tiistai 21. toukokuuta 2013

Naisten maitorauhasten käyttö peltikauppojen edistäjinä tullaan kieltämään


Otin yhteyttä viime yönä Brysseliin pelti- ja metallikauppaa ohjaavaan komissioon ja pyysin heitä mitä pikimmin laatimaan tiukat direktiivit joilla säädellään maitorauhasten hyväksikäyttöä kattopeltien myynnissä. En nimittäin tiedä miten selitän asiakkaalle polttaneeni hänen rahojaan täysin tarpeettomiin pelteihin jopa siinä määrin, ettei nyt tämä onneton heppeli joka olisi tarvinnut pellit vain autotallinsa kattoon, joutuu myymään talonsa ja omistamansa 88 hehtaaria metsää. Syy tähän on se vaalea ja varsin hyvä kroppainen (varsinkin keuhkojen ja erityisesti farkkujen takataskujen kohdalta) peltikauppiaan tytär jonka kanssa asioin. Tai vitut minä mitään asioinut, vaan kuljin täysin lumoutuneena hänen perässään pitkin muutaman hehtaarin kenttää joka oli täynnä peltinivaskoita. Taisi siellä olla jokunen hallikin kanttikoneineen ja leikkureineen mutta en mene varmuudella sanomaan koska en ihan kaikkea muista.

Paikka oli melko syrjässä ja tyypilliseen tapaani ajattelin että mikähän hämärä mesta tämäkin mahtaa olla, enkä tästä skeptisesta asenteestani johtuen ollut kovin sosiaalisella tuulella pudottautuessani kabiinista kentälle. Ehdin katsella kenttää ehkäpä viitisen minuuttia kun se tapahtui; kentän täytti kirkkaus ja jopa Rannilan profiilipeltinippu alkoi pukkaamaan villiruusua tuon jumalaisen olennon pölähtäessä hallin ovista pihamaalle. Katselin hänen keinahtelevaa tuloaan koko sen välillämme olevan viidenkymmen metrin matkan ajan niin hurmioituneena, etten edes piitannut kun kentällä vapaana oleva husky repi vasemmasta säärestäni kaikki lihat ja osan polvilumpiota. ”Kyllä on taas niin kesäiset kelit!” - kuulin enkelin huikkaavan alkavan vesisateen keskeltä ja mumisin jotain myöntävää eikä ihme, sillä harvoin näkee kahden auringon nousevan aivan vieretysten koko ajan enemmän kastuvan t-paidan alla. ”Mitähän sä olet vailla?” tämä kaikkien päiväunieni ilmentymä kujersi ja minä poika luettelin hyvinkin tarkan listan elämässäni olevista puutteista, joskaan en päässyt loppuun asti sillä nuori taruolento keskeytti minut tarkentamalla että mitähän heidän tontillaan olisi sellaista mitä haluaisin. ”Peltiä...matalaa profiilia ..tulee.. kattoon....”

Tuleva peltikauppias


Niinpä hän lähti kulkemaan edelläni ja esitteli varsin kattavaa varastoa josta en muista mitään muuta kuin keinahtelevan Leviksen logon ja sen mitättömän pienen tuskantunteen joka tuli nilkkojen lopustakin silpoutumisesta maassa lojuvien peltinippujen kulmiin -tässä vaiheessa heidän koiransa oli näet lopettanut sääriluuni kaluamisen. Emme olleet päässet kuin ensimmäisen hallin sivustan, niin olin tämän fantasiaolennon mukaan ostanut jo neljätuhatta neliötä erilaista peltiä ja häntä kiinosti tietää minkälainen autotalli mahtoi olla kyseessä. Voihkaisin ettei sillä ole merkitystä vaan sitä peltiä oli saatava lisää, meidän oli ehdottomasti jatkettava kierrosta. Jatkoimme kulkua ja kuulin edeltäni kujerrusta joka kertoi myytävänä olevan myös niin nousu – kuin lapetikkaitakin joita ostin kaikkia neljät kappaleet, joka nurkalle omansa niin pääseepähän sitten aikanaan nopeasti sen perkeleen rydön katolle. Taivaalta satoi koko ajan lisää vettä ja se sai taian omaisesti t-paidan kohoumat ilmiintymään paremmin. Se oli liikaa, korahdin ja kaaduin maahan tajuttomana.

