sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Saaga 50" perseestä ja siitä, kuinka perinnehelvetti on hyvä tapa testata mielenterveyttään

Jessus sentään että ihmistä rangaistaan ja eilinen oli sellainen päivä joka oli lähellä päättyä miestappoon, tai tässä tapauksessa erään – ja joka paikkaan itsensä tunkevan – kermaperseen hengen lähtöön. En sitä kuulkaa minäkään kaikkea kestä ja eilen tuli kuppi täyteen, syynä kädettömien kuusijuhla eli se kun eivät aikuiset ihmiset osaa pitää kiinni sovituista aikatauluista eivätkä myöskään laiskuuttaan viitsi tehdä sovittuja hommia. No saatana, olin suunnittelut että kun pääsen kotiin tuossa 17.00 – 18.00 aikoihin, käyn pikaisesti saunassa ja uppoudun blogien pariin vaan kuinkas kävikään:
Puolen päivän aikaan puhelin soi ja hätääntyneet uusavuttomat tiedottivat ongelmastaan joka liittyi kodinkoneisiin ja jota en käy tässä sen paremmin selvittelemään, sillä tapaus on verrattavissa ”Voihan suihkulla pestä myös pesuhuoneen pistorasiat sisältäpäin” - tilanteeseen joten ymmärtänette kuvion juonen. Okei, sanoin että lähden töistä aikaisemmin jotta ehditään kaupunkiin hoitamaan asiat kuntoon ( = helvetillistä edestakas-ajoa pitkin korpea ennen kaupunkia) ja näin myös tapahtui, työt keskeytyivät ja tästä syystä joudun lähtemään nyt aamusta taas töihin. Voi helvetti sentään, olisin saanut homman niin hienosti eilen valmiiksi ja olisin päässyt nautimaan edes tästä sunnuntaista mutta ei, vituiksi män kaikki suunnitelmat.

Loistava lauantai jatkui; ajelin uusavuttomat kyydissäni takaisin kotikontuja kohti kun puhelin pauhasi jälleen, tällä kertaa meikäläiselle harvemmin soitteleva paremman luokan kansalainen joka paini logistiikkaongelmien kanssa. Katsokaas kun tämä Kyrpä-Petteri ja hänen Dear Lord – tonnistoon kuuluva ämmänsä ovat niin perinneihmisiä kun olla ja voi, eihän sitä nyt lasketa jos himassa tyynyliinan asentoakin voi säätää kaukosäätimellä – eihän toki. Joka tapauksessa tällä pariskunnalla – joka olisi pitänyt tappaa jo kehtoon – oli ongelmana perinneiltamiin toimittavan tarpeiston paikalle saaminen. Oi kyllä, noita perkeleen perinneiltoja järjestetään täällä helvetin korvessa näin kesäaikaan harva se ilta, niihin kokoontuu paremiparkaiset pussihousuissaa ja jatsareissaan puhumaan siitä kuinka ennen olivat asiat hyvin. Mukana menossa heidän rouvansa myös teeman mukaisesti pukeutuneena ja varustukseen kuuluu normaalisti juuttikangassäkistä tai perikunnan mökin ikkunasta revityistä verhoista ommeltu kolttu.

..ja kun näitä on lähemmäs sata...


Iltamat ovat itsestään saatanasta, siellä kusipäät lipittävät nokipannukahvia ja nauttivat nuotiolla alelaarista löytämistään makkaroista. Kovimman jätkän tittelin saa yleensä se, jnka makkarapakettia koristaa isoin alennusprosentti-tarra ja eilen vei voiton eräs vakuutustarkastaja joka oli onnistunut ostamaan suolenpätkänsä -70 % alennuksella. Voi vittu minkä näköisiä kyrsiä, suurin osa niistä hikoili jo ennen nuotiolle joutumistaan siinä määrin, että esim. juustotäytteisillä paskanakeilla oli selviä pidätysvaikeuksia. Kaipa tuo on tietynlaista masokismia, ostetaan ylipäiväyksellä olevia makkaroita vaikka rahaa on niin että ranteet notkuu. Voi olla tietysti että tuo kuuluu tähän heidän sairaalloiseen perinnejuttuunsa, ennen kun oli läski tiukassa niin sitä syötiin mitä saatiin. Nyt ei pidä luulla että minulla on jotain perinteiden vaalimista vastaan, ei toki kunhan se tehdään oikeassa hengessä eikä tälläisessä itsensä esille tuomisen ilmapiirissä.

