torstai 18. huhtikuuta 2013

Hallusinaatio-joen vesi sai Jokis Maijan kutomaan Never ending socks:it! (aka Untolla on pesupallot pyörässä)


The Korvessa järjestettiin eilen ”Katsopas kun muuntajasta valuu hunajaa” - juhla mikä tarkoittaa sitä että rakkauden ja hallusinaatioiden täyttämä kesä 2013 on virallisesti saapunut tännekin helvetin ryteikköjen ja hetteikkömaiden keskelle.Tämä teksti saattaa hypähdellä – siis ajatustasolla – koska olen vieläkin aineissa eikä rationaalinen puoleni oikein toimi. Jos rehellisiä ollaan niin ei se ole toiminutkaan Gudrun Hammarstickelin tempun jälkeen, sillä tuo naikkonen pudotti minut ensimmäisen kerran betonille toimiessaan Kätilöopistolla sikiön lähdättäjänä.

Mukava muija ja muistan syntymähetkestäni sen, että joku kiskoo minua takajalasta ja huutaa ruotsinkielen voittoisella aksentilla ”Tulethan sinä perkele sieltä etkä äitees vaivoiksi jää!”. Mahdoton kiskaisu ja sitten lähdetiin niin pitkälle kuin napanuora antoi periksi. Syitä tähän oli monia; olin kylmissäni kömpinyt perätilaan ja vieläpä väärin päin ja kaiken lisäksi olin onnistunut ns. potkaisemaan luukun kiinni jolloin kohdusta pimeni valot ja happi loppui. Tästä syystä olin syntymähetkellä sinisempi kuin kaikki smurffit yhteensä. No eipä mitään, Gudrun otti kopin ja katkaisi tuon iljettävän näköisen ravintoletkun vauhdissa mutta sortui omaan näppäryyteensä eli ei saanut niillä kopokäsillään meikäläisen limaisesta kropasta kiinni, joten ainoaksi vaihtoehdokseni ja kätilöiden suureksi hämmästykseksi oli huutanut täysin virheettömällä venäjän kielellä että ”täältä tullaan betoni” minkä jälkeen muistini katkesi useiksi viikoiksi. Sanonkin muuten tässä sivuhuomautuksena että minä muutan venäjälle koska siellä on mukavaa porukkaa ja heikäläiset ymmärtää tätä mieltäni repivää sairauttani paremmin kuin muut, ainakin mitä on tilastoihin uskominen. Katsokaas kun ulkomaista Venäjällä on eniten Luostarin lukijoita ja eilisen päivän aikana heitä kävi enemmän kuin suomalaisia. Täytyykin ruveta verestämään vanhoja kielitaitojani. Muutan perkele tuohon rajanpintaan vaikkapa Vaalimaan tulliaseman viereen mistä huutelen uuden kotimaani rajavartioille tyyliin että kannattaa muuten kollata se bussi kunnolla, mä tunne ton porukan ja joka reissulla on ollut saatanalliset jemmat ympäri dösää. Itse siemailen Stolishnajaa sen kolmen neliön datsani terassilla ja katselen kun porukat kärvistelevät kumirukkanen perseessä tullin pihalla. Kylläpä minä olen viivakoodimainen mies.

