torstai 2. toukokuuta 2013

Ruumiista irtautumista, korpikylä pictures ja paljon rakkautta


Kärsivällisyyttä, tuli hieman enemmän asiaa kuin olin alunperin suunnitellut joten....
Eilen koin täydellisen astraalikokemuksen joka ei suinkaan johtunut siitä että olisin ollut jotenkin herkässä sielulllisessa tilassa, vaan yksinkertaisesti siitä että vaimoni rojahti yölliseltä kusireissultaan tullessaan päälleni. Tuo onneton kun ei tahdo pysyä noiden huonojen jalkojensa takia päivän valossakaan tolpillaan, niin mitä voi odottaa pilkkopimeässä kämpässä hiihtelemisestä seuraavan? Siinä on kuulkaa Nirvanat ja muut kopainistiset olotilat kaukana kun palttia rallaa seitsemänkymmentä kiloa eläväistä ja varsin voimakkaasti kiroilevaa lihaa jysähtää kropan päälle ja vieläpä niin, että vasemman käden kyynärpää iskeytyy about kymmenen senttiä sukukalleuksista luoteeseen ja suoraan vanhaan leikkausarpeen. Sillä hetkellä kun keuhkoistani purkautui tuskanhuuto, tunsin jotain omituista tapahtuvan; kropan sisällä nytkähti ja siinä samassa sieluni lennähti kropan ulkopuolelle.

Todella järkyttävää sillä meikäläisen sielu näyttää jatkavan samalla teemalla kuin mihin olen tottunut tähän maanpäällisen vaelluksen aikana: aivan perkeleen virttynyt laamapaidan ja tyynyliinan risteytys yllä, sellainen joka näyttää siltä kuin siitä olisi helma repäisty pois ja siihen se sielu sitten loppuukin. Sielut on muuten märkiä jos ette sitä tienneet ja juuri tyypillistä tuuriani koska korsuamme ei oltu lämmitetty muutamaan päivään joten kylmähän siinä tuli. Ainoa lämmin paikka tuntui olevan niskassani oleva piste ja riuhtaisinkin sitä sielupaitaa nähdäkseni mikä tuon hieman lämpimämmän tunteen aiheutti. Se oli perin mystinen pesulappu jossa luki sinertävillä, hohtavilla kirjaimilla seuraava teksti: Celestial Shirts
(sori mutta ei löytynyt sun kokoasi)
No niinpä tietysti, resuissa joudun kulkemaan rajan toisellakin puolella joten eipä siinäkään ole isompaa muutosta. Käänsin katseeni alaspäin nähdäkseni mitä siellä tapahtui, sillä kroppani oli näet lennähtänyt tapauksen seurauksena lähes poikittain punkassa ja maata rötkötin kintut eukon puolella ja yläkroppa omallani. Lätkis viisaana koirana näytti käyttäneen tilaisuutta hyväkseen ja makasi tyytyväisenä tyynylläni, kaikki neljä tassua kattoa kohden. Eukko sen sijaan ei ollut tyytyväinen vaan päästeli suustaan sellaisen määrän demonien nimiä, että tarjouslakanoiden jalkopäähän leimahti pienet virvatulet jotka loivat makkariin melko aavemaisen tunnelman.

Kun ei se normi kiroilu ja nyrkillä mätkiminen tuottanut tulosta, eukko nousi sängystä ja ilmestyi kotvan kuluttua takaisin kaulin kädessään. Tällä puisella astalolla tuo hyväkäs kopautteli pitkin kalloani kuin ksylofonin soittaja ja olin havaitsevinani tutun rytmin, eukkohan soitteli sitä vanhaa Led Zeppelinin biisiä jonka nimeä en nyt muista mutta se on se missä on rumpali Jon Bonhamin pitkä, lähes parikymmentä minuuttinen rumpusoolo. Yritin rääkäistä mutta eihän sieluilta mitään ääntä lähde, pelkäsin nimittäin etten pääse takaisin kroppaani ja herää ennen kuin eukko ehtii siihen rumpusoolon kohtaan sillä lantusta ei olisi sen setin jälkeen mitään jäljellä. Onneksi eukko väsähti ja lakkasi kaulimella takomisen, kaipa tuo huomasi ettei siitä ole mitään apua. Yleensä vaimolla kestää herääminen todella kauan mutta nyt hän näytti olevan täynnä virtaa; makkariin syttyivät valot ja hän alkoi rovehtimaan kaapillani heitellen papereitani pitkin lattiaa. Ei todellakaan ollut vaikea kuulla manaamisen joukosta sellaisia sanoja kuin ”kai sillä mulkulla vakuutus on” ja ”mihin helvettiin se on piilottanut ne paperit”. Turhaa riuhtomista, ei mulla mitään vakuutuksia ole ja eukon pitäisi tietää se.

