keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Karmaiseva tilanne: Näin minusta tuli sieluton mies

Ennen varsinaista juttua muutama uutinen: Luostarin J & J-sivusta, jonne muuten taas tuli eilen uutta kuvamateriaalia, on tullut lyhyessä ajassa varsin suosittu sillä eilenkin Luostarissa poikkesi vähän vajaa neljäsataa matkaajaa mikä on ihan hyvin näin pienelle Luostarille.
Sitten toinen juttu: raivasin huomista ajatellen ison eteisaulan tyhjäksi jotta sitä kultaa, nuoria neitsyitä, hyvälaatuista lihaa, norttia ja puolalaista jogurttia voi tuoda aamusta alkaen kunhan pidätte huolen että ette tuki (← en sitten millään viitsinyt laittaa tuoon sitä ettettetteetettetette-höpinää, se on luonnoton sana) kappeliin ja viinikellariin menevää oviaukkoa. Nimittäin, huomenna Luostari täyttää sen vuoden vaikka sitä jo kuukausi sitten hehkutin mutta se johtui pelkästään siitä syystä että olin taas niin lääkehuuruissani etten edes tiennyt mikä vuosi on.
Kolmas asia: tsekkasin tuossa äskettäin kuinka syntiin langenneet nunnat olivat taas juopotelleet ja kuuntelin valvontapuolen nauhoista kitinää Luostarin huonosta palvelusta. Juttu on kuitenkin niin, että eilisen ja näköjään tänäänkin jatkuvan esiolotilan takia en yksinkertaisesti jaksanut olla myöhään, vaan alkuillasta kävin Lätkiksen kanssa pyörälenkillä minkä jälkeen saunassa med leppeät löylyt ja se oli sitten siinä. Rojahdin punkkaan potemaan tai paremminkin ehkäisemään taudin iskeytymistä täydellä teholla.

Sitten varsinaiseen asiaan joka tälle päivälle on varsin järkyttävä ja se on varsin tuore sillä tämä maailmani mullistanut tapaus sattui melko pian sen jälkeen, kun olin tänä aamuna noussut vuoteestani missä tuttuun tapaan heittelehdin hallusinaatioiden ja demonien riivaamana koko yön. Minulla ei ole tämän aamun klo 04.15 jälkeen ollut sielua! Voitteko kuvitella kuinka kurjalta tämä tuntuu kun jäljellä ei ole kuin se pieni rippu tietoisuutta mitä ennenkin. Tai oikeastaan nyt vielä vähemmän eli just sen verran että motoriikka pelaa ja artikulointi joista jälkimmäinen pahasti pätkien. Minähän en koskaan ole ollut mikään suurten linjojen tai visioiden mies alhaisesta älykkyysosamäärästäni johtuen mutta nyt tilanne on vielä heikompi ja kerron kuinka kaikki tapahtui, mitään kaunistelematta tai pois jättämättä. Tapaus oli kaikessa karmeudessaan sellainen, että se muutaman yön takainen ruumiista irtautuminenkin josta kerroin, tuntui marttakehon retkeltä tämän tuskallisen kokemuksen rinnalla.

Noustuani vuoteesta konttasin vessaan aamukuselle enkä siinä pystyyn kammettuani ehtinyt kovinkaan kauaa huojumaan kun sielu päätti lähteä. Valtavat kouristukset pakottivat minut kääntymään ja istahtamaan pytylle sillä luulin sisuksieni vähintäänkin räjähtävän kappaleiksi, sen verran lujaa kouristi koko kroppaa. Puristin hammasta tuskasta tietäen, että sielulla olisi jotain sanottavaa ennen häippäämistään mutta kipujen takia en halunnut kuulla yhtään sen valituksia ja niinpä olin pakotettu puremaan kyynärvarttani kaikin voimin. Mutta mutta, sielut ovat melko näppärää porukkaa ja niinpä tämä minunkin sieluni päätti käytttää alempia äänihuulia saadakseen manifestinsa julki ja onnistuikin siinä mutta perin erikoisella tavalla – se lauloi! Tai no, rengaslihaksistoni loppupää on aivan saatanan kireä käytyäni kolmella eri plastiikkakirurgilla linnatuomioni jälkeen sillä siellä reissusahan tuo pikku röpöreikä venyi suorastaan eeeppisiin mittoihin. Tällä kohtaa muistan aina kiittää sitä sellikaverina ollutta, kaksimetristä ja 140 kiloista Yön Timoa joka herätti minut keskellä yötä sanoen: ”Non niin poika, aletaas hommiin”. Se on kuulkaa järkyttävä näky kun iso mies on valellut itsensä ruokaöljyllä ja kiiltelee kuunvalossa joka lankeaa sellin pienestä räppänästä.

