maanantai 22. heinäkuuta 2013

Se on täällä! Taas tulla kopsahti terveydenhuollon valvontaraportti ( ne seuraa mun hulluuttani ja tässä mainitaan mm. se Elätti-treffipalvelu)

Koska olen näin helvetin kajahtanut, niin minua seurataan terveydenhuollon puolelta josta joka jumalan kuukausi tulee raportti sekopäisistä ei niin toivotuista aktiviteeteistani. On mulla sellainen omaseuranta-kaavakkeisto mutta eipä juur huvita sitä täytellä. Tämä terveydenhuollon raportti on vähän kuin jonkun virusohjelman raportit elikkäs nämä meikäläisen hienot innovaatiot on jaettu kolmeen eri patenttiluokkaan (oikeasti lomakkeessa lukee vaarallisuustasoon mutta se tuntuu niin tylyltä että olen ristinyt ne patenttiluokiksi):

Vihreä: Ei vaaraa itselle eikä ympäristölle, koskien myös kiinteistöjä ja kulkuneuvoja. Sosiaaliset kontaktit normaalit ja häiritseviä kohtauksia ei esiinny.

Keltainen: Vähäistä haittaa itselle (mustelmat, pienet avohaavat) sekä hyvin lievää vaaraa muille ihmisille (satunnaiset puremajäljet nilkoissa sekä pienet mustelmat pakaroiden alueella). Lihasvoimalla kulkevien ajoneuvojen (polkupyörät, sukset, kelkat, erilaiset rattaat ja muut viritykset) osin hallitsematonta käyttöä sekä kohtalaista rakenteiden ja rakennusten vaurioitumista (liittyy yleensä em. kulkuneuvojen käyttöön).

Punainen: Huomattavaa haittaa itselle (merkittävän kokoiset avohaavat, murtumat, jäsenten paikoiltaan meno, tajuttomuus – sekä koomatilat → itsensä mukiloiminen) sekä selkeää vaaraa muille ihmisille ( helposti havaittavat mustelmat sekä selvät avohaavat → yllyttäminen erilaisiin, innovaatioihin liittyviin kokeiluihin, lievähköt murtumat ja jäsenten paikoiltaan meno → joukkotappelut).Törkeää haittaa kiinteistöille → puremajäjet ränneissä,ovissa ja ikkunan pielissä, raapimisjälkiä vesipelleissä, jarrutusjälkiä rappukivillä → rectum, kluhmuja kattopelleissä sekä selvästi havaittavissa olevaa lastujen irtoamista julkisivuverhouksissa. Totaalista ja usein lunastukseen johtavaa haittaa kaikenlaisille ajoneuvoille sekä työkoneille ja täysin hallitsematonta sekä käyttötarkoitukseen sopimatonta ajoneuvon käyttöä (tulessa olevalla potkukelkalla liikennöinti, kiihdytysajot moottorikelkalla jossa kelkkaa liikuttavan maton tilalla omat ja todella parkkiintuneet longjohnit).

Jos noita punaisia merkintöjä tulee enemmän kuin kolme kuukaudessa, niin sitten ne isot sedät ja se yks täti tulee jutteleen. Juttutuokio on joka saatanan kerta jatkunut lataamossa ja se on asia jota en ymmärrä, miks vaivautua tänne korpeen jos ei kerran ole aikaa turista täällä ja tökkiä niitä ihme piikkejä pakarat ja käsivarret täyteen. Ei muuten, mutta kun siellä lataamossa tuntuu kerta kerralta menevän pidempään mikä taas mun käsittääkseni johtuu siitä, kun ne joutuu palkkaamaan koko ajan just koulusta valmistunutta väkeä konkareiden jäädessä eläkkeelle tai saatua kenkää lääkekaapin liiallisesta rytyyttämisestä. Ei ne nuoret ymmärrä mua ja kaiken lisäksi ne on mahdottoman arkoja, joskus kun iskee kohtaus ja rupean sanotaan nyt vaikka antamaan itselleni oikein isän kädestä laulaen samalla Paula Koivuniemen äänellä Keskon hinnastoa läpi, niin eikö nämä arkajalat ole heti tökkimässä niillä sähköpiiskoilla ja heittelemässä sitä verkkoa mun päälle. Tiedän ettei näistä sähköpampuista ja verkoista saisi puhua mutta sellaista se meno siellä kellarissa on. Tosin ei sinne muita laitetakaan kuin minut ja yks Kähösen Unto, siinä on muuten mies jolla on jotain vikaa päässä sillä se kuvittelee olevansa Lidlin ovitoppari. Toivottavsti meikäläinen ei sekoa koskaan noin pahasti.

