lauantai 21. syyskuuta 2013

Käsityöblogit vaviskaa!

Näin on. Nyt tämä pään aukominen miesten kyvyttömyydestä tehdä mitään kutomiseen/ompelemiseen tai virkkaamiseen liittyvää, on mennyt liian pitkälle ja siitä tehdään loppu. Katsokaas vaan ja antakaa mulle hieman aikaa, niin tulen esittelemään sellaisen taideteoksen että se laittaa koko käsityömaailman ajattelutavat uusiksi eikä vähiten sen takia että käydään keskustelua siitä miten helvetissä se onnistui tuonkin tekemään? Tällä tarkoitan uraa uurtavia työmenetelmiä eli sellaisia joita esim. virkkausväki pitää syherönä, puuttuvina silmukoina tai muuten sulana mahdottomuutena. Nimittäin, rakas vaimoni meni liian pitkälle muutamia päiviä sitten äijien mollaamisessa ja kaikki sai alkunsa uuden sohvamme suojana olevasta irtokankaasta. Annettakoon vielä tässä vaiheessa anteeksi se, etten ole perehtynyt näihin vanhoihin termistöihin (lähitulevaisuudessa julkistettavien töitteni takia nekin menevät uusiksi) joten en tiedä onko sen virallinen nimi sohvapeite, päälliskangas tai joku muu helvetin riepu mutta enivei, tiedätte minkälaisesta pressusta on kyse.



Ostin muutama viikko sitten sohvan joka on L – mallinen ja tämä toinen ällän sakara on sellainen divaani. Tässä muuten näette kuinka harhaanjohtavaa vanha termistö on, sillä kyseessä on useamman tunnin tinkaamisella neljään ja puoleen sataan irti saatu kapistus joka ei sentään ole lastulevystä, vaan jonka runko näyttää olevan tehty appelsiinilaatikoista ja koko komeus on peitetty tuntemattoman mutta isokokoisen miehen hautajaispuvun takilla. No ainakin mustalla kankaalla ja tuo hieno divaani-osio on kaikessa yksinkertaisuudessa sohvan reunimmaisen istuinpaikan (kolmen istuttava) eteen lykätty ja samaa sarjaa oleva rahi. Eli ei se ole mikään divaani vaan rahi on halpissohvan viritysosa elikkäs tuunauskappale. Vaimoni rienaus alkoi siitä kun satuin mainitsemaan rakkaalle koirallemme että pitäisiköhän tähän väsätä ällän mallinen päälliskangas kun tämä nykyinen ja suorakaiteen muotoinen ei oikein istu, menee kulmasta ruttuun ja se on asia joka häiritsee aivan helvetisti. Tiedän että vaimoni oli aikeissa tehdä siihen tämän uuden päällisen mutta kun homma meni kettuiluksi niin päätin että mykerrän sen siihen itse.

Vaimoni, joka ei yleensä puutu koiruuden ja mun välisiin, lähes poikkeuksetta elämisen sietämätöntä keveyttä käsitteleviin ja muutenkin aivan saatanan rönsyileviin dialogeihin tahi väittelyihin, nappasi aiheesta kiinni ja ryhtyi rienaamaan (sellaisella naisille tyypillisellä, ärsyttävällä tavalla): ”Kuulitkos Lätkis, isi ompelee ällän mallisen kankaan niin sitten on sinunkin hyvä siinä makailla” ja muuta yhtä ärsyttävää kuten että siinä pitää sitten olla kiltisti ettei se repeä etc. Ensinnäkään minä en sitä perkeleen ällän mallista kangasta ompele vaan yhdistän kaksi valmista kangaspalaa kyseiseen muotoon eli taas nähtiin naisten vanhan termistön harhaan johtavuus. Ei kukaan kottarainen ala tekemään sohvanpäällistä, leninkiä, hametta tai jotain helvetin paitaa ompelemalla ensin kankaan ja sitten tätä kangasta hyödyntäen esim. itse hameen. Kyseessä on siis turhaa kehuskelua töillä jota ei olla itseasiassa edes tehty. Miehet sen sijaan osaavat kertoa töistään oikein sanoessaan menevänsä hitsaamaan autoa eikä suinkaan naisten tapaan ”Menen hitsaamaan auton”, jolloin kyseessä olisi koko auton valmistaminen aina alustan palkeista lokasuojien kaariin asti. Ärhh!