Eteenpäin, sanoi Mannerheim eli lupauduin kuskaamaan runkku-einareiden kamat pelipaikalle jos saan siitä kunnon korvauksen, Strumffi ei lauantai-iltana ihan pienellä rahalla liiku. Rehelliseen kiristykseeni suhtauduttiin myönteisellä kannalla, joskin on hampaiden narinasta päätellen syytä uskoa että Kyrpä-Petterillä on dentistille asiaa ensi viikolla. Strumffin perään lensi tiinua ja pyttyä, räsyjä ja ties mitä kalikoita joita en tunnistanut sekä se kuuluisa Kontaminaatio-kapsäkki joka sisälsi illan kärpäspyydykset eli ne fucking makkarat. Viimein päästiin lähtemään ja pariskunta tunki itsensä Strumffin kabiiniin ja tällä kohtaa kiitin Pösön tehtaita joystick-mallisesta vaihdekepistä, sillä perinteinen lattiasta jököttövä pitkä malli olisi hukkunut nälänhädänkin peittävän pankkirouvan perseen kätköihin niin syvälle, ettei edes Indiana Jonesilla olisi ollut toivoa löytää kepakkoa tuon perkeleen widescreenin uumenista.

Matkalla tämä myös Hannibalin sotanorsuna toiminut ämmä yritti ilmeisesti availla ääntään ja heläytti ilmoille sellaisen ”lalalalalaaa”-kiekumisen joka sai Stumffin tuulilasin säröilemään ja veren valumaan korvistani, joten oli pakotettu tokaisemaan että mikäli tuo kidutettujen sielujen manaaminen ei lopu tähän paikkaan, matka keskeytyy ja arvon pariskunta voi viettää perinnehetkensä tienpenkassa. Uskon että Der walter arcsh tiedosti melko suuren vitutustilani sillä hän sulki sinivalaan hengitysaukon kokoisen turpansa välittömästi, joskin vilkaisi perin halveksivaan sävyyn meikäläistä joka alemman luokan kansalaisena uskalsi arvostella hänen täydellistä lauluääntään. Viimein kivinen taival loppui ja pääsimme perille missä Strumffista purettiin tavarat kentälle. Paikalla oli jo suuri joukko muita ”perinneihmisiä”, äijät kulkivat pussihousuissaan esitellen puukkojaan ja akat kipittivät ympäri kenttää niissä ihme rääsyissään, kenellä sylissään vituiksi mennyt hillopurkki ( eli siis täydellistä perinne-hilloa) ja jollain taas joku puoliksi purkeentunut poppana (jota tämä kädetön lehmä muka teki parasta aikaa). Nuotiot loimusivat, saapasrasva haisi ja Apotin helvetti oli valmis. Katsellessani sitä alkavassa olevaa tuomiopäivän näytelmää, tajusin ettei Dantella ollut mitään hajua tuonpuoleisesta hänen kuvatessaan helvettiä sillä tässä se nyt oli, varsinainen Apocalypse 1912 -edition.

Johtuen siitä että olin luvannut viedä pankkiirin rouvineen myös takaisin, minulla oli tiedossa reipas kaksituntinen varsinaista ristillä riippumista ja valmistauduin siihen niin hyvin kuin kykenin. OD lääkkeistä ja hyttysmyrkkyjä (kahta eri laatua) sen verran reilusti ettei meikäläistä näet juuri erottanut piripäästä, katsokaas kun silmäluomet myrkkyjen tahmaamina jäivät ns. yläasentoon ja kuljin pitkin sitä saatanan kenttää silmät suurina, kompastellen juurakoihin ja hätistellen kärpäsiä pois silmistäni. Ilmeisesti parempiparkaiset luulivat minun hämmästelevän heidän suurta tapahtumaansa sillä sain osakseni hymyileviä kasvoja ja pään nyökkäyksiä, kuulinpa muutaman vaimeasti lausutun tervehdyksenkin. Ei saatana. No, perin itsetuhoisissa ajatuksissa parkkeerasin itseni nuotion ääreen ja otin tarjotun tappajamakkaran vastaan varsin tietoisena siitä, että perse tulee rallattamaan vielä pitkälle ensi viikon puolelle mutta minkäs teet kun nälkä riipoo sisikuntaa.
Sitten alkoi itse helvetti, väki hiljentyi kuin taikaiskusta ja koitinpa minäkin panoraamakatseellani tähtäillä tapahtumia mutta kenttä näytti olevan tyhjä joten jatkoin makkaran syömistä. Se oli virhe, juuri kun meikäläisen suu oli täynnä tulikuumaa tarjouskyrsää, takaani kuului luritus joka sai lähipuiden pikkulinnut tippumaan kuolleina alas ja omalta kohdaltani tunsin kuinka melko runsas satsi jotain lämmintä alkoi valua punttia pitkin alas:

”Kuui kuui kuihtele, missäs on mun karjani?
Tuui tuui tuittupääni, sarvikkaani laikukkaani kottiinpäin!”

