lauantai 18. toukokuuta 2013

Pääsen psykiatrisen puolen raskaansarjan otteluun - päivä ilmoitetaan lähiaikoina


En tiennytkään että psykiatrisella puolella on mahdollisuus raskaan sarjan otteluun mutta saan kuin saankin kutsun debyytti matsiini tässä lähiaikoina. Perjantaina astelin vastaanotolle valmiiksi kyrpä otsassa ja syystä, nykyään kun ei näköjään edes terveydenhoitopuolella tiedetä mitä eroa on perisuomalaisella vitutuksella ja masennuksella. Ojensin minulle ennakkoon lähetetyt ja täyttämäni kaavakkeet muodollisen esittäytymisen jälkeen ja sitten alkoi vääntö. Psykiatrini oli vakuuttunut siitä että olen vaiken masennuksen rajalla koska jonkun perkeleen diibadaabaa-pisteyksen tulos oli 32. Toki (kuuleman mukaan) ei kenenkään henkilön 32:a pistettä voi verrata toisen 32:een pisteeseen, ne ovat yksilöllisiä. Sanoin heti että nuo kyselyt ovat aivan perseestä koska niissä on valmiit vastausehdot ja se on siinä, omin sanoin kerrottuun mielipiteeseen ei ole mahdollisuutta. Näiden valmiiden vastausehtojen perusteella psykiatri vastasi heidän pystyvän muodostamaan kuvan siitä, kuinka masentunut potilas on – vastausvaihtoehdot ovat yleispäteviä. No minä siihen että miten vitussa voi pisteytys olla yksilöllistä jos kerran vastausvaihtoehdot ovat yleispäteviä, johan on erikoista psykiatriaa.

Niin sä olet se jääräpäinen kusipää jolla remmi luistaa ja pikkasen tahtoo depis painaa?


Koko sessio meni samaa rataa, meikäläisen pitäisi alkaa käymään kerran viikossa puhumassa aurinkoisista asioista ja oppia ajattelemaan positiivisesti, sekä siihen oheen syömään mielipidelääkkeitä. Eihän tuohon ollut meikäläisellä muuta vastausta kuin hyppää sinä humppaa ja unohda koko ajatus, en tasan lähde tuohon touhuun. Tästä suivaantuneena psykiatri kertoi minun olevan hoitovastainen ja yhteistyöhaluton yksilö. Itselläni puolestaan alkoi vitutuskäyrä olla sitä luokkaa etten ehkä käyttänyt kauneinta kirjakieltä sanoessani hänelle, että vaikka kävisin täällä kerran viikossa (alkuun, lopun aikaa miekkarissa) puhumassa Tiivi-taavimaiseen ääneen lampaita muistuttuvista pilvistä ja veivaamassa muovailuvahasta hymyileviä ukkoja niin kivut ovat ja pysyvät – that's it. Sarja armotonta vastaan vänkäämistä ja hoidon tarpeellisuuden perustelua aina siihen asti, kun ilmoitin touhun olevan yhtä turhaa kuin hautajaisissa hyppääminen. Nyt heräsi psykiatrin mielenkiinto ja hän kysyi perusteluani. Sanoin ettei hautajaisissa 99,99%:a porukasta todellakaan kolauttanut pitkässä kipossa makaavan kohtalo, sillä suurin osa ei tasan tarkkaan viimeiseen vuosikymmeneen ollut edes vaivautunut soittamaan vainajalle tai muuten muistamaan häntä.