Havahduin vallan saatanan ärsyttävään, känisevään ääneen ja räväyttäessäni silmäni auki, näin hikisen kääpiön läpsivän naamaani koppurakäsillään. Voi perse! - parahdin sillä luulin joutuneeni taivaasta helvettiin ja se oli asia jota juuri nyt en tahtonut, halusin vain nähdä sen seksikkään olennon ja niinpä lennätin kääpiön päältäni etten sanoisi vallan saatanan rivakalla iskulla. Hikikääpiö kitisi koko ilmalennon ajan ja hänen iskeytyssä maahan, näin Gerturd Armanjärvi-mallisten lasien lennähtävän otuksen silmiltä yhden peltinipun alle. Käninä yltyi sadatteluksi josta en saanut selvää, mitä lie vuoren sisässä asuvien kieltä. Kavahdin pystyyn muiden örkkien varalta mutta niitä ei näkynyt, kuulin takaani vain tuolla jumalaisella äänellä lausutut sanat: ”jos et viittis leipoo isäukkoa vaikka sillä ei nuo ensiaputaidot ole ihan kohdillaan”. Häpeissäni pyysin anteeksi ja riensin auttamaan tuon vanhan läkkärin pystyyn, valehtelin sairastavani mystistä tautia joka saa minut käyttäytymään omituisesti. Vanhaa kääpä ei selitystä uskonut vaan katseli minua epäluuloisesti, arvaten että kaikki liittyi nuoreen naaraaseen. Toki tähän oli perusteetkin olemassa, sillä olin jälleen kääntänyt kasvoni vaaleaan ihmeeseen ja kuolaa valui paidan rinnuksille about kolmen litran sekuntivauhtia. Tämä tahaton reaktio sai kääpiön liittymään seuraamme, hän pyrähteli minun ja tuon taivaista olevan peltikauppiasnaaraan välillä kuin raivotautinen koira, välillä äristen ja välillä purren minua käsvarresta.

Taivaalta tuli makeaa ja lämmintä vettä todella rankasti, kastellen koko porukan ja vasta nyt – kääpiön tyttären paidan kastuessa läpimäräksi – tajusin ettei hän käyttänyt rintsikoita. Se oli se viimeinen niitti; kouraisin maasta suuni hiekkaa täyteen ja puhalsin koko turpavärkillisen päin kääpiön silmälaseja ja kyllä, nyt tuon känisijän lasit olivat kuin hiekkapuhalletut ja hän jäikin täysin sokaistuneena pyörimään ympyrää peltinippujen väliin. En pystynyt muutenkaan hillitsemään käytöstäni, päästelin omituisia karjahteluita, heittelin kärrynpyörää ja söinpä kolmen metrin pätkän ränniäkin epähuomiossa. Ostoslistani paisui kuin pullataikina ja pian huomasin ostaneeni käytettyä pakkausvannetta kolme kilometriä, kahdeksan tontin laidalla rojottavaa pesukonetta sekä yhden romukuormassa olevan kylvökoneenkin. Innovatiivisena ihmisenä ajattelin pystyväni ymppäämään sen tulevalle peltikatolle ilman että asiakas huomaa mitään poikkeuksellista.

Taas meikäläistä häirittiin, tunsin rajun riuhtaisun olkapäässäni ja tajusin vanhan kävyn liittyneen jälleen seuraamme. Kääpiö oli käynyt jostain piirongin laatikosta taikomassa nenälleen aivan helvetin ylisuuret screenit, ne olivat sellaiset 70-luvun paksusankaiset järkäleet jotka saivat tuon kurttuisen läkkärin nenän painumaan melko omituisen näköiseksi. Ehkäpä samanlaiseen lopputulokseen päästään kun ylikypsä peruna heitetään seinään ja lyödään kukkamaljakolla päälle. Mielessäni ajattelin ettei patu ainakaan valvontakameroita tontilleen tarvitse, saatana sentään mutta noilla pokilla näkee koko kentän, osan naapurikuntaakin ja hätätilassa ne kävisivät aurinkokennoina joista riittäisi virtaa isommallekin kylälle. Ukko tallusteli vieressäni ja aika ajoin havaitsin hänen niskalihastensa jännityvän äärimmilleen kun hän kohotti katsettaan. Nenällä keikkuvien videoiden täytyi painaa todella paljon.

