tiistai 25. kesäkuuta 2013

Tarjolla tänään: Aivan s******n ultimate konsti naapurien ärsyttämiseen sekä pakkitutka otsaan - be a Batman

Ensin haluan toivottaa tervetulleeksi Luostarin seinien suojaan Inkan Kipu korvaa ystävää – blogista. Tai tämä on yksi Inkan monista blogeista ja niinhän siinä taas kävi, ettei tälläistä vanhaa käpyä kahteen edes päästetty niitä lueskelemaan (Inka, eräs saksalainen ja melko lyhyet hiukset omistava artisti jonka nimi viittaa kaksipyöräiseen moottoriajoneuvoon, on aikanaan tehnyt biisin nimeltä Full Access joten mikäli et halua saada isällistä selkäsaunaa niin koitahan järkätä asiat kuntoon eli ukset auki).
Blogi koostuu Oneshoteista joita lueskelin tänä aamuna ennen kuin aloin kirjoittelemaan tämän päivän epistolaa ja ne koostuvat erilaisista välähdyksistä elämän virrassa mikäli nyt näin voidaan sanoa. Inkan ja linkit muihin blogeihin löytää myös Luostarin jäsenistöstä mutta kelatkaapa kuvajaisia alkulähteille, sillä jostain syystä henkilöt joilla ei ole avataria, päätyvät listan ns. alkupäähän eivätkä näy viimeksi liittyneenä tuossa etualalla. Niin, ja koska tekään ette tiedä mitä Oneshotit ovat, selitys löytyy kyllä Inkan toisesta blogista joten sinne vaan tutkimaan ja lueskelemaan.

Sitten päivän varsinaiseen juttuun joka käsittelee eilen lupaamaani sarjaa ”Asiat jotka saavat naapurisi pelkäämään sinua”. Turhan raflaavasti sanottu sillä enemminkin naapurit pitävät meidän touhuja omituisina, varsinkin kun heidän silmin katsottuna näytämme pitävän kaikkea tapahtuvaa normaalina touhuna. Rehellisesti sanottuna kyse on vain normaaleista kokeiluista joita teen rankan lääkityksen – tai sen puutteen – innoittamana ja suurin osahan näistä on tuhoon tuomittuja jo syntyessään mutta onpa muutama innovaatio jäänyt jokapäiväiseen käyttöönkin, kuten esimerkiksi Luxor-grillini. Rakentelin kaasugrillimme alle hyllyn johon kannoin vanhan, Luxor-merkkisen levysoittimen jonka keskiötappia jatkoin hitsaamalla siihen viiden millin rosteritankoa niin pitkän pätkän, että se tulee grillin pohjaan tekemäni reiän läpi ja ulottuu noin viisikymmentä senttiä hiilien – tai tässä tapauksessa niiden vitun kuu – ja laavakivien yläpuolelle. No hittolainen; grilli kuumaksi, grammariin 45 kierrosta minuutissa ja kyrsä kieppumaan rosteripiikkiin. Siinä se kuulkaa paistuu tasaisesti ja pienellä modifioinilla saa levysoittimeen sellaiset kierrokset (portaattomasti nousevat, invertteriperiaatteella) että siinä vaiheessa kun kuori alkaa mustua, sirvakka tai läskinpala lennähtää helvetin kuuseen tapin nokasta ja siinä se ilta meneekin mukavasti kun etsii sitä hiiltynyttä torsoa pitkin puskia. Paistoaikaa voi säätää taivuttamalla piikin kulmaa eli mitä jyrkemmässä kulmassa se on helvetin tuliin nähden, sen nopsemmin se singahtaa maata kiertävälle radalle kierrosten kasvaessa.
Kuten huomaatte, kuva ei ole oma mutta todella lähellä takapihan tunnelmia