Kallon ruttaaja kysyi että miten tämä liittyy tähän psykiatriseen kuntoutukseen ja sanoin että kuvissa on todettu selkeät pullistumat, joita ei leikata ja opiaatteja (tai muutakaan jyreämpiä lääkkeitä) en saa koska olen elämässäni ryypännyt ja olen näin ollen hänen mukaansa riippuvainen joten miksi pyöriä ruumiin ympärillä kun ketään ei oikeasti kiinnosta se, että kärsinkö kivuista – puhumattakaan että niiden eteen tehtäisiin jotain, vaan väkisin väännettään ”masennuksesta” ongelmaa. Tähdensin vielä että en ole koskaan pyytänyt päästä psykiatriselle puolelle, minulla ei ole tarvetta huumata itseäni lääkkeillä enkä yritä hakea eläkettä vaan tulin koko saatanan sairaalaan FYYSISTEN KIPUTILOJEN – jotka ovat kuvissa ja testeissä todennettu – takia saamaan hoitoa. Ainoa syy miksi tässä istutaan naamat vastakkain on se, että erehdyin psykologin tekemän muisti-ja palikkatestin yhteydessä sanomaan että mua vituttaa kun ei lääkkeet tehoa ja tästä syystä kaikki fyysinen ja tarkempaa ajattelua vaativa tekeminen on minimissä. Jessus sentään mutta tämä naisihminen suuttui, sanoi että minulla on liian ”kulmikkaat mielipiteet” ja kertoi ohjaavansa minut osaston miespuoliselle lekurille joka osaa kuulemma ”sanoa niin kuin asiat on”. Kysyin suoraan että tarkoittiko hän kulmikkailla mielipiteillä minun olevan jääräpäinen kusipää johon vastaus oli kyllä ja kysyessäni että onko tämän suorapuheisen mieslääkärin sanavarastossa kenties lause ”vittuako tänne tulit valittamaan?”. Jälleen myöntävä vastaus ja taas oli pakko muistuttaa etten todellakaan ollut ko. paikassa omasta halustani/pyynnöstäni joten otan mielelläni haasteen vastaan ja menen tapaamaan tätä ukkelia.

Ihan turha tulla juntti kuule paukuttaan, sä olet masentunut jos mä vittu niin sanon!



Minulle kerrottiin että osaston muutkin (kuin hän) naislääkärit olisivat todennäköisesti minulle liian lempeitä joten tästä syystä minut ohjataan tälle psykiatrisen puolen Muhammad Alille. Eli, pitkän terppari/yksityisen puolen kierteen jälkeen pääsen sairaalaan fyysisten vammojen takia ja päädynkin väkisin hoitoon ohjattavien loppumattomattomaan jonoon. Vetäkööt vitun päähänsä. Siitä olin riemuissaini kun hän ehdotti verkostopalaveria johon osallistuisivat heidän Muhammad Alinsa (tai ehkä joku vapaa sparraaja), kipu – ja fysiatrian polin edustaja sekä omalääkäri täältä korpikylästä. Hyvä ajatus – sanoin välittömästi – ja ottakaa läppärit mukaan. Tähän psykiatri hyvinkin kiinnostuneena että miksi, vastaukseksi sanoin että kun kaikki klikkaa mun potilastiedot auki ja painaa yhtä aikaa deleteä, niin ei hikoa kenekään perse ja kaikki pääsevät omiin touhuihinsa, hän kirjoittamaan M1-lähetteitään ja minä tekemään niitä suloisia käpylehmiä keskelle mottoritietä. Tuon lauseen jälkeen en ollut varma pääsenkö enää lähtemään osastolta sillä sen verran pitkä katse oli tuolla ihmismielen vääntäjällä.

Minä ja Ali tuuletellaan vehkeitä ennen matsia  


Olen tullut siihen tulokseen että nykyisessä terveydenhoidossa on saatanallinen riski; jäät auton alle ja kun heräät kolmen viikon päästä koomasta – luonollisesti kokovartalokipsissä – huomaatkin olevasi psykiatrisella osastolla koska et ole vaikeasti loukkantunut vaan vaikeasti masentunut. Täytyykin hakea pimeältä puolelta pameja jos sattuisi vaikka töissä kiskaisemaan puukolla haavan sormeensa, ihan vaan siksi että sitä seuranneelta masennukselta kykenisi ajattelemaan positiivisesti ja vaikkapa laittamaan laastarin tai teippaamaan haavan. Kiitos ja kuulemiin Suomen terveydenhoito, tämä jätkä ei enää lääkäriin mene.

Ps. Oih, meinasi jäädä pakollinen valitus pois: viimeisen työviikon saldo: viime maanantaina jalat meni alta kahdeksi tunniksi ja keskiviikkona olin jalaton illasta aina torstaiaamuun asti ja silloin kyllä kylmäsi – kunnes arvelin ettei tämä ole mitään fyysistä vaan ”masennuksesta” johtuvaa raajojen toimimattomuutta.

Hyvää lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkajaat. Pyydän anteeksi etten ole kommaillut mutta aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt, ei jaksa enää illalla ja nyt vituttaa sen verran ettei ajatus oikein luista mutta huomenna on vapaapäivä joten olkoon se pyhitetty koneen ääressä istumiselle.


