maanantai 29. huhtikuuta 2013

Braveheart by räkätinpaska


Piti aloittaa tämä aamu positiivisemmissa merkeissä kuin eilinen mutta nyt puoli päätä räkätinpaskassa ja nakit jäässä ei tuo olo enää olekaan niin järin positiivinen. Aamun lenkillä koiruuden kanssa huomasin suureksi ilokseni sellaisen asian, että ilmeisesti joku Birdlife Suomi-porukkaan kuuluva räkättien halaaja päättänyt syöttää noille vitun paska-automaateille ylivuotiset mustikkansa pakastimensa uumenista, sillä se about puoli litraa paskaa mikä rojahti taivaista naamaani oli todella sinistä. Kotiin päästyäni menin peilin eteen ja katso, sieltähän kurkisti Mel Gibson kesken Braveheartin kuvausten. Välittömästi suihkuun, jossa peseytymiseni lisäksi tarjosin koko taloyhtiölle (via ilmastointikanavat) ns. Katkeroituneen Miehen aamuhartauden.Tässä tilaisuudessa toimin itse sekä katkeroitunelaisena (vrt.kappalainen) ja surukuntana (vrt.seurakunta). Päästeltyäni kitapurjeiden koko leveydeltä esimanauksen, siihen vastasi surukunta hysteerisellä kirkumisella jonka sai aikaan kloriten ja vetyperoksidin yhdistelmä mikä myös loistavana räkätinpaskan desinfioijana tunnetaan.

No oikeesti, eilinen meni niin syvällä depiksen pohjamudissa että siihen puuttui jo vaimonikin, ei suinkaan huolissaan henkisestä terveydentilastani vaan huomatessaan läheisyydessäni olevien viherkasvien alkavan näivettyä ja tiputella lehtiään, puhumattakaan siitä että maito happani jääkaappiin. Negatiivisuus on mahtava voima ja tämä tehköön tiettäväksi myös viherpiiperoille heidän käydessään loppumatonta sotaa rikkaruohoja vastaan. Dahlia's death by depression – syndrooma (suom. versio jumalauta kun joriinit jumittaa) on tuttu ilmiö maailman johtaville Arno Kasveille.
Vitutuksen ollessa korkeimmillaan ihminen havainnoi ympäristöään huomattavasti paremmin ja tämän seikan totesin eilisen aikana moneen otteeseen, sillä mikään ei rivitalossa ärsytä niin paljon kuin sanomalehden selailu joka tapahtuu taloyhtiön toisessa päässä. Rapistelisivat sitä aamun aviisiaan jossain muualla koska olen satavarma ettei sitä tilaustakaan ole maksettu.

Toinen huomion arvoinen seikka on se, ettei tänä päivänä kannata mitään säästää – kaikki roskiin vaan muutaman käyttökerran jälkeen. No saatana, koska ei tänne korpeen näytä tulevan kevättä laisinkaan, aamulla oli pakko ottaa pipo uudestaan käyttöön lämpömittarin näyttäessä – 2:ta astetta ja tämä jos mikä aiheutti riemunkiljahduksia. Suurin piirtein kuukausi sitten päätin keventää vaimoni työtaakkaa ja pestä osan talvivaatteistani itse ja teinkin niin, ylpeänä siitä että voin ottaa ensi syksynä puhtaat kamppeet. Kipitin varastoon ja revin kynnet verillä ison, muovisen säilytyslaatikon kantta auki jonka kiinalaiset ystävämme olivat valmistaneet periaatteella ”Kun kerran suljet niin ei sitä sitten enää avatakaan”. Muutamaa minuuttia,vasaraa ja yhtä haljennutta kylkeä myöhemmin tuo Mystery box suostui oksentamaan sisältönsä varaston lattialle (tällä kohtaa ne riemunkiljahdukset).

Vaatekasan päällimmäisenä oli valkoinen, punaisella logolla varustettu postisäkki. Omituinen juttu koska vaimo ei ollut sanonut sanaakaan postisäkistä pakatessaan kamat lootaan ja ihmettelinkin miksi se ylipäätään oli lootaan joutunut. Otin sen käteeni tutkiakseni lähemmin ja hittolainen, vitut se mikään postisäkki ollut vaan meikäläisen hieno Osuuspankin mainospipo. Brodeeratussa tekstissä luki aivan selvästi pankin nimi ja vakuudeksi nimen perässä vieläpä logo, jossa Eikka P:n korvat pilkistävät rautakangen takaa. Tottahan te tuon vallattoman dirikan muistatte? Saatanan akka oli silkkaa ilkeyttään laittanut sen laatikkoon, ehkäpä muistuttaakseen meikäläistä pesuohjelman valinnassa villavaatteiden osalla. Vitutti niin paljon että jätin vaatteet varaston lattialle ja kiskaisin postisäkin päähäni, koira remmiin ja menoksi. Säkki valui korville saaden nuo muutenkin juhlavat siipimutterit taipumaan luonnottomaan asentoon mutta en välittänyt, en vaikka tiaiset oksilla hakkasivat siipiään kylkiään vasten ja nauroivat vedet silmissä.

