lauantai 8. kesäkuuta 2013

300. ja Spartalaista panetusta

 ”Gehar akhai sal toriom!” eli ”Nyt lähdet äpärä siitä vinkumasta!”
Näitä sanoja sain kuulla lapsena hyvinkin moneen otteeseen ja se kuuluu vielä tänäkin päivänä The Korpikylien normaaliin kielen käyttöön. 

Setämies ja systerin ex retuuttamassa mua takas mottimettään 


Tuskastuneet vanhemmat kun eivät jaksa kuunnella vahingonlaukaustensa kitinää (ja katso: heitä on paljon), vaan käskyttävät heidät sivummalle. Monissa pumpuliperheissä saakin aamulla kuunnella sitä piiperotouhua jossa pilttejä opastetaan olemaan kilttejä ja varomaan koulutien vaaroja mutta ei täälläpäin koska a) täällä tehdään töitä siitä hetkestä kun oppii kävelemään ja b) kukapa sitä kirveen tai kuokan heiluttamiseen koulua tarvitsee. Tuossa kuvassa muuten setämies ja vanhimman siskoni silloinen puoliso taluttavat meikäläistä kohti metsikön laitaa hyvin vihaisena siitä, että olin kesken työpäivän tullut takaisin kylään ja ihan vain sen takia etten ollut muistanut ottaa kirvestä mukaani. Näissä tapauksissa se oli jokaisen oma moka ja vaadittu kiintiö piti tehdä by majava eli omin hampain. Vittumaista touhua ja sen takia mun legoni sojottaakin minne sattuu. Oikealla puolella oleva setäni huutaa kuin oikohöylä ja muistaakseni karjahteli jotain tyyliin ”Etkö sä saatanan vajakki tajua pysyä siellä palstalla kun aina tulet tänne takaisin? Teet ensin ne 92 mottia ja siiten voit piipahtaa syömässä, sikäli mikäli koirilta jotain sulle jää”.

Miksi näin ankea aloitus? No hittolainen, tämä on 300. postaus täällä bloggerin puolella ja ajattelin tämän eeppisen lääkintöhallituksen välttelyn (eivät ole saaneet vielä kiinni) kunniaksi julkaista tälläisen lyhyehkön Sparta-henkisen jutun, jossa valotan tätä aivan helvetin ankeaa elämää täällä susien, västäräkin kokoisten hyttysten, loppumattomien ryteikköjen ja lehmänpaskan hajun keskellä. Meno on täällä 1:1 Spartalaista ja siksipä me kestämme lähes mitä tahansa, hyvänä esimerkkinä voidaan mainita että huomattava osa kylämme miespuolisista asukkaista tienaa leipänsä törmäystestinukkena ja tällä saralla olemmekin niittäneet mainetta todella merkittävästi. Autoteollisuuden lisäksi elokuvateollisuus ( = Hollywood) on kiinnostunut kaiken kestävistä tupauunoista ja näinpä kun esim. seuraavan kerran katselette jotain elokuvaa missä yksi tai useampi heppeli ”tippuu” kalliolta rotkoon, kyseessä on meidän kylämme ukkelit jotka siinä mennä viuhtaisevat kohti alhaalla odottavaa kivikkoa.

Itse olen keskittynyt tuohon autopuoleen ja viime viikolla testasinkin erään autoja valmistavan monikansallisen yhtiön kanssa tilannetta, jossa järjettömästi kipsattu henkilö ylittää suojatietä ja joutuu yliajetuksi. Halusivat näet tietää mitä heidän hienon automerkin etuosalle tapahtuu, jos joku sairaalasta karannut kusipää toikkaroi ajoradalla eikä ehdi baijerilaisten hevosvoimien alta pois. Eihän siinä hyvin käynyt ja jumalattoman iso, valkoinen pölypilvi pamahti keskelle tietä ja minä lensin kaaressa 48 metriä (mitattu) vasemmalle etuviistoon. Autosta maski ja syylari paskana, virranjakajan kansi halki ja startti – joka osui mua polveen – vääntyi tuhannen merimakkaralle.

Täällä elämä on muutenkin hanurista ja tässä yksi tärkeimmistä syistä siihen:

Oikeesti, kenen helvetin idea toi 40v - sääntö oli?

Aivan, räpsää ei saa ennenkö nelikymppisenä ja kun katsoo känsien, avohaavojen, rakkojen ja kusiaisten peittämiä käsiä niin tietää miksi sitä yhtä hommaa ei voi tehdä. Paineet ovat valtavat ja se vaikuttaa (lukemattomien laakien lisäksi) aivotoimintaan kuten olette huomanneet, sillä nuo nelisenkymmentä vuotta venanneet alakerran insinöörit sekoittavat päässä jo asuvien demonien kanssa tätä ajatuksenjuoksua radikaalisti ja sen takia minä en tässä enempää horisekaan vaan lähden töihin, kotona ja koneella (vihdoinkin!) olen näillä näkymin klo 18.00 aikoihin. Vastasin muuten eilisen postauksen fär-saari – kommentointiin jos ketä kiinnostaa.



Hyvää lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

16 kommenttia:

  1. Hampaat irvessä *kirjaimellisesti* pitää sinun kaatamasi puu syömän? Muitakin hyviä elämänohjeita varmasti on tarjolla...
    Luulisi, ettei siellä v o i kasvaa heittiöksi & lurjukseksi, mutta -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän täällä lurjuksia kasvakaan vaan tälläisiä hurskaita ihmisiä kuten minä ja siitä pitävät huolen juurikin nämä ankarat työt ja psyyken jatkuvat rasitustilat ;D

      Poista
  2. Aika rankka lapsuus. Joskus kyllä korvesta tulee niitä suuria kirjailijoita tai muita taiteilijoita, joten odotellaan, mitä sinustakin vielä kehittyy;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankkaa on ollut ja ikävä kyllä musta tuntuu että olen kehityskaareni loppupäässä, lahoaminen on alkanut latvasta ja etenee vääjämättömästi juuristoa kohti :D

      Poista
  3. Käytä sitä Munkin suhisevaa taideteosta.

    VastaaPoista
  4. Kovaa on elämä korvessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja kovemmaksi käy mitä pitemmälle kesä ehtii ;D

      Poista
  5. Onnea 300:n postauksen johdosta. Jotta aikaan on saatu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, 300 epikriisiä julkistettu ja vielä saa kulkea vapaana. *Pyyhkii hikeä otsaltaan*

      Poista
  6. Teksti kulkee sulla aivan mahdottomalla kilometrivauhdilla...korvessa kasvaa taiteilijat...kirjaa odotellessa...kai moni teos syntyy tuskan kautta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati rakas, nämä ovat tälläisiä hullun jorinoita joita syntyy joko lääkityksen puutteesta tai älyttömän yliannostuksen johdosta joten tuskinpa yhtään kirjaa saan aikaiseksi vaikka tämä onkin yhtä tuskaa ;D

      Poista
    2. Mäpäs uskon suhun ja se riittää ;) Anna palaa vaan :)

      Poista
    3. Oi kiitos! *Punastuu aivan mielettömästi*

      Poista
  7. Onnea kolmestasadasta!!!! Tahtoo lisää!!

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...