
- Onks tää joku piilokamera-juttu?
- Ei vaan olisin sun ilona rahaa vastaan, kai sä sen tajuat?
(Nainen pysähtyy, katsoo päästä varpaisiin – erityisesti housujen etumusta – kunnes kysyy perin omituisen kysymyksen): - Sä oot varmaan aika nopee juoksemaan?
- Miten niin, miten se tähän liittyy?
- No ei ainakaan tuolla alakerrassa näytä mikään haittaavan reisien liikettä. (päälle todella demoninen nauru ja samassa hän kävelee pois, sen vittumaisen naurun kaikuessa vielä senkin jälkeen kun hän on kadonnut hyllyrivistöjen väliin).

No johan kyntää, tuumasin mutta en antanut tämänkään lannistaa vaan katseeni etsi todella tuskastuneen äidin joka tappeli kolmen muksun kanssa näiden jokaisen kiskoessa naisparkaa kolmeen eri suuntaan. Varma saalis ja paukautin puheille: - Tiedän että sulla on nyt vaikea tilanne mutta kun sä pääset himaan niin kiinnostaisko viettää loppu lauantai mun kanssa, mä nimittäin myyn itseäni rahasta?
(Pieni punastuminen, minuutin harkinta ja hän antaa vastauksen:) - Joo, kahteen sataan mulla olis varaa että käykö? (ennen kuin ehdin vastaamaan, hän jatkaa): - Mutta siten sun pitää aamulla viedä Valtteri tarhaan ja Eetu sen omaan hoitopaikkaan, sulla tulee vähän bussilla ajelua kun mä joudun ottamaan auton. Menee kuienkin niin myöhään etten mä muuten ehdi. Niin ja kun olet vienyt pojat, niin sä voisit tulla takaisin ja saisit vielä viisikymppiä, jos meinaten oot nopee ja ehditään näkemään ennen mun lähtöä. Ei mistään sellaisesta touhusta mutta teet lumityöt kun katolta tuli kaikki alas ja pumppaat kaikkien polkupyörien renkaisiin ilmaa, kohta me päästään pyöräileen. (jäin suu auki tuijottamaan naista ja olin hämmästynyt sillä en tiennyt huoraamisen muuttuneen monipalveluammatiksi 2000-luvulle tultaessa. Eihän tässä nyt mitään talkkarin hommia haettu, perkele sentään. Tällä kertaa pelastus tuli odottamattomalta taholta sillä luurini ilmoitti äänekkäästi jollakulla olevan kiireellistä asiaa. Puhelun jälkeen sanoin että olisi kuulostanut ihan mukavalta hommalta mutta valitettavasti tuli esteitä, joskus toisella kertaa sitten. Tosiasiassa soittaja oli yksi sisaristani joka kertoi tulleensa flunssaan). Erkanimme tahoillemme ja minä painelin suoraan hyllyvälikköön joka oli täynnä erilaisia muvoiastioita, niitä kippoja ja kappoja näytti olevan joka lähtöön joten minä valitsin heppoisen näköisen löylykauhan ja pureskelin raivostuksissani tuhannen päreiksi. Ei tämä huoraaminen tuntunut nyt onnistuvan sitten millään. Päätin yrittää vielä kerran koska aika kävi vähiin sillä kyydittäväni saisi ostoksensa pian tehtyä mikäli vanhat merkit pitäisivät paikkansa. Painelin takaisin sisääntuloaulaan, pyysin infosta yhden A4:sen johon kirjoitin isoin tikkukirjaimin viestin jossa ilmoitin myyväni itseäni rahasta. Tiesin ettei tämä onnistuisi kovin pitkään, joku valittaisi ja taas meikäläistä kannettaisi ulos tuttuun tapaan sandaalit ilmassa.