Viimein kierros päättyi ja saavuimme konttorin puolelle, minä horrosmaisessa tilassa, skeptinen Synsamin mainos kylkeeni liimantuneena ja taivaista tullut olento. Nuori neito kumartui kirjoittamaan laskua, jolloin väljä kaula-aukko paljasti sen mistä olin jo saanut osviittaakin eli kaksi täydellistä maitorauhasta. En tiedä mikä minuun meni mutta suutelin vanhaa läkkäriä ja kehuin hänen tyttärensä maasta taivaaseen, kerroin että Luoja on ihmeellinen kun sallii moisia geneettisiä parannuksia tapahtuvan sukulinjassa. Ilmeisesti läkkäri otti tämän suorana vittuiluna koska kopautti suupielessään olevalla piipulla meikälästä otsikkoon niin, että pesästä lensi tulikuumat perskat vasemapaan okulaariini ja ne polttivat verkkokalvolla todella kivuliaasti.En välittänyt, lauloin romaniaksi itse keksimäni laulun ”Ylistetty olkoon nollaseiskan pelti ja sen uskolliset vartijat” sekä otteita keksiaikaisesta teksistä ”Ei jumalauta mun kanttikoneeni on ruosteessa”. Tytär hymyili ystävällisesti mutta vanha käpy näytti juoksevan talolle päin, huudellen ”kohta lähtee!” - huutojaan. Sain vaivoin kysyttyä kaunottarelta mitä mahtoivat vanhan miehen sanat tarkoittaa, johon tytär neuvoi minua lähtemään melko rivakkaan sillä isäukko oli mennyt hakemaan haulikkoaan. Loin viimeisen kaihoisan katseen tätä täydellistä olentoa kohti, kerroin että pellit tullaan noutamaan lähiaikoina ja että minulla suklaamunia hanskalokerossa. En tiedä miksi tuo viimeinen pääsi suustani mutta sanottu mikä sanottu ja niinpä nousin autoon ja sydän verta valuen karautin pois kentältä. Takaa kuului jysäyksiä ja haulit ropisivat herra widescreenin täräyttäessä molemmat piipulliset perääni. Tämä oli kuulkaa sellainen peltien osto jota en hetkeen aikaan unohda ja nyt olen vakuuttunut siitä, että maailmassa todellakin tapahtuu ihmeitä. Ei muuten voi Pilkigtonin kääpiö saada jotain noin täydellistä ja kaunista aikaan, ei vaikka mitä taikoja käyttäisi.

Hyvää tiistaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat


26 kommenttia:

  1. Mjaaaaaah - toivottavasti pellit säästyivät ehjänä, minua mikään muu enää jaksa edes huolestuttaa. Alan kohta kompata lekureita, että kyllä joku lievä hidastava lääkitys ehkä olisi tarpeeseen :)
    *mä voin diilata*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules, tämä on nyt sitä kesää ja rakentamisen mielenkiintoinen aikakausi on kiihkeimmillään! Ei mitään hidastavia ainakaan neljään kuukauteen mutta sen jälkeen olen kyllä kiinnostunut mitä on tarjolla ;)

      Poista
  2. Sulla menee vähän liian lujaa noiden peltikauppojen kanssa. Olisko kannattanut ottaa sitä psykalta jotain hidastavaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt sinäkin Rantis muruseni mitään hitaita tyrkytä koska kesä on lyhyt ja siitä pitää nauttia - kyllä sä sen tiedät ;D

      Poista
  3. Kyllä tuo sinun viriiliytesi ajaa sinut vielä tuhon partaalle. Siis mikäli ei olisi jo ajanut. Jotain hidastavaa ehdottaisin minäkin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta Roz, minä kun olen aina pitänyt sua Luostarin villikkona ja nyt sinäkin liityt tähän hidastavien puolueeseen ;)
      Olen satavarma että kyllä se sinunkin paitasi alla tämä kesä jyllää eli parempi kuin myönnät vaan, yhtä villissäsi olet kumminkin :D

      Poista
  4. Olet kuin koira, jokaisen silikoonipallon perässä.
    Hae äkkiä jotain rauhoittavaa ja tohon ne mielipidetabutkin voisivat auttaa, tai sitten hae mustista ja mirristä omat silikonipallot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, oikein hyvä idea tuo, että Mustista ja Mirristä omat silikonipallot;D