Se siitä ja palataan asiaan: sielu aloitti Vladimir Vysotskin karhealla äänellä muuntaen se entistäkin karheammaksi ellei peräti suorastaan repiväksi, muuttaen kuitenkin sanat suomenkielelle: ”Ssshhhhäh ähhhh Prrrrrhhheeiiiiisshsssshsshsä miiisrrrrrrööötä tuhhhhnnneeet yssssrrrrrrtääähhhhviuuuäääänhhhhnnn” ja voin jumalauta kertoa että noiden sanojen laulamiseen meni ainakin minuutti mutta aivan selvästi sielu kysyi sangen haastavaan sävyyn ja jotenkin vihjaillen että ”Sä mistä tunnet ystävän”? No aina ollaan mielestäni oltu kamuja sielun kanssa ja onhan meillä ollut näkemyserojakin mutta yhtä kaikki, samoissa nahoissa ollan kuljettu joten ei pitäisi olla valittamista. Vysotski-osion jälkeen sielulla oli kaiketi tarkoitus brassailla englanninkielen taidoillaan vaan eipä tuo saanut kuin pelkkää muttaa aikaiseksi, joskin perin rytmikkäällä ja mukaansa tempaavalla (kivuista huolimatta) tavalla: ”But but but but butibuti but but but butibuti buuut buuut (tämän jälkeen se heitti korpienglanille:) patipat patpat pat pat paaati paati pat patpatpatpapapapapapat ja tätä muttailua kesti vähintäänkin yhtä kauan kuin tuota ensimmäistäkin aariaa. Seurasi puoliaika jonka aikana olisi voinut käydä vaikka kahvilla mutta tuskani pitivät minut kiinni tuossa porsliinisessa istuimessa joten päätin jättää virvokkeiden nauttimisen siltä erää.



Puoliajan jälkee tajusin että sieluparkani kärsii samanlaisista artikulointi-ongelmista kuin meikäläinenkin vaikka neuvokkuutta sillä riittää, se näet yritti napata Mr. Sillanpäänkin laulamasta kappaleesta pätkän -sanoista ”mä lähden nyt” - mutta ei saanut aikaiseksi kuin ”mähhh määhhhhhhhh mähhhh mähhh! ja sitten kenties verbaalista näppäryyttään osoittakseen koitti jatkaa murteellisella ”Lähren”-sanalla mutta ei onnistunut kuin saamaan hyvin voimallisen sekä nousvan ja laskevan ”ähhhhrrrrrrrrrrrrrrrrrhhhhhhrrhrrrhrhrrrhhhhnn”” -äänen. Jälleen koitti pieni hiljaisuus tässä typerässä imitoinnissa, sitten hypättiin muutaman valtion yli ja tällä kertaa vuorossa oli Matteo Tommasin vuonna -67 esittämä kappale ”Bella amore, con piu mi traviata amore”. Vaan ei ole suomalaisesta sielusta eikä varsinkaan perävaltimon välityksellä laulamaan takavuosien menestyskappaleita sillä eihän tuon onneton saanut muuta aikaiseksi kuin onnetonta, joskin aivan saatanan kireää ja veret korvista lennättävää yhden sanan toistoa – sekin venyttäen: ”piuuuuuupip pip pip pip piuuuuuuuuuuuu-uuu-uuuuuu”. Tuossa vaiheessa aloin hermostumaan ja niinpä tiuskaisinkin sielulle että päättäisi jo mitä tekee koska tässä pitäisi ehtiä muutakin tälle aamulle tekemään kuin kuuntelemaan yhden kyrpiintyneen sielun valituksia ja tästäkös se hermostui, sillä oikein tunsin kuinka elimistöni kipristeli ja päättelin että nyt on tosi kyseessä. Enkä ollut väärässä sillä kuvitelkaapa tilanne jossa te istutte pytyllä samaan aikaan kun vieressänne noin kuusitoista Ryhäsen Jaskaa aloittaa herra Griegin Vuorenpeikkojen tanssin käyttäen hyvin hyvin paljon r-äännettä sekä sh-äännettä. Se oli yhtä helvettiä ja meteli sai naapurit hakkaamaan seiniin sillä kai ne taas luulivat hullulla olevan klassiset viikot menossa. Toisaalta, olihan tunnelmassa kansainvälistäkin meininkiä sillä soundi oli powered by Svedberg's toilet seats & flushing buttons joten mistään turhista kinkereistä ei suinkaan ollut kyse. Vuorenpeikkojen jälkeen sielu irtautui lopullisesti, huutaen lähdön hetkellä aivan identtisellä Frederikin äänellä ”RAAMAJA”! ja sitten se oli pois. Otti ilmeisesti pomput pytyn vesipinnasta sillä koko perseen kastelevan loiskahduksen jälkeen pytty oli kuitenkin tyhjä, näin sen sillä hikinen kuulani oli tämän taistelun myötä painunut lähelle polvia ja pystyin näkemään koko tilanteen surkean ryppyisinä roikkuvien seve ballesteroksieni alta.