Mulla ei pahemmin noita roolikausia ole mutta viime kerralla se hoitsujen verkolla hosiminen sai mut luulemaan että mä olen gladiaattori. Onnistuinkin salakuljettamaan pakaroitteni välissä koppiini kaksi tyhjää tuunattipurkkia joista taittelin vähän makeet reisisuojukset ja mun hikisestä lomapkosta sain tehtyä munien eteen sellaisen kalukukkaron josta pilkisti kirjastokortti. Kirjastokortti oli oikeasti tärkeä, sillä se oli mun kulkulupani Rooman valtakunnan alueella – olin näet vapaa gladiaattori enkä mikään hemmetin orja. Muuten mä sitten hiihtelinkin alasti niin kuin gladiaattorit tekee, mitä nyt vähän nahkaa ja metallia ympärillä meikäläisen tapaan. Ai saatana kun Unto näki mun hienon gladiaattoriasusteeni, niin se alkoi vittuilemaan ja pilkkasi mua Charles Hestoniksi. Se otti jo kupoliin tosi pahasti mutta kun se älähti että ”No mutta, onkos Ben – Hur menossa kirjastoon?”, niin mulla paloi pinna totaalisesti ja tungin corona-kepin kahvaa myöten sen perseeseen. Voin kertoo että herra Kähösestä lähti ääntä ja meikäläistä vietiin, tosin melko pitkällisen taistelun jälkeen sillä ei Marcus Merikarvialaista niin vain voiteta.

Noissa terveydenhuollon raporteissa listataan ja arvostellaan näitä meikäläisen innovaatioita, sanovatten että se on yks tapa arvioida tätä mun (kuulemma) kiihtyvällä vauhdilla etenevää mieleni järkkymistä ja voinkin esitellä viime kuulta yhden jutun jota olen tainnut muuten kerran aiemminkin kokeilla:

Elätti -treffit, tai paremminkin treffipalvelu jonka tarkoitus oli olla vastapaino niille helvetin Eliitti – treffeille jossa parempiparkaiset vonkaa arvoistansa pano juttuseuraa. Mitä varten niiden muuten täytyy turvautua mokomaan palveluun? Eikö sitä – jos kerran jumalauta niin hyvin menee -luulisi saavan ajopuun kuin ajopuun jostain oopperan kahvilasta tai edes jonkin näköisen aisan hyväntekeväisyysjuhlista? Minäpä tiedän mikä siinä mättää: ne on niin saatanan tarkkoja ettei ne oikeasti keskenään voi touhuta koska a) menee se 570,- euron kampaus sekaisin tai b) ne 300,- euron bokserit rypistyy. Lisäksi kun kumpikin on uraihmisiä, ei niillä ole aikaa toisilleen kun eivät kerkiä ole himassakaan uran luomisen ja niiden diibadaabaa – tilaisuuksiensa takia. Niinpä minä päätin ratkaista ongelman ja loin Elätti- treffit; sovin yhden Könösen Artun kanssa että se alkaa Elätiksi jota kauppaan parempiparkaisille rouville ja se suostu. Loppu olikin helppoa sillä pesin Artun Kärcherillä (se oli juonut monta kuukautta putkeen), ajelin parran sekä letin ja kaadoin päälle gallonan kolinaa. Kaiken kruunasi kirppikseltä haetut kuteet ja Arttu oli valmis tositoimiin. Ei mennyt kovin kauaa kun ensimmäinen naaras soitti ja tiedusteli tarkkaan mitä tämä mun jumalattoman hieno systeemi pitää sisällään ja minähän kerroin: Laitan Artun tulemaan teille taksilla vaatimattomaan 1100,- euron kuukausihintaan ja Arttu tekee mitä ikinä pyydät jos pidät sen safkoissa ja annat sen lotrata suht vapaasti temppuveden kanssa. Voit jättää Artun huoletta himaan pitempienkin kongressien ajaksi, sillä Arttu vanhana litrahuulena tööttää itsensä siihen kuntoon ettei se mihinkään lähde – hyvä jos pääsee vessaan.