Pitkään ei tarvinnut istuskella kun sisään purjehti elämää nähnyt ramoona, joka jo kaukaa luki lappuni ja kohdalleni päästyään suorastaan riuhtaisi minut ylös penkistä ja mukaansa. Sanaakaan sanomatta hän kaivoi kännykän taskustaan ja kyseli luurin toisessa päässä olevalta henkilöltä missä päin kauppaa tämä meni ja muutaman okei, joo -sanan jälkeen hän lopetti puhelunsa ja kääntyi katsomaan minuun päin. Olin lyylin tiukassa otteessa ja koitin kipittää tynkäjaloillani sen minkä pääsin koska naisen raajat olivat sitä luokkaa että tuulenhalkojani heilui suunnilleen samalla korkeudella kuin hänen luojan tekemä ja housujen peittämä halkionsa. No ei nyt ihan mutta ei paljon toisinkaan – tosi pitkä muija. Hän aloitti keskustelun varsin suorasukaisesti:
- Vihdoinkin joku joka ei tee tätä niin saatanan vaikeaksi, ollaan partnerin kanssa kauan etsitty kolmatta pyörää. Älä pelästy, tää mun partneri on ihan hellä ja taitava - tuut vielä yllättymään.
No voi helvetti, miksi en ollut tajunnut tuota paperilappu-systeemiä heti alkuun kun kerran näytti onnistuvan laakista ja pääsisinpä vieläpä kahden naisen kanssa! Oi tätä autuutta, nyt katsotaan kuinka pitkälle tässä mennään ja mihin päädytään. Samaan aikaan pohdin kyyydittävän kohtaloa ja sitä, miten sovittaisin nämä kaksi päällekkäistä tapahtumaa onnistuneesti loppuun. Saavuimme pitkän ladyn kanssa mattojen ja verhojen täyttämään hyllyrivistön perälle ja muutamaa sekuntia myöhemmin hänen partnerinsa asteli kulman takaa näkyviin. Kun näin mitä oli luvassa, leukani loksahti toisen kerran auki samana päivänä ja tällä kertaa suustani pääsi sangen äänekäs parahdus. ”Partneri” oli ilmeisesti jonkun myöhäistä joulua viettävän uunista karannut sika, sen verran punakka ja hikoileva äijä hyllyn takaa lyllersi. Pituutta oli vähemmän kuin meikäläisellä mutta painoa triplamäärä ja se hien määrä, ukko näytti vuotavan kuin putous. Ah niitä silmiä, kaksi pientä ampumahaavaa turvonneitten poksien uumenissa ja se pervo, hampaaton hymy sai alakerran ilmoittamaan että nyt ei todellakaan laiteta puntissa hanttiin vaan nyt juostaan. 
Möläytin jotain käsittämätöntä ja pakenin paikalta suoraan pihalle ja autolle. Soitin kyydittävälle ja tämä kertoi kävelevänsä kohti autoa, joten käynnistin Tulivaunut ja sytytin nortin. Kotimatkalla kyydittävä ihmetteli vaitonaisuuttani ja koitti tiedustella markkinatutkimukseni onnistumisesta mutta tyydyin vain murahtelemaan vastaukseksi jotain epäonnistuneesta projektista.

Pyydänkin anteeksi että tämä tulee vasta nyt lupaamani puolen päivän sijaan mutta kotiuduin vasta vähän klo 15.00 jälkeen ja koiran lenkityksen jälkeen ryhdyin naputtelemaan tätä katkeraa tilitystä. Ei minusta ole huoraksi sillä minä olen surkea siinä touhussa, enhän minä päässyt edes huoraamaan. Raha ei vaihtanut omistajaa, aktia ei tapahtunut ei muuten tarvitse siihenkään ostoshelvettiin hetkeen aikaan. Ties vaikka long lady ja vuotava pötikkä vaanisivat jonkun hyllyn takana, vaatien minua osallistumaan Hujoppi alla ja puuskupunkero perseessä – festivaalelle. Ei, siihen minusta ei ole.

Hyvää lauantai-illan jatkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.


28 kommenttia:

  1. Mitäs oot niin ronkeli, ymmärrä hyvän päälle yhtään :D Tuplapaukut tiedossa, niin jätkä vaan nikottelee :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa minä ronkeli? Vaikka juuri tulin koiraa ulkoiluttamasta niin ei edes korpikylää riepotteleva tuulenmyräkkä saanut sitä iljetystä pois mielestäni ;D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No mun tapauksessa saan treenata todella kauan ja epäilen päätyväni haudan lepoon ennen kuin mut noteerataan huoramarkkinoilla.

      Poista
    2. No no! Kyllä se kohderyhmä vielä löytyy. Eipä pidä lannistua.

      Poista
    3. Kyllä tuo kokeilu taisi olla tuossa sillä on se sen verran rankkaa puhaa.

      Poista
  3. Valuutta on tiukassa maailmalla ja yrittäjyys viheliäinen elossa pysymisen laji.

    Miesten on vaikea myydä itseään, kun suuri osa naisia jakaa ilmaiseksi. Aina saa kun haluaa. En ole tosin ns. ulkomarkkinoilla testannut yli 16 vuoteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valuutta on tosi kireässä ja kuten jo tekstissä sanoin, lakkia täytyy nostaa heille jotka elantonsa ko. ammatista hankkivat.

      Poista
  4. Juu, kyllä mä taipuisin myös tuohon talkkariin ennemmin kuin mieshutsuun. Miks siitä pitäis vielä maksaa että saa sänkyynsä äijän joka pilkkii useammalla avannolla? Sori, mutta vähän kuolleena syntynyt ajatus tää.

