maanantai 13. toukokuuta 2013

Jalkaväkimiinat ovat sairaan hyviä perunan nostossa ja silmälaseista saa suuremmoisen solariumin!


Vihdoinkin pääsin testaamaan silmälasisolariumiani (← jaa vähän pitkä sana) ja se toimii täydellisesti sillä näin laikukasta rusketusta ei ole kenelläkään muulla ja aikaa ei mennyt kuin vartti. Tämän solariumin valmistus on helppo; keräät about neljäsataa kappaletta eri taitoilla olevia silmälaseja, poistat niistä pokat ja asettelet linssit isolle pellille vierekkäin. Tämän jälkeen sulatat (kosaanilla käy helposti) kaikki yhteen isoksi lasimassaksi, josta tasaisen pellin päällä tulee yhtenäinen mutta joka kohdastaan erilainen ja vallan perkeleen tehokas polttolasi. Sitten ei muuta kuin vaatteet pois ja lasin taakse pyörimään niin jo vain tulee laikukasta pintaa, miinus taitoilla olevien kohtien jäädessä tummiksi ja plussataittojen kohdalta vaaleammaksi. Kannattaa ostaa kirppikseltä (jos ei varastosta löydy) vanha levysoitin ja mennä seisomaan levylautasen päälle niin pääseepi pyörimään ilman omia ponnisteluja - sopivat kierrokset ovat ne hitaammat 33 jenkaa minuutissa.

Samalla voi kuunnella vanhoja levyjä ja mulla tuon vartin ajan soi Einarin Köpösen kokoelma lp ja josta mieleen painuvimpana biisinä mainittakoon kappale ”Miks korvani kukkakaalit on?” Kyseissä biisissä Eikka ei tilitä elämäänsä entisenä nyrkkeilijänä (kylien välinen mestari vuodelta 1939), vaan epäonnistunutta suurjännitemuuntajan korjausta vuodelta -36 jonka hän teki hönöpäissään ja pää otti vähän poppaa kun vitunmoinen valokaari kutitteli Eikan kuulaa. Anyway, sairaan nopea solariumi ja pinnasta tulee niin laikukas ettei tiedä onko kyse vaatteista vai rusketuksesta. Testasin tätä ja mennä köpöttelin paikalliseen Osuuspankkiin missä eräs rouva kehui mun takkia kunnes sanoi että mulla on melko ruman näköinen palkeenkieli helmassa. Tottakai minä kohteliaana miehenä oikaisin kertomalla että kyseinen palkeenkieli sattuu olemaan mun dippelidom eli paras leikkikaverini näillä leveysasteilla ja siitäkös tämä mamma suuttui; tempasi euroista piukeana oleva Hipolla ohtaan ja minä otin lukua lattialla. Omituista kyllä herätessäni minulla oli oli neljä senttiä paksu nivaska haltiavelkakirjoja kädessäni ja puolikas pitko tungettuna suuhun. Aivan pääni viereen oli asetettu Opparin logolla oleva pahvimuki jonka sisältämä kahvi oli jo aikoja sitten jäähtynyt. Kaiketi jonkinlainen vahingonkorvaus siltä lyyliltä hänen antamasta Hippolaakista, mene ja tiedä.

Toinen hyvä juttu oli se että sain tänään perunat nostettua tai ei mun niitä nostaa tarvinnut kun Bouncing Bettyt tekivät sen puolestani. Tässä taannoinhan Puolustusvoimat luopuivat jalkaväkimiinoista ja minä ostin noita helvetinkoneita nelisen tuhatta kappaletta ihan rauhanomaisiin tarkoituksiin. Nuo itsestään saatanasta olevat miinathan toimivat siten ettei päälle astuttaessa tapahdu mitään mutta auta armias kun nostat sandaalin miinan päältä pois, niin silloin tuo perkele pomppaa ylös maasta ja posahtaa säädöistä riippuen joko polvien tai mahan korkeudella ja pahaa jälkeä tulee. No minä poistin niistä räjähdeosan ja muutenkin modifioin niitä siten, että kun miinan päällä kasvavan potun paino saavuttaa täkäläisen soppaperunan mitat eli 418 grammaa, koneisto räppää tuo mitä mainioimman juureksen ylös maasta. Tänään olen saanut juosta takapihaa ympäri pikipeikko vasemmassa kädessäni ja ottaa koppeja potuista – oi tätä ilon päivää! (säädöt vähän hakusessa ja keskimääräinen lakipiste oli sadan kahdenkymmenen metrin korkeudella).