      Poista
    2. Elina! ;) Noi on luomut eikä mitkään silikonipallot sillä sun pitäisi tietää että arvostan aitoja asioita - varsinkin naisessa ja etenkin kesäaikaan :D

      Rantis, jos pystyt puhtaalla omalla tunnolla sanomaan ettei sun katse harhaile näin kesäaikaan, niin sitten voin käydä Mustissa ja Mirrissä :D

      Poista
    3. En pysty. Harhailee se, katse;)

      Poista
    4. Tiesin sen, sinä senkin rietas! :D

      Poista
  5. Aha, vai semmosta! Olikos niistä pyykkikoneista ykskään toimiva, tarttisin viimeinkin pesukoneen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne Maarit oli kaikki ihan romuja mutta eiköhän sulle jostain pesukone tehdä. Pistetään kolehti kiertämään niin pääset shoppailemaan (miellyttävien kodinkone kauppiaiden pariin) :D

      Poista
  6. Jarrun tarpeessa ilmiselvästi, kun näköjään kaikki kelpaa bulgarialaisista ex-kuulantyöntäjistä kaiken maailman lolitoihin. Mitä seuraavaksi?! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai vielä jarrua...paraskin puhuja, sinä jos kuka olet villissäsi kesän tultua ja Luoja armahtakoon nuoria miehiä kun sun kesäloma alkaa! :D

      Poista
    2. Minä muuten en ole mikään puuma ;)

      Poista
    3. No jos et puuma niin melkoinen sniper kummiskin ;D

      Poista
  7. Edelleen suositan Efexoria, leikkaa libidon tehokkaasti. :) Ehkä se voisi teikääkin vähän hillitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt Ninka, tässä päinvastoin koitetaan päästä eroon kaikista napeista (no ei sentään kipulääkkeistä)joten ehdoton ei Efexorille. Taitaa olla muuten kaikkien mielipidelääkkeiden yleinen sivari tuo halujen menetys - tai ainakin väheneminen.

      Poista
  8. Sitä se kevät teettää. Onneksi et saanut hauleja hanuriin. Meinaan olis voinut olla aika kivulias tuo lähtö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä sinäkin valokuvaajana varmasti huomaat nämä eritäin mielenkiintoiset kuvauskohteet ja paras on vielä edessä päin kun kelit lämpenee ;)

      Se olisi puuttunut että olisin joutunt ajelemaan wihtavuorelaiset perseessä - puistattaa koko ajatuskin.

      Poista
  9. Kiitän kaikkia jotka olette jaksaneet käydä Luostarissa ja lukea tekstejä, sain just vastailtua vanhojen tekstien kommentteihin ja koitan huomisesta eteenpääin pysyä ajan tasalla myös teidän blogien suhteen. Nyt on pakko mennä punkan pohjalle, selkä ilmoittaa sen verran selkeästi olemassa olostaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita unia jälleen kerran, pupuseni ;)

      Aneita anellen tunnustan, että on tusinoittain tekstejä lukematta ja satoja sanoja sanomatta. Mutta minkä taivaallinen luostari on yhdistänyt, sitähän ei maalliset voi erottaa, tuli sitten lunta tupaan tai muuten vain tikkuja kynsien alle.

      Mielessä. Ja toivottavasti sinun on hyvä olla.

      Poista
    2. Kiitos rakkaani - noi sanat jäi mieleen.

      Poista
  10. Jarrua kiisseliin, ohjeistan minäkin, ethän sinä tuolla menolla juhannusta näe. Verenpaine pakkautuu (kapillaari-ilmiökös se on kun neste nousee 'alhaalta' ylös) kohta sinne ohimosuonen liepeille ja sitten apottia viedään.

    Toisaalta, kevät on rakentamisen aikaa, se on selvä. Ja kyllä, joskus sitä vaan painetta pakkaa silmämuniin kun joku oikein pysähdyttävä kohde ilmestyy näkökenttään. Korostan sanaa silmä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet sinäkin, tuuppaat jarrua ja paineen pakkautumista samaan syssyyn ja onhan se oikeesti teillä naisillakin ihan sama juttu mutta te ette vaan tunnusta.. :D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...