Nyt olen kuullut tuosta sohvanpäällisestä sen verran kauan että Imperiumin vastaiskun aika on koittanut mutta kuten mihinkään muuhunkaan sotaan ei pidä lähtemän takki auki, niin minäkin aloitan tiedustelutyöllä elikkäs ajattelin väsätä jonkun pienen patalapun ja katsoa kuinka se numero kuuden virkkuukoukku oikein taipuu näissä kylmien säiden nussimissa nakeissa. Tulette saamaan siitä kuvamateriaalia sitten kun se on valmis (tällä kertaa ihan oikeasti koska nyt jurppii sen verran). Aloitus voi tökkiä koska en aio kysyä neuvoa vaan haen tarvittavan informaation netistä. Tietämättömille kerrottakoon kuitenkin sen verran, etten lähde tähän taistoon ihan noviisina sillä olen riehunut ompelukoneen kanssa ennekin, joskaan ne kiivastuksissa tehdyt työt eivät menneet oikein putkeen. Ensimmäisellä kerralla paikkasin farkkuja ja jostain syystä (ilmeisesti laitevika) onnistuin tikkaamaan sen saatanan puntin umpeen polven kohdalta. Ei mennyt jalka sisään vaikka kuinka tunki ja tikkaus oli sitä luokkaa ettei sitä kannattanut ryhtyä ratkomaan. Vai mitä sanotte tuplatikkauksesta joka on ajettu (← uusi termi) noin neljään kertaan koko paikan leveydeltä. Ihan sen takia että se kuvastaa miehistä ajattelutapaa tehdä joku työ kerrasta kuntoon ilman mitään ”kai se nyt pysyy”-ajattelua. Se jumaliste tikataan niin että pysyy.

Toiseen kertaan liittyy kaksi osiota joista ensimmäinen oli alulangan puolaaminen missä onnistuin enemmän kuin hyvin. Kaikki meni muuten hyvin mutta unohduin siinä puolan ja lankakerän suristessa katselemaan taivaan variksia ja pian alkoikin koneen uumenista kuulua kihnuttavaa ääntä, sillä eihän siihen lapsellisen kokoiseen alulangan koteloon (← uusi termi) mahdu edes yhtä isoa rullalista lankaa. Voi vittu mikä talkoo tyhjentää se peltinen lärväke.Löysin onneksi toisen sellaisen ja koska en ole mikään värifriikki, niin kelpuutin mustien riiipputaskuliivien paikkaukseen kirkkaan punaisen langan ja sain työn käyntiin. Taas tuplatikkaus-modella ja edestakaista ajoa aivan järjettömät määrät. Mutta mutta, täll kertaa en pääsytkään lähtemään työni äärestä ilman useamman minuutin (kaksikymmentä viisi koska sitä perkeleen Berninaa ei ollut lupa hajoittaa) taistelun jälkeen koska olin onnistunut tikkaamaan itseni elikkäs paidan hihani kiinni niihin tuomiopäivän liiveihin sillä seurauksella, että alulanka oli mennyt todella riettaan näköiseen syheröön ja olin siis kiinni sekä riipputaskuliiveissä että itsestään saatanasta olevassa koneessa. Kerrottakoon että tapahtumahetkellä kykenin näkemään oman ohimosuoneni ilman peiliä pelkästään sen takia että selkäni takia nauroi vetet silmissä se nainen joka asuu täällä. Ärsyttävää.

Tulevia töitä ajatellen tilasin tämän koska välitöinä tällä voi valmistaa pastaa.


Näin siis tänään, lähden heti kun kaupat aukeavat ostamaan itselleni hieman ompelustarvikkeita sekä lankaa ja kuten kunnon ompelijan toimenkuvaan kuuluu niin tarvitsen puikoille, ratkojille (niitä voi mennä alkuun), virkkuukoukuille,saksille ja muille himmeleille työkalupakin. Jaa vähän reteetä tempaista pakki auki, ottaa sen uumenista yhdeksän tädin (en aio käyttää seitsemää veljestä) lankaa ja tuumata että josko sitä päräyttäisi tässä yhden villapaidan iltapuhteiksi. Mulla on sellainen tunne että jos tuo patalappu lähtee valmistumaan hyvin, niin jatkan aihetta ja tulen esittelemään Puolustusvoimille aivan uudentyyppisen naamiontiverkon, joka on kestävyydessään täysin omaa luokkaansa ja joka saa vihulaisen silmät soikeiksi sen hakiessa edes jonkin näköistä kiintopistettä tästä mystisestä ja melko syheröisestä haasiosta. Helppoahan tuo on kun ei tarvitse kuin virkata mustia, ruskeita ja vihreitä lappusia jotka sitten yhdistetään jättimäiseksi kokonaisuudeksi. Jessus että mä olen viisas.

