torstai 13. kesäkuuta 2013

Pari totuuden sanaa mielialalääkkeistä kiputilojen(i) hoidossa

Tämä teksti sisältää aineistoa jota ei ole tarkoitettu hyökkäykseksi mielialalääkkeitä kohtaan, enkä väheksy niiden tarpeellisuutta sellaisten henkilöiden kohdalla jotka tuntevat saavansa apua ko. lääkkeistä. Tekstissä on otteita keskustelusta psykiatrin kanssa jossa kyseenalaistan mielialalääkkeiden tarpeellisuuden omalta kohdaltani ja korostan, että allaoleva koskee vain omaa tapaustani eikä sitä näin ollen voi yleistää – me jokainen kun olemme erilaisia ja näin ollen pää sekä kroppa toimii yksilöllisesti. Tästä syystä kehotankin mielialalääkkeitä (koski niiden käyttö sitten joko psyykkistä -tai fysiologista vaivaa) syövien ihmisten jättämään tekstin väliin. Vielä kerran; tarkoituksenani ei ole lytätä itseäni huomattavasti viisaampien ja koulutettujen ihmisten diagnooseja, eikä myöskään loukata ketään, sen paremmin lääkäreitä kuin ihmisiäkään joille em. lääkkeitä on määrätty. Asia ymmärretty?

No niin, tapaaminen psykiatrin kanssa meni ehkäpä odotettua paremmin, ei sitä tavanomaista vääntämistä ja jyrkkiä mielipiteitä lääkityksen/hoidon tarpeellisuudesta vaan koko keskustelu käytiin hyvinkin rauhanomaisessa hengessä. Tosin heti alkuun niskavillat nousivat pystyyn hänen kysyessä että miksi olin tullut hänen vastaanotolle? En ryhtynyt tekemään laajaa selontekoa hoitokaareni eri vaiheista, vaan kysyin ystävälliseen sävyyn mahtoiko hänen tietokoneensa tai yhteytensä talon sisäiseen verkkoon olla jotenkin epäkunnossa – koneeltahan kaikki näkyy? Vastauksena oli halu tietää onko meikäläinen vielä samaa mieltä oman, henkisen hyvinvointini laadusta vai olenko tullut toisiin aatoksiin. Koitin hillitä itseni kertoessani psykiatrille että en edelleenkään koe olevani masentunut enkä näe syytä/syitä miksi istun nyt hänen jakkarallaan ja tästä alkoikin sitten se isompi keskustelu mielialalääkkeiden käytöstä fyysisten vammojen peittelyssä. Kyllä, luitte ihan oikein: peittelyssä.

Vääntö alkoi ensin kyselylomakkeista ja niiden pisteyttämisestä, väitin että heillä olisi tupa täynnä väkeä, mikäli samaiset laput postitettaisiin kansalle ja he saisivat ruksata sen hetkisen fiiliksenä mukaan vastauksensa. Tästä porukasta suurin osa olisi varmasti masentunutta – sitä ei käy kiistäminen – mutta mukana myös huomattava osa meitä joita nämä omat kiputilat ja ennen kaikkea sairaaloiden touhut suoraan sanoen vituttavat. Ilmekään ei värähtänyt ukon kasvoilla eikä kynä tehnyt pienintäkään liikettä lehtiöllä, vaan lekuri myönsi asian olevan näin. Hän toisti taas kysymyksen paikalla olostani ja kerroin etten halunnut ”kieltäytyy hoidosta” - merkintää aikakirjoihin koska se vaikuttaisi tuleviin sairaalakäynteihini enemmän kuin negatiivisesti ja toisekseen, haluaisin vihdosta viimein saada loppuun tämän jatkuvan hyppäämisen täällä koska korvesta on matkaa (kustannukset) ja voin kyllä kotonakin tehdä sormileikkejä (alun neurologian tutkimukset – laita simmut kiinni, vedä polvi koukkuun – kyllä sulla täytyy olla selkä ja pää kipeä, lähetetään jatkotutkimuksiin = uskomatonta mutta saatanan totta ja vieläpä kolme peräkkäistä kertaa).