Toisinaan, ja varsinkin silloin kun naapuriin tulee vieraita, aiheutan kateutta pukeutumalla ja meikkaamalla itseni ulkomaalaistaustaiseksi lihankäristäjäyrittäjäksi eli tuttavallisemmin mamukarvakädeksi. Mulla on vanha teurastajan takki ja yksiltä messuilta nussimani kokin hattu sekä sellaiset harmaaraidalliset housut mitkä ovat suosittuja Rotisseur-kokkien keskuudessa niin pukeutumisen puolesta olemukseni on vimpan päälle. Vielä kun laitan mustan ja kiharan peruukin päähäni, käärin kokkitakin hihat ylös ja liimaan käsivarsiini också rintakehääni – takkiahan ei luonnollisesti napiteta ylös asti - lisätehosteeksi eukon säärikarvat, olen kuin ilmetty kebab-mies. Tietty täytyy paskahuusissa meikata kulmat sekä ripset tummiksi ja humauttaa nyrkillä huulia aavistuksen ”tule mun suudeltavaksi”-asentoon niin jo vain korpien mies käy etelän herkkujen mestariskäryyttäjäksi. Homma menee niin, että tulen kovalla ryminällä takapihalle (missä grilli on) kantaen aiemmin velaksi ostamaani ja aivan törkeän kokoista lapaa.

Karibun nahka marinadiliemessä......muistaakseni


Kiroilen arameaksi (kuulostaa hienolta) ja puhelen huonolla suomenkielellä seuraavia asioita muka tiettämättömänä naapureiden hörökorvista , noista saatanan juorukellojen pikku satelliittilautasista: ”Huva rouva, ma tulin kun te pyysite muta mä en loytanut sitä vasikan pala vaan ma toin teile lentorahti karibuliha mikä on aiva vitun kallis muta teille vain paras on tarpeaksi huva” (tässä vaiheessa voin kuulla tuuletusluukun kautta naapureiden, jotka kärvistelevät hikisessä keittiössään, keskustelevan siitä että on jumalauta tolla naapurin muijalla rahaa kun se vetää lentorahtina tullutta karibun lihaa ja vieläpä ulkolaisen kokin valmistamana!). Eipä mitään ja lisäänkin tempoa; käännän kaasugrillimme – jota on niin ikään tuunattu – kahvat kaakkoon ja liekit hipovat räystästä ihan vain sen takia että se ärsyttää naapureita ja on kaiken lisäksi aivan sairaan näyttävän näköistä.

Peruukin osittain kytiessä ja ylikokoläskiä voidellessani jatkan jutustelua: ”Kuule rouva, te tietaa ettei teidan ole pakko maksa mulle noin paljon raha (akka heiluttelee mun aneemisia sairaspäivärahojani jotka olen tahallani käynyt pankissa vaihtamassa kakskymppisiksi että tukko näyttäisi isommalta) silla tama on saatain iso raha, kolme tuhat euro - eiha karibuka ole kuin kuin 250,- euro kilo ja tassa ei ole kuin viisi kilo joten mun palka on aivan liian iso” (yleensä jumalattomalla kiristämisellä ja uhkailulla olen saanut eukon sanomaan että pieniähän nuo summat on meidän ukon rahoissa – ties missä päin maakuntaa se nytkin on takomassa sitä lisää). Supatus lisääntyy naapurien puolella ja nyt siellä käydään jo avointa keskustelua siitä, että pitäisikö mulle kertoa meidän emännän touhuista – perkeleen lehmä kun hassaa mun tienaamia settuja importläskiin by karvakäsi sillä välin kun olen uurastamassa kipiällä selälläni? Päätös tulee pian: pakko käräyttää sekä mamu että meidän eukko. Viimein kun kaasupullo on tyhjentynyt ja itken mielessäni sen yhdentoista kilon butaanipilven menetystä, ohjaan eukon sisälle ja jatkan helvetin kovalla äänellä: ”Rouva on huva ja otta isompi vaate pois, mina maustan tama voimakas ja voipi tulla kuuma. Mina voin tahan saamani raha myös hieroa rouva samalla kun rouva otta liha ,myös mulla huva iso liha ja hellä käsi. (turha kai sanoa että naapurin puolella päät kopisevat kun korvaa painetaan seinään vasten ja illalla kun olen muka tulossa kylältä töistä paskaiset haalarit päälläni, naapurit piirittävät minut ja räkä lentää heidän tehdessään erittäin kattavaa meriselostusta meidän torpan tapahtumista. Kuten aina korpikylissä, juttuun lisätään ne omat ”kuulin ihan selvästi”-vivahteet enkä selonteon loppuvaiheessa ole enää varma että maksoiko se karibu 25000,-euroa kilo vai nussiko karvakäsi sekä kärventynyttä karibua että meidän eukkoa samalla kun hieroi setelitukolla mun grilliäni. Se kuitenkin tuli selväksi että mun pitää antaa muijalle selkään ja asentaa lukuisa määrä huomaamattomia valvontakameroita kämppään. Naapurit lupasivat jopa lainata rahaa niihin, tosin sillä edellytyksellä että myös he voivat seurata mitä meidän puolella oikein tapahtuu. Tietty 24/7.

