maanantai 22. huhtikuuta 2013

Salasana minkä takia pankinjohtaja sai keskellä yötä turpaansa


Jouduin herättämään pankinjohtajan viime yönä ja siitä seurasikin sitten sellainen rumba johon osallistui myös pari ison dirikan lähisukulaista. Katsokaas kun minä olen tämän päätäni repivän hulluuden lisäksi – tai siitä johtuen – vallan perkeleen vainoharhainen. Lähes kaikki toimintoni arkisessa elämässä on enemmän tai vähemmän eli todella paljon enemmän kryptattua ja se jos mikä vie aikaa. Tämä vainoharhaisuus alkoi oikeastaaan jo 90-luvun alkupuolella, jolloin omistin Peugeot 504:n ja vieläpä suht uuden sellaisen. Noihin aikoihin autoissa oli käynnistyksenestojärjestelmä, sellainen naurettava nelinumeroinen koodi jonka Uotilan lapsetkin olisivat saaneet hakkeroitua viidessä minuutissa auki. Niinpä minä marssin maahantuojan pakeille ja vaadin saada parempaa suojausta juuri hankkimalleni omaisuudelle. Ilmeisesti tajusivat ettei kajahtaneen kanssa kannata ruveta väittelemään ja asensivat tai paremminkin rukkasivat käynnistyksenestoa siten, että normi nelinumeroisen luvun sijaan siihen joutui näpyttelemään 127 merkkiä. Alkuaikoina ostosreissut läheiseen kaupunkiin olivat yhtä helvettiä, sillä eihän hatara pääni tahtonut muistaa koko salasanaa eli numerosarjaa ja tästä syystä esim. vuoden 1994 lokakuussa parkkimittareihin tuli hakattua 8779.50,- markkaa rahaa. Se oli surkea näky, silloinen eukko kyyhöttää parkkimittarilla räntäsateessa ja näyttää ihan kengurulta parkkikolikoiden venyttäessä hänen tarjouksessa olleen tuulipuvun taskuja ja meikäläinen on hikisessä kabiinissa hakkaamassa numerosarjaa sormet rakoilla. Tämä muuten oli suuressa avioero-oikeudenkäynnissä merkittävin argumentti jonka hän esitti avioeron perusteeksi. Väitti että olen aiheuttanut hänelle tarpeetonta kärsimystä. Mitä muutamasta kylmänkyhmystä, pääasia ettei Pösöä pöllitty.

Olen onnistunut saamaan huomattavan moneen paikkaan tuon vaatimani 127 merkin salauksen koska niin pankit kuin vakuutusyhtiöt ovat riemuissaan siitä, että joku viitsii tänä päivänä suhtautua vakavasti omaisuutensa suojelemiseen. Ihmisethän viljelevät pankkikorttiensa tunnuksia miten sattuu ja teputtavat sitten pankkiin poraten että joku vatipää on tyhjentänyt heidän tilinsä. Minulla ei ole siitä pelkoa sillä järjestään pakkasella olevaa tiliäni suojaa 127 numeroa. Tosin tästä on kustannuksiakin, varsinkin suuremmissa taajamissa pelkkä katetiedustelu automaatilla maksaa minulle useita satoja euroja. Siksi että kyllästyin ottamaan turpaani vihaiselta väkijoukolta joka jonotti takanani koska ottaahan se numerolitanian näpyttely oman aikansa ja varsinkin kireimpien pakkasten aikaan ihmisten hermot eivät kestä odottelua. No, nykyään teen lupahakemuksen että saan jakaa (en myy vaan jaan mutta siihenkin täällä sarvikuonojen maassa tarvitaan lupa) grillaamiani makkaroita lisukkeineen, on sovittava kiinteistön omistajan kanssa tästä toimenpiteestä, makkaroiden ostaminen maksaa ja samoin grillin kaasu, siivoukset ja jätemaksut vielä siihen päälle. Niin ja sinapit ja ketsupit. Näin yhden katetiedustelun hinnaksi tulee keskimäärin 480,- euroa lupineen ja makkaroineen sillä ilmaista grillikyrsää menee esim. jonkun marketin seinällä aivan vitusti.