Niin mutta piti puhua siitä juhlasta eikä mistään tulevista muutoista. Katsokaas kun tätä kyläämme hallitsee vuori (aivan, se on vuori vaikkei sitä kartoissa näykään) ja tämän vuoren rinteiltä saa alkunsa kylämme halkaiseva joki joka laskee vetensä läheiseen, suureen vesistöön. No ei se mikään joki ole vaan suht leveä paskaoja mutta on siinä joskus kirkasta vettäkin ja ansaitsee näin nimityksen joki. Tätä pikku jokeamme toiset kutsuvat Kikatusten puroksi ja toiset taas Nonyksi (No nythän se löi värit päälle!). Nimitysten takana on laajat salomaat aivan helvetillisine petoeläinkantoineen ja suuret laidunmaat joilla käyskentelevät ne sarvipäiset otukset (tiedätte kyllä, ne täplikkäät jotka kommunikoivat sillä yhdellä tavulla). En tiedä miten tämän kauniisti sanoisi mutta tämän järjettömän eläinpopulaation in- ja out- toimintojen (varsinkin se out) seurauksena joessa virtaava vesi muuttuu kesän mittaan melko prosenttipitoiseksi nesteeksi. En kuitenkaan kerro minkä aineen prosenttipitoisuuksista puhutaan.
Anyway, eilen tuo ihana joki vapautui talven kahleista ja suuret vesimassat rynnistivät alas vuoren rinteiltä, vieden iloisesti mukanaan parin kaupunkilaisen ökyrikkaan mulkun talvella rakentaman talon mennessään. Ihan oikein, he kun luulivat että joki kuuluu heille ja rakensivat hienot talonsa aivan joen rantaan ja tekipä se toinen läskipää terassinkin joen päälle paalujen varaan. Minä tunsin suurta yhteyttä luontoäidin kanssa katsellessani ohitse ryskäävää pirttiä jonka keittiön ikkunassa näkyi ankarasti kiroileva ökyäijä hänen yrittäessä pysyä pystyssä virauksessa keinahtelevan rytökasansa lattialla. Niin, aina joen vapautuessa jääpeitteestään me kyläläiset kokoonumme joen ääreen kuksiemme ja kippojemme kanssa siemailemaan tuota jumalaista nestettä. Näin keväällä sitä voi vielä juoda mutta keskikesällä sarvipäiden ilmestyttyä laitumille se käy turhan vahvaksi eikä syksyn tullen joen vettä voi juoda enää muut kuin me pahimmat sekakäyttäjät. Syynä tähän on se, että tiedätte mitä hirvimiehet tekevät juotuaan koko päivän viinaa också kaljaa sekä ammuttuaan mukamas tähdättyjä heittolaukauksia kohti sarvipäitä – sekä metsässä asustelevia että niitä laitumella olevia. Näille viinan huuruisille metsien miehille kun riittää että otuksella on sarvet päässä, värillä ei niin väliä.

Niinpä meitä eilenkin kokoontui arviolta kolmesataa kyläläistä joen penkalle imuroimaan joen todella mysteeristä vettä. Paikalla olivat kaikki vauvoista vaareihin ja mummoista merisiileihin. Hienoa yhteislaulua jota haittasi aivan sairas tuuli joka vei äänen mennessään ja näin porukan kirkonkylän puoleinen pää tuli neljä säkeistöä jäljessä mutta ei se siinä kunnossa haitannut. Katselimme kuinka muuntajasta alkoi valua hunajaa ja linnut lentelivät takaperin, tällä kertaa korpimailla tuttua rewind-lentoa eli ne roudasivat pesätarpeita pesästä poispäin. En tiedä muuten onko tuolla ilmiöllä tekemistä tuon veden kanssa koska se esiintyy vain tämän suuren juhlan aikaan. Paljon käy ulkopaikkakuntalaisiakin kinuamassa huikkaa ja eritoten urheiluväkeä aina ulkomaita myöten. Viime mainitun porukan houkutteli paikalle yksi äijä – olisikohan ollut joku Kari vai oliko se Pekka, en minä enää muista mutta sen muistan että hän oli jonkun salkun ja sieltä löytyneiden juttujen takia tullut vähän sivummalle etelästä ja näin eksyi keskelle meidän ”Katsopas kun muuntajasta valuu hunajaa” -juhlaamme. No hittolainen, Vähästalon Gunnar – tuo 92-vuotias jäärä – halusi vetäistä vielä vetäistä menneen talven viimeisen hiihtolenkin ja vetäisikin niin, laajalla kynnöspeltoaukealla (lumeton) tämä sissi tempaisi kympin lenkin aikaan 13 min.44 sec. Helvetillinen aika ja varsinkin kun hän teki sen tasatyönnöin ja vieläpä siten ettei suksista ottanut kuin takapäät maahan kiinni. Saatanallinen pölypilvi vaan näkyi Gunnarin sivakoidessa kynnösmaalla. Gunnarin eukko vähätteli tätä sanoen ettei Gunnar ollut juonut vasta kuin kaksi desiä joen vettä joten iltaan mennessä aika varmasti puolittuu. Voitte kuvitella Karin ilmeet kun hän näki tämän, sain nimittäin tietooni hänen olevan aika kiinnostunut hiihtämisestä ja 92-vuotias kääpä kiskaisee kynnöspellolla tuollaisen ajan kympille niin kyllä siinä varmasti vakuuttuukin vaikka olisi minkälainen skeptikko. Kari oli valmis tarjoamaan mielettömiä summia vedestä mutta sitä ei myyty, eräs Alma jolla on kylän ainoa laajakaistayhteys ja joka ylipäätään seuraa ulkomaailman asioita, sanoi ettei hän missään nimessä halua piikitellä mutta vesi pysyy kylällä ja korkeintaan kylän palomiesten ruiskuissa. En tiedä mitä vittua Alma tuolla tarkoitti mutta Kari lähti melko kyrpiintyneen näköisenä pois.