Hyvää lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.


Ps. Bernina täytyy öljytä.

62 kommenttia:

  1. No niin, ja tasa-arvon nimissä mä vedän käteen kotimaiset Kimmo-työhanskat.

    Leppoisaa lauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai vielä vedät...ne on kyllä niin kuuluisat ne sun Kimmo-hanskat etten tiedä kenenkään muun rasojen saaneen sellaista keskustelua aikaan :D

      Hyvää lauantaita sinulle ja koko pesueelle, tulen poikkeamaan mutta nyt pitää käydä maalikylissä hakemassa muutama juttu.

      Poista
  2. Mäkin sain patalappuinspiksen menneenä talvena. JO toisella kerralla onnistui! :D http://puolinaisenero.blogspot.fi/2013/02/terapiapatalappu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rakas Puolinainen! Mä kävin katsomassa sitä sun patalappuasi ja nyt istun tässä pyyhe lanteilla, ihan pelkästään siitä syystä kun housut ottivat ja kastuivat pahemman kerran ja minkä jälkeen tietysti piti mennä suihkuun. Ei, en kussut housuuni ilkeyttäni vaan ilon kyyneleet (ja se toinen juttu) valuivat vuolaana kun vanhat silmäni tihrustivat sitä niin sympaattisesti rut..myker..muotonsa hakenutta patalappua. Oi kiitos että teit lauantaiaamustani näin kannustavan - taas on ihan toinen fiilis! :D

      Poista
    2. Ai onks se toinen juttu niinku touhutipat? Kiva kun tuotti sulle hmm... iloa :D

      Poista
    3. VAi touhutipat...taitaa olla naaraalla kii...reet päällä kun tuollaisia miettii mutta iloa oli ja paljon, kiitos vaan! :D

      Poista
  3. Vau! Asennetta ja fiilistä riittää, joten tulen innolla lukemaan miten vaimosi haukkoi hämmästyneenä henkeään kun näki täydellisen uuden verhoilun (voiko sanoa verhoilu, kun on kyseessä sohva. No ihan sama, mä en osaa edes ommella suoraa ompelukoneella, monta söheröä ja vinoa ruttua olen sen sijaan saanut aikaan ;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MItä kohteliaimmat tervehdykseni Birgitta!
      *Kumartaa heti helvetin syvään*
      Kyllä sa varmaan haukkoo henkeään kun se tulee näkemään miten käsittelen sitä ompelukonetta. Tosin sen päälliskankaan valmistus ei ole ihan tämän eikä huomisen asia kun täytyy saada valmiiksi se patalappu mutta heti sen jälkeen ;D

      Kävin katsastamassa sun molemmat blogisi ja taas törmäsin perin taiteelliseen sieluun kun sulla on runous ja maalaaminen hallussa! Täällä Luostarissahan on noita taitelijoita myös, Anne-Riitta ja Hukkatien haara:n Miki maalauspuolelta (siis noin niinkuin oikein ammattimielessä tai ainakin niin olen käsittänyt) ja rakas tuittupäämme eli M (ananasviip..) joka on suuri runouden ystävä ja kirjoittaa itsekin. Muitakin löytyy kuten Mags korujen puolelta ja lähes jokaisessa blogissa väsätään jotain.

      Liityin molempiin lukijaksi ja laitoin sun molemmat blogisi tuohon Luostarin seinälle jotta muutkin löytävät, ainoa vaan että tuo sun maalausblogisi on tuolla häntäpäässä kun päivityksestä on niin pitkä aika. Kuitenkin, hyviä blogeja joihin kannattaa muidenkin käydä tutustumassa.

      Nauroin tuolle sun ompeluksiesi kuvaukselle ja sille perin hauskalle kohdalle mutta vaikka ei ompeleminen onnistukaan, niin jumalattoman hyvä olet runoilemaan.

