torstai 4. huhtikuuta 2013

Tuo jumalainen nainen ruuhkaisilta mailta lähetti minulle kirjan, joka sisältää kaiken tiedon SIITÄ!


Kiitetty olkoon tuo nainen! Vaikka hän toisinaan ajaa meikäläisen ihme tempauksillaan raivon partaalle, en kuitenkaan voi olla rakastamatta häntä sillä hänellä jos kellä on suuri sydän! Lisäksi hän on rakas ketku joka tietää kyllä mistä narusta vedellä, mikäli haluaa minun leppyvän (kompastuvan omaan turhamaisuuteeni). Nimittäin, koska tänne korpitaipaileiden taakse tuo posti kulkee hitaasti niin yllätyinkin muutama hetki sitten vähän saatanasti kun tämän puolilahon korsumme eteen pysähtyi kuriiripalvelun auto mistä sangen viehättävä lähetti rientää tuomaan minulle paksua kirjekuorta. Omituista, tuumasin - en näet ollut tilannut mitään enkä näin ollen odottanutkaan moista postia. Ojentaessaan tätä pyhää postia tuo kaunokainen kurottautui kuiskaamaan korvaani seuraavat sanat hyvin pehmeällä ja kiihottavalla äänellä: ”Tässä, kohtele sitä hyvin sillä siinä on tieto mitä olet kauan kaivannut”.

Jäin kalu pystyssä käsi koholla tuijottamaan hänen peräänsä ja havahduin vasta kun vaimo löi rappurallilla niskaan, kehottaen tulemaan sisätiloihin ettei hänen tarvitsisi hävetä silmiään päästä. Vapisevin käsin avasin opuksen ja kyllä, jo opuksen kansi paljasti että jotain mystistä oli luvassa! Avattuani kirjan, paljastui kirjekuori ja sen sisältä kortti sekä arvokkaita sinertävän-vihreän-harmaita lappuja melkoisen pistemäärän edestä. Se oli aivan liikaa, todella ihan liikaa ja kiitos siitä. Kortti oli kirjoitettu kauniilla naisen käsialalla joka sisälsi ohjeita opuksen lukemiseen ja lopussa kirjoittajalle ominaiseen tapaan tappouhkaus, mikäli en muistaisi korkean numeerisen arvon papereilla suorittaa ekonomista toimenpidettä jonka hyöty kohdistuisi Lätkikseen. Hänellä nimittäin on taito saada esim. pernarutto aktivoitumaan mikroskooppisten ajastimien avulla ja epäilen tämänkin lähetyksen joka paperin kastetun tuohon vallattomaan aineeseen, jota suurvallatkin silloin tällöin livauttelevat ihmisten ilmoille ihan testimielessä. Tästä voin päätellä että minulla on noin kahdenkymmenen neljän tunnin aikaikkuna suorittaa velvoitteeni (todistetusti) tai nämä jäävät viimeisiksi lukihäiriöisiksi aikakirjoikseni here in blogistania.

Vaan kukapa on tämä mystinen nainen ja mitä opus pitää sisällään? Nimen selville saamiseksi teidän täytyy nähdä vaivaa ja omata hieman päättelykykyä, sillä Linnanmäen Peacock- teatterissa on 19.4 erään esityksen/näytelmän/shown – miksi sitä halutaankaan kutsua – ensi-ilta ja tästä nimestä paljastuus se salaisuus. Pankaa merkille sana salaisuus. Sitten itse opukseen joka on tämä:


Tämä mainio kirja joka hakkaa mennen tullen kaiken tähän astisen tallennetun tiedon, on Rauni Maneon ja Sonja Or:rin teos Kerran elämässä. Nyt tiedän niin monta uutta juttua että aion testata niitä eukolla kokeilla niitä vaimoni kanssa vielä tänä iltana, joskin se vaatii hänen huumaamistaan mutta tieteessä kaikki on sallittua, aivan kuten rakkaudessakin. Varmasti tulen hankkimaan eukolle tälläisen, joskin pidän huolen pattereiden riittävyydestä ja toimivuudesta ettei käy niinkuin nämä kuvat opettavat:




Voi vehviläinen mitä kaikkea kirja pitääkään sisällään, en ole edes kaikkeen ehtinyt tutustua koska minun oli riennättävä kiittämään tuota suloista ja viisasta naista. Nyt tiedän senkin,miksi useimilla ihmisillä on omituiset rusketusraidat ja se johtuu yleisimmin tästä:



Myös kaupan vihannestiskiin osaan asennoitua täysin uudella tavalla ja se on hieno juttu, katselen niin kotimaista – kuin ulkolaistakin tarjontaa uusin silmin ja selitys löytyy jälleen tuosta mainiosta oppaasta:

Eivät riitä sanat kertomaan kuinka kiitollinen olen, niin itse opuksesta, kortista kuin numeerisesti arvokkaista lapuista. Kiitos sinulle, rakas ja minut hulluksi tekevä naaras – nämä kaikki olivat aivan liikaa ja ne saavat erityisen paikan sydämessäni.