Ei jumalauta perkele ja kaikki muut demonit kaupanpäälle, näillä saatanoilla oli jotkut ”Wanhain aikain karjankutsuma” -festit pärähtäneet käyntiin ja heti ensimmäisenä esiintyi paskat housuun lennättävä pankinrouva. Kohotin katseeni taivaita kohti (kyrsän olin yskäissyt paniikkikohtauksessa kanervikkoon) ja kysyin että mitä helvetin pahaa minä tällä kertaa oli tehnyt kun rangaistus on näin julma!? Pitempään en ehtinyt miettiä kun tuo Belsepuubin morsian taas mylvi:
”Kuihthärrää kuihthärrää laumaseni, hipi hipi helmoihini
tutuille tanhuville tiluksille taivallamme!”

Tunsin etten kykene hillitsemään itseäni vaan tapan tuon akan, ainakin telon niin ettei täällä todellakaan tarvita Kuihthärrää vaan SPR:ää ja heti isommalla porukalla, eihän tuota saatanan joikumista ollut tarkoitettu ihmiskorville ja vielä kun pankinrouvan kädessä oli (ilmeisesti hänen miehensä perinteisesti katkaisema) pitkähkö vitsa jolla hän läpsytteli selkääni, oli nakkilan kirkon vaiheilla etten tiedustellut pankinrouvan viehtymystä kuolemaan – sen verran lähellä oltiin sitä hetkeä. Voisin kertoa paljonkin illan tapahtumista mutta tästä tulee liian eeppinen, sen voi kyllä sanoa että nyt tiedän mitä helvetti on ja koska olen vastuuntuntoinen Apotti joka rakastaa teitä, tarjoan tässä teille linkin josta pääsette fiiliksiin ja itseasiassa linkki kertoo tapahtumista jotka odottavat teitä kuolemanne jälkeen mikäli ette ole kunnolla. Olkaapa hyvä, tuhmien nunnien (ja miksei munkkienkin) helvetti.

Jos pystyitte kuuntelemaan tuon karvan vajaan kaksikymmentä minuuttisen ilman yhtään väkivaltaista ajatusta, oletteko joko a) pyhimys tai b) niin pahasti viturallaan kupolista ettei mitään rajaa. Mitenkään itseäni jalustalle nostamatta, kuuntelin tuota joikumista eilen kaksi ja puoli tuntia ja voin kertoa ettei moinen kokemus vienyt psyykettäni ainakaan terveellisempään suuntaan ja tehän tiedätte tilanteen joten...

Hyvää sunnuntaita teille, te rakkaat Luostarin asukkaat ja muut matkaajat. Toivottavasti tänään pääsen blogien pariin.




17 kommenttia:

  1. EN uskalla katsoa linkkiä, sillä en halua uhrata mielenter... siis niitä pieniä järjen (?) rippujakaan! Toivottavasti selviät ilman tautisia oireita; minä en ole ikinä ymmärtänyt tuota laputettujen makkaroiden pakkokäristämistä. Onneksi kerrostalossa tuo on harvinaisempaa ja kesätapahtumat kierrän aivan stanan kaukaa!

    Strumffille hyviä kelejä ja kestoa - samoin tietysti itsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä oli parempi jos et katsonut mitä linkin takaa löytyy sillä se ei ole terveestä maailmasta kotoisin olevaa materiaalia.

      Taisinpa saada minäkin tämän kesän tapahtumakalenterin tyhjäksi kertaheitolla ja mitä grillaukseen tulee, niin olen enemmänkin aidon lihan ystävä. Strumffi ja minä kiitämme * kumartaen syvään* ja toivotamme rakkaalle Polgalle kevyitä polkuja. Mites muuten laastarien kanssa edistyy (en ole vielä poikennut teikäläisen tontilla), auttaako nosto?

