keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Pitkän kaavan kautta: Alaston nainen - arvoituksesta Tokyreihin ja muihin kasvattamiini lääkejäämäkasviksiin

Eiliseen alaston nainen – arvoitukseen tulleet kommentit saivat minut vakuuttuneeksi, että meikäläisen on päästävä siitä psykiatrin sohvalta sinne kyselijän tilalle – kalifiksi kalifin paikalle. Te olette omituisia jos suoraan sanotaan ja tällä tarkoitan sitä, että te ette näytä kuin vilauksen kaikesta siitä mitä siellä päässä liikkuu. Miksi? Olen satavarma että teidän päivittäiseen ajatusmaailmaan mahtuu paljon enemmän tunnepuolen juttuja kuin mitä tuotte julki ja se on sääli. Toinen mahdollisuus on se, että te harrastatte liiallista itsesensuuria ”kyllä mä pärjään” - asenteella ettekä sen enempää omissa kirjoituksissanne kuin kommenteissannekaan (yleensä) paljasta sitä mitä te todella olette mieltä tai mitä ajattelette. Se pistää huolestuttamaan koska väkisinkin tulee ajateltua sen sensuurin olevan vielä tiukempaa oikeassa ja elävässä elämässä missä ei periaatteessa sitä anonyymiyttä ole, vaan vastakkainen sukupuoli on kohdattava naamasta naamaan. Jos näin on niin siitä seuraa se, että miespuolisten kohtalo on kuin tällä kertaa helvetin hyväonnisen Titanicin kapteenin, joka jäävuoreen kilkattuaan toteaa että ”mikähän v**** siellä taas kolisee” eikä tajua että on juuri ohittanut jonkin suuren ja kohtalon kannalta mullistavan jutun. Ihan totta, naisen mieli on kiinnostava jo pelkästään siksi, ettei kahta samanlaista ole eikä sen selvittämiseen ihmisen ikä riitä (tämä viimeinen positiiviessa mielessä enkä tarkoita niitä aivan helvetin omituisia oikkuja). Muista en tiedä mutta ainakin meikäläisestä olisi hienoa nähdä teksteissänne edes välähdys teidän oikeista ajatuksista, niistä jotka te nyt blokkaatte sinne taustalle. Kiitos.

Sitten siihen eiliseen juttuun, jonka otsikko oli hieman harhaan johtava sillä kyse oli unestani mutta se arvoitus on (edelleen) kuka on se nainen? En olisi edes kirjoittanut tästä unesta ellei se olisi niin poikkeuksellinen. Näin sen unen toukokuussa ensimmäisen kerran ja silloin yhtenä yönä kuun alussa ja loppupuolella kahtena yönä peräkkäin, sitten juhannusviikolla kaksi kertaa peräkkäisinä öinä ja nyt taas peräkkäin perjantain-, launtain- ja sunnuntain vastaisena yönä. Uni on helvetin omituinen sillä se tuolissa istuva tupakoitsija olen minä ja se pöydällä makaava nainen on joku teistä mutta en tiedä kuka ja se raivostuttaa. Uni alkaa aina samalla tavalla (se kuvattu tilanne) mutta en saa jostain syystä kesken tupakoinnin kääntyä katsomaan taakseni enkä muutenkaan liikkua ja päättyy siihen kun olen olen sammuttamassa savuketta. Siihen meikäläinen sitten havahtuukin ja nyt viime viikonloppuna oikein vitutti herätä ja tuo olotila kesti todella pitkään. Itse asiassa se on helvetin ärsyttävä uni ja jos vielä kauan rassaa öisin, lopetan koko blogin pitämisen ja menen johonkin syvähypnoosiin nollaamaan pääni (no nyt tuli oltua turhan reteällä päällä, ei siihen mitään syvähypnoosia tarvita sillä yksi kunnon laaki riittää ja taas ollaan sinä tutussa ”mikä maa, mikä valuutta – tilanteessa). Unen on pakko olla joku alitajunnan heijastuma tästä (eli Luostarin touhusta) ja kohta löydän itseni lataamosta mikäli unet eivät lopu. Olen aiemminkin nähnyt näitä unia jotka toistuvat mutta ne ovat jääneet korkeintaan kahteen, kolmeen peräkkäiseen yöhön eivätkä ole vaivanneet näin pitkään. Voihan tietysti olla että tämä hulluuteni sekundäärivaihe lähenee loppuaan ja alkaa se kolmas, lopullinen ja kaiken sammutava kausi.


