torstai 20. kesäkuuta 2013

Sosiopaattiseksiä ja Nitromuija - Karman varoitukset joista en välittänyt

Tilanteet, joista olisi jo aikoinaan pitänyt tajuta etten ole oikein Karman suosiossa ja tästä syystä elämästäni muodostuisi lähinnä kyntämissessioita joka saatanan saralla mitä tästä maanpäällisestä vaelluksesta löytyy. Tässä listaus tai paremminkin sarja kohtauksia elämäni varrelta jotka ovat päättyneet naispuolisen henkilön elämää suurempaan pohdiskeluun tai lauseeseen:

Sosiopaattiseksiä
Tapasin nuoruusvuosinani aivan helvetin mukavan, huumorintajuisen ja nätin tytön, jonka kanssa päädyimmekin pitkän seurustelun jälkeen saman peiton alle (muistaakseni kolmannet treffit, tapahtumapaikkana hänen vanhempiensa talon yläkerta). Rakkauden täyteisen yön jälkeen makasimme raukeina ja onnellisina sängyssä puhellen niitä näitä, kunnes tyttö alkoi yht'äkkiä avautumaan: ”Toivottavasti isä ei tykkää huonoa tästä meidän seurustelusta koska mun on aamukahvilla kerrottava että me ollaan nyt sitten oltu silleen. Viimeksi kun mä sanoin niin – mä olin yhden Jussin kanssa - se suuttu ihan hirveesti ja jostain syystä Jussiakaan ei enää näkynyt vaikka se asu samalla kylällä. Se ei vastannut puhelimeen, ei tullut enää kouluun ja lopulta se julistettiin kadonneeksi. Pian tän jälkeen poliisi tuli hakeen mun isäni mutta ei se kai liittynyt tähän Jussiin mitenkään mutta joka tapauksessa sain tietää että meidän faija on sosiopaatti. Mä en noista termeistä tiedä enkä ole viittinyt katsoa mitä toi sosiopaatti meinaa eikä sillä ole väliä koska iskä pääsi linnasta toissapäivänä. Sitä mä en vaan tajuu miks sitä hoidettiin sen sairauden takia linnassa eikä sairaalassa sillä eiks sosiopaatti ole joku sairaus?"
Reaktio: Yllätyin itsekin siitä, kuinka paljon kehoni kestää iskuja hypätessäni toisen kerroksen ikkunasta suoraan aurinkokellon päälle ja siitä edelleen kierähtämällä perheen omistaman Ford Taunuksen kylkeen. Helmapeltien kumina ei ollut edes hiljentynyt pinkaistessani juoksuun  kohti taivaanrantaa, ylläni vain ikkunasta mukaan tarttuneet Marimekon pallokuvioiset verhot. Tapauksesta on jäänyt erityisesti mieleen se, että ne fucking nipsut pitivät sangen ärsyttävää kilkatusta juostessani viikatemiestä karkuun ja ilmeisesti niiden ääni vihastutti myös eräiden Lehtosten susikoiraa, sillä se lähti kita irvistykseen vääntyneenä kirittämään meikäläistä tälle Kuoleman Maratonille.

Räjähdelyyli
Oli vuosi -91 ja jälleen olin löytänyt elämäni rakkauden tavalla, joka oli tunteiden leiskuntaa jo ensitapaamisesta lähtien sillä pakitin yhden kaupan edessä tämän nartun ostoskassin littanaksi ja voinkin nyt kertoa, etteivät Taiwanissa purkitetut persikat kestä Fiat 133:sta vaikka suht pieni auto onkin. Episodi johti kuitenkin siihen että aloimme kulkea yhdessä, olkoonkin että tämä nainen tuntui syövän aamupalakseen nitroglyseriiniä med vallan vitun lyhyt sytytyslanka. Eihän sitä jumalauta tarvinnut katsoa kuin ”ihmeellisesti”, niin jo vain ilma oli sakeana perkeleitä ja pikku nyrkkejä mutta kun on pässi niin on pässi enkä vielä tuosta räjähdysherkkyydestä tajunnut, ettei tästä ramoonasta tosiaankaan tule sitä elämäni naista. En, vaan minun piti eräs juhannus yllättää hänet iloisesti ja ostinkin juhannusviikolla matkailuauton ja kahautin kottaraisen pihaan kertoen että nyt lähdetään pohjoiseen viettämään juhannusta. Nainen oli otettu ja tiesin tehneeni oikean liikkeen, matka sujui kaikin puolin täydellisesti aina siihen asti kun olimme lähellä Suomen pohjoisinta rajaa. Tänä päivänä minulla ei ole tietoa mistä ne poliisit siihen ilmestyivät pyytäen auton papereita, sen pellin narahtelun kyllä muistan heidän irrottaessaan rekisterikilpiä heti kohta ”Tässä autossa ei muuten ole vakuutukset kunnossa eikä tätä ole katsastettu” - lauseen jälkeen. Asioita jotka olin päättänyt tarkistaa heti juhannuksen jälkeen, reissuun kun lähdettiin miltei välittömästi autokauppojen jälkeen.