Piruuttanikaan en ottanut kortista kuvaa koska homma olisi mennyt liian helpoksi teille, te kerettiläiset jotka siellä suunnittelette ay-toimintaa ja kapinoita! Olisi kannattanutlukea Luostarin säännöt, tämä on sellainen paikka missä ei minkäänlainen ay-toiminta tahi kapinointi ole sallittua tai pohjoisen itkumuurille tulee käyttöä. Tosiasiassahan minun piti uudistaa tätä blogiakin tänään ja muutaman hyvä teemankin löysin josta toisen jopa saisi ”sujautettua” vanhan paikalle ilman HTML:n räpläämistä – se kun ei ole vahvimpia puoliani. No, katsotaan josko sitten huomenna Luostari saisi uutta ilmettä. Kevättä autoin, hitain ja varovaisin liikkein siirtelin lunta takapihalta aidan yli jotta tuo savinen läntti (joka on kyllä nykyään katettu niillä painekyllästetyillä laatoilla) kuivuisi mahdollisimman nopeasti. Lisäksi tuli asenneltua uusia kahvoja ja pienenä vinkkinä voinkin sanoa renksuviin kahvoihin ja niiden aukeileviin ruuveihin, että käyttäkää väritöntä kynsilakkaa lukitteena ruuvin kannan juuressa niin eipähän aukeile enää. Pari kauppareissua, pirtin lämmitystä ja imurointia – niistä oli tämä päiväni tehty, tosin imurointi osaltani oli paremminkin imurin täydellinen huolto suodattimien puhdistuksineen etc. Nyt siinä on sellaiset tehot että se kiskaisi naapurin avoimesta tuuletusluukusta heidän pöytäliinansa, vaikka takaovelta (kynnyksen imurointia, kiitos Lätkiksen tassujen tuoman hiekan) on matkaa neljättä metriä.Tänään kuitenkin myöhemmin luvassa uusi radiolähetys ja jos nyt viimein pääsisin lukemaan niitä teidän tekstejänne.
Ennen sitä eli heti tämän julkaisemisen jälkeen vien Lätkistä lenkillä, sitten voinkin rauhassa roikkua netin syövereissä vaikka kuinka myöhään. Unohtamatta jääkaapin hyväilevää valohoitoa.

Hyvää illanjatkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

10 kommenttia:

  1. Vai että oikein oppaan olet hankkinut... Minä luulin, että miehet eivät tykkää manuaaleista vaan mieluummin etenevät yrityksen ja erehdyksen kautta ;D

    PS. vastasin sinulle

    VastaaPoista
  2. Viihteellisyysarvoahan tuolla opuksella on varmaankin. Lähettäjänsä on ollut ns. pilke silmäkulmassa. Polgago se on ollut asialla? Kirjoihin ja kieroon huumorintajuun vihkiytyneeltä Abbedissalta voisi odottaa jotain tuollaista, mutta tuo viittaus Lätkikseen ei istu oikein tähän raamiin.

    Illan epistolaa odotellessa ja norovirusta pelätessä. Eilisen asiakas oli norotellut vielä edellisenä päivänä, tunnusti asian ja pyysi silti apua kipuihin ja vaivoihin. En sitten kieltänyt, mutta odotan pahinta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella hauska eivätkä nuo otannat tee oikeutta kirjalle, vaan se on täynnä erilaisia oivalluksia arjesta ja eri tilanteista. No Polgahan se oli, sanoinkin Polgalle että jos me asuttaisiin naapureina niin todennäköisesti Lätkis olisi about 38 kiloinen PIENI englannin jäniskoira.

      Norovirus on sitkeä, kärsin siitä kolme päivää josta kaksi yhtä helvettiä ja nyt kun muutama hyvä päivä mahtui väliin, luulin päässeeni eroon mutta tänä aamuna oli aika huono olo *Koputtaa puuta*

      Poista
  3. Pe 19.4.2013 klo 19.00. TRAUMA - Teatteri ... Jösses apotti!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä ole vaan "Hevisaurus - Velhojenvuoren salaisuus!"

      Poista
  4. Tulin pikaisesti sanomaan että hieman teknisiä ongelmia, koitan saada homman kuosiin mahd. pian

    VastaaPoista
  5. Jumalauta, mitään en tunnusta (jos tunnustat, pääset puolella - jos et tunnusta, et saa mitään!) :D Ja jos Lätkis EI saa siankorvia tai hirven takajalkaa, meiltä lähtee MC Polkan Enkuliinit retkelle takamaille... kissa satulalaukussa! >O<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnusta tunnusta! Kiitos oikein paljon, se kirja on tosi hauskoja oivalluksia täynnä eikä nuo mun julkistamat jutut tee oikeutta kirjalle. Kiitos myös arvolappusista (vaikka niitä oli ihan liikaa), ne tuli tarpeeseen.
      Koko pesue kiittää ja lähettää lentopusuja <3 <3

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...