Perunathan meikä piikkasi maahan viime marraskuussa ja kyllä ne hyvin kasvavat talvellakin kun istutusholeen laittaa hieman kreatiinijauhoja ja rippusen lehmän paskaa. Kaiken lisäksi kuorista voi ommella itselleen luotiliivit, on ne niin saatanan kovia.Itse pottujen keittoaika on suurin piirtein kuudesta kahdeksaan tuntiin joten kärsivällisyyttä vaaditaan mutta se kannattaa sillä en ole eläissäni näin kamalia perunoita syönyt. Pöydän (perinteinen) kattauksessa tulee huomioida ettei lautasen oikealla puolelle laiteta veistä vaan akkukäyttöinen rälläkkä, se jouduttaa itse evästämistapahtumaa huomattavasti. Mulla oli neljä vakoa Nordic Handicap-lajiketta ja kolme vaollista (kokeilu) Borealis Botox-lajiketta. Jälkimmäinen sopii suurien tilaisuuksien ruokaperunaksi koska se turpoaa ihan sairaasti kattilassa. Nordic Handicap, no siitä saa jonkinlaisen laatikon mutta parempaa se on lavatanssien lattian liukasteena.

Muuten päivä on ollut työn täyteinen ja tulin himaankin vasta tunti sitten. Yritin urvahtaa heti töiden ja suihkussa käynnin jälkeen mutta Nordicista tehty laatikko myllertää mahassa ja sellaisia rojauksia lähtee etten viitsinyt enää kahdeksatta kertaa hakea peitoa toiselta puolelta huonetta joten nousin ylös. Kaipa se täytyy ottaa iltalääkkeet ja lähteä muutaman kilometrin päässä olevalle kuntopolulle syömään jokunen kourallinen purua ja lenkkeilijöiden merkkausvihko, se auttaa yleensä noihin vatsa vaivoihin. Varsinkin jos vihko on kierrekantinen.

Hyvää illan ja yön jatkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Ps. Kuten varmaan tarkimmat huomasivat tekstistä, niin olin jo ottanut iltalääkkeet ja aivot jumittuivat luettelointi-modeen.
Pss. Päivän ekaan tekstiin ja Harryn huikeisiin kuviin pääset tästä.
Psss. Pakko kommailla aamulla teidän tekstejänne sillä nyt luomet lupsuu niin pahasti ettei tästä tule mitään.

19 kommenttia:

  1. Siellä pankissa oli vaan kahvitus, ei ne siltä mummolta ollu!!

    Oot sä mainio :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisko ollut näin että se kahvitus on jäänyt multa huomaamatta? Sitä vaan ihmettelen että mistä ne haltiavelkakirjat ilmestyivät sillä tokkopa pankki niitä tosta vaan jakoi? ;D

      Poista
  2. Superperunat!! Muitahan ei nykyään kaupastakaan saa. Eivät kiehu kirveelläkään, mutta yhtäkkiä ovat muussina.

    Lähdetäänkö lavatansseihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on että ne mitä ennen myytiin mukuloille niinä iloisen kirjavina ja pomppivina superpalloina, pakataan nykyään pussiin ja myydään ikeen alla olevalle rahvaalle tarjousperunoina. Arvaa montako pottujahtia oon käynyt keittiössä?

      Mitä lavatansseihin tulee niin tottakai lähdetään - aina sun kanssasi - mutta mennään jonkun vanhainkodin järjestämiin kun noi mun liikeradat on vähän hitaat.

