maanantai 15. huhtikuuta 2013

Tositarina jänöpuvun käytöstä perunavarkaissa (älä juo itseäsi tähän kuntoon)


Kuten jo viimeisimmässä Luostarin radion lähetyksessä totesin, oli minulla kunnia tavata Varjojen maan edustajia enemmänkin eilisen päivän aikana. Tajuttomuus ja Kuolema käyttivät minua melko pitkällä reissulla pimeällä puolella ja näin jälleen kerran mikä ihanuus meikäläistä odottaa. Olivat sorvaneet maisemaa sitten viime näkemän ja päätyneet siihen tulokseen, että laitetaanpa jätkä kulkemaan sama paska uudestaan läpi koska ei se tästä ekasta kerrasta opi yhtään mitään. Voi vehviläinen, taas 47 vuotta yhtä kyntämistä ja velkojien pakoilua, puhumattakaan siitä mieleenpainuvasta kesästä -97 jolloin keittelin silloisen asuntoni puuhellalla perunoita. No eihän tuo sinänsä mitään mutta otetaanpa huomioon että asunto oli vajaan kolmenkymmenen neliön koppi ja pihalla +32 astetta lämmintä. Miksikö piti sitten keittää sillä koko kämpän hornan kattilaksi muuttavalla puuhellalla? No sitä sopii kysyä Vattenfallin miehiltä, nehän ne sähköt katkaisivat ja heti viideksi viikoksi.

Se oli kyllä niin vittumainen kesä tai oikeastaan koko vuosi etten sitä pahemmin halua muistella. Ei ehkä kannata juoda kaikkia rahojaan jo alkukeväästä ja katsella sitten tv:stä toinen toistaan hienompia ruokamainoksia, se pistää mahan mouruamaan siihen malliin että minunkin asuntooni suoritettiin rynnäkkö. Ensin tuli neljä poliisia, sitten eläinsuojeluvalvoja ja sosiaalitantta rikosilmoituksen tehneen kukkahattutädin kanssa. Meikä laitettiin rautoihin ja aloitettiin kuulustelut kissan kohtalosta. Kysyin että minkä ihmeen kissan? No sen jota täällä olet rääkännyt päiväkausia, siihen tulee nyt loppu ja saat kärsiä sinäkin. Eivät perkeleet uskoneet vaikka väitin sen aivan sairaan mouruamisen olleen lähtöisin mahastani, vaan minut laitettiin patteriin toisilla käsiraudoilla kiinni ja koko orkesteri ryhtyi ratsaamaan kämppää.

Kauhistuneena katselin kuinka irtaimistoni sai kyytiä; niin lensi nurkkaan olkkarin pöytänä toimiva hieno pahvilaatikko jonka oli löytänyt kaupan roskiksesta ja saman kohtalon sai nojatuolini joka oli sellainen yhdistelmäjakkara. Alunperin se on suunniteltu 24 olutpullon kantamiseen mutta sen päällä oli kiva istua kun siitä jäi sellainen vohvelikuvio perseeseen. Varsinkin jos on niin jumissa temppuvedestä ettei motoriikka enää pelaa eikä pääse siitä ylös. Voin vakuuttaa että kolmen päivän session jälkeen saa oikein arvuutella että mistä lokosesta se Papasmurffi oikein tulikaan, on ne jäljet sen verran syvät. Myös hieno tv-vastaanottimeni joka oli hieman karibun persläpeä suurempi, paiskattiin tylysti menemään ja niinpä se järkyttävän harvalla resoluutiolla varustettu kuvaputki pimeni. No, tästä ei niin suurta haittaa sillä seuraavana päivänä pimeni ne sähkötkin. Eipä säästynyt vuoteenikaan rytyytykseltä ja parahdin katsellessani kuinka kovakouraisesti rakasta viiden sentin superlon-patjaani piestiin – eihän sekään mitä tahansa kestä. Ei kestä ei, virkavallan edustajat olivat saaneet päähänsä että olin ilmeisesti ommellut oletetun kissa-paran patjani sisään ja kiistelivät nyt että kumpi patjan oikein ratsaa. Toinen veti kaakkoon ja toinen luoteeseen sillä seurauksella että kas, nyt minulla oli kaksi sikiöasennossa nukkumiseen tarkoitettua patjaa. Voi jumalauta se meni keskeltä poikki ja vielä viistottain, samaa syssyyn lakanakin. Turhautuneena toinen officereistä kenkäisi ei niin untuvaista tyynyä ja pian me koko porukka ihasteltiin katon rajasta laskeutuvia ”Näillä on ihan turha tipun koittaa lentoon” - höyheniä. Ainoa mikä sai hymyn nousemaan huulilleni ratsian aikana, oli kukkahattutädin eksyminen keittiön nurkassa olevaan ja suhteettoman isoon kuiva-ainekaappiin. Tuo lattiasta kattoon asti ulottuva möhkäle oli todella iso ja se oli huokunut tyhjyyttään koko hallintakauteni ajan. Nauratti kun se ämmä huhuili kaapin perältä apua, tyyyliin täällä on pimeää enkä osaa pois. Viimein he saivat tarpeekseen ja lähtivät mäkelään.