      Poista
  4. Hyvä Peppone! Mielenkiinnolla jään seuraamaan projektiasi. :-D
    Se on siis selvästi syksy. Niinhän monet toteavat (minä mukaan lukien), että syksyllä alkaavat sormet syyhytä käsitöiden suhteen.

    P.S. Rouva Peppone voisi ilahtua kovasti jouluna saamastaan Made by Peppone patalapusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kova on haaste mutta periksi ei anneta tai muuten ei kehtaa kulkea. On se jumaliste ihmeellistä jos ei muutama lanka jätkää tottele ja mene siihen syheröön mihin haluan :D

      Tuo oli hiton hyvä vinkki ja taidankin virkata hänelle sellaisen (vai meinasitko että mulla menee sen hikisen patalapun väsäämiseen koko tämä aika jouluun asti? ;DD)

      Poista
    2. Siis voithan sä virkata hälle vaikka bikinit, jos patalappu tuntuu liian lälläriltä!
      Vois rouva yllättyä vielä enemmän. :-D

      Poista
    3. P.S. Mutta ei niitä bikinejä sitten sillä kutosen koukulla ja ties kuinka paksulla villalangalla! ;-)

      Poista
    4. Ssshhh! Simpukka , älä nyt niin kovaan ääneen puhu koska patalappuhan on itseasiassa harjoitustyö niitä bikineitä varten!
      Bikinit tehdään juurikin kutosen koukulla ja todennäköisesti kalastajanlangasta ;D

      Poista
    5. Sus siunakkohon ja Pepposen bikinit!!!

      Tais tulla joukkotilaus luostarin nunnille. Että paas kuule virkaten nyt.

      Poista
    6. No hemmetti, ei ne voi olla vaikeat sillä periaatteessahan ne koostuu neljästä patalapusta ja muutamasta pötköön virkatusta pätkästä ;D

      Poista
  5. No jo on! Onnea projektiin. Ja eiköhän se patalapun onnistuminen riipu pitkäjänteisyydestä eikä siitä, minkälaiset vehkeet (jalkojen välissä) sattuu olemaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh rakas M, sinä olet aina niin diplomaattinen! <3
      Lupaan tehdä (valmistumispäivämäärä ehkä 2014 puolella) sullekin sellaisen ja jos oikein innostun, niin päräytän vaikka sydämen muotoisen - sinä kun olet niin suuren ja kultaisen sydämen omaava naaras.

      Poista
    2. Siinä onkin sulle haastetta vähän enemmän kuin tavallisessa ympyränmuotoisessa :P

      Poista
    3. No ei se niin vaikeeta ole, vähän sikistetään (<- uusi termi)siitä keskeltä :D

      Poista
  6. Hienoa,mahtavaa antautumista tähänkin projektiin.
    Kyllä tästäkin hyvä tulee.
    Odotan kaipauksella kuvia.
    Hyvää lauantai päivää täältä Imigran huuruista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas Ritva ja tuossa aamulla mulla oli tunne että nyt tuli kustua nilkoille mutta sitten läpsin itseäni poskille ja totesin mokoman patalapun olevan helppoa huttua ;D

      Missä helkkarissa on Imigra??!

      Poista
    2. No,kultaseni,se on migreenilääke ja tekee blondista vieläkin blondimman jos vain voi :D
      Ajatus ei kulje ja v on korkealla, kaikkea kohtaan.
      Patalappu on ihan peruskauraa,mutta villapaita pikkaisen ajatuttaa vielä.
      Antaa vai ei anna ,siinä pulma.

      Poista
    3. No höh, migreeni on kurja kaveri ja mitkä tahansa lääkkeet ovat pahasta joten ymmärrän sua.

      Mulle ei noista kumpainenkaan ole peruskauraa vaan helvetillisiä haasteita jotka aion selvittää :D

      Poista
    4. Nyt on migreeni muisto vain.
      Työt tehty,fitnes hulavannetta pyöraytetty 1000 kertaa ja siinä samalla neulottu villasukat,naapurin muijalle.
      Illalla tanssimaan ja maanantaina tanssikurssille,jotta oppisin tanssimaan ja että sinä muistaisit.

      Poista
    5. Hyvä että migreeni on ohi ja olen iloinen sun puolesta että kaikki ok.
      Ahkerana olet taas ollut ja täytyy sanoa että tuon pyöritysmäärän johdosta tunnen hyvinkin suurta mielenkiintoa lannett...hulavanteita kohtaan sillä usko pois - minä muistan!

