sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Näin kun avaudut naiselle niin ei tarvitse muutamaan päivään liikkua missään

Asia valkeni minulle eilisaamuna kun olin palaamassa koiramme Lätkiksen kanssa lenkiltä ja näin tuon naisen seisovan tutussa paikassa. Vilkaisin häneen pari kertaa ja kirosin ääneen omaa tyhmyyttäni sekä silmiäni, jotka eivät vieläkään suostu pelittämään kunnolla mutta ovat toki paremmassa kunnossa kuin muutama päivä sitten. Ensi viikon aikana selviää moni juttu ja tämä kirottu vaiva pitäisi olla poissa, sillä ensi viikko menee sairaalassa ravatessa missä palikat kopautetaan lopullisesti oikeille kohdilleen.

Tästä saatanan muijasta vielä; tämän nykyisen tilanteen takiahan on myös työmaa stopissa ja minulla on aikaa – joskin se on helvetin turhauttavaa kun ei pysty tekemään mitään - joten olen ottanut tavakseni viettää hiljaiset aamuhetket ulkosalla. Kävelen hiljalleen, istuskelen nurmikolla ja pohdin syntyjä syviä heti helvetillisen norttipilven keskellä. Täällä samaisessa talonpäässä tapasin myös tuon suhteellisen solakan muijan, joka ilmeisesti ujouttaan tuntui olevan kovin hiljainen sillä hän ei sanonut sanaakaan vaan tyytyi seisomaan hiljaa paikoillaan. Ekstroverttinä luonteena en antanut sen häiritä, vaan aloitin tilittämään tuntojani sekä tähänastista elämääni tuolle kesämekkoon pukeutuneelle ystävälliselle kuuntelijalle. Aloitin varovasti puhellen niitä näitä mutta kun naaras ei tuntunut olevan moksiskaan, siirryin omiin ongelmiini ja kerroin olevani kajahtanut. Tällä kohtaa minusta tuntui että nainen keinahteli paikoillaan ja ajattelinkin hänen ottavan tällä tapaa osaa tähän hallusinaatioiden täyttämään ja vallan perkeleellisen lääkityksen lopullisesti sotkemaan elämääni.

Silmieni tarjoama näkymä "Suuren avautumisen" aikoihin


Kerroin kaikki verhoissa roikkumiset ja karvalakin jahtaamiset, nuo lukemattomat testit joita teen vain nähdäkseni mitä tapahtuu. Esimerkkinä omituinen myytti siitä, että hevosen saa nauramaan jos sitä puree perseeseen. Voin kertoa ettei se pidä paikkaansa, vaan miltei välittömästi kun on iskenyt tekarinsa humman pakaraan, löytää itsensä n. kymmenen metriä taaempaa ja neljä kylkiluuta murtuneena. Tunnustin tälle naiselle rakkauteni hänen edustamaansa sukupuolta kohtaan ja rehellisenä miehenä kerroin että suvunjatkamisvietti sai meikäläisen käyttäytymään toisinaan oudosti. Mikäli outona pidetään sitä, että käy plastiikkakirurgilla laitattamassa huulinsa neljä litraa botoxia pelkästään siitä syystä, että pystyy suutelemaan rakkaansa sääriä ennenkuin hän avaa oven (tapaus teurastajan tytär -91, kolmas kerros ja hyvin ahdas postiluukku). Kertoessani tämän, vilkaisin naiseen joka oli edelleen hiljaa ja päätin jatkaa tunnustuksilla, joita en ollut kertonut kenelläkään aiemmin. Niitä on muutamia joista pahimpana mainittakoon majavanpoikasten metsästys. En minä niitä olisi tappanut tai mitään muutakaan pahaa tehnyt, ajattelin vaan että jos nielaisen ne kokonaisena ja heti perään pitkiä takkatikkuja niin ne voisivat kenties rakentaa padon suolistoni loppupäähän – artturi näet tuppasi rallattamaan ankaran juopottelun ja lääkkeiden sekakäytön takia. Tämä kuitenkin jäi toteutumtta koska kolmen kuukauden metsästyksen jälkeen totesin majavanpoikasten olevan liian suuri haaste.