Näitä ilmeitä juuri hetkeä ennen kuin päässä alkaa napsahtelemaan..


Reaktio: Pellin narahtelun lisäksi muistan tupakinsyttimen äänen sen napsahtaessa kojetaulussa, samoin nitromuijan nopean käden liikkeen ja palavan lihan hajun jonka aiheutti poskeeni painettu hehkuva metalli. Vieläkin tunnen haamusärkynä sateenvarjon metallisen piikin oikeassa kyljessäni ja pystyn näkemään hidastettuna silmieni editse lentävän, vajaan Koskenkorva-pullon mikä jatkaa matkaansa sivulasin läpi pöheikköön. Pystyn edelleen aistimaan sen uskomattoman hiljaisuuden joka laskeutui räjähdelyylin hypättyä poliisiauton jousille ja heidän häivyttyään jonnekin taivaanrannassa jököttävän tunturin taakse, jättäen minut ja laittoman matkailuautoni keskelle ei mitään. Myös se jäätävä vitutuksen tunne on varsin eläväisenä säilynyt mieleni sopukoissa aina näihin päiviin asti.

Molemmat tapaukset ovat tosia ja piti laittamani vielä pari mutta taas loppuu aika kesken ja on lähdettävä. Noista nyt voi kuitenkin päätellä etten koskaan ole ollut Korkeimpien Voimien suosikki mutta minkäs teet, kun kerran kyntää niin sitten kyntää. Eilinen meni tosi myöhään ja tämän aamun/päivän suunnitelmat muuttuivat jälleen kerran, minusta riippumattomista syistä mikä taasen on osoitus siitä ettei meikäläisen kannata suunnitella mitään. Tietysti voisi aina sanoa ei, mutta kun kyseessä on 83-vuotias nainen niin silloin ei todellakaan kieltäydytä – sen verran täytyy tapoja olla vaikka muuten mellastetaankin. Käsi alkaa kuntoutumaan ja rankalla lääkityksellä sen kanssa pystyy jotain tekemäänkin eli hyvään suuntaan ollaan menossa. Gandalf (jonka muuten olen päättänyt ristiä jonkin Hannibalin käyttämän sotanorsun nimellä, mikäli sellainen tieto löytyy) sai perään värit (hiomnta-suojaus-maalaus) eli vuorossa on enää konepelti joka ei onneksi ole koolla pilattu ja lisäksi etulokarit sekä etuovet, sitten se on valmis. Eli juhannuksen viettoa maaliruiskun varressa – voiko ihminen enempää pyytää?

Oikein hyvää torstaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat. Juhannuksia en vielä toivottele sillä huomenna on vasta perjantai ja hei, koitan minä ihan oikeasti ehtiä viipymään täällä. Olkaa ihmisiksi – varsinkin te, jotka lähdette jo tänään vetämään koomat.




20 kommenttia:

  1. Sulla on sentään tapahtumarikas menneisyys, kun nykyinen elämä on niin seesteistä :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hittolainen! Onhan se meno hieman noista entisen elämän hulluista ajoista laantunut ja niinpä se onkin nykyisin tasapaksua, hallusinaatioiden ja kouristen täyttämää mutta suhteellisen auvoista eloa ;D

      Poista
  2. Kuule, juhannuksena et sitten paiski töitä etkä kyydittele niitä lyylejä, oli ne sitten vaikka satavuotiaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se Sanna rakas on niin, että muut menevät rannoille tai muuten vaan juhannuksen viettoon mutta meikä laittaa Pösöä kuntoon. En muutenkaan tee eroa näiden "pakkopyhien" ja tavan arjen välillä. Vanhempia naisia täytyy aina kunnioittaa (siinä missä nuorempiakin) ja siksipä heille on suotava aikaa silloin kun he apua tarvitsevat.

      Poista
  3. Kuulepa, löysin ainakin yhden nimen Wikipediaasta ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotanorsu ):

    "Hannibalin vaikuttavaksi ilmestykseksi kuvailtu suosikkinorsu oli nimeltään Sarus ("Syyrialainen")"

    Oikein leppoisaa juhannusta luostariin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä ja tämän tulen muistamaan! Pösö on täten nimetty (ja vieläpä näin juhannuksen kunniaksi) Sarus Syyrialaiseksi! Siitä puhuttaessa voi käyttää nimitystä Sarus tai Syyrialainen - kukin tavallaan - mutta meikäläisen mielestä molemmat kuulostavat hyviltä ja jopa yhdessä vaikka samaa asiaa tarkoittavatkin. Kiitos oikein paljon ja hyvää juhannusta sinne Majaankin!