      Poista
  7. Hieno projekti sulla tulossa, kunnioitettavaa! Et ole ensimmäinen, etkä varmaan viimeinenkään mies, joka naisen yllyttämänä ryhtyy tuumasta toimeen. Tunnen henk.koht. yhden, joka kutoi itselleen villapaidan (ja pesi sen 90 asteen lämpötilassa), virkkasi päiväpeiton kirjavista langoista ja kutoi kaikki perheen sukat. Lisäksi ompeli kerran kätensä ompelukoneeseen kiinni. Saat varmasti vertaistukea, jos sitä projektin edistyessä tarvitset. Teitä rohkeita miehiä on paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys Kionaya, miten miellyttävää nähdä teikäläistä!

      No sinullahan mielenkiintoisia tuttuja on ja tunnen suurta sympatiaa tätä tekijämiestä kohtaan sillä muutama noista kertomistasi asioista on erittäin lähellä sydäntäni, jos näin voidaan sanoa.

      Poista
  8. Vautsi vauu, pääsit sinäkin käsiksi käsitöiden ihimeelliseen maailmaan, teretulemas vaan.
    Langat, neulat, koukut, puikot, kankaat,ompelukone, neulekone,nypläystyyny, pitsit ja sametit tullee varmaan ajanolloon tutuiksi.
    Ja mitä ihimeellisempiä luomuksia mahatkaan saaha aikaan vaimosi iloksi ja kotisi kaunistukseksi.
    Työniloa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *Polvistuu nöyränä*

      Kuules Mummeli, tämä on lähinnä henkien taisto jossa meikäläisen pitää näyttää että osaa sitä ukotkin virkata kun tarpeeksi ketuttaa ja toisekseen minähän en tässä asiassa periksi anna. Eli laatutaso EI tule olemaan teikäläisen tai Sude:n luokkaa mutta toki laitan kuvia niin voitte tekin ihmetellä miten helvetissä tuo on saanut noi langat menemään noin ;D

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Joo tai eukon se on mutta hyvä peli, kestää aika paljon tönimistä ja nyrkin iskuja - puhumattakaan maalipintoja kärventävistä perkeleistä ;D

      Poista
  10. Puikot kauhusta kalisten odottelen kuvia tuotoksistasi. Tuleekohan nyt pahakin kilpailija näille käsityömarkkinoille. Alkaako mummon leipä kapenemaan ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *Polvistuu jo toistamiseen nöyränä*

      Sude hei, niinkuin Mummelille sanoin niin tämä on tälläinen pienimuotoinen taistelu osaamisesta ja tietyistä naisihmisten ihme periaatteista tai paremminkin hämäristä ajatuksista, kuten siitä ettei miehistä ole mihinkään. Loppupäätelmänä voidaankin sanoa ettei mummon leipä kapene mutta sun sähköpostisi voi olla kovilla niiden satojen avunpyyntöjen takia ;D

      Poista
    2. Eihän miehistä oikeestaan olekkaan mihinkään, mutta onneksi me naiset ollaan aina valmiita teitä miehiä ystävällisesti neuvomaan ja opastamaan =D

      Poista
    3. Aoi että mua ottaa syrämmestä ;D
      Tuo on juuri sitä naisten "alennumpa miesten tasolle jotta voin opastaa heitä" -ajattelutapaa, jonka jälkeen teiltä saa yleensä niin käsittämättömiä ohjeita ettei niiden kryptausta pura elävä erkkikään :D

      Olit muuten tehnyt hienot läpyttimet - käykääs muutkin katsomassa - ja heitin sulle kysymyksen (jos sä nyt viiittisit opastaa ja neuvoa mua :D
      Hyvä on: Teikäläinen 1 - meikäläinen 0)

      Poista
  11. Joo, kuvia pitää olla, kun ei kirjallinen hahmotuskyky ole parhain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mo laitan laitan heti kun valmista tulee ja voin muuten laittaa niistä aloitussyheröistäkin kuvan tai kaksi niin saatte nähdä aivan uudenlaista virkkausta :D

      Poista
  12. *on ihan hiljaa ja odottaa kuvia tuloksista* Yhtään ei naurata, ei. Hrhmm..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä naura!
      Jumankekka naaras, vielä mä sulle patalaput näytän ;D