Korostaessani etten ollut paikalla omaehtoisesti vaan kipupolin psykologin (palikka-ja muistitutkimus) sekä hoitavan lääkärin lähettämänä, psykiatri sanoi jotain mikä sai minut lausumaan jokusen demonin nimen ääneen. Hän kertoi etten suinkaan ollut hänen luonaan kenenkään lääkärin tahi sairaalan vaatimuksesta, vaan nyt mentiin minun oma viitekehyksen mukaan eikä suinkaan sairaalan! Enemmän kuin jäätävään sävyyn kysyin lääkärin kysyä minulta kelloa jolloin hän säpsähti mutta kysyin kuitenkin, tosin heti perään että missäs nyt mennään. Kerroin vain testanneeni onko kuullun ymmärtämisessäni jotain vikaa, sillä nimenomaan kipupolin lääkäri oli sekä suullisesti että lähetteen muodossa käskenyt minut herran pakeille. Eikä hän silloin maininnut sanallakaan mistään omakohtaisesta viitekehyksestä. Lisää demoneita lennähti ilmoille psykiatrin ilmoitettaessa että se nyt vaan on kipupolin tapa niiden tapausten kohdalla, jolloin he joutuvat nostamaan kätensä pystyyn – kaikki sieltä ohjataan tänne heille! Tämä oli kieltämättä hieman liikaa sen hetkiseen vitutukseeni ja päästelin tuntemuksiani melko reippaalla kielenkäytöllä, sanoin – tai oikeastaan karjahtelin että on tämä jumalauta kummaa touhua, ihanko tämä on normikäytäntö? Pään nyökkäys pöydän toiselta puolelta vahvisti asian. Kun verenpaineeni oli laskenut alle 300:n, tiedustelin että ymmärsikö hän, mikä ero on vitutuksella ja masennuksella, hän vastasi että tottakai hän ymmärtää – jokaista ihmistä vituttaa jatkuvat säryt eikä sillä tuntemuksella ole mitään tekemistä masennuksen kanssa.

Jatkoin vuodatustani ja ilmoitin ettei kipupolilta konstit olisi loppuneet, minulle kun vaan ei kuuleman mukaan voi määrätä opiaatteja alkoholiriippuvuuden vuoksi, sen paremmin kuin mitään muutakaan varsinaista kivun turruttamiseen tarkoitettua lääkettä, mikä ei kuulu mielialalääkkeisiin. Lisäsin että jos kerran näin on, miksi sitten kuitenkin minulle on määrätty lääkkeitä jotka vetävät lihaskontrollin aivan vitulleen, pään sekaiseksi, aiheuttavat sekä alussa että lopetettaessa suoranaisen krapulan tai vetävät muuten hitaalle vaikuttamatta kuitenkaan itse kiputuntemukseen?
- No kun mielialalääkkeillä on saatu niin hyviä tuloksia
- Kivunpoistoon vai siihen että potilas on kuutamolla?
- No kun psyykkiset oireet vaikuttavat kivun käsittelemiseen.
- Eli mielipidelääkkeillä saadaan potilas a) niin kuutamolle ja b) niin perseestä olevien sivuvaikutusten alaiseksi, ettei hän ehdi/kykene huomioimaan kiputilojansa kun taistelee tätä vallitsevaa olotilaa vastaan?
- Hmm...no onhan niitä sivuvaikutuksia mutta silti, tuloksia on saatu.
- Montako dokumentoitua tapausta teillä on, jossa potilas on vetänyt paketillisen Lyricaa ja saanut näin välilevyn asettumaan takaisin oikeaan kohtaan?
- Ei tietenkään yhtään, mutta..
- Miksi niitä mielipidelääkkeitä sitten syötetään, luodaanko tarve johon potilas uskoo ja aamen – homma hoidossa?
- Positiivista kehitystä potilaiden asennoitumisessa on tapahtunut.
- Varmasti, sen verran minäkin päänsekottelijoita tunnen ja toisekseen, mikäli haluaisin sekoitella päätäni ja näin turruttaa kipua, olisin käynyt jo aikaa sitten pitkäripaisessa ja aloittanut pitkän rännin enkä suinkaan istuisi tässä vääntämässä näistä asioista.
- Niin, mutta kun ne opiaatit ja muut ovat sellaisia joita ei voida määrätä kovin heppoisin perustein.
- Mutta neuroleptejä, antipsykoottisia ja bentsoja viljellään kaksin käsin?
- Hmm...