Ei se perunoidenkaan hommaaminen niin helppoa ollut siilä ne joutui varastamaan koska pesoja ei kerta kaikkiaan ollut. Juoppohulluudessani ajattelin olla näppärä jätkä ja niinpä tein Uffaffaa-laatikosta löytämästäni keinoturkista itselleni jänöpuvun pitkine korvine kaikkineen. Mielestäni se oli hieno mutta myöhemmin sain tuntea ettei seitsemänkymmentä viisi kiloinen,horjahteleva jänis vakuuta ketään. Varsinkin kun joka toisella loikalla jänö suistuu nurin kompastuttuaan omaan turkkiinsa ja ilman täyttää perkeleet ja muut hornan asukkaiden nimet. Ei, kaksi kertaa kaivoin hauleja perseestäni också reidestäni, ensimmäisellä kerralla skeet-paukun pienet mutta vihaiset haulit jysähtivät kankkuuni ja vain paksu jänöpukuni pelasti minut vakavammilta vammoilta. Silloin saivat ne kolme ohikulkijaa hämmästellä suomalaisen luonnon monimuotoisuutta sillä ei sitä kovin montaa kertaa näe jäniksen lenkkaavan kahdella jalalla ja kiroilevan hartaasti, nippu perunanvarsia toisessa etukäpälässään. Ellen aivan väärin nähnyt, niin kolmikon viimeisenä kulkeva mieshenkilö otti todella tukevan huikan taskumatistaan ennen kuin ryhtyi räpeltämään rinnuksillaan keikkuvia kiikareita.

Toisella kertaa kuti tuli kauempaa mutta haulit olivat isompia ja tekivät aivan helvetin kipeää eikä tilannetta helpottanut rankka vesisade. Tyhmä kun olin, tein jänöpuvun vimpan päälle eli se peitti myös jalkaterät kokonaisuudessaan. Voitte kuvitella kuinka märkä savi tarttuu turkkiin kiinni ja pian hoipuinkin laukausten kajahdellessa (kolme kappaletta laukauksia joista kaksi onneksi ohi, tosin toisen katkaistessa oikean korvan) pitkin savista peltoa vallan saatanalliset tilsat jalkapohjissa. Tottakai jänöpuku venyi ja silmänreiät painuivat jonnekin leuan tienoille joten jouduin täysin sokeana rymyämään karkuun pitkin peltoa. Olin turvallani jatkuvasti joten päätin edetä pomppimalla, joskaan sekään ei ollut hyvä idea sillä nyt myös pupun naamaan alkoi tarttua savea huolestuttava määrä, naama kun painui saveen vähintään joka kolmannella loikalla. Laukausten loputtua ryömin pää alhaalla loppumatkan kylää halkovan asfalttitien ojaan missä ryhdyin ankarasti kiroillen repimään sitä perkeleen karvaviritystä päältäni. Pahaksi onnekseni – sokkona kun pakenin – olin tullut melko lähelle kylän keskustaa ja kuulin ahdistavan pukuni sisään itkun tuhertamista ja paheksuvia naisten ääniä. No jumalauta, eikö paikallinen päiväkoti suorittanut ohimarssia tiellä ja kauhistuneet kakarat katselivat kuinka kiroileva, savinen ja melko hyvässä laitamyötäisessä oleva jänö kuoriutuu nahastaan. Uskonpa ettei päiväkodilla ole hetkeen luettu eläinaiheisia kirjoja. Vitutti niin paljon että heitin ne perunanvarretkin menemään eikä niissä enää mitään perunoitakaan ollut, mitä nyt muutama rupinen yksilö.