      Poista
  13. Jätän tähän tarinaan kommentoinnin asiantuntijoille. En osaa tehdä mitään käsitöitä. Nuo termit ovat minulle hebreaa. Mutta kunnioitan sinua kun moiseen ryhdyt. Eikös Partapappa ompele koneella kanssa, joten sieltä varmaan saisit miehisiä OIKEITA neuvoja;)

    Rattoisia käsityöhetkiä, kuvaa odotellesssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvia tulee jahka vauhtiin päästään enkä yhtään epäile ettenkö saisi tuolta mainiolta Partapapalta osviittaa mutta tämä mun on selvitettävä itse.

      Ootas vaan ;D

      Poista
    2. *Tuo mahdottomasti nauraen eväitä kärsivälliselle ja perin hauskalle nunnalle* :D

      Poista
  14. Unohdin hämmennyksissäni mainita, että tämä uusi ulkoasu on selkeä, helposti luettava ja kaikinpuolin asiallinen. Hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ja tämä on nyt tässä hetken mutta tuskinpa tästäkään mitään pitempiaikaista tulee.

      Poista
  15. Todistusaineistoa odotellessa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs kuule Elina naura sillä pian Blogsphere saa nähdä mihin nämä pikku kätöset pystyvät :D

      Poista
  16. Kohta saat tulla tuuraamaan mua työharjoitteluun, kun mun pää leviää. Vai mitäs sanot vetoketjusta, joka on ommeltu kolmeen kertaan ja ratkottu yhtä monta kertaa irti, koska se perkele ei vaan liukkaalla kankaalla osu oikeaan kohtaan tai tulee tikattua vuoria väliin? :) Tiiän että oot ihan kujalla, siis nauhakujalla ja silleen... *hihittelee ilkikurisesti*

    Ei kun oikeesti, olis kiva nähdä mitä saat aikaan!

    Ps. Käytä vanhaa lakanaa tai muuta rättiä ja tee siitä harjoituskappale, tai kaavoita sen avulla minkä kokoisen härpäkkeen sä tarviit sen sohvan ylle. Niin myö tehrään, ettei joka kerta tarviis paskoa sitä oikeata kangasta purkamisen ym. yhteydessä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeutensa kullakin ja mitä kujalla olemiseen tulee, niin siihen on paras tottua :D

      Tuo harjoituskappale oli hyvä vinkki sillä minulla on pienet epäilyt siitä meneekö homma nappiin mutta nyt voi huoletta treenata -kiitos!

      Poista
  17. Ihan mahtavaa!! Mutta kai nyt sentään itse ompelet sellaisen ompelijan työhaalarin, jonka lukemattomiin taskuihin mahtuu kaikki ne tarvikkeet, jotka meinasit ladata siihen valmiiseen työkalupakkiin? Veikkaan, ettei ihan joka jantterilta moista asustetta löydy. Työkalupakki sendijaan on niin nähty.

    Ja jos onnistut siinä patalapun teossa, niin on mennyt aikalailla paremmin kuin eräällä tuntemallani pojalla, jonka patalapusta ei tullut patalappua, vaan muovikassillinen ketjusilmukoita. Kun opettaja tiedusteli, mikä meni pieleen, poika vastasi, että "En osannu kääntää".

    Tsemppiä yhteistyöhön Berninan ja kutosen puikkojen kans! Niistä voi vielä tulla sun parhaat ystävät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän sen sanoit, oi viisas nainen! Mitä helvettiä mitä mä teen jollain työkalupakilla kun mulla voi olla OMPELUHAALARIT! Pakko saada ja alankin heti suunnittelemaan niitä normaalin järjen ylittävien taskujen määrää sekä muita hienouksia. Kiitos kaikesta rakas Annukka! <3

      Poista
    2. Sen verran vielä ehdottaisin pidemmälle vietyä tuotekehitystä, että kannattais varmaan ommella siihen haalariin yks sen verran kookkaampi tasku, että vosit tarvittaessa sujauttaa koko Berniinan sinne. Ihan vaan siltä varalta, että sun ompelubusiness laajenee sellasiin mittoihin, että joudut heittämään keikkaa kotiompelimon ulkopuolelle.