Kun ei tämäkään toiminto ei tuottanut toivottua tulosta, parahin vaimoni istahti sängyn laidalle ryhtyen rapsuttamaan koiraa tuumaillen samalla ettei viitsisi lähteä keskellä yötä lapiohommiinkaan joten pakkohan tuo läskipää on saada takaisin elävien kirjoihin. Taas sieluani kylmäsi sillä pelkäsin eukon ryhtyvän Äärimmäiseen Keinoon, tekoon joka on niitä harvoja asioita jotka ovat meidän taloudessa kiellettyjen tekojen listalla. Nimittäin Äärimmäinen Keino on niin julma kidutusmuoto että ihmettelen mikseivät sitä ole nämä julmuuksia harrastavat tahot vielä keksineet koska se ylittää kauheudessaan sadistisimmatkin menetelmät. Ja kyllä, eikö tuo perkele tehnyt sen; napsautti tv:n auki ja haki boksin uumenista tallenteen, Suomi-Filmin elokuvan vuodelta 1939 jossa olivat ne kaikki tutut lainetukat pääosissa. Tämä kyseinen, satanistinen pätkä kertoo – yllätys yllätys – tukkijätkästä jolla on niin kiire keikkua niiden vitun pöllien päällä, että jää tuo kottaraisten jahtaaminen vähemmälle ja sen ainoan kerran kun silmät tavoittavat maatalon likan rannalla pyykkitouhuissa ja sarkahousuissa jotain aktiviteettia ilmenee, niin eikö siihen väliin änkeä naapuritalon renki. Sitten seuraa se tuttuakin tutumpi puolitoista tuntinen joka on täynnä mumisten puhuttuja paatoksellisia uhkauksia, puukkojen esittelyä ja lainetukan lipsumista näköelimien eteen. Mukaan mahtuu myös sen perkeleen koivun kiertämistä ja naispuolisen tähtisilmän (med studion kaikki pakkelit lärvissä) esittämää laulantaa, sävelasteikon yläpää potenssiin sata ja väräjävän vibran kera. Niinkuin tässä ei olisi jo tarpeeksi helvetillisiä elementtejä, kuuluu eukon bravuuriin laulaa mukana ja kuten olen aiemmin sanonut, tuo rakas vaimoni kykenee tuottamaan samanlaisen äänimaailman mikä syntyy vedettäessä umpijäistä sikaa sirkkelin läpi. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen tuska oli sitä luokkaa ettei sielulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin kroppaani ja saatuani ensimmäisen kerran vedettyä keuhkoni täyteen ilmaa, kaihasin lattialta 8 kilon käsipainon ja nakkasin sen tv:n kuvaputkesta sisään. Jo vaimeni laulu ja vaimoni vilkaisi meikäläiseen päin vinosti hymyillen mutta ilmeisen tyytväisenä siitä, että ainakin läskipään sairaspäivärahat tulevat henkiinjäämisen myötä kartuttamaan talouskassaa. Kumpainenkin meistä painoi pään tyynyyn ja jatkoimme uniamme, tosin jouduin jakamaan tyynyni kolmetoista kiloisen beaglenlihakasan kanssa. Sielun pakeneminen kropasta on kokemus jota en toivo tapahtuvan kenellekään, ainakaan meidän tontilla.

Jotain hyvääkin, eilisen merkkipäivän kunniaksi eli siitä johtuen (se on aivan samanlainen kuin normi arki, siitäkin huolimatta että samalle päivälle osuu myös tuo duunareitten juhla joka tänä päivänä on menettänyt sekin merkityksensä) ryhdistäydyin ja kunnostin takapihan kesäkuntoon. En käy tarkemmin selostamaan terassin koolausta etc., vaan tässä muutama kuva vaikka maisema on ankea kun kaikki on vielä niin perin harmaata kun ei tämä kevät oikein tunnu etenevän toivotulla tavalla.