22 kommenttia:

  1. Saanko liittyä VSVEAOL-kerhoon?
    Koirat on tapettu puolitoista viikkoa sitten ja tuo vitun naapuri itkee, että sen puudelin korva on pipi NYT ja se johtuu tapauksesta 11PVSITTEN ja mejän pitää osallistua eläinlääkärikuluihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... MUN naapuri onkin nyt VITUN naapuri... no joo...

      Poista
    2. Toi koirahomma on tosi surullinen juttu ja pitäisi sen kusipää-naapurinkin tajuta tilanne. Taitaa olla kyseessä varsin ahne paska joka yrittää rahastaa joten ei muuta kuin turpaan vaan ja onnea, älä välitä mokomasta mulkusta.

      Poista
  2. Tutulta kuulostaa; fyysinen ongelma=psyykkinen ongelma, psyykkinen ongelma=fyysinen ongelma. Kokeiltu molempia.

    Ei mutta tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitähän tämä on, tuntuu että lääkäreillä on joku vitun buumi tai keskinäinen skaba tehdä terveistä ihmisistä masentuneita - ehkäpä lääketehtaat ovat maasuttaneet ne niin hyvin. Nykin psykiatri jauhoi koko ajan kuinka tärkeää on hoitaa ensin masennus ja sitten vasta itse vaiva! Sanoinkin sille että sinähän saatana vasta shamaani olet kun olematonta tautia alat hoitamaan.

      Poista
  3. On se kumma, kun pyytävät onnettomat päästä mielenterveysongelmien vuoksi hoitoon niin ei pääse. Hyppivät tuolla junien alle ja ajavat päin rekkaa. Sitten kun on selkä poikki niin pääsee. Väärästä syystä ja väärään paikkaan kylläkin. On tää epätasa-arvoista. Kyllä kai sitä voi olla masentunutkin, jos liikuntakyky alkaa lähteä, prkl. Masennushan siitä seuraa välittömästi. Hoidetaan sitte niitä oireita eikä varsinaista syytä, on tää persiistä. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, sanoin psykalle että vittuako täällä teen viemässä sellaisen aikaa joka sitä tosissaan tarvitsee. Eipä tuo osannut kuin niitä automaattivastauksia eli puhdasta diibadaabaa.
      Kiitos, kyllä tässä potkitaan eteenpäin.

      Poista
  4. No just! Perkele, ihan vittuillaksesi mene sinne ja ota se ensimmäinen mappi sairauskertomuksia mukaasi (ei järjestelmät kuitenkaan toimi / ole yhteensopivia). Siis minä olen vängännyt kunnon kipulääkitystä n. 10 vuotta! Että ei oo niin väliä, jos välillä jumalauta ei toinen koipi kannata -> sehän on vain psyykkistä torjuntaa, et halua töihin jne.
    Argh! Nyt iski vitutus päälle ihan sua kompatessa. Joo, se voi olla postin italialaisvastineella kohta hommia... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan oikein sanoit! Kyllä on jumalauta ihme touhua perkele kun menee sairaalaan fyysisten vammojen takia niin aletaan veivaamaan päänuppia..
      Jotenkin tuntuu siltä että mun lääkärissä / sairaalassa käynnit on käyty.

      Poista
  5. Jaahas... Ja kun minä olin eka kertaa työterveyspsykologilla, sen mielestä mun olisi pitänyt hankkia rentoutuskasetti, alkaa harrastamaan liikuntaa ja olla välittämättä siitä että olen aina paskat housussa sosiaalisissa tilanteissa (ennen tämänkin naisihmisen vastaanottoa olin niin saatanan kauhuissani että olin koko ajan juosta odotustilan vessaan yrjölle). "Ei se haittaa, se on normaalia."

    Ja toinen tohtori samassa lafkassa kysyi minulta että haluanko nyt ihan varmasti sen masennusdiagnoosin, se kun voi vaikuttaa tulevaisuuteeni. Että en kuulemma pääse esimerkiksi päiväkotiin töihin tjtn. Vitut minä siitä kunhan sai jotain jelppiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne saatana enää itsekään tiedä mitä ne tekee, lääkitään ristiin - itse viasta viis- ja kirjoitetaan diagnooseja jonka toinen lekuri tyrmää suoralta kädeltä. Vittu mitä touhua.