      Poista
    3. :D
      No näillä taidoilla moisesta tuskin on pelkoa mutta kiitos vinkistä! Voihan siinä xxl-taskussa pitää sitten vaikka jotain muuta, vaikkapa muutamaa kartonkia norttia, rauhoittavia ja kaikkea muuta tarpeellista mitä ompelushommissa tarvitaan ;)

      Poista
  18. Hyvänen jestas! Täältäkö se alitajuisesti tarttui, se hirveä into! Ja kun eka ei riittänyt, otin toisen! Ja nyt on nii tyy.....tyväinen olo. Ei voi kuin kiittää Pepposta. Oot sää Hyvä!

    VastaaPoista
  19. Jään odottamaan todistusaineistoa minäkin. Ei sillä, että kättesi taitoja epäilisin... mutta mielenkiinnolla odotan luovia ratkaisujasi. Etenkin jos päätät väsätä Lätkikselle oman sivuvaunun/riippupedin siihen käsinojan ulkolaidalle. Kätevä rapsuttaa koiraa samalla kun lojuu itse soffalla. Ja koira voi tikahtua omaan pieruunsa :D

    Minä hullu joskus joutilaina äitiyslomapäivinäni (ironiaa) rauhoitin mieltäni intiaanien helmikirjonnalla. Pitääkin joskus näpätä kuva siitä työmaasta. Olipa savotta sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teikäläinen on kyllä yllätyksiä täynnä kuten tuo helmikirjontakin taas paljasti ja tässäpä mietinkin että josko lähtisi jonain päivänä pikku skopolamiiniruiskun kanssa teillä käymään, niin kuulisi ne loputkin salaisuudet ;D

      Tuo riippupeti sai Lätkiksen innostumaan sillä demonstroin sen Hänen Jätemyllyydelleen käyttämällä nykyistä sohvan loimea apuna, joskin Lätkis katseli siihen malliin että "Hei äijä, etkös sä näihin aikoihin yleensä ota ne iltalääkkeesi?"

      Poista
  20. Toi eka sarjis sai mut nauramaan! Minä en epäile lanka-taitojasi. Ei kun kuvia kehiin. Virkkaatko vai kudotko? Jos kudot, tee se reilulla otteella, äläkä nyherrä jännittyneesti. Itse olen halannut kutomista monen monen vuoden jälkeen, meinaan ylä-asteen kässäopettaja vittuili koko homman, kun yritin kammata takkuista pitkää tukkaani tunnilla...: sinä MAÑANA, leikkaa jo toi noi sun hiukset kertaheitolla. Ala-asteen opettaja pisti paremmaksi, kun me mölyttiin liikaa: 'Olkaa hiljaa, oksennan joka kerran aamulla, kun tiedän, että on tämän luokan aika!'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virkkaan sen patalapun ja ompelen (siis koneella) pari kangasta yhteen sitä sohvanpäällistä varten.
      WTF?, sullahan on ollut aivan typeriä opettejia kun tuollaista ovat sanoneet ja noin käyttäytyneet, hmph!

      Poista
  21. Ai niin, ton ala-asteen opettajalta on minulla muisto. Välkkärillä leikittiin yhtä tosi fiksua leikkiä: talvella tapeltiin toisiemme kanssa ja yritettiin kampata toisiamme, sillä seurauksellä, että meikäläinen kaatui ja leikin sääntöjen mukaan 'viholliset' heittäytyivät päälleni. Kaikki oli kivaa siihen asti, kunnes alkoi sattumaan. Karjuin kuin viimeistä päivää, kunnes kaverit tajusivat, että on tosi kyseessä. Välkkärin jälkeen oli juuri tuon noidan kässätunti. Piti lakostaa jotain kangasta, ja minua sattui, mutta kun ämmä oli niin veemäinen, pelkäsin ja yritin olla normaalisti. Lopulta tuska oli liikaa ja jouduin lähtemään. Solisluu oli mennyt paikaltaan, ja vieläkin se törröttää epänormaalisti. Aina kun sen näen, muistan kyseisen opettajan. Mutta minä jatkan kutomista ja ompelemista, ihan vain ärsyyttäkseni. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, näkisivätpä opet nyt mitä susta on tullut!! Kaikista vaikeuksista ja sijoiltaan menneistä kylkiluista huolimatta sä olet mielettömän hyvä taiteilija ja nyt myös puutarhuri/remppanainen! Repikööt siitä, tyhmät opettajat ja muut skeptikot!

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...