Normipäivänä alan aamuisin näpyttelemään tuossa 04.00 aikoihin ensin puhelintani auki, pin-koodia en ole pystynyt muuttamaan mutta puhelimen turvakoodina on se tuttu ja turvallinen 127 merkin suojaus ja se jos mikä ottaa aikaa. En vaan tajua miksi näissä luureissa pitää olla niin jumalattomaton pienet näppäimet jotka ovat aika vaikeita tälläisten koposormien näpyteltäväksi. Näytölle tulee pelkkiä tähtiä sitä mukaa kun hakkaa enka ma voi tieta jos tulee painettua kahta näppäintä yhtä aikaa tai peräti väärää. Lopussa ok:ta painettaessa puhelin usein rääkäisee ja ilmoittaa koodin olevan virheellinen ja koko homma alusta, yhden aamun yritysten keksiarvo on tällä hetkellä kokolailla kahdeksan.
Sama juttu on tietokoneen kanssa. Käynnistyessään se pyytää salasanaa ja koko homma toppaa siihen jos sitä ei ole, pidemmälle ei pääse. Mainittakoon että kaikkia s-postejani, bloggeria ja muita sydeemejä kuten veikkausta ja Hanna-tädin huuruiset piparit-sivustoa suojaavat yhtäpitkät salasanat joten ei niihin muut pääse, siitä tämävainoharhaisuuteni pitää huolen.

No,viime yönä olimme jo nukkumassa kun heräsin tietoisuuteen että multa oli jäänyt tekemättä yksi tärkeä toimi joten ei muuta kuin ylös ja koneelle. Sitten se tapahtui, mieleni täytti musta aukko enkä muistanut kuin ensimmäiset 118 merkkiä ja sehän ei riitä. Ei tullut mieleen vaikka kuinka yritin - salasanan loppu oli kadonnut dementian raiskaamien aivojeni uumeniin. Olin pakotettu soittamaan pankinjohtajalle koska kaikki salasanani ovat kirjoitetussa muodossa pankin tallelokerossa ja saisin ne sieltä, ongelmana oli yöaika mutta päätin yrittää. Skeptikoille voin kertoa että helppoahan se oli olisi tallettaa salasanat muistitikulle ja tökätä tikku eukon koneeseen mutta en minä niin hullu ole että tallettaisin jotain näin tärkeää tikulle jonka voi kuka tahansa napata mukaansa. Sitä paitsi suojaisin kuitenkin sen tikunkin joten se siitä. Pankinjohtaja suostui pitkin hampain tulemaan tämän kerran avaamaan pankin ovet också holvin, kun vakuutin että kyseessä oli elämä ja kuolema (tosiasiassa jäi yksi pitkäveto tekemättä). Onneksi asun täällä korvessa missä ihmiset eivät ole etääntyneet toisistaan ja tälläinenkin onnistuu, jossain kaupungissa tilini oli lopetettu ja käsketty painumaan helvettiin häiriköimästä. Tämä meidän pankinjohtaja on väljä tyyppi ja nytkin hän kahautti pankin pihamaalle volvollaan, päällään neljän tuulen hattu,aivan saatanan virttyneet kalsarit ja vaaleanpunainen aamutakki joka todennäköisesti oli rouvan omaisuutta.