Tiedän että pieniä ovat maalliset murheet mutta nyt ollaan tilanteessa jossa paskaa kirjaimellisesti sataa taivaalta eikä se kovin paljon innosta. Käytin suurimman osan eilistä päivää saadakseni lainoitettua Tulivaunujen remonttia mutta paljon jäi uupumaan. Rengasasiassa kävi niin, että sen eturenkaan tyhjenemisen aiheutti kolmen sentin viilto ja viillossa komeili tämän aamun tarkistuksessa pala olutpullon ruskeaa lasia. Sinänsä kurja juttu kun ei tästä ole kuin vajaa kaksi viikkoa jolloin revin nastat niistä renkaista (joilla olisi mennyt ensi talvi vielä komeasti), syynä se ettei ollut varaa ostaa kesärenkaita. No, nyt joudun sitten hankkimaan yhden kappaleen talvirenkaita koska sekarengastustahan ei samalla akselilla hyväksytä ja alustavien hintatiedustelujen mukaan kiitos, kuulemiin ja hyvää päivää eli enpä tiedä kauanko ransu tuossa parkkiksella kököttää. Se ei kyllä voi seistä kauan koska se on välttämätön ehto töissä käymiselle – jo pelkästään työkalujen kuskaamisen takia – mutta ensin se todellakin on saatava liikkeelle. Koska kipupolilta ei kuulu lausuntoa niin se on aivan sama mitä siinä lukee (sitten kun ja ennen kaikkea jos se tulee) ja jos selkä naksahtaa lopullisesti eli jalattomuus on tosiasia niin sitten se on niin. Nyt tämä paskassa vellominen loppu.

En ole unohtanut teitä ja palaan lueskelemaan kunhan saan hoidettua alta pois jälleen yhden velkaneuvotteluistani, toivottavasti saisin puhuttua vielä jonkin verran lainaa. Kesä meneekin sitten mukavasti tuttuun tapaan nollakatteella kun makselen tämän paskan ruotoni aiheuttaman työkyvyttömyyden takia syntynyttä velkataakkaa. Daa, kello on kohta kymmentä vaille kahdeksan ja minä valmistaudun kohtapuoliin alkavaan aneluun koska noilla rahamiehillä on – kuten tiedämme - tiukka aikataulu ja audienssini on sovittu alakvaksi vartin yli kahdeksan.

Hyvää maanataita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.





26 kommenttia:

  1. Ei voi sanoa mitään! Life sucks and then you die...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin rakas Polgani, näinhän se menee.

      Poista
  2. Kas vain, en oo tienny tuollaista sääntöä noiden renkaiden kanssa. Kyllä niin iloisenkirjavassa renkueessa on munkin autot välillä menny, ettei kahta samanlaista oo ollu...

    Mutta jos tässä nyt jonkun lohduttavan sananparren sitten laittas, niin "mikä ei tapa, se vituttaa". Ei, ei tuo lohduta yhtään. Mutta jotakuta saattas kyllä ilahduttaa se, että peilistä katsoo Mel Gibson :) (Nuorempana kuin se nyt on...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niitä on kaikenlaisia sääntöjä ja tuo (vaikka se kirpaiseekin) on ihan hyvä koska renkaat vaikuttaa ajettavuuteen niin paljon. Eikä tässä vielä kuolemaa tehdä vaikka elämä toisinaan painaa vähän enemmän maata kohti eli taipuu vaan ei katkea.

      Poista
  3. Sellainen huomio, että masennus ja vitutus ovat kaksi aivan eri asiaa. Masennuksen alhoissa ei jaksa välittää mistään. Kun masennusjakson jälkeen huomaan, että jotkut asiat alkavat vituttaa, tiedän, että oloni on menossa parempaan päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on ja puhdas vitutus joka vaihtuu raivoksi, on aina terveen merkki mutta toisinaan siihen vaiheeseen pääseminen kestää.

      Poista
    2. Jo vain tiedän, että kestää...