Keskustelu eteni samoilla linjoilla jonkin aikaa eikä psykiatri kieltänyt sitä tosiasiaa, ettei mielialalääkkeillä (tai niihin pohjautuvilla) varsinaisesti hoideta kiputiloja tahi kivun tuntemusta, vaan suoraan sanoen niillä hillitään kivusta aiheutuneen ärtyneisyyttä. Sinänsä surullinen juttu, koska oikeitakin (= kiputuntemusta poistavia) lääkkeitä on mutta niitä ei vaan määrätä syystä, jota en vieläkään saanut selville. Psykiatri myönsi mielialalääkkeisiin tulevan samanlaisen riippuvuuden (toleranssin kohoamisen myötä tehtävät annostuksen nostot) kuin voimakkaampiinkin lääkkeisiin – silti niitä ei määrätä. Sairas on maailma ja sairasta on meininki, no nyt on kirjoissa ja kansissa se fakta etten ole masentunut vaan äärimmäisen vittuuntunut. Psykiatrisella puolella ei tarvitse käydä mutta kotiin päästessäni ja postini haettuani meikäläistä odotti jo uusi lähete: Kuntoutustutkimuspoliklinikka elokuun lopulla, mukana menossa kuntoutusohjaajan lisäksi sosiaalityöntekijä!

Hmm.....”ja nyt taivutetaan etuvartaloa kohti sitä Kelan kaavaketta...pikkasen vielä että yletät siihen kynään...noin juuri...ja sitten alat ruksaamailemaan..muista vetää henkeä...pidä asento ja ruksaile rauhallisesti...


Hyvää torstaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.



44 kommenttia:

  1. Hurraa! Hyvin hoidettu! Hyvin itsehillitty, vaikka ihan selvästi se yritti ärsyttää sinua "miksi olet tullut" ja "viitekehys" -höpinöillä. Psykiatrit on kieroja. No yksi niistä, jotka olen tavannu, ei ole.

    Sori, luin tekstin, vaikka kielsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tuossa nyt mitään sinänsä ihmeellistä ole, koitin vaan tuoda julki sitä kuinka heppoisin perustein noita mielipidelääkkeitä jaellaan ihmisille - ikään kuin niistä olisi tullut kaiken parantavia ihmelääkkeitä. Näin siis omalta kohdaltani, onhan niitä paljon ihmisiä jotka oikeasti saavat apua niistä.

      Poista
    2. No tietysti mie olen ollu psykalla ihan päinvastaisista syistä ku sie, mutta onhan tuo nyt raivostuttavaa, kun kipupoli työntää psykalle ne tapaukset, jotka on liian vaikeita. Ainakin mie olen ollu myötäraivoissani täällä sun puolesta.
      Onhan se tietysti totta, että osa kiputiloista oikeesti on psyykkisiä, mutta liian helposti ne kuitataan sellasiksi.

      Poista
    3. Niin mutta pointti on se, että kipupolilla olisi täsmälääkkeet vaan niitäpä ei anneta - tyydytään sekoittelemaan päätä. Toki jatkuva kipu muuttaa persoonallisuutta (esim. ärtyneisyys)sitä ei käy kieltäminen ja on näin ollen myös mentaalipuolen ongelma.

      Poista
  2. Sä teit Welhottaret! :D Tosin mä olin huomattavasti ärtyneempi eli sanoin suoraan VITUTTAA aivan saatanasti + toin esiin nuo samat asiat...
    No, tiistaina leidi yrittää kuitenkin ja edelleen toimittaa mulle Lyrdeä (voi huokaus & valitus). Pakko tosiaan lienee ottaa repsu ja myydä se samantien.
    Mä jouduin syömään kyllä melkein koko kirjon läpi, ennenkuin alkoi irrota muutakin kuin Panacodia (jota yllättäen kyllä määrätään kohtuuhelposti, vaikka siitä... no joo, tämä ei olekaan vinkkiosasto).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos mutta en oikeasti liioitellut yhtään ja pisti lähinnä vituttamaan perusteiden heppoisuus ja se, että "tuupataas jätkä tonne jos ne vaikka saisi sen hiljaiseksi". Tiedät kyllä mitä meinaan ja tuo mainitsemasi pakkosyöttäminen on ihan perseestä koska tehot näkee jo lääkityksen alussa - jos lääketyyppi ei sovi niin silloin pitäisi vaihtaa tykkänään toisen tyyppisiin/toisella tapaa vaikuttaviin lääkkeisiin. Eiks näin?