Sitten uusimpaan kokeiluuni joka koskee luomuna kasvatettuja lääkejäämä – kasveja. Aivan huikea kokeilu sillä niillä kaikilla on vastineensa elävässä elämässä ja ehkä hauskimpana ovat otsikossakin mainitut Tokyr – tomaatit! Kaikki alkoi jo viime syksynä, kun pohdimme erään vanhemman taistelijan kanssa että voiko kukkasta kastella viskillä jota on vain vähän lantattu vedellä. Veden osuus on se mitä jäistä liukenee ja vastaus tähän kysymykseen jäi siltä erää saamatta, koska tätä loppahuulta ei kokeilu sen enempää kiinostanut ja minä taasen en saa kasvatella yhtään mitään tässä torpassa (syynä aiemmat, lapasesta lähteneet lailliset viljelmät - kyse ei siis ole hippaheinästä). En kuitenkaan lannistunut vaan kehittelin asiaapidemmälle mielessäni ja otin yhteyttä tuttavaani, jolla on useampi kasvihuone missä kasvaa läpi vuoden jotain eli talvella enimmäkseen kukkia ja kesäiseen aikaan myös vihanneksia. Sain häneltä erään kasvihuoneen perältä ”tonttimaata” ja kylvin niitä yleisimpiä mitä ihmiset yleensä keväällä kasvimaahansa laittavat. Poikkeuksellista tässä kokeilussa oli kuitenkin se, että sangen suuren lääkevarastoni turvin pystyin läpiviemään kokeilun jossa tiettyä lääkettä meni kurkustani alas aina tietyn jakson ja kastelu tapahtui luonnollisesti luomuna. Juu ei, aikomuksenani ei todellakaan ollut syödä niitä vaan tutkia miten lääkejäämät vaikuttavat kasvien genetiikkaan ja vaikuttivathan ne ihan sairaan hienolla tavalla. Tässä muutamia havaintoja:

Tokyrit – vihaiset naistomaatit:
Nämä tomaatit muuttivat kokeilun aikana (sumatotrap bluefish, päiväannostus 600 mg) muotoaan varsin selkeällä tavalla sillä niiden muuten niin pyöreään pintaan muodostui sileä, otsaa markkkeeraava tasainen kohta johon taasen kasvoi pieni kyr*** muistuttava uloke – kaikille samaan paikkaan ja se mikä tekee näistä tomaateista feminiinejä, tulee vanhasta kliseestä punaiset posket ja siemenet sisällä. Lisäksi nämä Tokyrit osoittivat selkeää suuttumusta joka kerta kun rienasin niitä, ne nimittäin muuttuivat astetta punaisemmiksi ja se pikku uloke kasvoi hieman. Kokeen loppuvaiheessa olin kuulevinani jopa ärinää mutta siitä en mene takuuseen koska olin niin helvetin sekaisin.

Kesken kasvukautta poimimani Tokyrit, joilla on ilmeisen harmituksen osoituksena gyggensdaalenit  kovana


Riporit – taistelevat naapurit:
Ääntä kohti Rivatrilliä 800 mg päivävauhtia, mikä sai porkkanat kasvamaan rivitalo- lähiön tyyliin sillä kaikkien kahdeksan rivin joka kuudes taimi kuoli muodostaen viiden porkkanan muodostamia rivareita. Huomion arvoisena seikkana pidettäköön myös sitä, että kylvö meni miten meni eivätkä rivit olleet läheskään suoria mutta jo kasvuvaiheen alussa Riporit järjestäytyivät suoriin riveihin aivan itsestään. Istuskellessani kasvimaallani ja kuunnellessani kasvamista, olin aivan varma että Riporit huutelivat toiseen ”taloyhtiöön”, mistä vastattiin herisyttämällä sitä vihreää tupsua vai miksi vituksi sitä porkkanan yläosan juttua nyt sanotaankaan. Selkeää taistelua taloyhtiöiden välillä ja totesin ettei Rivatril sovellu vihanneksien kasvatukseen.