Nyt minä sitten olen sieluton mies ja täytyy tunnustaa että olo on melko omituinen, täysin tyhjä mutta silti kummallisen kevyt. Enpä tiedä, saattaa olla että tämä olotila on jonkinlainen limbus ja se mitä pelkään, on se että sielu päättää palata yhtä räväkällä meiningillä kuin lähtikin koska sitä minun pieni värisilmäni ei kestä. Mitäpä kokemuksesta voisi tuumata? No ehkäpä sen, että ensin sielu yritti hienovaraisesti vihjailla ystävyydestä ja sen tunnistamisesta ilmoittaen kuitenkin lähtevänsä, päätyen epäonnistuneen rakkauden tunnustuksen jälkeen manaamaan vuorenpeikot esiin. Omituinen sielu, miltei yhtä omituinen kuin se tomumaja jossa asui.




Muistakaa olla kilttejä sieluillenne ja hyvää keskiviikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

31 kommenttia:

  1. Teikäläinen se osaa tehdä aamupaskalla käymisestäkin taidetta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules, kyse ei ollut mistään aamupaskasta vaan todellisesta kriisistä! Arvaa miltä tuntuu kun ei ole sielua..;D

      Poista
  2. Älä huoli kultaseni,sielusi on hyvässä tallessa täällä minulla.
    Oli tullut sänkyni viereen yöllä ja siinä se seisoi märkänä ja peloissaan.
    Olen hoitanut sielu rukkaasi hellin käsin ja varoen.Nyt hän nukkuu ja pian palaa luoksesi.Laitan sielusi mukaan pienen palan omaani.Se pala on siinä vasemmalla,heti onnen vieressä.
    Toivotaan että hylkimisreaktio olisi vähäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kiitoksia hyvästä hoidosta ja sitten kun sielu palaa, olen varma ettei mitään hylkimistä tapahdu koska sulla on niin hyvä (mutta perin vallaton) sielu.

      Poista
  3. Onneksi se ei tullut korvasta ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä muuta virka! Kuuloelin olisi ollut todella kovilla ja mukaan olisi todennäköisesti tarttunut mukaan muutakin kamaa kuten pikkuaivojen rippeet, tasapainoelinten jäänteet ja hypotalamus - tämän raihnaisen elämäni ainoa ilonlähde.

      Poista
  4. Mitäs väliä on yhdestä sielusta kun on sydän paikallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se sydän on kaiketi tärkein juttu (vaikka melko sydämetöntä tekstiä tulee toisinaan päästeltyä).

      Poista
  5. Rantiksen kommenttiin: Amen to that!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamenta sinullekin, sinä itäisten maakuntien kaunotar!

      Poista
  6. Rantis tiivisti kaiken! :-)

    P.S. Koetimme kyllä siivota eilen jälkemme mutta siinä kynttilänvalossa ei ehkä ihan kaikkea tullut huomanneeksi. Ai niin, luostarin kynttilävarastot alkavat olla vähissä. Riittävätköhän huomiselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysyisin vaan, että sammuinko mä jo ennen kuin munkkipojut esitti sen nudistitanssin? Löysin itseni aamulla Luostarin Itä-siiven siivouskomerosta ja päähän sattui...

      Poista
    2. Sä olit kyllä aika kanttuvei, että nyt tais mennä ohi...
      Onneksi se oli vasta nudistimunkkien kenraaliharjoitus huomista varten.

      Tunnollinen kun olet, niin varmaan kävit aamulla tsekkaamassa paikat kuntoon. The isot bileet kun on tulossa...

      Poista
    3. Rantis - kyllä kai se sattuu päähän kun sitä... krhm, paukutetaan siivouskomeron seinää vasten! :D

      Ehkä siivouskomeroa pitäisi laajentaa, eihän siellä mahdu olemaan kuin pystyasennossa. Meinaan jos joskus haluaa vaikka lepuuttaa, ihan omassa rauhassa, siellä komerossa..? Tai jotain?