      Poista
  3. Trallallallallaaa, että ihmiset pysyis hyvällä tuulella, vaikka on helvetilliset kivut??? Melkosen vahvat mielipidelääkkeet siihen saa olla ja kivut vaan pysyy ja pysyy ja ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokunen Lyrde (450 mg / vrk) ja pari Ketiä yöksi, onkin pihalla kuin lumiukko: töllöttää seinää ja paskoo housuunsa - eikä edes naura! :(

      Poista
    2. No Polga kertoi combon joka vie lähes katatoniseen tilaan mutta ei poista kipuja ja tähän satsiin pari Ketiä lisää niin huojuu hiljaa koko kuukauden.

      Poista
  4. Asiallisesti hoidettu käynti!
    Sitä vieläkin kummastelen, että miksi se alkoholin muinainen käyttö estää kunnon kipulääkkeiden saannin. Toki, riippuvuus on herkässä, juu, mutta kun ei muut lääkkeet vie kipuja.
    Kuntoutustutkimuksesta näen vieläkin paianjaisia, oli kaksi viikkoa Turussa Kelan paikassa ja siellä tehtiin niitä samperin palikkatestejä. Ja lähetissä sanottiin moro,koita pärjätä.

    On tämä koko touhu ihaan p:stä! Minulla polvivaivaan määrättäisiin vaikka minkälaisia särkylääkkeitä, voin kertoa, että esim Panacod-reseptejä tulee liukuhihnalta ja vahvempia jos haluan, on tarjottu. Tämä kuulemma siksi, että koska olen diagnosoitu masentuneeksi, en kestä kipua ja se on tehokkaasti hoidettava pois!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiketi ne ovat katsoneet minut niin alkoholisoituneeksi yksilöksi ettei minulle voi määrätä mitään yskänlääkettä väkevämpää ja senkin vasta pitkän harkinnan jälkeen.
      Ja juu, mulla on kans omat epäilykseni tuosta kuntoutustutkimuksesta - sen verran kauhutarinoita olen kuullut tästä lähipiiristä mutta katsotaan, sanoi lääkäri.

      Hah, tässä se nähdään; sain vaikeasti masentuneen ennakkotuomion mutta eihän sairaalan ajattelumallin mukaan addiktin kohdalla tarvitse kiputiloja nopeasti hoitaa, ties vaikka se jäisi koukkuun niihin ;D (saatanpa muuten ottaa yhteyttä...;) )

      Poista
  5. Mulle annettiin kipuun Levozinia, menin vähän hitaalle.. :-D jo kolme kertaa leikattu olkapää, joudutaan operoimaan vielä kerran, hermokipuun annetaan panadolia ja arcoxiaa, panacodia ja tramalia saa polvillaan rukoilemalla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoja kunnon beduiinimatoja! Levozinit kun kuivaavat suun suurin piirtein sahara potenssiin 100-tilaan ja eteenpäin pääsee metrilakun liikehdintää muistuttavalla tyylillä. Tietty näihinkin tole nousee ja tunnen yhden skitsofreenikon joka napsii kaksi kappaletta 200mg:ia iltalääkkeeksi imovanien ja muiden lisäksi! :O

      Tarmalit on tuttuja, samoin arcox joka fys.polin mukaan vastaa tehoiltaan suurin piirtein 800mg:sta buranaa. Vaikutusmekanismi vaan poikkeaa hieman ja siksi se toimii ihmisillä joille ei vahvoista buranoista tai panadoleista ole apua.