    Mieshuorasta kertova kotimainen leffa Miehen työ kertoo sitten vähän erilaista tarinaa. Ehkä heillekin on siis saumansa, mene ja tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tälläinen must to do -testi ja totesin ettei musta tosiaankan ole tuohon hommaan. Kaikkea sitä tulee kokeiltua mutta pakonomainen tarve tietää omakohtaisesti saa tekemään kaikenlaista ja onpahan tämäkin paskarasti käyty läpi.

      Sitä punkeroa katsellessani tuli väkisin mieleen mihinkä alan ammattilaiset joutuvat nöyrtymään tai ainakin osa heistä. *Brrhh*

      Kuulin muuten vasta ekaa kertaa tuosta leffasta ja täytyykin katsoa se joku kerta.

      Poista
  5. Käyn saunassa ja palaan astialle, luvassa tälle illalle on vielä ainakin uusi radiolähetys ja muuta horinaa. *Ottaa piiiitkän kulauksen Tsompin markkinoimaa Franz - Josephin karvasvettä*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa kun vasitin, että karvasvesi on vain tarvittaessa vaivoihin! Ja nyt sillä oikeen aletaan länträtä täällä! Pitänee sitten itsekin ryystää öh maistaa.

      Poista
    2. No minähän olen niin vaivainen kuin vaivainen vain voi olla! Eikä noita sun liemiä voi vastustaa sillä ne on niitä harvoja aineita jotka kiskaisee värit päälle.
      *Ottaa aivan tajuttoman pitkän kulauksen*

      Poista
  6. Kyllä sulla oli väärä kohderyhmä! Mullakin ois käyttöä joskus lihalle, sellaselle hyvin roikkuneelle - kissikin tykkäis *kulauttelee omaa karvasta vettään välissä* Niin että, jos oot vaimon kanssa jo lukenut sen opaskirjan, niin eikun ensin harjoittelemaan vaimon kanssa ja sitten Malmille toteuttamaan. Mä voin laittaa ekat leidit jonoon. Joo, siellä on sitten muutama sua vielä hullumpi, mutt ei se varmaan haittaa: niillä on lovvoa kuiteskin (mutt keklut kaa)! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai Malmille duuniin ;D
      No hittolainen, kirja on luettu ja treenattukin on mutta sitten kun tuun niin Vinski pidetään kaukana! :D

      Nuo puukottavat leidit kyllä ovat aika arveluttavia paitsi jos tuut mun turvamiehekseni eikun turvanaiseksi :D

      Poista
  7. Vituttaa, kun avatari ei näy :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano viisaampana voinko auttaa? Täytyyhän se saada näkyviin!

      Poista
  8. Voi hyvänen aika sun kanssas, kyllä oot melko kloppi noitten penikoitten juttujen kanssa. Kaikkea sitä "aikuinen" mies menee tekemään.( huomasitko muuten että toi mies ei ollut lainausmerkeissä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Elina sellainen periaate meikäläisellä että asia on pakko kokea niin omakohtaissti kuin pystyy jotta sitä pystyy katsomaan tai arvioimaan kunnolla.

      Poista
  9. No mulla ei mennyt yhtään sen paremmin tänään kauppakeskuksessa. Edes Karim Z. Yskowicz ei ollut kiinnostunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Toisaalta se on pelkästään Karim tappio kun ei ymmärrä hyvän päälle.

      Poista
  10. No voi sentään... Toisaalta sitä aloitusrepliikkiä olisi ehkä pitänyt hioa myyvemmäksi. ;)
    Tästä tuli itse asiassa mieleen tarina, jonka taannoin kirjoitin. Vaikkakin siinä miehen rooli oli olla toisella puolella, mutta silti jotain yhteneväisyyksiä tässä taitaa olla :P
    http://mrsb-ajatuksia.blogspot.no/2013/01/katu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiton hyvä teksti! Ehkäpä se tosiaankin on kiinni siitä aloitusreplasta ;)

      Poista
  11. Ethän sie sitten päässyt ite ammattia harjoittamaankaan vaan homma sössiintyi ihan markkinointiin ja oikean kohderyhmän löytymiseen... tai sen kohderyhmän ei-löytymiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en niin ja se kuvastaakin hyvin tätä surkeuttani ko. ammatissa eli nälkään kuolisin jota huoraamaan joutuisin leipäni eteen.

      Poista
  12. Sellainen se on tilanne tässä markkinataloudessa, että rahasta ei mene kaupaksi tavara, jota toisaalla annetaan ilmaiseksi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hittolainen, sehän se pistää vihaksi kun niitä kaikkia ilmaisjakelijoita alalla pyörii ;D

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...