Domperit – hupia koko perheelle:
Tässä kokeilussa imuroin Dormikumia sellaista 750 mg päivätahtia ja tämä oli mielestäni yksi onnistuneimmista kokeiluista, sillä perunat kasvoivat (kaikki) pesäpallon kokoisiksi olivat niin kumimaisia, että niiden pomppu-ominaisuudet hakkasivat lapsuuteni superpallojen vastaavat mennen tullen. Loistava lahjaidea muuten.

Kolkyrit – nuo mainiot vihreät ”kananjalat”:
Todella raskas kokeilujakso jonka aikana nautin triptyylejä, niin kloroa kuin perusversiotakin 1100 mg päiväannostuksella. Jessus sentään mikä geenimutaatio – todellinen manipuloinnin helmi jolla voidaan ratkaista maailman nälänhätä. Nimittäin, kaikki kurkut kasvoivat ensin normaaliin mittaan ja alkoivat sen jälkeen haarautua kolmeksi, aivan nautittujen trisyklisten lääkkeiden vaikutuksen mukaan. Eikä tässä vielä mitään, tuijottaessani jo tässä vaiheessa aivan perkeleesti harittavilla silmilläni niiden kasvua, näin niiden juoksevan aina aurinkoiseen paikkaan! Todella fantastisia vihanneksia jotka toisinaan laittoivat humpaksikin mikäli seinällä roikkuvasta radiosta sattui sellaista tulemaan. Ajattelin ryhtyä viemään näitä ulkomaille ja sen takia ennoin näille hienon nimen Grechileg, joka muodostuu sanoista green chicken leg – nämä kun oikein huuruisin silmin tähtäiltynä muistuttavat kananjalkoja.

Kolkyrin ensimmäinen jalka on hyvää vauhtia kasvamassa


Näin, kaikkea en viitsi nyt tähän laittaa mutta ehkäpä joskus sitten myöhemmin. Kokeilu on saattanut vaikuttaa syksyn ja talven aikana ilmestyneisiin teksteihini mutta nyt tilanne varmasti tasaantuu, sillä syön nyt kaikkia yhtäaikaa miltei yhtä suurella annostuksella. Sori kun en eilen illalla jaksanut kirjoittaa tekstiä mutta palasin maailmalta vasta puoli yhdentoista aikaan ja olin suihkun ja syömisen jälkeen valmista kauraa punkkaan. Erittäin virkistävät kolmen ja puolen tunnin unet mutta onneksi tänään pääsee hieman helpommalla vaikka myöhään meneekin.

Joka tapauksessa – oikein hyvää keskiviikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.


29 kommenttia:

  1. Maistelitko edes kokeilun tuloksia? Auttoiko vaivoihin?

    Ja mie se en ainakaan ole, se nainen. Eikä Murphy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en helkkarissa maistellut sillä lienevät turhan tuhtia tavaraa. No Murphynhän on miespuolinen mutta mistäs sinä tiedät vaikka se olisitkin just sinä? Jos uni junnaa paikallaan eikä jatku alkua pidemmälle, niin naisen arvoituksesta tulee ikuinen, psyykettä entisestään vinoon vääntävä painajainen.
      Argh.

      Poista
    2. Tiedän! En ole ollut semmoisessa paikassa :) mutta olen kyllä joskus nähnyt unia samasta punatukkaisesta piirtäjämiehestä, jota en tosiaankaan tunne... se uni ei ollu aina sama, mutta tyyppi oli. Miten se uni valkkas sen äijän ihan randomina moneen kertaan? Ei tajua. Muttei unien takia tartte vinoutua.

      Poista
    3. Et tiedä vaikka olisitkin sillä sielut vaeltavat ja materialisoituvat osavalla hetkellä..kai sinä sen tiedät?

      Joku merkitys sillä punatukkaisella piirtäjällä on täytynyt olla tai on ja selviää joku päivä - silloin kun sitä vähiten odottaa.

      Poista
  2. Lääkemanipuloidut vihannekset, syöt vihanneksen ja saat samalla lääkityksen. Oiva keksintö.

    Katsotaan löytyykö nunnaa, joka tunnustaa moisessa huoneessa käyneensä. Minä en - tunnusta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan se kova sana maailman markkinoilla mutta itse en ole tohtinut kasviksia maistaa kun muutenkin jytistää vintillä niin vitusti.