Hyvät yöt toivoteltuamme dirikka ryhtyi näpyttelemään hälläreitä pois päältä eikä mennyt kuin hetki, kun karmea manaaminen täytti pankin pihan. Kehveli oli niin ikään unohtanut hällärin koodin joten eihän siihen muuta ratkaisua ollut kuin soittaa sen eukolle ja pyytää tuomaan piirongin laatikosta sen seitsemien kalsarien kätköistä paperilappu jossa koodi oli. Muija kuulosti selkeästi tuohtuneelta mutta lupasi lähteä matkaan ja saapuikin yllättävän nopeasti, tosin kiroilu kuului jo kaukaa hänen kurvatessaan pankin pihaan. Kottarainen perkele oli unohtanut kämpän avaimet sisälle siihen 400 neliön korsuun ja huusi kuin oikohöylä. Taas nokialaista kouraan ja vävypoikaa hereille, reppana kun oli vara-avaimen onnellinen omistaja. Vävypoika ei yhtään nikotellut sillä tiesi että jos pahemmin ryhtyy vittuilemaan niin lähdöt tuli suvusta ja miinusmerkki luottotietoihin. Saapuessaan tuo nuorimies oli maansa myyneen näköinen ja syykin selvisi; kytät perkele olivat jostain syystä pitäneet ihme yöratsiaa ja hän tuli velvollisuuttaan suorittaessaan revitelleeksi kahdeksankympin alueella satasen nopeutta tutkaan ja helvetillisillä sakoillahan häntä muistettiin välittömästi.

Pahoittelin kaikkien puolesta ja lupasin tarjota kahvit meillä, se oli vähintä mitä voisin tehdä ja koska kellokin näytti siinä vaiheessa olevan 04.12, lähdettiin porukalla meille. Lätkis haukkui raivokkaasti ja minulla tuli kiire antaa sille makkaraa ettemme olisi herättänyt päämiestä eli rakasta vaimoani joka uinaili makkarissa. Siinä kahvitellessamme, kun koneeni oli saatu auki, keskustelu ajautui salauksen hienouksiin ja se lähti lapasesta koska pankinjohtajan porukka on ihan näin meidän kesken sanottuna aivan päästä pideltävää porukkaa. Pian oltiin perustamassa salasana-foorumia ja vävypoika innostui suunnittelemaan omaa saittia jossa käyttäjät voisivat osallistua todella hämärien algoritmien suunnitteluun etc. Mielestäni pankkiirin eukko veti pahiten överiksi sillä hän alkoi laulaa itse keksimäänsä kryptauslaulua ja olen varma siitä, että tuon ruisräähkän kiekuminen oli se viimeinen niitti mikä herätti eukon. Olisittepa nähneet kuinka tuo tummahipiäinen naaras syösyi makkarista tulisen valkyrian tavoin ja ryhtyi jakelemaan algoritmejä sekä salasanoja milloin oikealla, milloin vasemmalla kädellä. Siinä lakkasi pankkiirin eukon koloratuurijoiku ja vävypojan sössötys, minä sain perinteisen, ns. mouhijärveläisen leukaperiini ja pankkiiri himself otti vastaan sellaisen avarin että hänen tämänpäiväiset kokoukset siirrettäneen hamaan tulevaisuuteen puuttuvien hampaiden ja mustuneen silmän takia.

Tähän tapaan on aamu täällä vaatimattomassa korsussamme alkanut ja toivonkin että teillä se on sujunut hieman rauhallisemmin.
Hyvää maanataita ja alkavaa viikkoa teille,te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Edit: syy miksi eilinen radiolähetys jäi toteutumatta oli Lätkiksen päätös lähteä omille teilleen juoksuaikansa riivamana. Suurin osa illasta meni neitiä etsiessä.

26 kommenttia:

  1. pii = 3, 14159 26535 89793 23846 26433 83279 jne

    Meillä oli matikan opiskejoilla yliopistolla kisa kuka muistaa eniten piin likiarvon desimaaleja. Itse opettelin toista sataa, voittajalla oli muutama enemmän;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps: Toivottavasti Lätkis selvisi ilman urosten kähmimisiä;)

      Poista
    2. Toislla ihmisillä on järjetön kyky muistaa pitkiä numerosarjoja ja tämä minunkin muistini - joka on oikeasti heikko - kykenee muistamaan numeroita huomattavasti paremmin kuin kuultua/luettua tekstiä. Autismia? Muistini oli toissaviikolla tehtyjen testien mukaan mennyt huonommaksi kuin -08 tehdyissä jopa niin paljon, ettei neuron psykologi nähnyt mitään järkeä uudelleen kouluttamisessa. Ei siis paskapuhetta kun puhun itsestäni dementikkona.