      Summa summarum: Näinhän se Janne näköjään on, että meitä pillerin purijoita on kaikkialla ja sympatiat sulle olkapäästäsi, sillä voin vain kuvitella kuinka se ilmoittelee itsestään varsinkin yöaikaan... Voimia!

      Poista
    2. Tramalit on tuttuja, sillä Tarmaleita ei valmisteta kuin meikäläisen hallusinaatioiden täyttämässä mielikuvituksessa, missä yhden napin vaikutusaika kestää vuosisadan ja jolla saa röntgenkatseen lisäksi perin vallattomatot unet :D

      Poista
  6. Kivut ovat arka asia "järjestelmällemme"... Tarttis vähän uudellaista asennoitumista tähänkin asiaan.

    Eiliset terkkarin kakkusynttärit muuten meni ihan mukavasti kaikista "pikkuhuolista" huolimatta. Ja oma päänihän on iso, mahtuu paljon huminaa.

    Kiitos vierailusta piirroksissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja ennen kaikkea niiden kipujen hoitaminen. Välillä tuntuu että mielipidelääkkeiden edustajat hoitavat lääkäreiden maasuttamisen muita huomattavasti paremmin, sillä eräskin likka meni hakemaan e-pillereitä ja saikin kymppisiä pameja..
      Hyvä jos synntärit ovat menneet ok äläkä vierailusta Anne rakas kiittele - johan se kuuluu käytöstapoihin! ;D

      Poista
  7. Lääkärit taitavat pelätä että leimaantuvat helposti huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä ja siksi pysyttelevät noissa mielialalääkkeissä. Minulla pomo hoitaa asukkaita samalla tavalla... pelkää jotain niin paljon että lamaantuu rimanalituksiin sitten kaikessa asukkaan hoidossa. Yritä siinä kulkea rautalankakerän kanssa vääntämässä asioita...

    Enhän minä oikeasti tiedä miksei kipulääkitystä kipuun määrätä. Tuli vain mieleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa tuokin on osaltaan totta ja se on sukuhupaisaa siinä mielessä, että melko useasti saa lukea lekurin poistaneen väärän raajan kun on tullut ottaneeksi hieman ensiapua lääke-edustajan kanssa vietety illan jälkeen. Olen satavarma etteivät ne edes aina tiedä kumminpäin potilas leikkauspöydällä makaa, vaan karjahtelevat persereiälle että "Eiköhän teidän herra olisi syytä paneutua tuohon suuhygieniaan hieman paremmin!"

      Poista
  8. Tulee vaan mieleen, että noin sitä köyhää kyykytetää, perhana!
    Kumpi on enemmän hullu, lääkäri vai potilas. Ei saatana uskos tollasta enää olevan. Sairasta kyykyttämistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri näin, oli se aika järkyttävää kuulla että saa siirron psykiatriselle puolelle vain siksi, ettei enää muka ole hoitokeinoja. Voi vittu, mikseivät sano suoraan että tämä oli tässä joten lähdes hiihtelemään kotiopäin kun sulla tota matkaakin on jonkun verran..

      Poista
  9. Siinä on jotain hyvin periaatteellista vialla, että hoidetaan ensisijaisesti (sekundaarisia) oireita eikä niiden syytä.

    Mutta sen psykiatrin aloitusrepliikin "miksi olet täällä?" ymmärrän niin, että siinä tehdään pikakartoitus, onko potilas viivalla, ja jos on, niin millä viivalla. Vastaus vaikuttaa siihen, mistä pitää ja kannattaa ryhtyä keskustelemaan. Lienee standardikysymys ensimmäisellä käynnillä, joten siitä tuskin kannattaa ottaa itseensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet ensimmäisessä asiassa mutta tuota aloitusrepliikkiä oli edeltänyt jo kolme puhelinsoittoa, yksi s-posti sekä yksi paperinen kirjeenvaihto niin kyllä siinä mun mielestä on ihan tarpeeksi kartoitusta.
      Enkä mä siitä niinkään itseeni ottanut, olen vaan pirun väsynyt siihen paskanjauhantaan mitä näissä karkeloissa käydään - samat saatanan kysymykset kerta toisensa jälkeen eikä asiat varsinaisesti etene mihinkään.