      Poista
  4. Justiinsa kuten Rantis sanoi. Itselläni masennusjaksosta ei ole mitään muistikuvaa... siis miten selvisin. Muistan vain jossain vaiheessa istuneeni itkemässä sängynlaidalla tuntikausia lohduttomana. Ne välit lasten kouluunlaiton ja sieltä tuloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sympatiat Armi, tuota tilannetta ei toivoisi kenellekään ja täytyy lakkia nostaa selviämisestäsi. Moni olisi jäänyt siihen sängynlaidalle. Oli se sitten oma tai sairaalan.

      Poista
  5. Jos viherkasvit kuihtuvat ja maito happanee negatiivisuuden voimasta, niin voisikohan sitä energian määrää hyödyntää jotenkin. Kytkeä vaikka energian lähteen sähköverkkoon jonkin pienemmän voimalaitoksen tilalle ;)

    (Yritän olla hauska, käske lopettaa, jos ei toimi...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämän vitutuksen aiheuttaman raivareiden energiaa olisi voinut hyödyntääkin vaikka ne nyt olivat lyhyitä ja täysin tarpeettomia räjähtämisiä.

      Poista
  6. Leuka rintaan ja nöyränä kohti uusia vastoinkäymisiä. Jaxuhalit sinne, täällä ei mene yhtään vahvemmin. Mutta kyllä tästä vielä noustaan, kuin usva paskasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin joten sitä kohti on mentävä vaikka kuinka kaihertaisi. Nimittäin se todella kaihertaa tällä hetkellä.

      Poista
    2. Ohhoh, oli ihan pohjakosketuksen paikka? Auh. Myötätuntoa ja yläpeukkua, ei muuhun pysty tälleen etänä.

      Poista
  7. hello! Miksihän meikäläinen on velkajärjestelyssä? Juuri siksi, että työkyvyttömyys alkoi samaan aikaan kun piti maksella lasten autokoulut, auton vakuutusmaksut kaksin kappalein jälkikasvun paetessa armeijaan, ja tuli hiukan otettua vippiä. Anteeksi vuodatus, mutta tunnen tuskasi noiden talvirenkaiden osalta sekä sairausajan palkanmenetykset. Lisäksi linnunpaska sekä myöskin keväinen kadunvarsikoiranpaska ovat vittumaisia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se Tsompi on että kaikki hauskuus tulee kerralla ja sitä saa maksella loppuikänsä, siitäkin huolimatta ettei olisi ihan koko pakettia tarvinnut/halunnut. Paskoista samaa mieltä ja räkätit ovat itsestään perkeleestä.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. No niinhän tämä varmasti kaikille on mutta joskus se on sanottava ääneen. Niin turhaa kuin se onkin.

      Poista
    2. Parasta on kuitenkin puhua nämä asiat ulos itsestään. Kamalaa, jos joutuisi pitämään kaikki sisällään.
      En tiedä, auttaako puhuminen sinua, mutta minun on ainakin pakko saada puhua, muuten pää räjähtää.

      Poista
    3. Kyllä me Elina ollaan sun kans ihan samanlaisia. Pää mojahtaa jos joutuu tukahduttamaan sen pahan olonsa eikä siitä todellakaan seuraa mitään hyvää. On siis parempi puhua silloin kuin siltä tuntuu.

      Poista
  9. Olen pahoillani, mieli laukkaa enkä pysty lukemaan yhtäkään kappaletta kokonaan. Mutta tuulen että voin kommentoida tähän että vitunvitunvittu. "Ymmärrän".

    Anteeksi asiattomuuteni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmi, ei sun tarvitse mitään anteeksi pyydellä sillä asia on just noin.

      Poista
    2. TUULEN LUULEN TUULEN LUULEN.

      Ei muuta!

      Poista
  10. Ei niin huonosti etteikö jotakin hyvääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on mutta sitä ei sen suuren tuskan keskellä tahdo muistaa kun on niin tärkeää rypeä siinä omassa p****ssa.

      Poista
  11. Rakkaat ystävät, pyydän anteeksi mutta lukemiseni jää tältä illalta koska viime yö meni aivan vituilleen ja tänään oli sen verran rankka päivä etteivät silmät pysy auki. Olkoon huominen parempi ja kiitos kaikille kommenteista, eritoten kannustavista tuolla aiemmin. Kävin ne läpi (vastaillen) ja nyt on meikäläinen niin morjes että on pakko panna luut laatikkoon edes hetkeksi. Hyvää yötä kaikille, koittakaa saada nukutuksi. Rakastan teitä - oikeesti.

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...