Näkymä sille kuuluisalle suoralle




Naapurille päin, peitteen alla kaasugrilli joka tuli korkattua eilen. Pääkokkina toimi Lätkis.



Tämän pöydän ääressä on monet itkut itketty ja naurut naurettu. Ja juotu (ainakin) yksi henkilöauton hinta.


Tässä kuvassa meidän Lätkis katselee siihen malliin että tulehan monttoonitopi antamaan ruokaa äläkä siellä mitään kuvaajaa leiki.



Lopuksi, sain Kikiltä Kiki's home – blogista tälläisen post-it lapulle laitetun tunnustuksen ja se joka ei vielä Kikiä tunne, hävetköön.

Kiki on sellainen persoona johon on jopa suomenkielen rikkaasta sanavarastosta vaikea löytää oikeita ja tarpeeksi kuvaavia adjektiiveja mutta Kikin blogista ei voi lähteä hymyilemättä. Siinä on nainen joka perin hauskalla (sangen omalaatuisia tilanteita kuvatessaan) kielenkäytöllään saa joka kerta nämä meikäläisenkin kalsarit kastumaan (No oikeesti, kolme kertaa kun en ole ehtinyt vessaan ja Kiki on luvannut pestä jos tortut rojahtaa). Tästä syystä pidänkin Kiki's homea parhaimpana depiksen korjaus-blogina koska fiilikset nousevat joka kerta. Kiitos Kiki, en tiedä mistä päin universumia sinut on laitettu matkaan mutta olen helvetin iloinen siitä että olet tupsahtanut tänne meidän planeetallemme.
Kikin kehoituksesta tätä pitää jatkaa ja homma menee näin:

I love your blog – tunnustuksen säännöt:
  1. Kopioi post it-lappu blogiisi.
  2. Kiitä linkin kera bloggaajaa joka tunnustuksen myönsi.
  3. Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
  4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
Kaikkihan te olisitte tämän ansainneet mutta tällä kertaa tämän tunnustuksen saavat:
Emmi, tuo sitkeä nuori nainen joka jaksaa yrittää vaikkei aina niin huvittaisikaan ja jonka toivon vielä joskus näyttävän edes yhden mystisen mindmap:in.

M, rakas ja herkkä runoilijamme jolla on suuri sydän täynnä rakkautta mutta myös varsin järkeviä ajatuksia. Tästä syystä haluaisin olla Hector, tuo hänen pitkäkorvainen seuralaisensa sillä olen varma että Hector saa kuulla paljon asioita mitä meille muille ei paljasteta.

Rouva B, tehopakkaus energiaa jolla pyörittäisi kevyesti muutaman sadantuhannen asukkaan kaupunkia. Älykäs nainen jolla on uskomaton tietomäärä myös historian osalta, unohtamatta myös B:n kykyä tuntea suurta rakkautta.

Elina, siinä on nainen jolta meillä monella olisi opittavaa niin elämänkatsomuksen kuin kädentaitojenkin suhteen ja Elinaa kunnioitan suuresti hänen asenteensa vuoksi, periksi ei anneta vaikka mikä olisi.

Roz, tuo rakkautta täynnä oleva ja aikaansaapa nainen. Roz on yksi niitä joille soisi kaiken maailman mahtuvan onnen sillä hän on yksi niistä harvoista maan päällä eläjistä joilla on sydän kohdallaan. Tunnen syvää ja suurta rakkautta tätä naista kohtaan.

47 kommenttia:

  1. Lätkis näyttää siltä, että sille maistuisi yksi tai kaksikin makkaraa ja ehkä tuoppi Karjalaa pöydän ääressä...

    Toivottavasti torstaista tulee hieman eilistä rauhaisampi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lätkis rrrrrakastaa makkaraa! Entinen beagle(Roope) oli niin perso kaljalle ettei mitään rajaa. Sille ei sitä annettu vaikka itse aineen kanssa läträttiinkin ja tiedän paljon muitakin koirarotuja joita oluen haju viehättää ja todella paljon.

      Poista
  2. Moby Dick? Bonzo's Montreux on mun lemppari, mutta en oo koskaan kaulimella kokeillu...

    Grillikauden vois tosiaan avata muuten, muttaku tuulee niin hitosti, että makkarat lentää naapuriin asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No helvetinmoinen myräkkä (ja kylmä) täälläkin puhaltaa tai itseasiassa on puhaltanut monta päivää. Onneksi viikonlopulle luvattiin lämpimämpiä kelejä.