      Poista
    2. Ai jaa? No sitten se kyllä meni vähän jankkaamisen puolelle. O_o

      Poista
    3. No siinähän se on että homma menee aina jankkaamiseksi kun ei suoriin kysymyksiin saa suoria vastauksia, vaan tarjotaan ympäri pyöreätä diibadaabaata.

      Poista
  10. Mitähän tilastoja tuollakin yritetään kaunistella? Meillä on muka hyvä ja kattava kivunhoito ja masennuksen hoito on lapsenkengissä. Kumpaakohan tällä yritetään kaunistella? Ihan sairasta touhua. Jos on kovin kipeä, on aina vaarana ruveta lääkitsemään viinalla tai omilla sekoituksilla ja sekö on muka parempi:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut Elina asiaa sillä ihminen kun kärsii kivuista tarpeeksi saamatta siihen apua, ollaan pian tilanteessa jossa sitä haetaan joko alkosta tai sitten pimeältä puolelta ja me kaikki tiedämme mitä siitä seuraa.

      Poista
  11. Itse olen kohdannut Lyricaa nimenomaan neuropaattisen kivun hoidossa, harvemmin ajatuksella "sitä vituttaa vähemmän". On ollut monissa ensiksi mainitsemissani tiloissa varsin tehokas kipulääke, jokainen toki reagoi lääkkeisiin eri tavoin ja sopivan toimivan lääkityksen löytäminen olisi ennemminkin suotavaa. Monissa paikoissa vain kivunhoidon osaaminen on aivan paskaa, kuten sinulla selvästikin on. Vahvempaa kipulääkettä toivovia ihmisiä pidetään suoraan narkkareina, tätä on ollut myös omalla kohdallani. :( Mielipidelääkkeistä en viitsi edes sanoa mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kiellä Lyrican vaikutuksia ja kuten tekstin alussa sanoin - toisilla toimii ja toisilla ei. Myös se on totta että oikean lääkityksen hakeminen on todella vaikeaa ja on suoranainen lottovoitto jos "oikea" osuu kohdalle. Tästä en suinkaan syytä lääkäreitä ja fys.polin lekuri sanoi hyvin kertoessaan että he ovat aika kusisessa raossa; kuvitellaan että hermopääte on kuin katkaistu johto joka koostuu miljoonasta pienemmästä piuhasta ja sitten pitäisi osua sen oikean pikkupiuhan päähän... ei siis mikään helppo rasti.

      Lääkäreiden narkkarihakuisuus on totta, heti epäillään väärinkäytöksistä kun taas toisaalla korvaushoidossa olevat saavat olla niin pihalla kuin haluavat.

      Poista
    2. Lyrde-kommenttina vaan, että meikäläiselle ne nyt vaan eivät sovi -> pihalla kuin taliputo :/

      Poista
    3. Joo joillekinhan lyrica ei sovi lainkaan. Voi sekoittaa päätä todella pahasti jos sattuu olemaan väärä lääke. :)

      Poista
    4. Samanlailla mulle selitettii se mun selkäydinvamma. (Vrt. miljoona piuhaa)

      Lyrica ei käy mulle mitenkää. 1. napin jälkee nukuin 2vrk ja olin elämäni pilvessä, huhhuh. Kaikki ei vaan käy kaikille.

      Poista
    5. Juu, se selitys taitaa olla yleispätevä jota jaellaan kaikilla ja aika hyvinhän se toisaalta kuvaa sitä oikean ryynin löytymistä.

      Lyricat ovat aikas tykkyjä ainakin alkuun, joskin niihinkin nousee tole aika nopeasti mutta ei sitä silti normaalilla hapella kulje.