      Poista
    4. Simpu, niinhän tuo teki mutta mistäs siivoamisesta sä nyt oikein puhut..hei hetkinen! Jumalauta naaraat! Olettekos te taas ryypänneet ja pielustelleet niiden itäsiiven noviisien kanssa?!
      Oi Jääkäsi..sinäkin..olet HETI houkutellut Simpukan ja muut niihin riettauksiisi ja Ninka - sinä vannoutunut Doggy-stylen kannattaja, sitä siivouskomeroa ei ole tarkoitettu paaksaamiseen vaan siivoustarvikkeiden säilyttämiseeen! Luostarissa ei muutenkaan olla haarat leväällään eikä varsinkaan missään komeroissa! Antakaa mun kaikki kestää ja voi vittu mikä siivo taas on...huomenna on ne juhlatkin...minä lähden tästä hakemaan ruoskani...*Manaa ikiaikaisia demoneita esiin sekä hiihtää sandaali suhisten hakemaan ruoskaansa*

      Poista
    5. Siivouskomeron laajennus on otettava seuraavaan budjettiin, sinne pitää mahtua hui.. nai.. siis lepäämäänkin.

      Poista
    6. Miten minä jotenkin arvasin tämän ;D

      Poista
  7. Kyllä se sielu vielä on tallessa, tuo taisi olla vain erityisen äkäinen paha henki :)

    Kovasti odottelin sinua sinne kattoterassille, mutta pakko oli luovuttaa siinä vaiheessa kun lepakot tunkivat kaapuuni nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla näinkin mutta en ole varma sillä kroppa vapajaa vieläkin koettelemuksen rasituksista ;)

      No voi hitto ja vilpitön anteeksipyyntöni mutta kuten tekstissä mainitsin, niin se esiolotila (joka muuten jatkuu) vei voimat ja oli niin kurja olo että painuin punkkaan. Olen pahoillani. En muuten usko että sun kaapuusi on tunkenut mitään lepakoita vaan kyseessä on ollut kattoterassin aave, sillä on tapana pidellä kauniita nunnia.

      Poista
    2. Aaveet kyllä saa minua pidellä, eivät haittaa ollenkaan :)

      Poista
    3. Sinä olet sitten niin suvaitsevainen <3 :)

      Poista
    4. Onhan luostari avoinna kaikille ;)

      Poista
    5. On on, siinä olet täysin oikeassa :D

      Poista
  8. Ai säkin oot ollut vankilassa? Hö, ei mua siellä kukaan öljyinen Yön Timo vikitellyt...ai niin, nehän olikin eri osastolla...

    Tuo värisilmä on viikon paras, mä käytän tästä lähtien sitä!!

    Ja kyllä mun täytyy nyt varoittaa, jos se sielu johonkin lähti lomalle, niin takasin se on tulossa! Niin ne aina tekee. Välttääksesi suuremmat tuskat, suosittelen seuraavaa: risiiniöljyä, kahden tunnin posliinillaistumissessio ja sen jälkeen ilman housuja ulos karhukävelyasentoon. Sielu sujahtaa helposti, nopeasti ja lähes tuskitta takaisin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut vankilassa - siis ihan aikuisten oikeasti - vaikkei se mikään ylpeilyn aihe olekaan ja oli ne eristyssellissä (vuorokaudessa 1h ulkoilua - sisälsi ruokailut) vietetyt vuodet sen verran paska kokemus etten aio enää mennä kuin syystä. Huvikseen tai pikkujutuista ei tuomiota kannata ottaa.

      Värisilmä on yksi rakkaan ryppynarun monista synonyymeistä ja aikoinaan maalausalalla ollessani se kuuöui ikäänkuin ammattisanastoon ja on sen takia jäänyt mieleen.

      Kiitos vinkistä ja sitähän on kokeiltava heti tänä iltana sillä koko ajan saa olla varuillaan jos se päättää tulla takaisin. Siispä risiiniöljyn ostoon!

      Poista
    2. Minä myös, tosin siellä "toisella puolella".... ;)

      Poista
    3. Oi hitto, en tajunnut ensin! No tämähän kävikin mielenkiintoiseksi...

      Poista
  9. Tulin taas siihen tulokseen, että minä olen meistä se hullumpi. Vaikka olin syömässä, jatkoin tämän ruumiistairtaantumiskuvauksen lukemista...

    Minustakin tuntuu välillä, etten omista enää sielua ollenkaan (onkohan sitä koskaan ollutkaan?), tai sitten mulla on vaan sisukset jotain halpaa kiinakopiota kun ei tunnu ihan aidolta. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et sinä ole hullu vaan nainen meikäläisen makuun eli tyyppi joka ei ole turhan nirppis ja mitä sun sieluusi tulee niin sulla on hyvä sielu, aivan samoin kuin sydämesi sillä sä olet tunnepuolen ihmisiä (käy selkeesti ilmi sun tekstejä lukiessa) ja se on hieno asia.

      Poista
    2. *niiaa ja hipsii kaikessa erinomaisuudessaan etsimään sieluaan*

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...