Kaupat tuli ja muutama (kaikki kaksi) meni hyvin kunnes muija soitti aivan kuumana, huusi kuin oikohöylä (oikeesti, mun kuulolaite meni säröille) ja uhkasi kaikilla mahdollisilla instansseilla jos en hae Arttua helvettiin sieltä. Könöseltä oli tuttuun tapaan lähtenyt lapasesta ja se oli juonut eukon kaikki viinat, syönyt ruuat koiranraksuja myöten eikä se muutenkaan enää ollut oikein toimintakuntoinen. Eniten sitä ämmää vitutti kun Könönen oli just edellisenä päivänä imuroinut turpaansa lähettipalvelun tuomat kukkaset ja kynttilät, sillä tämän naikkosen piti pitää jonkinlaiset illanistujaiset vaatimattomalla mökillään. Myöskään niistä neljästä ja Argentiinasta asti lennätetystä viinilaatikosta ei ollut kirjaimellisesti mitään jäljellä koska Könönen oli houreissaan syönyt pakkauspahvitkin ja sen eteisaulaan vääntämä torttu näyttikin ihan aaltopahvilta. Heitin Könösen pakun perään ja maksoin muijalle osan rahoista takaisin mutta sain minä hupiakin sillä juuri kun vedin Arttua takajaloista kohti paketteeria, pihaan kurvasi vallan perkeleen komea 600-sarjan mersu. Mekestä astui joku varsin hyväkuntoisen näköinen mies joka esitteli itsensä herra K:ksi ja kertoi toimivansa neurokirurgina. Meikä taas puolestaan esitteli Artun ja kerroin hänen olleen 80-luvulla SOT:lla teurastajana. Nyt oli vaan sellainen tilanne että Pirjo S:llä (tämä mun asiakkaani) ja Artulla oli lieviä mielipide-eroja parisuhteen rakenteesta ja olen tässä kyytsäämässä Arttua lepäilemään maaseudun rauhaan – herra Könönen kun ottaa raskaasti nämä erot. Jumalauta mutta en ole ennen tiennytkään että 600-sarjan mekkerit kiihtyvät niin haipakkaan, herra K oli hetkessä häipynyt näkyvistä.
Tämä oli tälläinen kokeilu ja olisi varmaan toiminutkin, ellei heti ensimmäiseksi asiakkaaksi olisi osunut turhan tarkka akka.
Tällänen on nyt työn alla; siinä on sitä sairaalan verkkoa käden suojana, lantio-osan muodostaa eukon revitty käsilaukku josta roikkuu heti kolme kerää villanlankaa ja noi kengät väsäsin kaksista rikki revityistä jatsareista. Rinnan yli kulkee vaarivainajan tekohampaiden huoltolaukku ( real old version). Kuten huomaatte, rääsy on mallinuken päällä - meikäläinen on paljon ryppyisempi ja arpia täynnä.


Näin, toivottavasti te ymmärrätte meikäläistä nyt hieman paremmin ja muistakaa, aina pitää yrittää sillä koskaan ei tiedä mikä siima vetää. Meikä lähtee taas lekurin pakeille mutta palailen viimeistään alkuillasta, ajattelin nimittäin käydä myös Kelassa kysymässä onko siellä joku hätä ja tarvitsevatko he apua painetun tekstin ymmärtämisessä – kaikilla ei ole tuo luetun ymmärtäminen oikein hanskassa, olen huomannut.

Mahdollisimman hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.




9 kommenttia:

  1. Juma! Siis SENKÖ TAKIA mun vanhassa kämpässä rännit oli reikäset? Mä idiootti luulin, että ruoste on ne rais...syöny, mut se olitkin sä! Peppone, sä oot syöny mun ränniputken (nyt sun kuuluu vastata anovalla äänellä, et mutku se oli niiiiin hyvää, aijaijaijai..)

    VastaaPoista
  2. Keltainen taso tuntuu jotenkin tutulta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja mitäs tämä persikanväri oikein markkeeraa? Apotti sisustaa aika hempeilevästi. ;)

      Poista
    2. No se persikanvärioli kokeilu silmiä/silmää ajatellen mutta tämä ruskehtava on parempi - ei väsy tuo (tällä hetkellä) ainokainen okulääri niin paljon kuin entisessä ja kirkkaammassa pohjassa.

      Poista
  3. Voi Pohdiskelija rakas, enhän minä niitä sentään syömällä syö. Mitä nyt joskus suutuspäissäni hampaani isken kiinni mutta siihen se sitten jääkin ;D

    VastaaPoista
  4. Voi tsiisus... mä tipahdin nyt kyllä kyydistä (ja toivon, että mun ränneissä ei ole reikiä - miksi tää kuulostaa niin perverssiltä, by the way?!?)

    Postia pistin sunnuntaina, joten lienee perillä jossain vaiheessa viikoa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään vaikka tipahtiditkin eikä rännihöpinöistä kannata välittää, ne on vaan osa noita mun kohtauksia ;)

      Kiitos postista näin etukäteen ja koitan ehtiä ajelemaan sinne postiin - se kun ei ole täysiä päiviä auki :/

      Poista
  5. Miten tohon Elätti-järjestelmään pääsee? Saaks se Elätti jonkun prossaosuuden täyden ylläpidon lisäks? Onks asiakkailla toimivuustakuu? Pääseeks naiset myös Eläteiksi? Vai onko proggis kuopattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elätti-järjestelmää ei suinkaan ole kuopattu vaan uusia Elättejä haetaan kokoa ajan, lisäksi sulla naisena on paremmat mahdollisuudet saada hyvä koti kuin sellaisella karvapersejuopolla joka edellinen oli.Saat myös isot provikat koska ajattelin nostaa asiakkailta nylkemiäni hintoja.

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...