      Poista
  12. Lyrica on hyvä neuropaattiseen kipuun. Toimii tai sitten ei. Kunnallisen puolen lääkärit on hyviä pallotteleen ja panadolia vahvempaa eivät kirjoita. Panacod on aika kesyä tavaraa kovaan kipuun. Ja sitä samaa panadolia sekin sisältää. Uusivat kyllä jos joku muu on ensin kirjoittanut repsun. Olisitpa nähnyt ilmeen kun kysyin, että kirjoitatko uuden huumerepsun vai haenko samalta joka kirjoitti ekan. Ei kirjoittanut:) Oli kova kipulääkitys reilu vuosi sitten, meni lyricaa, oxykonttiinia ja temgesikkiä. Vika vapautui jokunen vuosi sitten huumerepsusta. Noitten lisäksi sain kanyylilla morfiinia aina välillä sairaalassa. Ei ollu kipuja mutta ei paljon muutakaan. Suoraan kävelykin oli vaikeaa kun veti koko ajan vasemmalle ja hiki valu silmiin. Joten ymmärrän jos sua joskus vituttaa ja jos yhtään lohduttaa niin muakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin kärsit kivuista?! No jopas, ja kuten Jannelle sanoin niin meitä näyttää olevan moneksi. Kuulut näköjään kans siihen porukkaan joka on perehtynyt aiheeseen hieman paremmin eli omakohtaisesti joten tiedät mitä tarkoitan. Tuo on kyllä totta että kun mennään tarpeeksi vahvoihin lääkkeisiin, on niillä välitön vaikutus motoriikkaan ja älylliseenkin puoleen mutta joskus ne yöt kiputiloineen ovat niin pitkiä että kunnon unien eteen olisi valmis tekemään vaikka mitä uhrauksia.
      Kiitos viimeisestä lauseesta ja toivon myös sulle helpotusta särkyihisi.

      Poista
  13. On aika mielenkiintoista kuulla/lukea näitä asianomaisten todellisia kokemuksia ja sitten sen virallisen totuuden vastaavia juttuja. Et nimittäin ole ollenkaan ainoa, joka on tullut vastaan (vaikka hieman erilainen masennustapaus olikin se toinen) ja on muitakin kuultuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tuo tekstissä mainitsemani peittely kattaa hieman enemmänkin mitä sillä tuossa tarkoitin. En varmasti ole mitenkään poikkeus ja uskonpa että on olemassa vieläkin kurjempia kohtaloita tässä "Vaiettu totuus" - teeman alla kulkevien potilaiden loppumattomattomassa jonossa.

      Poista
    2. Olisi mielenkiintoista joskus nähdä ne kaunistelemattomat tilastot ja muut systeemit.

      Poista
    3. Kyllä! Taitaa vaan olla niin, että ne ovat sen verran arkaa tavaraa että ne on haudattu todella syviin holveihin.

      Poista
  14. Peppis vois laittaa kyselyn asiasta! Mä kerran jo kartoittelin ihan lähipiiriä ja löytyi monia, joille ensin tuupattu väkisin masennusdiagnoosi ja -lääkkeet, sen jälkeen kipulääkityksiä kokeiltu ja osa leikattu (tav. turhaan) jne. Eli tässä on osa niistä, jotka kulkevat varmaan tilastoissa masentunut-diagnoosin alla, vaikka vaikea kipu olisi se oikeampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakkaani ideasta ja minäpä toteutin sen, tosin melko suppeana ja ehkäpä kysymykset olisi voinut muotoilla toisin mutta antaapa tuokin jonkinlaisen vastauksen.

      Juur näin (viittaan viimeiseen lauseeseen), tunnen kanssa muutamia jotka syövät mielialalääkkeitä kipuunsa kun muuta ei anneta ja kulkevat näin väärän diagnoosin alla.

      Poista
    2. Vielä piti sanomani, et eräs mamu lääkäri alko heti huutaan ku astuin vastaanotolle sisää :Sinä olet narkomaani, täältä et saa mitään. Olis nyt ees lukennu, et ne napit oli kipupoli kirjottannu. No, nyt ne kyl uusitaa jo tk:ssaki, kun lähettivät kipupolilta kirjeen. En viitti kipupolia vaivata ressujen uusimisel, ku niil on muuteski pal hommii.

      Poista
    3. Tuo narkomaaniksi haukkuminen kuvaa hyvin sitä skeptisyyttä mikä lekureissa on vallalla. Eihän kukaan kunnon lääkkeitä särkyihinsä pyydä vaan ihan pään sekoitteluun eli voi vittu mitä touhua.