Avauduin tälle naiselle täysin ja tavallaan tilitin itseni tyhjäksi, sillä mitään ei jäänyt kertomatta ja se pistää nyt vituttamaan todella paljon, varsinkin kun sain illalla kuulla kosineeni häntä. Jep, eräs tuttava oli kävellyt ohi ja nähnyt minut polvillani tämän uskollisen kuuntelijani edessä. Tuo oli juttu joka olisi saanut jäädä tekemättä. Miksi? No, nyt tämä tilanne silmien osalta on sellainen, että ne jaksavat vähän aikaa pelittää (joku hermostollinen juttu) ja sitten taas menee homma tilttiin. Todella epämukavaa kun esim. lukemaan ei pysty kuin aivan lyhyen hetken ja senkin tihrustamalla, sitten alkaa rivien vaeltelu ja hyppiminen. Kuitenkin, eilen oli lenkiltä tullessani sellainen kirkkaampi hetki kun näin tuon ämmän ja voin kertoa ettei niitä tuntemuksia voi oikein kuvata, sellaista vitutuksen ja raivon sekaistahan se oli (kävin puremassa sitä muijaa).
Nainen kun sattui olemaan kuivumassa oleva naapurin matto.

Kun taas totuus oli tämä (perkeleen sininen matto)


Memo itselle: Älä saatana vatipää lähde mihinkään hiihtelemään jos vähänkin on häikkää silmissä, haju - tai kuuloaistissa tahi muuten jyrisee päässä, vaan pysy sisällä ja parempi jos naulaat ainakin toisen jalkasi lattiaan.

Hyvää sunnuntaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.



25 kommenttia:

  1. Tämänkin jälkeen lukee, ei kommentteja! Sen hetken nää näkyy, kun saa näkyville, seuraavalla kerralla ei näy meikän kirjotukset. Joten kiitti vaan, ei mulla ole asiaakaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt Maarit, yhtään sun kommenttia en ole blokannut pois eikä mitään esteitä pitäisi olla joten se on bloggerin tekosia!

      Poista
  2. Mmm, hetken luulin, että olit keskustellut henkeviä aidon variksenpelätin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se ei olisi kyllä mikään ihme tällä päällä ;D

      Poista
  3. Toivottavasti saavat jotenkin oloasi ja silmiäsi paremmaksi!
    Maton kosiminen, hmm, no jos se on puhdas, vasta pesty mäntysuovan tuoksuinen, niin mikä ettei;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan juu että jotain apua joskus tulee mutta Rantis, en minä nyt vielä ole niin epätoivoisessa tilanteessa ole että mattoa ryhtyisin kosimaan :D

      Poista
  4. Hahh, kommenttini näkyy;) Onkohan sulla vielä yks tauti..puheripuli :D Samalla ihmettelen syvästi näitä eri asennoissa venkoilevien ihmisten kuvia? Suurin osahan lukijoistasi ja nunnista on tietääkseni naispuolisia? Lukijoitten seksuaalisista suuntauksista minulla ei tietenkään ole kaiken kattavaa tietoa, joten kaitpa ne ovat ihan aiheellisia.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän sen pitäisikin näkyä eikä mulla mitään puheripulia ole vaan aivot käyvät liian isoilla kierroksilla ;D

      Ni mutta Maarit, nuo kuvat ovat niitä mitä minä näen ja se vasta huolestuttavaa olisi jos karvaperseiden kuvia alkaisin täällä viljelemään ;D

      Hirnakka sen sijaan viljelee niiden öljyttyjen sotureidensa kuvia aina kuukauden ensimmäinen päivä, eli jos haluat paljasta pintaa nähdä niin Torpalle mars :D

      Poista
  5. Siinähän se oliskin kunnon eukko, ei väitä vastaan vaikka mitä sanois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan räsymatto nalkuttavan akan voittaa...

      Poista
    2. Rehellisesti sanottuna en kestäisi päivääkään sellaista joo joo - hiirulaista sillä naisessa pitää olla luonnetta!