      Poista
  6. Olen kerrankin sanaton!
    Melkein...

    Olenhan mä tiennyt, että terveydenhoidon taso on mitä on (eivät esim. tunnista eivätkä tunnusta homesairautta lainkaan) ja mielenterveyspuolen mielivaltaa olen jo vähän epäillyt. Nyt vakuutuin siitäkin! Sun mielipiteet ja pointit on tosi perusteltuja, hyviä ja - tietenkin - omakohtaisia, mutta ne ei nille kelpaa koska et mahdu muottiin. Voi saatana sentään!

    Sen verran olen sua seurannut tässä aikojen saatossa sekä kirjoittajana ja kommentoijana, että uskallan julkistaa diagnoosini: olisin todella ihmeissäni ja yllättynyt, jos todella olisit masentunut ja kyennyt tähän kaikkeen kipujesi ohella. Vetäköön todellakin sen vitun päähänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan Marjaanaa. Viimeistä lausetta myöten.

      Poista
    2. No eipä tuo mennyt jakeluun kun kysyin etteivätkö korkeasti koulutetut osaa erottaa silkkaa vitutusta ja masennusta toisistaan. Ehkäpä ne vetää itse niitä nappeja niin taajaan ja joka pieneen harmiin, että alkaa tuo maailmankuva olemaan "hieman" vääristynyt.

      Poista
  7. Kuulostaa aika uskomattomalta. Onhan ihminen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta silti on älytöntä, ettei psykiatri, jolla on aivan samanlainen peruskoulutus kuin muillakin lääkäreillä (eli eväät ymmärtää myös fyysisiä sairauksia), näytä ymmärtävän, jos ihmisellä on selkeä fyysinen vaiva, joka vaikeuttaa jokapäiväistä toimintaa.

    Komppaan Marjaanaa siinä, että en minäkään ole sellaista vaikutelmaa saanut, että masennus olisi oikea diagnoosi sinun tapauksessasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Yht'äkkiä fyysiset vaivat eli selkä- ja päänsäryt unohdettiin täysin ja nyt se SUURI asia on mun "masennus". Voi helvetti sentään, ei tässä ehdi paljon masennella kun kesä ja kiireet alkoivat. Olisi vaan ollut ihan kiva saada jotain puudutusta molempiin vaivoihin mutta kun ei niin ei.

      Poista
  8. Kyllä on terveydenhuolto päin persettiä. Masentuneet ei saa hoitoa ja fyysisen kivun kanssa sitten saa hoitoa masennukseen. Tuntuu, että joka paikkaan yritetään sitten viime keinoksi masennuslääkitystä.
    Minulla on sen verran pitkä kokemus vaikeasta masennuksesta, että jos sinä olisit masentunut, et todellakaan täällä kirjoittelisi.

    Voi hitto, harmittaa niin sun puolesta, voimahalauksen lähetän, silleen varovasti ettei satu;) Koitetaan jaksaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haleista ja asia on juuri niin kuin sanoit, itse sairaus eli vika käännetään päälaelleen ja kaikki olennainen unohdetaan koska "se on niin tärkeää". Niin, kukapa sitä terveellä selällä mitään tekisikään..

      Poista
  9. Ei todellakaan kuulosta ihan oikealta. Masennuksesta tiedän minäkin senverran, että netissä et surffailisi, et kirjoittaisi, etkä meidän murheisiimme jaksaisi ottaa kantaa, empatiatasosi olisi nollassa, eikä sinulta todellakaan voisi odottaa tuollaista kykyä myötäelämiseen.
    Ei auta, rämmitään eteenpäin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina, ei tässä tosiaankaan masentuneita olla muttta se kyllä harmittaa etten mitään kipulääkitystä saanut. Nyt kun on muutamia päiviä rymistänyt normaaliin tapaan niin eipä paljon kykene kotiin tultua liikkumaan, sen verran sattuu että makaamiseksi menee.

      Poista
  10. Et ole ensimmäinen, jolta kuulen näitä. Metkaa on tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en varmasti ja tuskinpa viimeinenkään, tuntuu että terveydenhoitopuoli yrittää tehdä kansalaisista väkisin täysin turtana kulkevia zombeja.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...