      Poista
  3. Jos laittaisi tuolle takapihalle perunamaan... *pohtii sopivaa lajiketta* Noista modifioiduista jalkaväkimiinoista en tiedä, vaikka hienon, rauhanomaisen uusiokäytön niille olitkin keksinyt, mutta jos sen perunamaan ympärille virittelisi pavoja pitämään kateelliset naapurit poissa... hmmm....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se noiden jv-miinojen kanssa työskentely vähän hidasta mutta talvella oli aikaa väsätä kaikenlaista. vai pavoja...minä karkotan ne harvat joilla kuolemankaipuu on niin kova että tulevat rontin rajalle, melko uuden naheilla Stalinin uruilla. Voi sitä soundia ja valoshow:ta, se on kyllä hieno! Niin ja mikä parasta, tarpeeksi pitkällä makkaratikulla tarjouskyrsän paistaminen käy niiden pärseliekkien ansiosta todella sukkelaan. Voi kun tulisi talvi,,kuulosuojaimet päässä...urut ujeltaa...makkara tirisee käppyräksi nanosekunnissa ja ympäristö katoaa kartalta..<3

      Poista
  4. Oli mukava kunnella tuo radiolähetyksesi. Vaikutat viisaalta ja empaattiselta mieheltä! Kiitos myös hauskoista jutuista joita täällä blogissa tuntuu riittävän:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! *Punastuu vallan saatanasti*
      Viisautta minulla ei ole koska sain aika kovaa kyytiä synnytyksessä (perätilassa poikittain ja kaksinkerroin, lukuisia rautakankia ja muita ulosvetäjiä) mutta mitäpä sitä tässä pahassa maailmassa toisille lisää pahuutta jakaa, vaan on parempi koittaa olla nöyrä ja kuvitella itsensä toisen asemaan kun meillä kaikilla niitä vaikeuksia kuitenkin on.
      Mukavaa kun poikkeat täällä Luostarissa vaikka tämä meidän väki on aika railakasta, nätsen noita nunnia kun saa koko ajan vahtia sillä ne ovat nopeampia kuin ajatus ja aina pahanteossa (lähinnä juopottelevat ja ahdistelevat munkkikokelaita).

      Poista
  5. Mr.Peppone: mistä saat voimat piristää meitä seuraajiasi? Teet kerrassaan hienoa työtä. Miten voit olla joka paikassa samaan aikaan? Siinä välissä oman blogisi kanssa ja vielä radiotakin pidät. Olet meikäläistä monesti piristänyt ja näen, että montaa muutakin; mistä saat voimaa moiseen? Olen tosi kiitollinen blogistasi, koska täällä voi kommentoida juuri sille mille tuntuu ja aina ymmärtämystä riittää. Eli mitä tahdon rivien välissä sanoa: KIITOS. Sunlaisia on ikäväkyllä liian vähän maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piristämisestä en tiedä mutta energiani saan jumalattoman suuresta lääkevarastostani jonka antimista voin tehdä erilaisia comboja ja tuo mitä tulee meikäläisen ilmiintymiseen monessa paikassa, juontaa taas juurensa siitä että minulla on about 38 sivupersoonaa.
      Luostarissa saa ja pitääkin sanoa siltä miltä tuntuu, täällä ei tarvitse jurista hiljaa nyrkkiin vaan täällä pitää kajauttaa kitapurjeiden koko leveydeltä mielipiteensä kaikelle kansalle.
      Kiitos Mañana rakas itsellesi, melkoinen persoona olet itsekin ja blogiasi lukiessa on käy varsin hyvin selväksi että teikäläinen menee läpi kalliosta jos tarve niin vaatii.
      Niin, ne sun valokuvasi olivat muuten upeita ja niitä soisin kyllä näkeväni lisää.

      Poista
    2. :)
      Kyllä piristät! Olet kertakaikkiaan ihana ihminen.
      Kalliosta läpi(kiitos) olen monesti mennyt, mutta se alkaa tosiaan väsyttämään. Pidä mulle peukkuja, että löytäisin pienen ihanan asunnon läheltä luontoa, voisin käydä töissä nimeksi ja lopun käyttää 'taiteelle'. Kiitos vielä kerran blogillesi ja vielä kerran , pliis, käytä kirjoituslahjojasi hyväksi. Susta olisi upeaksi kolumni-kirjoittajaksi.