Karibun rannetta Setä Benin pedillä


Toinen juttu on mitä olen testaillut on lepakoiden käyttäyminen. Tehän tiedätte että aina silloin tällöin tulee rienattua bongareita mutta en tee sitä ilkeyttäni, vaan siksi että he ovat vähän helvetin vallatonta porukkaa mutta tekevät arvokasta työtä siivekkäiden eteen. Minähän haluaisin olla ennen kaikkea Nanna Dahlbergin vasen sukka mutta heti toisena listallani on Kanadanhanhi, sillä siitä perkeleen sulkakasasta on tullut mulle pakkomielle. Olen katsonut viime aikoina kaikki Nils Holgerson:in tuotantokaudet etu-ja takaperin, laulanut tunnaria ja tatuoinut akka Kebnekaisen kuvan perseeseeni. En tiedä miks se mua riivaa mutta haluaisin oikeesti liidellä taivaalla kolmesataa (ah,Sparta) rengastumerkkiä nilkassani ja ja joku vitun peukaloinen niskassani. Kai se on tää kuumuus tai lopun ajan fiilikset – mene ja tiedä.
Palataanpa lepakoihin; olen miettinyt niiden älyttömän hyvää tutkaa ja nopeita refleksejä sen verran paljon, että päätin tehdä empiirisen kokeilun takapihalla (tai testipäiviä on tullut jo 13 ja tahtia on hidastanut ainoastaan ne päivät kun on ollut pakko pitää niskatukea). No, ostin Honkkarista 99,- euron hintaan peruutustutkan ja teippasin sen otsaani, kiipesin puun latvaan (noita isoja koivuja on tuossa takapihalla ihan pimeesti) missä kiepautin muutaman kierroksen tapee myös pääni ympäri ja onneksi muistin tällä kertaa laittaa luomet kiinni. Olen siis yhtä sokea kuin lepakko ja testihän menee niin, että hyppään turpavärkki edellä koivusta alas ja koitan peruutustutkan piipityksestä päätellä koska mun pitäisi kääntyä tai tässä tapauksessa paremminkin kierähtää. Ei ole vielä onnistunut sillä maankamara tulee kuulkaa vauhdilla vastaan ja testien äänimaailma onkin ollut lähinnä tälläinen: oksiston rytinää – ähellystä – piiiip-piiiip-piiip-piiip-piip-piip-pip-pip-pi-järjetön kumaus jota seuraa täysi hiljaisuus. Tajunnan palatessa alkaa se varovainen kiroilu ja raajojen testailu joka loppuu sisätiloihin konttaamiseen ja niskatuen passaamiseen. Vielä minä sen kriittisen pisteen selvitän koska kesää on jäljellä.
Täällä tuli yöllä vettä mutta nyt näyttää kirkastuvan joten pääsen kuin pääsenkin maalaamaan Syyrialaisen loppuun. Sain eilen käytyä lukulistani vihdoin läpi ja palaan taas illalla lueskelemaan sillä ei sen keulan kanssa pitäisi mennä kovin myöhään mikäli sadetta valuttavat pilvet pysyvät poissa.


Teille kuitenkin toivotan hyvää tiistaita, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Edit klo 14.15: Oli se onni etten alkanut teippailemaan ja suojailemaan, sillä taasen korpitaivaat antavat tuota vettä oikein kunnolla med helvetilliset tuulenpuuskat. Kyllä se tämä vihreä talvi on sitten mukava....

16 kommenttia:

  1. Miten väritöntä elämä olisikaan ilman naapureita ;)

    Syytän häpeilemättä vanhenemista, mutta aiempi "en vois vähempää välittää" -onnellisuuteni on uhkaavasti alkanut muuttua "pitäis nyt tuokin urpo turpansa kiinni" -ärtymykseen. Tulevaisuudessa lienee siis tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa: muutto jättisuurkaupunkiin, jossa naapurit ovat niin iholla, että heidät oppii sulkemaan ilmeettömällä arkipäiväteflonilla vitutusalueensa ulkopuolelle TAI muutto erämaahan, jossa jokainen naapuri on niin kaukana, että jo naapurin määritelmä hämärtyy.