      Poista
  6. Onneksi ei se sininen matto sitten lopultakaan suostunut kosintoihin.
    Se olis joutunu vaan tallattavaksi.:D
    Ja onneksi niitä majavaisia ei sitten löytynnä. Niiden perään nieltävät tikut olisivat kyllä vaikeuttaneet elämistä ja olemista aikamoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja olisihan se muutenkin ollut noloa..;D
      Olen myös erittäin iloinen siitä, etteivät majavat ole valinneet vaatimatonta tomumajaani kelvolliseksi pesäpaikakseen sillä kuten sanoit - elämästä olisi muodostunut todella hankalaa :D

      Poista
  7. H.P. kaikille
    Ny mul riitti! Pidin itseäni hulluna kun maailma alkos tuntua niin kahjolta paikalta elää. Täs viime aikoina oon aatellut, että enhän se minä ole se mikä hulluks on herennyt vaan te muut ihmiset, te ootte sekasisi kuin tätivainaan papukaija.
    Keksin äkisti, että jos te luostarilaiset ootta hulluja, niin varmaankin toi lähipiirikin sitte eikä meikätytöllä ole hätäpäivääkään. Eilen aloin sitten katselemaan maailmaa uusin silmin, mieleltäni puhtoisen terveenä:
    Eksyimme Herculëos Poerothin, ...laisen arkkitehti-, taitelijaprofessorin kera kartanokaffilaan hörstämään kupin kuumaa ulkoterasilla ja pian terassin katon rajasta tipahti pari paljaita varpaita silmien eteen hameenhelmat tuulessa lepattaen. Seurani istui selin tapahtumaan. Sitten ohitse vilahti terhakas naisen naama joka häipyi siitä suit sait sukkelaan alakaiteen taakse piiloon. Täti laskeutui kuin tyhjää vaan ja sitten kuului vaimea epäröivä "voi apua" töms! Siinä välissä meikä oli kerinnyt jo kallistua vaakaan tuolillaan tuumien että tarttiskos jotain tehdä, lievästi vaivautuneen näköinen hieno ystäväni pelkäsi meikän saaneen jonkin sortin kohtauksen, oli juuri nappaamaisillaan käsivarrestani otteen kun huomasi hymyni ja akrobaattitäti tulla pelmahti eteemme ja siin sitten nauroimme ja päivittelimme tapahtunutta: oli yläterassin ovi tuulen voimasta paiskautunut kiinni eikä tätiparkavainen kehdannut huutaa hoilottaa sieltä apua vaan omatoiminaisena päätti käyttää palotikkaita. Palotikkaat päättyivät talon puoliväliin (näimme poistuttuamme terassilta) ja pudotus kiviportaille oli melkoinen, että aikamoinen akronom...paatti ol tuo vekkuli nainen. Sopis hyvin Pepposen seurakuntaan. En tukehtunut kahviin mutta ei paljon puuttunutkaan.
    Ihan jokapäiväistä, päätin. Katselin päivää tervein silmin ja rauhallisena.
    Tuli nälkä, päädyimme italialaiseen ruokapaikkaan. Minulta ei kysytty mikä kypsyysaste piffiini tulee, en saanut valita pottuja ja jos olisin tiennyt lautaselleni tulevan neljällä, viidellä asiakkaalla aiemmin pyörineet kylmänkitkerät vihannekset, olisin tilannut suosiolla makaronia. Hirveätä moskaa mokoma hienostelu.Vesi oli kraanavettä ja kannussa lojui yksi sitruunankannikka, hyvin pieni. Tarjoilijan tarjoillessa en meinannut osata päättää kumpi annos oli kummalle ja lopulta tempaisin toisen lautasen tarjoilijan kädestä. Poirot punoitti.
    Poirot söi osan ruoastani ja loput jäi lillumaan viinikastikkeessa joka oli lautaselle suoraan halvasta viinipullosta lorotettua valjua etikkaviiniä.Varmasti. Poirot kävi tiskillä maksamassa tilaten muka oluen itselleen. Jälkikäteen tajusin, että se tahtoi välttää totuuden toitottamistani mahdolliseen kysymykseen, miltä ruoka maistui?
    On tervettä vaatia hyvää hinta-laatu-suhdetta, eikö?
    Että näin. Koska te olette noin sekaisin ja etenkin Pepposparka niin tämä oli tässä. En voi viedä rivitolkulla tilaa jonkun blogissa vain sen vuoksi etten osaa sellaista itse perustaa. Alan viettämään tavallista, normaali-ihmisen arkea. Menen aikaisin nukkumaan, herään auringon kera auvoiseen maailmaan, syön superruokaa ja käyn nököttämässä ihmisten kahvipöydissä kuuliaisena koska niin kuuluu tehdä. Juoksen kaupoissa tarjoukset läpi, ostan kaiken muun tarvitsemani kirpputoreilta ja nettikaupoista.
    H. P. soitti juuri ja kertoi kesäbungalovinsa oveen koputetun. Kenenkään muun kuin minun ei pitäisi tietää hänen olevan paikkakunnalla. "Mitähän se nyt on keksinyt" (minua tarkoitti) Poirot ihmetteli ja jäykistyi sänkyynsä kalsongeissaan (tsot, ei niin!). Kukaan mene avamaan ovea jos ei olla jotain sovittu etukäteen, kalsareissaan tai etenkään ilman. Kop kop kop... ja perään kuului ISTU!. Naapurin ovikelloa soitettiin ja koiran häntä koputti Poirotin ovea. Kyllä meillä on sitten jännä elämä.
    PS. Jos onnistun luomaan joskus oman blogin niin saatan kyläillä luostarissa ihan laillisesti. Muussa tapauksessa toipukaa, voikaa niin hyvin kuin osaatte ja nauttikaa elämästä. Pepposelle märkä lojaus otsalle *moissshhhkaus*
    haikein, rakastavin, säälivin terveisin Kääkkä