Näin, tarinan joka sana on totta ja sanonpahan vaan että jos sen viinan kanssa on läträttävä niin älkää juoko itseänne tuohon kuntoon. Elämä kun ei oikein tunnu elämisen arvoiselta saviselta, nälkäisenä ja susihaulit perseessä.

Hyvää maanataita sekä alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Ps. Käykääpä täällä, täältä lappaa porukkaa heti helvetisti ja täältä saa jotain laihdutusneuvojakin?

18 kommenttia:

  1. Jänikset on päivän teema. Meillä vaan ihan pikkuisen pienempinä kuin sulla (yhteensä kilo kaksisataa grammaa jos sulla sellaset 70kg...)

    Mainiota maanantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänikset ovat kyllä mukavia joskin tuolloin en tuntenut kauheasti sympatiaa.

      Oikein hyvää alkavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Oisit varastanut edes porkkanoita vähän kylkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Tosin siinä kunnossa ei tuo järki oikein pelannut..

      Poista
  3. On se hyvä, että tuollaisia tekoja tuottava juoma on jäänyt menneisyyteen. On näistä täälläkin kokemusta esim. jäätä kannattaa irrottaa peltikatosta kivihakulla hakkaamalla ja senic on hyvä auraauto, kun ei viitsi hakea lapiota, eikä muista ettei ole enää maastoautoa alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopas muuta ja on sitä näköjään sullakin tuota kokemuspohjaa.Varsinkin hakun käyttö sai aikaan kylmänväreitä selkäpiissä kun säälin peltikatto parkaa.

      Poista
  4. Ai että jänis loikki perunanvarret kainalossa, eikä silti herättänyt ohikulkijoissa sympatioita. Voi harmi;) Minä olisin jo säälistä tarjonnut sille omia kasvattamiani porkkanoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli tästä voimme päätellä mun loikkineen ihan väärissä maastoissa. Taas tuli todistettua mun kurja tuurini ;)

      Poista
  5. On sulla ainakin ollut elämässä väriä ja vauhtia, vaikka muusta sitten olisikin ollut puutetta. Mutta ihan kiva, että meno on tasaantunut noiden päivien jälkeen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Puutteessa olen syntynyt ja puutteessa elän - arghhh tätä ihmisen eloa ;D

      Poista
    2. Mutta oli tässä tarinassa positiivinenkin puoli: et päätynyt pupuna pataan ;)

      Poista
    3. Siitäpä olisikin tullut muhennos! ;D

      Poista
  6. Viina ei ole oikeastaan kenenkään juoma, edes niiden viisaiden. Hyvä rohto pahaan oloon, mutta kun seuraavana päivänä on vielä huonompi olla, niin ei kovin käypä. Tämä asia korostui myös viikonloppuna päivystyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käynyt seuraamassa sun tilaasi ja sulla on astetta kovempi taistelu käynnissä joten voimia rakas Emmi, kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu.

      Poista
  7. En ota viinaa pahaan oloon, mutta hyvään oloon voi ottaa jotain kevyttä. Mikä se tuo linkki oli - pukkasi jotain leffaa ja sitten kone jäi jumiin. Uteliaana ja hiukan närkästyneenä kyselen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tuo mun juominen jo tuohon aikaan pakoa todellisuudesta vailla ilon häivääkään ja varsin vittumaista aikaa olikin.
      En ole linkkiin sen paremmin perehtynyt mutta sitä kautta Luostarin ovet heiluvat tiuhaan tahtiin ja tahtoisinkin tietää että miksi. Eipä silti, tyytyväinenhän minä olen kun väkeä piisaa.

      Poista
    2. Paukkaa muuten muutamia käyntejä meikäläisenkin blogiin tuolta Filmhillistä. En tiedä mikä virma on kyseessä, mutta jotenkin epäilisin että jotain mainosrobotteja kyseessä... Että yhtäkkiä tuo olisi kolmanneksi suosituin lähde josta blogiini löydetään..? Puh pah.

      Poista
    3. No en tiedä mikä ihme on mutta yli sataa kävijää on näyttänyt joka päivälle n. viikon ajan.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...