      Poista
  3. Lätkis on HYVIN aavemainen näky :D Huh, kerron joskus tarinan siitä, miten kävi meikäläiselle Helvetin porteilla - nyt ei jaksa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lätkiksen aavemainen muoto johtuu sen yliluonnollisista voimista :O

      Mä tiedän, sun täytyy tehdä tuplapostaussiitä rankasta parisuhteen alusta/aloittamisesta ja siihen samaan yhdistät tämän Helvetin Portit- teeman. Eiks joo? *Kitisee kuin pikkukakara*

      Poista
    2. Oottakaas pieni hetki, palaan kohta.

      Poista
    3. Kuule, se voipi olla, että kerronkin joskus *en kyllä uskalla*, se on oikeasti rankempi kuin luuletkaan! ;) Ja ei, se Helvetin Portit on ihan tsoukki :)

      Poista
  4. Taidan olla koko ajan itseni ulkopuolella. Ihan kiva rajatilaolo. Semi-elo. Niin voi käydä kun tarpeeksi kauan kärvistelee. Muuttuu näkymättömäksi. Viihtyisän näköönen piha. Voi sitä lätkistä, ulos tekis mieli ja maggaraa paistamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten meitä on kaksi koska välillä en tunne omaa kroppaani vaan kuljen mukana ja katselen maailma täysin ulkopuolisen silmin. Saattaa olla että olotila johtuu joko säryistä tai lääkityksen vähyydestä mutta vintillä vetää niin sanoakseni.
      Lätkis on fanaatikko makkaroiden suhteen ja aina grilli-iltoina meidän tyttö kävelee kahdella jalalla (pakko nähdä mitä on tarjolla).

      Poista
  5. Lätkikselle erikoisrapsutus :)

    Mulla on nyt viitisen kuukautta mennyt kahtiajakautuneessa tilassa, en oikein tiedä mitä sanoisi. Ehkä 'otan osaa'?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lätkis kiittää ja rapsuttaa takaisin. Älä huoli koska ei se kahtaijakautnut olotila pahasta ole ja ei sun rakkaani tarvitse sanoa yhtään mitään. Riittää että olet läsnä (vaikka kuinka monessa osassa mutta kumminkin).

      Poista
  6. Onpas täällä Luostarissa nyt valoisaa,utuista ja sinistä!
    Pahinta tuossa ketomuksessasi oli se 30-luvun leffa. Huh, niitä ei jaksa kertakaikkiaan enää.
    Lätkikselle pitäs antaa makkaraa, se ihan selvästi katsoo, että "tuolla on grilli, miks ei mulle grillata"?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ajattelin vaihtaa mallia ja mun mielestä tämä on aika selkeä, noin lukemisen kannalta. Et usko kuinka hienoa on kulla että jiku muukin on saanut tarpeekseen niistä vanhoista leffoista missä musiikki soi täysillä ja puheet hukkuu mutinaan - äärrhh!

      Lätkis grillaisi vaikka joka päivä ja se on aivan sama mihin aikaan mennnään takapihalle niin Lätkis parkkeeraa grillin viereen hypnoottinen katse silmissään. Istuu siinä hyvän tovin kunnes uskoo ettei nyt grillatakaan, tuhahtaa ja pomppaa penkille kyttämään kyläläisiä. Kyllä se on niin isäntäänsä tullut :D

      Poista
  7. Ai kauhee. Tuli mieleen unihalvaus, se jos mikä on semmoinen tila jossa tietää sielunsa olemassaolon. Mokoma riepu huutaa tuskissaan siellä kehon uumenissa että jo nyt on perkele ettei tää ruho liiku vaikka käskytän! Tuntoaisti kyllä toimii ja kaikki muutkin aistit luoden hauskoja (ja vähemmän hauskoja) hallusinaatioita. Kerran sain monta kertaa peräkkäin herätessäni ja uudestaan nukahtaessani kuunnella kuinka joku tiskaa keittiössä. Ja kotonahan oli siis minun lisäkseni vain kissa, joka ei tietääkseni kotitöistä perusta. Lopulta oli jo semmoinen olo että jo nyt on saatana, ei siellä ketään oo vaikka taas kuuluu jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unihalvaukset on todella pahoja ja olen niitä itsekin jokusen saanut. Pahinta on juurikin tuo kun havannoi kaiken ympärillään mutta kroppa suostu liikahtamaan senttiäkään ja ne äänet eivät ehkä ole mitään hallusinaatioita vaan siinä tilassa sielu (jos näin voidaan sanoa) on todellakin jossain toisessa paikassa. yhtä kaikki, paskamaisia ne ovat.