      Poista
  2. Esikoisella ihan oikeasti on joku perkeleen piin likiarvo kahdenteenkymmenenteensitsemänteen numeroon saakka tai jotain. Mulla loksahtaa aina suu auki kun se rupeaa sitä näppäilemään että miten voit tuon muistaa.

    Se piti vaihtaa kun mursn edellisen, se oli kakkakasa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näitä löytyy, olen nähnyt erään nuoren herran (10v.) käyttävän sellaista salaustekniikkaa (merkistön liki kaikki merkit, pituus 48 merkkiä) ulkomuistista että voi hyvänen aika, ei voinut kuin ihmetellä.

      Ps. Kakkakasa on todella vakuuttava! :D

      Poista
  3. Voihan numeroita muistaa helpostikin, kun keksii sarjaan jonkin logiikan. Muuten kyllä kaikenlaiset salasanat joita nykyään on joka paikassa, ovat vihonviimeinen asia. Ärrh!

    Jatkoviesti postissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Logiikka on se juttu muussakin muistamisessa ja toisilla on jopa loruja joiden avulla he kykenevät muistamaan vaikeita asioita.

      Salasanat ovat hankalia - varsinkin paikoissa joissa niitä tarvitsee (tulee käytyä) harvoin.
      *lähtee kauhtana paukkuen postilaatikolle*

      Poista
  4. Kevättä rinnoissa... sitä juoksennellaan narttujen perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, ja vieläpä karvaisten sellaisten! :D

      Poista
  5. Salasanat ovat oikeastaan kakunpala, mutta näkisittepä joskus Belgan livenä koodaamassa jotain, mitä olen pyytänyt puolihuolimattomasti taas tekemään. Sitä vaan katsoo silmät ymmyrkäisenä :o Takoo samalla nopeudella, mitä meikäläinen normitekstiä (sokkona, 10-sormijärjestelmällä...) En tiedä keneen se laps on tullut ja onko se oma (no joo, ruokahalusta ja omituisuudesta päätellen ehkä). Eli olen takuuvarma, ettei normiarvailu ulotu salasanoihini.

    Btw - käypäs Liiterissä: siellä oli Vapuksi munkinkaapuja tiettävästi myytävänä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella miltä Belga (ja Brlgan nakit) näyttää! On se jumalauta ihme juttu että se, mikä on toisille täyttä hepreaa, on toisille itsestään selvyys. Olisikohan tuolla asialla jotain tekemistä älykkyysosamaäärän kanssa?

      Liiterissä munkinkaapuja?! Voi Polga rakas, kiitos tästä tiedosta sillä sellai(sia)nen on saatava! :D

      Poista
  6. Mun kasikakkonen mude muistaa ulkoa pankkitilinsä numeron. Minä en muista edes automaattikortin tunnuslukua. Ja nyt unohdin, mitä muuta mun piti kirjoittaa. Polga: Eikö ole nunnille mitään tarjolla Liiterissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota... eiks se oo normaalia, ett muistaa pankkitilinsä numeron? *nolostuu, koska ainakin muistaa*
      En mä tiedä, kato Litskun mainoksesta.... se oli niissä vappuhärpäkkeissä sisäsivuilla http://www.lidl-pageflip.com/fi.html?kid=wOKOZI

      Poista
    2. No kyllä pankkitilin numero täytyy muistaa tai oikeastaan se on helppo muistaa koska sisältää niin paljon katkeraa katsottavaa..

      Olihan liiterissä nunnienkin asuja ja sairaanhoitajien ja merimiestyttöjen ja ja ja ... ;D

      Poista
  7. En edes kehtaa kertoa mitä kaikkia numeroita muistan. Jostain syystä numerot painuvat mieleeni. Muistan vieläkin monien ihmisten kännykkänumerot, alkuvuosina kun kännykät tuli, elin pitkään ilman, että tallensin yhtään yksityistä numeroa kännykkään. Työnumerot oli pakko.