Se on hieno juhla missä vanhempi väki esittelee puhdetöitään; esim. Höppävaaran Unto oli korvannut lonkkavolvonsa pyörät pesukoneen rummuilla ja kehui kuinka pykki tulee puhtaaksi pyöräilylenkillä. Rohkenimme epäillä pesutulosta veden puutteen takia mistä Unto suuttui aivan saatanasti, hän huusi ettemmekö seuraa nykyaikaa sillä nythän on jo pitkään ollut pesupalloja. No, avattiin siinä molemmat rummut ja etummaisessa olivat Unton sukat + 57 pesupalloa ja takimmaisessa Unton paskaiset raappahousut + 98 pesupalloa. Ei ole Unto ehkä sisäistänyt noiden pesupallojen ideaa mutta emme hennoneet sanoa sitä, antaa ukon pyöräillä pyykkinsä puhtaaksi. Toinen työ mikä herätti vilkastakin keskustelua varsinkin kylän muorien keskuudessa, olivat Jokis Maijan Never ending socksit. Hän oli antanut niille englanninkielisen nimen varmana siitä, että niistä tulee hittituote maailmalla. Olimme jo juhlan alussa katselleet että onpas Maijan reidet turvonneet valtavasti ja syykin selvisi hänen esitellessään sukkansa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sukat olivat kahdeksan metriä kudottua putkea joka oli rullattu reisiin. Villasukat peittivät näin jalat varpaista reisiin asti ja kysyessämme mikä oli homman nimi, Maija valisti: Sukan kantapään kuluessa tahi varpaiden pukatessa itsensä kärjestä läpi, kiskaistaan yläpäästä sukkaa lisää ja ommellaan varpaiden päästä putki jälleen kiinni. Loppu leikataan pois. Hän oli ommellut pienen laukunkin jossa oli pari kerää lankaa ja kutimet, tulivat kuulemma sukkien mukana. Näin sukat eivät loppuisi koskaan – tai no kestäisivät heti helvetin kauan – kun yläpäästä voisi rempoa lisää tuotetta mikä helpottaisi osaltaan verenkiertoa jaloissa. En tiedä onko Maija sekoamassa vai oliko hän käynyt jo aiemmin lopputalvesta joen yläjuoksulla ryystämässä virtaavaa vettä mutta ei tuo idea ihan terveestä haulista ole. Tosin minä en ymmärrä kutomisesta mitään joten voihan se olla ihan toimivakin juttu.
Paljon muitakin käsitöitä nähtiin hallusinaatioiden ohessa ja kaikilla oli mukavaa, tänään olisi vuorossa vielä jälkilöylyt joen penkalla ja taidankin lähteä katsomaan mitä siellä on tarjolla.

Hyvää torstaita teille; te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.


26 kommenttia:

  1. Tekisköhän se Maija mullekin sellaiset Never endingit? Tuppaa tuo ääreisverenkierto välillä reistaamaan - villasukat on must mutta olishan se kotoisaa sujauttaa kädetkin reisien väliin ja sinne sukan toiseen päähän. You know what I mean!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä kysyä Maijalta jahka se selviää. Tiedänkyllä mitä tarkoitat ja se sai aikaan varsin mielenkiintoisia ajatuksia..

      Poista
  2. Mä taas ottaisin semmoisen tonkallisen vettä, tai itseasiassa voisiko saada tänne sellaisen etäjakelupisteen?
    PS: Meillä Malmilla siitä ei maksettaisi, mutta avitettaisiin korpimaita käytännön tasolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta tuon sulle vaikka parikin tonkallista jahka etelään suunnistan. Sinä jos kuka olet etuoikeutettu maistamaan tätä korpimaiden nektaria! :D

      Poista
  3. Minäkään en ole koskaan sisäistänyt pesupallojen ideaa;) Tonkallinen vettä tilaukseen myös, tulen noutamaan, ja maksan sen sienipiirakalla, vaihtotalous, you know;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tonkallinen vettä tulee ilman muuta ja se olkoon vaikkapa iloinen adoptiolapsen tuliainen, ainoa asia minkä hän on pystynyt pelastamaan entisestä ja täysin lahonneesta kotitalostaan. Sen sienipiirkan voit sitten sujauttaa iltarukouksen yhteydessä patjan alle ;D