      Poista
    2. Kuule, mä oon itekin joskus ajatellut että mitä jos se sielu unihalvauksen aikana oikeasti seikkaileekin jossain toisissa todellisuuksissa. Ajatuskin nostaa karvat pystyyn, joten ei mennä tämän enempää parapsykologian puolelle. HRRR!

      Poista
    3. No seikkaileehan se, tiedät sen itsekin! Mieti jos joskus kohdattaisiin rajan toisella puolella - se voisi olla enemmän kuin hämmentävä kokemus (joskin hieno).

      Poista
    4. Joo, sä voisit tulla meille vaikka tiskaamaan samalla kun mä vetelen hirsiä..! :D

      Poista
    5. No tuo oli kyllä kaiken huippu! :D
      Pitääkö mun astraalimaailmassakin rehkiä sillä välin kun muut kuorsaavat?! Ei jumalauta nainen, ei tämä nyt mene ihan oikein... ;D

      Poista
  8. Kiitos kovasti tuosta tunnustuksesta. MUTTA minä en osaa linkittää juttua, enkä pomia tunnustusta enkä.....
    Paskamainen juttu, mutta tämä tietsikan käyttötaito on jotain ihan ala-arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei siitä stressiä kannata ottaa, tiedätpähän nyt että tykkään susta ja sun blogista <3

      Poista
  9. Kyllä, jos ette ole käyneet Kikillä kylässä niin hävetkää :D Sää olet tuonut niin paljon iloa mun elämään, että kyllä mää siitä vastineeksi kalsarit pesen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikki Kikille nyt heti niin saatte elämäänne iloa ja lisää vuosia :D

      Olet sä niin rakas jos peset mun kalsarit mutta mitähän posteljooni mahtaa tykätä? (laitan meinaten ne tulemaan tavan kirjekuoressa) ;D

      Poista
  10. Ooi kun koirulainen näyttää niin kaihoisalta (ja vähän aavemaiseltakin, heijastuksesta johtuen).

    Kiitos lappusesta! :) Hectorilla tosiaan on sen verran tota korvakäytävää, että sinne mahtuu vähän isompiakin salaisuuksia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lätkis on ikuinen haaveilija ja romantikko, olen sen huomannut tämän kuluneen vuoden aikana mitä Lätkis nyt on ollut meillä.

      Eipä kiittämistä ja olen opetellut kania (siis kieltä) että voin udella Hectorilta kaikki mitä sä olet sille lörpötellyt ;D

      Poista
    2. Ei siis ihmekään, että oot alkanu runojakin ymmärtämään tässä viime aikoina :D

      niin niin, siis olet kieltä opetellut etkä mitään muita kanien tapoja (ja senkus yrität urkkia, oon kouluttanu sen hyvin) ;D

      Poista
    3. No niinpä (itseasiassa Lätkis tulkitsee ne mulle)!

      Kyllä Hector mulle avautuu ja voi hyvänen aika tuota sun mieltäsi - siinä kielen opettelussa on ihan tarpeeksi eikä näin vanha enää pysty kanien tahtiin ;D

      Poista
    4. Heh, fiksu koira! Sillä on varmaan baskerikin päässä silloin, niin kuin suurilla taiteilijoilla on tapana.

      En epäile, etköhän sä saa puhuttua kenen tahansa pyörryksiin :P jaa ei pysty, harmi... ;D

      Poista
    5. Tottapa tuokin, usein olen yllättänyt Lätkiksen olkkarin nojatuolista baskeeri päässä lukemassa Pablo Nerudan säkeitä, toisessa kädessä viskilasi ja tuhkakupissa käryävä havannalainen ;D

      Minä ketään pyörryksiin puhu ja se kanitahtihan riippuu ihan kanitettavasta ;D

      Poista
    6. toisessa tassussa - tarkennus paikallaan ;)