      Poista
  2. Johan on hyvät hermot Sulla,jos kaksikin tuntia tuota kestit ja vielä jaksoit kuvailevasti ja kohta kohdalta tarkasti kertoa nuo kaikki kokemasi kauheudet. Varmaan psykologi, ainakin meidän terveyskeskuksen, tulisi kanssasi hulluksi jo yhdellä istumalla.
    Viha-rakkaus suhteet saattavat kyllä ajaa ihmisen hirmutekoihin tai muuten ylittämään itsensä.
    Hyvää Pyhäpäivää Sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Anne-Riitta rakas, tervetuloa Luostariin! Eipä olisi pyhä voinut paremmin alkaa ja lähdenkin tästä heti katsomaan mitä siellä toisessa päässä on, tuo Artbox - maininta viittaa visuaaliseen nautintoon ja Luostarissa muuten onkin muutama taiteilija entuudestaan joten hienoa saada joukkoon yksi lisää.

      Innostuin nion perkeleesti että meinasin unohtaa vastata mutta mun täytyy sanoa etten omaa hyviä hermoja, vaan tukevat mielipidelääkkeet. Ne yhdessä Sinolin kanssa nautittuna auttoivat mut kulkemaan tuon helvetin läpi vaikkei se helppoa ollutkaan. Tuo on totta mitä sanoit viha-rakkaus suhteista, niiden vallassa ihminen todellakin ylittää itsensä (joskus tavalla jota ei tiennyt itsestään löytävänsäkään).

      Vielä pusuja ja paljon, lähden kauhtana paukkuen tulemaan sun tykösi nyt heti.

      Poista
  3. Olihan nautittavaa luettavaa. Kyllä on äijjällä runosuoli sykkinny. Parhaitenhan se sykkii kun oikeen veetuttaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei Timba, tiedät kyllä itsekin mitä nuo karkelot ovat ja tuo karjanhuuto-teema kun oli illan aiheena niin se v-käyrä ylsi uusiin korkeusennätyksiin ;D

      Kaikki kunnia perinteen vaalimiselle mutta näköjään sitäkään ei pitäisi antaa ihan kaikkien toteutettavaksi, noh ehkä siinä tapauksessa että nämä ihmiset harjoittaisivat sitä suljetuissa tiloissa tai vastaavissa paikoissa ;)

      Poista
  4. En kestänyt puolta minuuttia;) Kunnioitus sinulle, että, herranjestas, yli kaksi tuntia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rantis, se oli todellakin niitä tilanteita joita en todellakaan välittäisi kokea uudelleen ;D

      Poista
  5. Seuraavalla kerralla - jos on pienintäkään pelkoa tuollaiseen tilanteeseen joutumisesta - kunnon kuulosuojaimet mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta mutta rukoile puolestani ettei vastaavaa tilannetta tule enää koskaan - mitä tahansa muuta kuin karjan kutsumahuutoja :D

      Poista
  6. Tuli mieleen se kun olin pesulassa työharjoittelussa. Paikassa oli niin kova mökä, että kaikki naispuoliset työntekijät kaakattivat korkealta saadakseen äänensä kuulumaan edes kolmen metrin päähän. Mun alttoääni ei siinä metakassa pärjännyt niille karjahuudoille ollenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ninka, minäkin olen ollut vuonna 0 pesulassa kesätöissä;) Sama muisto äänimaailmasta, mutta minä sain kyllä huutamalla asiat perille;)))

      Poista
    2. Ninka rakkaani, sä olet sitten ollut hyvin lähellä samoja fiiliksiä tai pahemmassakin tilanteessa kun akkojen lisäksi siellä on pauhanneet koneet. Joka tapauksessa olemme varmaan yhtä mieltä siitä ettei koskaan enää...;D

      Poista
  7. Kuuntelin muutaman sekunnin mutta viisas koirani päätti, että nyt riittää ja alkoi juosta ympäri taloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, olen aina ollut sitä mieltä että sun koirasi ovat viisaita yksilöitä! :D

      Poista
  8. Lämmin läikähdys kävi sydänalassa karjanhuutoja kuunnellessa. Niin tuli lapsuus ja mummovainaa mieleen. Oi, niitä aikoja ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, täydellinen sydämenpysähdys myös otsasuonten repeillessä järjettömän paineen alla, koin myös tuon herkän tunteen useita kertoja illan aikana mutta mieleeni tuli vain se, että miten paljon tuomiota saisin jos tekisin noista kaikista vainaita ;D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...