      Etkö usko kuinka raivostuttaa kun ei sen henkilöllisyys selviä, varsinkin kun siinä unessa tiedän että se on joku Luostarin väestä. Perkele!
      Saisit muuten tehdä joskus sellaisen tunnustuslistan missä kerrot kaikki tuhmaakin tuhmemmat tekosesi ;D

      Poista
    2. Se lista ei mahtuisi blogiini;)

      Poista
  3. Kannattaa ensikerralla kysyä naisesi nimeä,kyllä se vastaa,sanoo unenvanki nainen.
    Raastavaa tuollainen uni.
    Heitä se Triptyl-mäkeen,oon syönyt,yök mikä olo siitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kannattaisi mutta kun ei siinä unessa pysty puhumaan ja sekös ottaa pattiin. Todella raastavaa ja olisinkin kysynyt että sulla taitaa olla kokemusta?

      Trpitylit ovat itseasiassa yksi tehottomimmista lääkkeistä mitä tähän ikään olen vetänyt ja olen vetänyt niitä paljon.

      Ps. Tajustiko muuten sen vastaukseni tässä muutama postaus taaksepäin? ;)

      Poista
    2. Joo, ehkäpä se tuli selväksi kun vastausta ei kuulu :D
      Kävitkö muuten lukee edellisen kommettini?
      Mä kyllä puhun unessa tai se oikeesti on tajunnanvirtaa ei puhetta. Unia tulee nähtyä ja ne kaikki on outoja :D

      Poista
    3. No tässä kävi niin että meni viestiminen hieman sekaisin ja vika on meikäläisen eli pyydän tuhannesti anteeksi (selostettu tarkemmin s-postissa).

      tulin just kotiin joten painelen katsomaan sen hetimiten :D

      Poista
  4. Ehkä olet löytänyt syyn miksi yksiavioisuutta paljon on. Jos lähtee naisyksilön psyykea selvittämään menee siinä sitten ihmisikä.... moni vain nykypäivänä on tottunut siihen että on saatava ratkaistua nopeasti... jos ei niin seuraava pähkinä tilalle... ja sama toistuu ja se siitä ratkeakaan.

    Minä kyllä sanon mitä sammakoita sattuu putoamaan. Paitsi silloin jos tulee mieleen jokin uhka kirjoittajalle niin vaikenen... en voi sanoa asiaa josta toinen ehkei vielä tiedä pelätä.... miksi maalata pirutkin valmiiksi toisten seinälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, monellakaan ei ole kärsivällisyyttä selvittää tätä mysteeriä (joka vie hulluuden rajoille), vaan kaikki tekevät juuri niin kuin sanoit eli etsivät helppoja vastauksia. Huono juttu sillä yksi yksi elinikä naisen eteen pitää uhrata.

      No ei ehkä nyt piruja maalata seinille mutta voisihan teikäläiset avautua vähän enemmän niissä omissa teksteissään.

      Poista
  5. Veikkaanpa, että sillä hirventaljalla loikoilee oikein peri-jungilaiseen tyyliin ihan sun ihkaoma animasi eikä kukaan meistä.

    Tai ehkä me kaikki ruokimme tietyllä tavalla juuri sitä animaasi...

    Vilauksista vielä: nehän ne vasta ovatkin mielenkiintoisia! Siinä vaiheessa, kun ei vielä tiedä, onko siellä takana pelkkää kolisevaa tyhjyyttä vai ihan hillitön vilahtelevien häntien ja säkenöivien jälkien verkosto...

    Livetilanteessa kuitenkin allekirjoitan huolesi mutta ehdottomasti sukupuoliriippumattomasti: jos haluaa jakaa lähielämänsä toisen ihmisen kanssa, on uskallettava opetella avaamaan salaisimpiakin kammareitaan (etenkin omille silmilleen) sekä vain kestettävä se, että kaikenlaisia mielipuolisen mielenkiintoista tauhkaa löytyy sieltä toisenkin takapihalta. Oi mikä upea elämänsoppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en sekyllä minä ole vaikka kenenkä oppeja sovellettaisiin mutta siitä viis, arvasin että olet samaa mieltä (avartavat tekstisi kun puhuvat sen puolesta) tästä rehellisyydestä ja uskalluksesta hämmentää niitä syvimpiä vesiä <3

      Poista
    2. Ei, et sinä mutta osa sinua! Käy kaivelemassa animus ja anima, eivät ne ihan hatusta temmattuja asioita ole. Vaikka C. G. Jung taisi elääkin aika mehevän hattumuodin aikaan.