      Poista
  11. Kiitos vaan muistilapusta... Ja imarteluista ;D

    Sen verran pimee olen, että jotenkin tuollainen hetkellinen ruumiista irtautuminen olisi mielenkiintoista kokea. Ei kyllä välttämättä sen seurauksena, että joku rojahtaa päälle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älähän kiittele, olet sen ansainnut ja tiedä nainen että minä en imartele vaan puhun totuuksia.
      Sua ei auta päästää rajan taakse hillumaan tai alkaa sellainen muuttoliike takaisinpäin mikä työllistää kaikki kynnelle kykenevät manaajat ja muut räyhähenkien karkoittajat :D

      Poista
    2. Noinko paha tapaus minä olen?? Oikeesti?! *pohtii, minkä puun takaa tämä tuli*

      Poista
    3. Ei kun ymmärsit väärin: rajan takana vietetään sitä ankeaa ja kaiken kattavaa iättömyyttä, vaipuneena täydelliseen hiljaisuuteen. Sitten paikalle pölähtää teikäläisen energiapakkaus ja koko kosminen maailma kokee jotain johon se ei todellakaan ollut valmistaunut! ;D

      Poista
    4. Ai jaa... Sä olet kyllä hyvä selittämään itsesi kuiville ;)

      Poista
    5. Tiedän että sulla on hieman negatiiviset fiilikset mutta toivon ettet kohdista niitä minuun sillä ihan oikeasti tarkoitin tuon positiivisessa mielessä. Olenhan mä sanonut etten osaa aina pukea sanoiksi sitä mitä tarkoitan ja tässä se taas nähtiin...

      Poista
    6. Äh... ja mun puujalkahuumori ei sekään aina mene läpi :( En kohdista sinuun negatiivisia fiiliksiä. Anteeksi, jos ymmärsit väärin. Annathan?

      Lähetin sulle yhden pikku jutun. Saatat hymähtää ;)

      Poista
    7. No juu juu ja annan tietysti, en kai minä nyt mitään hernettä nenään vetänyt ja pitääkinkäydä katsomassa se juttu

      Poista
  12. Vaihtunu kivan siniviherijä keväinen tausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin hieman piristää ilmettä jos se kesäkin sieltä koittaisi meille kaikille.

      Poista
  13. kiitos kommentista <3
    välillä vaan tuntuu että koko maailma hylkii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. riri rakas, älä kiittele koska sydämestä tulleista sanoista ei tarvitse kiittää ja muista että vaikka muu maailma potkii päähän, Luostarissa ei potki kukaan - täällä rakastetaan jokaista sellaisena kuin kukin on. <3

      Poista
  14. Kiitos lappusesta, lisäsin sen blogiin informaation kanssa. Kiitän vielä tekstissä sua sitten, mutta tuntuu etten juuri nyt jaksa laittaa eteenpäin :( Täytyy tässä koittaa muistaa sitten jakaa tuota jahka vähän reipastun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään kiittämistä, tykkään sun blogistasi <3

      Poista
  15. Oooh, pateettisuuden huipentumat, ylinäytellyt Suomifilmit. Ainoat joita kestän katsoa uudelleen, ovat Komisario Palmut ja pari Regina Linnanheimo -leffaa. Ne muut ovat kieltämättä sekä kulttikamaa, että liian kovaa kamaa meikäläisen makuun. Tarantino uppoaa paljon helpommin :D

    Lätkis on söpö! Kättä lippaan koiran edessä, sulla on hieno kaveri siellä.
    Unihalvauksista mie en tiijä, taidan elää semmoista parhaillaan... ainakin jonkinlainen teinihirviötragedia täällä on meneillään. Enkä herää auvoisaan aamuun vaikka miten mätkisin itseäni hevosenkengällä otsaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä antaa tunnustus tuon aikaiselle elokuvanteolle mutta jotenkin nillä leffoilla on perin negatiivinen vaikutus mun hermojärjestelmään, en ole oikein päässyt selville mutta ne yksinkertaisesti ovat mulle liikaa.

      Lätkis on iskän tyttö ja kaikin puolin kunnollinen koiruus <3
      Ah, se on tämä kevät kun pistää teinit sekaisin ja sun reppanan kohtalona on vastaanottaa se kaikki turhautunut energia mikä ei ole helppo rasti. Siksipä toivotankin sulle jaksamista taisteluun sillä kyllä se kesän edetessä (kai?) helpottaa.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...