lauantai 7. syyskuuta 2013

Ilotyttöjen ensirekisteröinti ja muut omituiset, öiset liturgiani

Nöyrimmät pahoittelut vielä kerran siitä kun se eilinen Luostarin radion lähetys meni niin myöhäiseksi mutta tälläistä tämä on, vaikka luulet voivasi maata punkan pohjalla niin eihän se onnistu. Kävin aamulla pikaisesti Luostarissa (kiitos kommneteista) ja huomasin ilokseni Nolliksenkin poikenneen ja todenneen että sukellusunet – sellaiset missä voi hengittää veden alla - ovat parhaita. Siinä on muuten asia jota en ole tullut ajatelleeksikaan koska moista ei ole omalle kohdalleni sattunut mutta uskon Nolliksen sanaa, sillä vesi elementtinä ja kokonaan omana maailmanaan on varmasti mieleen jäävä kokemus. Tällä tarkoitan tietenkin merellisiä olosuhteita enkä näitä kotimaisia suon silmäkkeitä, missä ei korkeintaan kuin puhko silmänsä uppotukista törröttävään oksaan tai viillä jalkansa paskaksi heitetyn gepardipullon siruihin. Okei, onhan niitä hienoja mestojakin kuten esimerkiksi täällä mutta tajuatte pointin.

Aloin oikein miettimään tätä syvyyksien maailmaa ja niinhän siinä kävi että taas iski kateus niitä kohtaan jotka tälläisiä unia näkevät. Miksen minä näe niitä? Varmasti olisi hieno aloittaa päivä kun olisi saanut koko yön telmiä uida merenneitojen kanssa värikkäissä maisemissa. Vaan kun ei, meikäläisen unet (silloin harvoin kun niitä näen) ovat jotenkin hämäriä ja käsittelevät omituisia asioita, sellaisia joita en tee tai jotka eivät edes liity elämääni mitenkään. Milloin on väittelyitä työtehoseuran rouvien kanssa kakkuvatkaimen kahvan ergonomisesta muotoilusta, milloin olen ristipiston MM-ottelussa ja vastaani käy kuudella virkkuukoukulla varustettu, hikinen ja mopoilijan keinonahkapukuun sonnustautunut vouti. Tiedän, virkkuukoukut eivät liity ristipistoihin ja oli pakko todeta tämä ennen kuin joku käy taas hinkkaamaan elikkäs rynkyttämään elikkäs lisääntymistarkoituksessa lähestymään sitä yhtä välimerkkiä. Muutenkin uneni ovat sen laatuisia, että ne jopa hermostuttavat vaimoani sillä monethan puhuvat unissaan mutta meikäpoika laulaa. Tai ei se ole oikeastaan lauluakaan,vaan sellaista jolinaa mitä esimerkiksi kuulee kirkossa kun jumalanpalveluksen eräässä kohdassa pappi käy vuoropuhelua seurakunnan kanssa puoliksi laulaen.

Vaimoni on kertonut että hän joutuu lähes joka yö kuuntelemaan kaikenlaisia saatanan joikuja jotka ovat tämäntyylisiä:
♪ ♫ ”Pyörän ventiilliistä lentää karvalakkejaaa ja tattien hinnat torilla ovat nousussaaa” ♫ ♪ ♫ tai sitten: ♪♪ ”Mun sukista tulee maitoa ja muutenkin ahdistaaa” ♫♪♪
Ymmärrän eukkoa koska hänen kertomansa mukaan kailotan täpöllä ja vieläpä niin että ennen liturgiaani nousen istuvaan asentoon, alan hikoilemaan aivan helvetisti, rykäisen pari kertaa ja sitten sitä jolinaa tulee useamman minuutin verran. Täytyy myöntää etteihän tuollainen älytön karjahtelu keskellä yötä ole mukavaa kuunneltavaa mutta minkäs teet kun olet pipi päästäsi niin olet pipi päästäsi. Onhan vaimoni – joka kärsii unettomuudesta – joskus viihdyttänyt itseään ja ryhtynyt käymään kunnon vuoropuhelua kanssani ja tämä messu pidettiin kuuleman mukaan viime torstain ja perjantain välisenä yönä:

Meikä, joka kavahtaa istuvaan asentoon aloittaa (silmät nurin päin päässä mollottaen):  - ♪♫♫ ”Ai jessus mutta mun tekee mieli makkaraaa” 
- ”no voinhan mä sitä sulle vaikka mikrossa lämmittäää”
- ”koskahan tämä herkku mahtaisi olla valmistaaa??”
- ”sitten kun helvetissä tupruttaa lunta ja muuta mukavaaa”
- ”kiitti vaan sulle ei mun olisi nälkä ollutkaaan” ♪♪♫
Tämän jälkeen olin rojahtanut takaisin makuulle nyyhkyttäen ja mutisten jotain peremetzin tuoksuisista enkeleistä.