    En ole vielä päättänyt, kummasta olisi minulle enemmän iloa.

    Mutta toisaalta tykkään kyllä siitäkin, kun vastapäisen kerrostalon hihhuli on kesäparvekkeella samaan aikaan varhaisaamiaisella kuin minä omallani.

    p.s. Näyttää syövän jogurttia. Ei siis pelkoa kebuohjuksista tai lentävistä karibunsuolista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No muuta erämaahan eli tänne meidän pikku korpikyläämme - takaan ettei enää vituta sillä toimintaa riittää kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä!
      Oih, se olisi niin huikeaa saada sut ulvomaan kuuta kanssani..<3

      Poista
    2. Ei taitais kyllä teidän korpikylä kestää sitä tuplahäröulinaa, joka me saataisiin kahdestaan aikai..... ;P

      Poista
    3. Niin, olisihan siinä kyläläisillä kieltämättä uusi ja varsin erilainen kokemus joka - niinkuin sanoit - ei hetkeen unohtuisi ;D

      Poista
  2. Ja oih, tuo Nisse! Fliegt mit den Gänsen nach Nord... Tiedän just, mistä puhut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, arvasin että tiedät sen tunteen ;D

      Poista
  3. Naapurit ovat elämän suola. Joskus sitä suolaa on vähän liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottapa tuokin mutta oikealla ja ystävällisellä asenteella naapureista voi koulia mitä parhainta porukkaa ;)

      Poista
  4. Höh, meillä on täällä helle?!? Mutta jos se enteileekin ukkosta?

    (Sun tekstisi on muuten niin tanakkaa tavaraa, että työpaikan kone kaataa Firefoxin joka kerta kun koitan tulla luostariin. Tai sitten mua/sua koitetaan sensuroida.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täällä on painostava keli jatkunut juhannuksesta lähtien eikä loppua näy; muutaman minuutin aurinko paistaa ja sitten jyrähtelee jossain kaukaisuudessa sateiden osuessa kyllä näille selkosille.

      Vai kaatuu teidä Tulikettu..toiset taasen eivät muulla tahdo Luostariin päästäkään eli sinänsä outo juttu.

      Poista
  5. Miltähän tuo kebujuttu näyttäisi naisen tekemänä? Voi olla vieläkin tehokkaampi vaikutus.

    Sitten siis jos ne naapurit enää joskus uskaltavat näyttää elonmerkkejä itsestään. Olen ne onnistunut karkottamaan keuhkoamalla ulkona, kiihtyneessä tilassa, koko sairauskertomukseni, itsemurhasuunnitelmani, ihmisvihani, jne. Ja ambulanssi aamulla hakemaan. Ei ole tarvinnut rapussa enää moikkailla ei. (Kirjallista varoitusta innolla odottaessa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sen Emmi sanoit! Karvainen nainen grillaamassa helvetin tulilla olisi kyllä näky joka säväyttäisi paatuneempaakin tyyppiä.

      Toisaaltahan nuo sun ilmoitusluonteiset karjahtelut ovat olleet pelkästään hyvästä; nyt ei tarvitse katsella niitä tekopyhiä hymyjä eikä kuunnella teennäisiä hyviä huomenia joita muuten jaellaan. Saa tulla ja mennä rauhassa ja se on asia jota minä arvostan.

      Poista
  6. Jaaaha.Hyviä vinkkejä, mutta mun ei tartte edes laittautua kun naapurit pelkää mua luonnostaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpäs valehtele sillä se on Luostarissa ankarasti kielletty kuten varmaan olet huomannutkin :P
      Pikkulinnut nimittäin lauloivat että olet varsin kaunis nainen... mikään ei näetsen pysy salassa ;D

      Poista
  7. Siihen levarin päälle käristymään Led Zeppelin ja pistät peruukin päähän niin määkin tulen kattomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumaliste, Led Zeppelin! Toiveesi on kuultu ja saattapi olla että kesän aikana saat kutsun..

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...