      Onneksi olet saanut ton respa-asian tuolle mallille ettei tarvitse turhaan valkotakkisten tykönä ravata.

      Poista
  15. Tulosyy: Mä niin elin kertomassasi Peppo, se on just niin tota!

    Nykytila: Vastaanotolle saapuu nainen jonka habitus on lievästi obeesi, ontuu toista jalkaansa. On irrallisen oloinen, orientoitunut kuitenkin aikaan ja paikkaan. Epäsiisti puettu, hiukset likaiset ja olemus suttuinen. (Valetta, paras mekko yllä ja aamusuihkunraikas!)

    Kirjoitin pitkät litaniat tekstiä ja poltin samantein kaiken. Ei, on mahdotonta kasata Kyylän sairauskertomusta tyynesti ja mallikkaasti. Se karkaa raiteiltaan ja leviää kuin metsäpalo. Sanonpa vaan, että kipuilija täälläkin, nuivasti kohdeltu ja väärin diagsoosein pilattu pieni naisparkavainen.

    Status: Taustalla epätyypillinen masennus, lääkitys purettu. Pötsihalvaus, uniapnea, diabetes, kihti, munuaiskivet, ihosyöpiä poistettu, astma, kala-allergia, vyöruusu, lääkeallergiat, keltarauhashormoonivaje, kilpirauhasen vajaatoiminta, polven vamma, arthrosis l.sin., lääkärikammo, epätoivon sävyttämä v...tutus.

    Ulvaisin vuosi sitten suden lailla jättäen entisen elämäni tyystin; jolkottelin metsään sairastamaan ypöyksin ja unohdettuna. Mitä enemmän sairastelin, sitä yksinäisemmäksi jäin, kukaan ei käynyt eikä välittänyt. Sairaista ja heikoista ei pidetä. Susilaumakin hylkää heikoimman lenkkinsä.

    Suunnitelma: Ei hoideta. Ei hoideta. Tämä potilas on äkkikuoleman partaalla. Ei hoideta. Ei auteta eikä erityisesti kuunnella. Jos tulee apua hakemaan, tukkikaa korvanne, ottakaa tylsä ilme kasvoillenne ja potkikaa potilas ulos mitä nopeammin sen parempi. Säästötoimikohde!

    Arcoxian avulla sinnittelen tässä päivässä. Kävelen sen turvin parkkipaikalle ja noin 50-100 m suoralla tiellä. Ja saan nukuttua. Elämänlaatu on kärsinyt melko tavalla mutta periksi en anna.
    Luostarin puutarha on työni. Olen soveltanut tapoja elää, puutarhassa allani on purjelauta jonka alle on hitsattu pyörät. Kuljen siis siellä mahallani kuokkien ruusupensaita ja harventaen porkkanapenkkiä. Asioilla käyn mopoautollani jossa on syvästi ja ihanasti hierova istuin sekä vinssi jonka varassa pääsen pystyasentoon ja kävelemään verotoimistoon ja Kelaan. Nukun usein jumppapallon päällä, sen täydellistä kierähtämistä ympäri säätelee suuren suuri uimarengas. Siinä uinun kääkkämäisen ihanassa sykkyrässä yöt pitkät luostarin hämyisessä puutarhavajassa tai tallissa. Milloin mitenkin.

    Jatkosuunnitelma: Ei kontrolleja. Ei varata uusia aikoja. Jätetään hoidotta. Säästötoimikohde!

    Jäkäti Jäkpläläplälää
    os. yl.
    erikoislääkäri / kääkkä

    PS. Hyvää yötä luostari <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rakas Kääkkä, ei ole sua elämä helpolla päästänyt..
      Nämä on niitä juttuja joita tarvitsen aina silloin tällöin, ihan sen takia että tulee valitettua omista pikku vaivoistaan vaikka toisen elämä on yhtä helvettiä.
      Et usko kuinka paljon mä tunnen myötätuntoa sua kohtaan ja toivon todella,että elämässäsi tapahtuisi jokin käänne mikä sallisi sulle hieman helpotusta.

      Oikeesti, rakkaudella ajattelen <3

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...