      Poista
  4. Sarus - kannatan!

    Muistelut toivat mieleen nuoruusmuiston, erään miehen joskus suustaan päästämän lausahduksen. Ei, se ei ollut arvio minusta vaan miestä itseään koskenut 'mainos'. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dalei akhenum eli kiitinkin Marjaanaa nimestä, Pösö on nyt sitten Sarus tai Syyrialainen, molemmat käy.

      No sun pitää jakaa tuo ilmeisesti elämää (ja miestä) suurempi mainoslause kansan kuultavaksi, sillä näinä markkinatalouden hulluina aikoina olisi hieno kuulla kuinka epatto on itseään markkinoinut! :D

      Poista
    2. No, tässä se tarina lyhyesti:
      Lähes parikymmentä vuotta sitten treffailin erästä nuorta miestä. Jossain vaiheessa tuli puheeksi, että jos vaikka harrastettaisiin hiukan seksiä. 'Se olisi mahtavaa', sanoi mies, 'kaikki ne kymmenen sekuntia, ennen kuin mä laukeaisin.' Jep... Eipä siinä sitten enää mitään... :P

      Poista
    3. Pyydänki heti anteeksi pahoja sanojani tätä nuorta miestä kohtaan * Polvistuu nöyränä*
      Hänhän osoitti mitä suurinta rehellisyyttä mainonnassaan ja se jos mikä on tunnustuksen arvoinen asia :D

      Poista
    4. Juu, vaikutti niin rehelliseltä, että uskoin miehen sanaan enkä katsonut tarpeelliseksi ryhtyä tutkimaan asiaa itse. ;)

      Poista
  5. Oikein hyvää juhannusta ja elele varovaisesti sen ruiskusi kanssa, ettei tule lisähaavereita siihen käteen. (Oma lehmä ojassa, miten sää sitten kirjoittelisit näitä postauksia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiki ja oikein hyvää (*ja rauhallista, rukoilee polvillaan*) juhannusta myös teidän pesueelle!

      Koitan olla varovainen ruiskuni kanssa sillä olisihan se kauhistus jos käteeni paukahtaisi iso haava - ties miten ruisku suhtautuisi nähdessään leväällään olevan halkion vier(eisessä)aassa kädessä ;D

      Poista
  6. Halaile sinä sitä maaliruiskua tai Saurustasi, minä vietän löhöily juhannuksen ja lähden sen jälkeen merelle:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina ja hyvää juhannusta teillekin! Heti huomenna jatkuu Syyrialaisen hyväily sillä se on saatava valmiiksi juhannuksen pyhinä. Menin turhamaisuuksissani jopa ostamaan puskureiden pinnoitusaineenkin, ne kun näyttävät niin apean harmailta uuden maalipinnan rinnalla.

      Ovat muuten luvanneet hyviä ilmoja joten nauttikaahan meri-ilmasta, te onnelliset!

      Poista
  7. Sarus - kannatan! Jostain syystä mulle tuli kyllåä mieleen Zahir - joka on arabiaa...älä kysy miksi se tuli mun mieleen :D

    Ruskumestari on nyt varovainen sitten!

    Voi sä sait nuoruusvuodet mieleeni ja tajusin ihan oikeasti eläväni elämäni parasta aikaa, ei tämä seesteisyys pahaa tee, värikkyyttä elämään tuo tämä eläintarha :D

    Hyvää Juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää juhannusta Kati rakas ja samaa mieltä siitä, että seesteinen elämä on enemmän kuin tervetullut pimeiden vuosien jälkeen. Koiruudet ovat ihan parhaita ja tänäkin aamuna oikein nautti kun sai Lätkiksen taivaltaa täysin hiljaisella kylätiellä (no tosin se on aina hiljainen, eihän täällä muutaman hullun kyläpahasessa kukaan liiku) :D

      Kerros mulle mitä zahir tarkoittaa? ;)

      Poista
    2. ”Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa. Se on jotakin, joka alkaa ohikiitävänä ajatuksena, mutta joka lopulta valtaa ajatuksemme täysin.”

      Poista
    3. Kiitos! Tämä on tieto jonka laitan visusti talteen sillä voin tunnustaa kärsiväni juuri tuosta pakkomielteisestä tilasta. Ensin (joku tekemätön homma) se alkaa hiljaisena "kaikuna" ja kovenee koko ajan kunnes se täyttää koko tajunnan ja se tekemätön työ on tehtävä.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...