    Kuka siellä Piitä haukkui, sehän on vaan 'sama kuin ympyrän kehän suhde halkaisijaan' ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan edelleen paljon puhelinnumeroita (ynnä muuta sälää) ajalta ennen kännyköitä. Nykyään yritän tietoisesti olla painamatta niitä mieleen, kun kaikki tarpeellinen kuitenkin on kännykässä. Tuntuu, että tulee ylikuormitusta kaikesta muistettavasta.

      Poista
    2. Muistamista tosiaan on, joka paikkaan on tunnus/koodi ja pitää rekisteröityä yms.

      Ennen oli tämäkin paremmin;)

      Poista
    3. Mä muistan ystävien lankapuhelinnumeroita lapsuudesta.. mitähän kaikkea turhaa sitä kantaakaan tuolla kovalevyllä.

      Poista
    4. Mulla on tuo puhelinnumeroiden muistaminen hiipunut kännykän myötä ja sen on harmi, koska muutenkin tuo muisti menee huonoksi niin pitäisi sitä harjoittaa koko ajan ettei se kokonaan katoa.

      Poista
  8. voi hyvänen aika, mun pää on niin hatara ettei sinne mitkään piit mahdu ja turhaa tietoa se minulle olisikin, kun en tiedä mitä sillä tekisin.
    Mikä ihmeen amatsoni sulla siellä on, kun mustana ryntää vieraita löylyttämään, eikä kunnon emännän tavoin kiiruhda laittamaan pöytää koreaksi yöllisiä vieraita varten:)
    Ei haittaa, jos mun kortit ja salasanat viedään, kerran olen kokenut senkin kun ulkolaiset rosvot kuvasivat automaatilla käynnin ja yrittivät ameriikoissa ostaa luotolla, mutta kun mun kortissa ei ole luottoa, niin jäivät kiinni. Eikä mun tilillä ole koskaan rahaa, joten turha edes yrittää. Anteeksi pieni vale, nytkin on 3e70s, joten ei kai tässä ihan persaukisia olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, muuten meidän päämies on leppeä ja vieraanvarainen mutta auta armias jos tuon univaikeuksista kärsivän vähiä unia mennään häiritsemään niin silloin on helvetti irti ;D

      Mulla on sama juttu tuon tilin suhteen eli ei mitään paniikkia jos kortti katoaa - tulee vaan paha mieli niille jotka yrittävät luukuttaa sitä.

      Poista
    2. Vois tehdä aamuyön kestitykset tiukkaa täälläkin:)

      Poista
  9. Viimeksi olen tainnut nähdä yhtä eläviä kuvia päässäni, kun aikanaan törmäsin Luostarin tiiliseinään ensi kertaa ja luin sun jutun siitä kuinka poltit hanurisi kiukaaseen useammankin kerran, iskettyäsi vielä pollasi seinään sen perspalon seurauksena.

    Tuo lapinhattuun, kalsonkeihin ja aamutakkiin pukeutunut pankkiiri kuulostaa tutulta. Olen tainnut nähdä joskus jossain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, se on hyvä että sä pystyt visualisoimaan tuon ikävän tilanteen ja mitä pankinjohtajaan tulee, niin meillähän on näitä muitakin yhteisiä tuttuja ollut tässä aikaisemminkin ;D

      Poista
  10. Itse asiassa juuri tänä alkuvuonna olen ensimmäistä kertaa laittanut salasanat talteen tikulle, vaikka muistan ne ulkoakin. En koskaan anna koneen muistaa niitä puolestani, olen vainoharhainen niiden suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään anna koneen tallentaa mitään salasanoja mutta olen oikeasti vainoharhainen tuon tikun suhteen. Tosin meillä käy niin harvoin porukkaa ja nekin vähät sellaista väleä ettei varkauksista ole pelkoa mutta silti.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...