      Unien tulkintoja ja niistä kehiteltyjä oppeja on niitäkin niin monenlaisia, mutta minulla on kyllä taipumus uskoa siihen, että näemme niissä ennen kaikkea jotain itsestämme ja että unissa mukana olevat tututkin ihmiset edustavat jotain oman minämme osia/tarpeita/tunteita tms., eivät omaa maallista itseään.

      Se näkökulma vasta villisti viekin. Kannattaa kokeilla!

      Poista
    3. Okei, täytyykin sitten perehtyä aiheeseen tarkemmin. Kiitos vinkistä!

      Poista
  6. Eli siis olin eilen siinä ainakin oikeassa, että unesta oli kyse. Haa!

    Mutta siis, tartun nyt tohon sun alun väittämään. On totta, että moni asia jää arkistoimatta blogiin (ja sehän nyt on itsestäänselvää, ettei jokaista ajatusta/tunnetta pysty paljastamaan tai saisi olla koko ajan analysoimassa/kirjoittamassa). Mulle käy hyvinhyvin usein niin, että istahdan koneen äärelle, tarkoituksena kirjoittaa jotain. Sitten mieli alkaa vaellella mitä kummallisimpia reittejä, ja manaan koska en saa sitä kaikkea ylös kun tarvitsisi olla ajatusvirtaa tekstiksi muuttava laite. Tai sitten en yksinkertaisesti jaksa mennä sitä reittiä uudestaan läpi, joten tallennan vain ydinkohdat.

    Jos taas tässä on tai olisi joku vieressä kuuntelemassa, se saisi reaaliaikaisen & paljon kattavamman tarjonnan mun mielenliikkeistä. Joten se siitä "liiallisesta itsesensuurista" :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olit oikeassa juu, itseasiassa molemmissa asioissa. Nimittäin itsekin (silloin kun pääni koittaa tuottaa rauhallisempaa tekstiä) huomaan kirjoittamisen alun jälkeen olevani ihan jossain muualla kuin siinä ajatuksessa josta lähtiessä pidin kiinni.
      Tuolla maimitsemallasi laitteella tekisi tilin mutta toisaalta postauksista tulisi melko kevyesti sellaisia kymmenentuhannen sanan mittaisia vuodatuksia :D

      Poista
    2. Jei! (tykkään olla oikeassa)

      Nii-in, kun ei itse jaksa sellaisia kirjoittaa ja muut ei jaksa lukea, eli se ei palvelisi yhtään ketään :D

      Poista
    3. Totta, vaikka kyllä joskus on himoittanut tehdä heti helvetin pitkä teksti. Kerran mulla oli jo neljätuhatta sanaa mutta sitten ajattelin juurikin ettei sitä kukaan lue ja niinpä painoin deleteä :)

      Poista
  7. Sitten on vielä nuo kurxorit, venlafaksiinilla viljellyt pehmokurkut. Löysän lerpahtaneita ja hikoavat helvetisti, siksi niissä on valmiiksi jo mieto suolainen maku.

    Ja se on naatti, se porkkanan vihree juttu. Määkin oon vähän naatti, ihme kyllä en tämän enempää. Touhusin koko hiton iltapäivän ja iltaan asti kämpän parissa. Tuparit pidetään sitten kun alkaa olla semmoisia päiviä jotta ihmettelen tekemisen puutetta! Tervetuloa etukäteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, justiin semmosia olis venlakurkut :))

      Poista
    2. No jumalauta mutta tuohan vasta hyvä tuote on! Valmiita suolakurkkuja jotka vievät ajatukset ihan muualle kuin siihen, mitä kulloinkin on tekemässä. Sinä olet Ninka viisas nainen ja nuo täytyy ottaa mukaan markkinointiin ;D

      Ahaa, jokos siellä alkaa olemaan kämppä siinä kunnossa että esittelykuvia saadaan? (en minä mikään utelias ole mutta voisit tehdä sellaisen väh.10 minuutin esittelypätkän asunnostasi - ehkäpä 1 minuutti, n. 7 minuuttia itsestäsi ja loput siipastasi sekä tietysti siitä kattisesta :D

      Poista
  8. Kasvikunnan ihimeellisyyksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näitähän nämä ja taitaa olla parasta etteivät nämä leviä Luostarin ulkopuolelle, sillä toisilla ihmisillä on yllättävän kehno toleranssi ;D

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...