maanantai 5. elokuuta 2013

Ei toivottujen nuorten Mr. Kolppanen ja Ajastaika Annikki

Eilisten kiputilojen takia ainoa asia mihin kykenin, oli pikainen käynti Ei toivottujen nuorten kokouksessa. Tämä rekisteröimätön yhdistyshän on osa lääkintöhallituksen kokeilua, jossa me lehtolapset ja muut metsäntoppäreelle jätetyt kakarat voimme kitistä kuinka perkeleen kurjaa tämä elämä on. Eilen olis taas sitä tavanomaista jurinaa ja oikein vituttaa yks Kolppasen jätkä kun sen tarttee reteillä nillä oravannahkaliiveillään. Se luulee olevansa joku Elvis ja siksi se pitää sellaisia aivan helvetn isoja aurinkolaseja joiden linssit se on tehnyt röntgenkuvista. Muuten sillä on kyllä kuteet ihan korpikylien peruskamaa; paskanruskeat vakosamettihousut (12mm vaoilla) ja todella järkyttävän isoilla kukkakuvioilla kirjailtu (siis hei, ne kukkaset on oikeesti brodeerattu sen paitaan) The kauluspaita. The -etuliite ihan sen tähden koska ne kaulukset ovat varmaan puoli neliömetriä ellei ennemmänkin. Kaiken huippu on se, kun tän Kolppasen äitekin ajelee lyhyet päällä ja sen tähden se tärkkää tän poikansa kaulukset niin koviksi, että herra J. Kolppasen korvanlehdet sojottaa ylöspäin kuin jollain Mr. Antigravitaatiolla. Mitäs lepuuttaa niitä höriksiään kauluksilla – pitäis ne sisäpuolella.

Herra Kolppanen, tosin tämä tupee on tehty tätivainajan käsilaukun vuorista ja housut oman äiteen keittiön verhoista. Skootteri on yhen Bertan joka toimi aikanaan sellaisena Ei niin surullisena - tyttönä.

Surkuhupaisaa olemusta korostaa Kolppiksen tupee ja pulisongit; tupeen se on väsännyt sellaisesta takavuosien karvahatusta josta käytettiin nimitystä norsunräpsä (← laitoin ton nimen kun se v-alkunen saattaa herättää närää noissa Nationaalisen Keokrapikin porukoissa jokka lukee tätä mun päiväkirjaa) ja jota edesmennyt Bresu tuolta itänaapurista piti aika helvetin usein. Tiedätte varmaan. Pulisongit taas on tehty piisaminnahan soiroista jotka se on värjännyt kenkälankilla astetta tummemiksi ja sillä on saatanan ärsyttävä tapa sivellä niitä joka taitaa johtua siitä, että se pelkää niiden putoavan vaikka pikaliimaa on käytetty niin että posket kiiltelee ja iho punoittaa. Sillä meinaan lähti yhden laittoman (no niinhän ne kaikki meille tehtävät on) lääketestauksen takia kaikki karvat ja näyttää sentähden humanoidilta niinkuin mä. Mulla kyllä kasvaa kaikki karvat mutta mulla on pakonomainen tarve ajella ne pois ja tästä syystä Kolppanen pilkkaa mua Posliini - Presleyksi vaikka olen vannoutunut blues-mies.

Ehkä se rienaa sen takia kun tietää mun saavan järettömät kilarit, eilenkin heitin sitä Harakkamäen Annikin väsäämällä kellolla. DIY-porukoille vinkiksi; Ansku oli väkästellyt kellon vanhasta kahvipaketista (Saludo-pussi tai mikä pakkaus se nyt onkaan) jonka sisään se oli tunkenut kakkuvatkaimen ja tämän virityksen viisareita pyöritti toisen vispilän varsi (voit kätevästi sahata sen vispiläosan pois). Muuten hyvä kello mutta aika kului vallan saatanan sukkelaan ja käry oli aika kaamea kun se ennen nuijasotia maailmalle lanseerattu kakkuvatkain lämpeni sen pussukan sisällä. Ei helvetti mutta se on pimee ämmä.

Annikilla on lähtenyt lapasesta tuo sen kellotouhu; tässä se helvetin kottarainen esittelee pappansa kätköistä löytyneen käsikranaatin (kapinan aikaisia) sisään rustaamaa ajan näyttäjää. Rest in piece Örttisen Make, ei noista Anskun kelloista saa vetää sokkaa irti.


Tapahtui siellä muutakin mutta nyt asiaa: koska edelleen mennään eilisiltaisen postauksen tunnelmissa ja tänään alkaa eräs iso projekti, Luostarin uudet päivitykset ilmestyvät jatkossa iltaisin. Näin siksi, että projektin onnistuminen ja kunnialla läpi vieminen vaatii vähintään 10 - 12 tunnin päiviä ja jos nämä kiputilat pysyvät ennallaan, niin aamut ovat yhtä sumua. Ottaa pattiin vieläkin tuo eilinen kun meni koko perkeleen päivä punkan pohjalla. Koittakaahan olla ihmisiksi ja muistakaa rapsutella toisianne. Niin, mikäli olotila ja muut olosuhteet sallivat, Voice of Monastery elikkäs Luostarin radio pukkaa uutta lähetystä mutta nyt meikäläinen lähtee paikkaan missä täytyy kiivetä aikas korkealle.


Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukkaat.

10 kommenttia:

  1. Parempia aikoja odotellessa Kamu! Toivossa olisi niin hyvä elää ja Rauhassa kuolla, mutta saas nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattis vaan ja niitä aikoja odotellessa ei auta muuta kuin jatkaa tätä samaa eloa.

      Poista
  2. Voi sentään, monttubileitä siis tiedossa. Mutta hei, mä oon iloinen, ettei sulla oo tollasta kelloa, ei kahvipussin, eikä kranaatinmallistakaan. Oo varovainen, mitä Annikilta otat vastaan, ilmeisesti kaikki on aika vaarallista, mitä se antaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai nyt sentään monttubileitä muttei kaukaa liippaakaan. Mitä taasen kelloihin tulee, niin tyydyn ihan luurin omaan kellonaikaan (eikä töissä rannekello oikein menestyiskään) enkä tosiaankaan ota Annikilta mitään vastaan - en vaikka se olisi mitä!

      Poista
  3. Et sitten putoo sieltä korkeelta sumussa!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tähän asti on säilytty ehjänä vaikka välillä vähän heiluttaakin.

      Poista
  4. Pysy pinnalla!
    *lähettää kipua helpottavia ajatuksia*

    VastaaPoista
  5. Kissan perhana puree niin kovasti ja yrittää istua näppäimillä etten pystykään kommentoimaan kun ajatukset menivät ihan sekaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kerro kissalle terveisiä ja anna sen ihmeessä surffailla netissä, etsi sille vaikka joku hiirisivusto ;)

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...