      Poista
    2. Voi, Peppis, mun täytyy tunnustaa yks asia. Mä pyysin Rantista vähän miettimään tota adoptioasiaa (oman bloginsa kommenttilootassa). Älä oo vihanen ;)

      Poista
    3. :( Niin, kukapa mun puoliani pitäisi... *lähtee vähän saatanan liukkaasti katsomaan mitä siellä onjuoruttu*

      Poista
    4. Ei tässä mitään,adoptiopaperit on vetämässä (* kuiskaa: Sirpa, nyt tulee sanomista*) ja kaikki hyvin. Sirpa on varmaan vähän kateellinen kun ei saanut itse sua adoptoida;)
      ;DD


      Poista
    5. Kävinkin sitten katsomassa teidän rienaamisenne siellä Rantiksen mestalla ja minäkö muka ADHD -suursyömäri?! Nyt ei kyllä hyvä heilu jahka tästä ensimmäisestä shokkiaallosta toivun niin jotain...jotain...tapahtuu ;D

      Poista
    6. ADHD-suursyömäri *aivan hervotonta naurua*
      Kultaseni, sä oot käsittänyt ihan väärin. Kuten Rantis tuolla sanoi, oon niin kateellinen, kun hän saa adoptoida sut.

      *pakko lähteä ulos nauramaan, ukko mulkoilee siihen malliin. Ei pysty keskittymään veroilmoituksen tekoon* :DDDD

      Poista
    7. Eipäs nyt enää yritetä pakitella...! :D

      Poista
  4. Miksi en ole ennen tätä tehnyt aikaisemmin ja miksei kukaan ole kertonut!?
    Piskuinen Opera pelittää aivan saatanan paljon sukkelammin kuin Chrome tai Tulikettu ja tässä on se syötteiden lukuohjelmakin + muita (nopeita) hienouksia. Oi tätä ilon päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota, Operassa on lopulta pieniä ongelmia... mulla oli ennen kans vain Opera. Nyt on Tulikettu kuiteskin, tietyistä syistä. Käytin Operaa ja IE:tä monia vuosia...

      Poista
    2. No niinpä ja havaitsin sen äsken katkerasti joten vaihdoin Chromeen takaisin. Jatkuvasti hirtti kiinni.

      Poista
  5. Ilmiselvästi sienessä kirjoitettu, eikö? Jos vesi ei ole karvasta, en tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei aina ehdi huomata mitä suuhunsa laittaa ja vesi on todella karvasta, sen voin taata! ;D

      Poista
    2. Opera on hyvin edistyksellinen selain minäkin käytän sitä usein. Nettisujen näkyvyys on oikeastaan Operalla parhainta.

      Poista
    3. niin ja ennenkaikkea tisujen! ;D

      Poista
    4. En haikaile Operan perään, tulikettu täyttää mun kaikki toiveet jo nyt. Nimimerkki 'Ei se vaihtamalla parane'.

      Poista
    5. Juu, huomasin kans äsken ja vaihdoin takaisin Chromeen sillä ei Opera kestänyt hullun kyydissä vaan tilttasi vähän päästä.

      Poista
  6. Yhdessä tuntemassani korvessa on järvi, jossa olen kuullut olevan samantyyppistä vettä, mutta seisovaa eli pohjasta kun kauhaisee niin saa oikeinkin väkevää. Rupesi epäilyttämään että tuo joki laskee juuri siihen järveen. O_o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sitähän ei tiedä vaikka samassa korvessa oltaisiin sillä alkulähteillä voipi olla kyseinen järvi....

      Poista
  7. Ei hemmetti, ollaanko me kaikki saman alkulähteen äärellä? Justiinsa katselin kun naapurin vävy reutoo mönkijällä pitkin kevätmärkiä pellonreunoja. Sillä hepulla on kaikki mahdolliset moottorillakäyvät menopelit ja ajaa perhana rinkiä näiden meidän tilusten ympärillä. Varmaan käyttää polttoaineena sitä 'menovettä' ja käy itsekin välillä 'tankilla'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa saattaa olla perää että kysessä on jokin helvetin maanalainen lähde jonka vesi virtaa kaikkialle. Ilmankos me suomalaiset olemme niin pässiä kansaa, minkä todistaa tuo sun naapurin vävyn käyttäytyminenkin.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...