      Poista
    3. Minä pidän sulle peukkuja, eiköhän se löydy ja mun mielestä sun ei tarvitsis käydä töissä jos markkinoisit noita töitäsi tosissaan. Voisit elättää itsesi taiteilijana koska sulla on siihen kaikki tarvittava!

      Poista
  6. Ihanaa, haltiavelkakirjoja jälleen - nehän ovat minun lempipapereitani. Haltioita tosin ketuttaa ja Galadrielkin on jo käynyt uhkailemassa :) Haltijat ovat sitten eri asia kuten Hankkija ja hankkija...

    Muuten keksintösi ovat varsin luovia, mutta näin Welhottarena minun on myönnettävä, että hoidan nuo asiat hieman kätevämmin. Vain heilautus / vilautus riittää! Minkä? No, sen saa ihan itse päätellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas welhottareni,ensin haluan pyytää anteeksi etten eilen jaksanut illalla poiketa koska olin aivan rättiväsynyt. Arvasin että ihastut haltiavelkakirjoista vaikka niihin liityykin nuo mainitsemasi vaikeudet. Hankkijanvelkakirjoihin sitävastoin ei parane sotkeutua tai löytää itsensä äkeen piikistä ja se ei ole hyvä juttu laisinkaan - kipiää tekee.

      Odotas vaan kun kesä tulee niin pyydän mitä nöyremmin päästä katsomaan noita vilautteluita lähemmin, sillä olen kuullut saagoja siitä kuinka viehättäviä esityksiä ne ovat. Lupaan istua hiljaa rahilla,sylissäni se kuuluisa peto joka kantaa nimeä Vinski ja lupaan tuoda tullessani aika partin niitä pieniä ja monimuotoisia lahjuksia, jotka oikein käytettynä saavat kikatusta ja römeämpiä röhähdyksiä aikaan ;)

      Poista
  7. Läheskään kaikkia en ehtinyt lukemaan nyt aamulla kun taas on riennettävä mutta josko sitä tänään pääsisi aikaisemmin himaan eli illalla nähdään.

    VastaaPoista
  8. Jäin vähän miettimään, että alkaako tuossa soittimessa rusketusta ottaessa pyörryttämään, kun se menee koko ajan samaan suuntaan.
    Sulla on kyllä tosi varhaisia perunoita, kun muuta lupaavat vasta juhannuksesksi. Noillahan löisit rahoiksi. Kun juhannuksenakin ne maksaa monta kymppiä kilo, ja maku on sama kuin sun perunoilla, ei maistu miltään;)

    Minäkin haluan sanoa KIITOS Peppone!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän siinä taju meinaa lähteä jos rehellisiä ollaan mutta mitäpä sitä ei kärsisi kunnon rusketuksen vuoksi.
      Perunat ovat todella etuajassa kun aloi kilpailemaan noilla uusilla lajikkeilla ahvenanmaalaisten ranskanperunoiden kanssa. Ei tartte olla välttämättä edes plussan puolella kelit niin nuo potut kasvavat ihan mieletöntä vauhtia mutta kuten todettu, maussa olisi parantamisen varaa.

      No kiitos kovasti ja haluan myös kiittää myös sinua Rantis rakas.

      Poista
  9. Mikäs Kiitospäivä nyt on?? Kärisen minäkin kiitokseni lukuisten yskänpuuskien lomasta...en aio kumarrella kuitenkaan, kun ei koskaan tiijä kelle pyllistää samalla :D Täten poistun taas patjan ja sängynpohjan väliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos Maarit ja kiitos myös sinulle eikä tässä mitään kumarteluja kaivata ku nyt painut punkkaan ja hoidat itsesi kuntoon. Surku kun ihminen joutuu sairastamaan kevään ensimmäisten lämpöisten kelien aikaan ja toivotankin sulle pikaista paranemista! <3

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...