Taas menee tämäkin yö hullun jolinaa kuunnellessa..


Itseasiassa nämä öiset messuni ovat vaarallisia koska eukkohan saa pumpattua meikäläisestä vaikka mitä tietoja ulos ja vieläpä helposti – ei tarvitse osallistua kuin messuun mukaan niin minähän laulan vaikka mitä. Sinänsä tämä ei ole uusi ilmiö sillä monethan ihmiset jotak puhuvat unissaan, myös vastailevat kysymyksiin ja ovatkin saattaneet itsensä kuseen. Täytyy vaan toivoa etten lipsu öisen epistolani aiheesta vaan pidättäydyn esim. tanskalaisten ilotyttöjen ensirekisteröinnin vaikeuksissa kuten tässä yksi yö. Se olikin sellainen messu josta käytiin keskustelua vielä seuraavana aamunakin eikä tilannetta helpottanut yhtään kun selitin olleeni siinä unessa viidentoista huoran kanssa katsastuskonttorilla, ne kun piti saada rekisteriin ilman pakokaasuanalyysiä.

Tälläistä tällä kertaa joten kertokaahan ihmiset unistanne, minä kun olen niin jumalattoman utelias että haluaisin tietää. Unet meinaten kertovat kaiken ihmisestä ja ennen kaikkea siitä, miten hän hoitaa asiansa valveilla olleessaan. Totta se on koska minunkin virastokäyttäytymiseni on yhtä porua ja omituista mööö-ööö-linäää...


Hyvää lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

8 kommenttia:

  1. Ainahan mie niistä kerron, enkä jaksa itekkään kuunnella.
    Nyt tekkee pahhaa, kun satuin näkemään lukuluettelossa Tsompin blogin kohdalla niin kauhean kuvan, että piti läimästä käsi sen päälle, etten näkis ja silti kuvottaa. Ei voinu ees klikata sen blogia auki että olis voinu lukea... ush!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sä kyllä kerrot unistasi ja mitä meikäläinen on seurannut, niin sulla on melko vilkas mielikuvitus/alitajunta - on ne sun unesi sen verran eläviä.

      Järkky kuva se halkinainen varvas ja on varmaan tehnyt astetta kipeämpää terän heilahdettua. Meni oikein kylmänväreitä kun katselin sitä.

      Poista
  2. Mä olen kyllä melkein vakavasti miettinyt ensirekisteröintiä ilotytöksi! Saisi sitä yhtä edes jostain...rahaa siis! Päästöjä olisi taatusti, eikä ne taitaisi mennä läpi..

    Unista mä olen sulle melkein kateellinen. Hyvin harvoin muistan mitään. Ärsyttävää. Mä niin haluaisin tutkia mun sielunelämää edes unista, koska hereillä mä en siihen pysty. On tää kaikki niin sekavaa.

    Eilen muuten kuuntelin ihka ekan kerran sun ratioo. Kuuntelen toistekin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt kuule miksikään ilotytöksi ala,kait sitä jotain muutakin löytyy mutta siinä olet oikeassa että rahaa tarvitaan joka päivä kun tuntuu ettei noilla euroilla tee mitään.

      Mitä sun sielunelämään tulee, niin voin kyllä tulla paikan päälle analyysiä tekemään ihan ruokapalkalla ja mukava kun kuuntelit lähetystä, pitää pykätä uusi lähetys tässä lähiaikoina ;D

      Poista
  3. Mun on pakko tunnustaa, että harvoin näen unia. Tai näen varmaan mutten muista. Aika epistä.

    Olen tosin päässyt uudestaan (monen vuoden tauon jälkeen) päiväunien makuun. Joten toivossa on hyvä elää, että ne unetkin muistaisin vielä herättyäni.

    Yöelämäni on kuulema vilkasta raportoi vieressänukkuja. Hihitän ja höpisen ja välillä pongahdan jalkeille, poistun huoneesta ja palaan kohta jupisten takaisin. Se missä retkilläni käyn, on jäänyt kanssanukkujalle epäselväksi. Koiratkaan eivät jaksa kuulema korvaansa lotkauttaa hiihtelyilleni. Ovat raukat turtuneet.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on sitten sama juttu kun meikäläisellä että se on tosi harvinaista jos unia tulee nähdyksi mutta melko aktiivinen tunnut olevan, sulla taitaa sittenkin sen tyynen ulkokuoren alla piileksiä todella levoton sielu :D
      (nauratti ihan hemmetisti ne hihitykset - ne oli jotenkin helppo kuvitella ;) )

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...