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas Kääkkäni tästä mahtavasta kommentista! No jumaliste....tapahtuu sitä näköjään muuallakin mutta siellä teilläpäin se meno tuntuu olevan astetta rankempaa :D
      Ei ole täälläpäin sentään ämmiä taivaalta satanut vaikka lähestulkoon kaikkea muuta onkin leijaillut tai jopa syöksynyt..

      Koiruudet ovat ihan parhaita ihmisten juoksuttajia koska ne tekee sen tavalla tai toisella - siinä se viisaus piilee. Oikeasssa olet myös siinä että kaikilla meillä jyrisee ja harvassa ovat ne päivät kun tämä meikäläisenkin ajatusmaailma on edes jonkinlaisessa kuosissa.

      täällä tervehdytään ja muistahan sinäkin pitää huoli itsestäsi <3

      Poista
  8. Kerrankos sitä ihminen erehtyy,varsinkin silloin kun kaikki ei ole kunnossa.Olisin kuitenkin uskonut että ihastut vähintään ruusupuskaan kun onhan se matto vähän liian kulunut tavara :D
    Kato, tyyliä olla pitää,sekoilussakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyyliäpä hyvinkin ja eihän sitä tiedä mitä olisi tapahtunut jos olisi ruusupuska kohdalle osunut :D

      Olen kuullut pikkulintujen laulavan ettei se tavara käytössä kulu mutta mattojen kohdallahan kaikki on tietysti toisin :P

      Poista
  9. No ainakin löysit juttelu-kaverin. Täällä meinaan puhutaan tyhjille seinille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mitäs nyt on tapahtunut...tai ootas, tulen poikkeamaan heti kun ehdin. Toivottavasti ei mitään vakavaa?

      Poista
  10. Matoille puhun minäkin, mutta vain niitä kutoessani, eikä varmasti ole sellaiset mietteet kuin sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kait siinä hommassa tulee sana jos toinekin vaihdettua - en epäile mutta mullahan on varsin siveät aatteet, kyllähän sun Elina se pitäisi tietää ;D

      Poista
  11. Matto oli mitä ilmeisimmin hyvä kuuntelija. ;)
    Muuten tuli kyllä mieleen dementoitunut mummo, joka sairaalaan jouduttuaan haukkui jonkin kiiltävän metalliesineen ryssän desantiksi. Peilikuva kun ihan selvästi vakoili häntä jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Aikas hyvä tuo mummo-juttu ja uskon että sama pätee kaikkiin naisiin peilin edessä (ei nyt ehkä desantiksi haukuta mutta jokunen sana vaihdetaan :D ).

      Poista
  12. Matto tosiaan nielee kaiken, vastaanpanematta. Että sinänsä hyvä saalis.

    Pienoisesta silmien harituksesta viis, ainakin sä näytät olevan elävien kirjoissa - which is a good thing :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoin jo tuolla ylempänä Sannalle että naisessa pitää olla luonetta - en voisi kuvitella elämää joojoo-tyypin kanssa..

      Kiitos itsellesi olemassa olostasi, on aina piristävää kun teikäläinen on yhteyksissä...;)

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...