sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Reetomin kunniaksi pääsen tumbatwahuhusiwan muotiksi / rantamaisemaa alusastiaan - repikää siitä

Vähänkö nämä reetomideit (vapaapäivät, korpienglantia – toim. epähuom.) on mukavia kun saa vaan olla ja otsasuoni piukassa purkaa viikon/kuukauden aikana kertynyttä postia. Sitä on aika paljon ja laskin että pelkästään voudin lähettämillä kirjeillä tätä torppaa pystytään lämmittämään pitkälle tammikuuhun. Mukana on myös mukavampaakin postia kuten kutsu Vådaskott ry:n syystapahtumaan joka on perinteinen kätilöiden ja meidän vahingonlaukausten tapaaminen, missä me iloiset 60-luvun lehtolapset ja silloin synnytyksessä auttaneet kätilöt muistellaan niitä tuskaisia ja perin vittumaisia aikoja. Hauskaa on ollut joka kerta ja meikäläisen mielestä siinä on jotain hellyttävää kun jo nyt harmaahapsiset kätilöt grillaavat monikymmenpäisen äpärälauman kanssa makkaraa, tuota kuvaannollista ja lähes joka kerta tärviölle kärähtävää kyrsää.

Ulkopuolisen korviin keskinäinen sanaillumme saattaa kuulostaa julmalta mutta oikeasti se on rakkautta täynnä, tuon aikakauden kätilöt vaan nyt olivat – ja ovat edelleen – varsin huumorintajuisia ja suorapuheisia ihmisiä. Niinpä jos he kehuvat Penkkaan nakatun (meillä kaikilla on lempinimet) olevan vallan helvetin hyvä kokki, he tarkoittavat että Hyrkkös-Topi todellakin osaa laittaa ruokaa ja mikä ettei kun äijä kerran sitä ammatikseen tekee. Penkkaan nakattu on yhden Alman suosikki eikä vähiten siitä syystä että Alma auttoi Topin maailmaan. Hän kertoo kyllä useasti ihmetelleensä miten Penkkaan nakatusta on tullut noinkin tasapainoinen ja täyspäinen ihminen, vaikka hän synnytyksessä puristi pihdeillä kuulasta niin perkeleesti että rutinan kuuli salin perälle asti. No saahan Topi välillä niitä kouristuksia ja saattaapa kesken autolla ajon ryhtyä levittämään shampoota hiuksiinsa mutta muuten Topporainen on ihan okei. Kaiken kaikkiaan mukavia ihmisiä ja mukavaa toimintaa kuten veret korvista lennättävää yhteislaulua ja nyt on näköjään uusimpana ohjelmana taidekurssin tapainen juttu, missä me pakotamme pikku vasaroillamme tuon aikakauden metallisiin alusastioihin jotain kohokuvioita kuparitöiden tapaan ja joita me sitten koitamme myydä jossain helvetin myyjäisissä. Jessus sentään mitä kilkatusta luvassa ja taitaa olla kyllä niin, että minuahan ei kusikippoja kaupittelemassa nähdä. Ei, vaikka miten olisi onnistuttu suomalainen rantamaisema kiulun pohjaan pieksemään. Joku roti se tässäkin touhussa.

Paukuta nyt sitten tähänkin kiuluun joku saatanan rantamaisema niin toista tiedät.


Toinen ja erikoinen juttu on se, että kuulun nyt Englannin kuninkaallisten metsästysseurueeseen – tosin vain ajokoirana. No katsokaas kun tämä minun englanninkielen taitoni on lievästi sanottuna perävaltimosta ja taas pääsi tapahtumaan paha väärinkäsitys tai itseasiassa homma kaikkinensa meni täysin kiville. Tässä taannoin oli mahdollisuus ilmoittaa omistamansa beagle ko. maan isoon Beagle- rekisteriin, joka mm. seuraa rodun levinneisyyttä maailmalla ja sieltä olisi saanut kaikenlaista infoa etc. Mutta eihän se taas mennyt niin, vaan jotenkin päädyin kuninkaallisten sivuille ja sieltä edelleen heidän kettujahtejaan käsitteleville sivuille (heti paljon asiaa) missä hämmentyneenä huomasin sign up now!-laatikon ja homma oli sitä myöten selvä. Lähetin omat ja Lätkiksen tiedot tarkennuksineen sekä kuvineen (omani epäonnistui kun horjahdin eikä kuvaan tullut kuin valko/musta/ruskea villapaidan hihanpätkä) vaadittuun määräaikaan mennessä ja nyt sieltä sitten oli tullut vastaus. Jotenkin olin taas onnistunut sössimään koko touhun ja siellä päässä niillä oli kuvat, nimet ja tiedot aivan sekaisin. Postissa tullut kirje alkaa niin että alussa kiitetään (Dear Mr. Lätkis Pepponelainen....) että olette ilmoittaneet beaglenne Pepponen (kuva meikäläisen villapaidan hihasta, alla mun sotu ja muut tiedot – ihmettelivät kyllä ikää ja painoa) kuninkaallisen jahtiseuran metsästys/koulutusohjelmaan. Koulutus kuulemma alkaa ensi helmikuun alussa eikä sitä voi enää perua tai on ei toivottu henkilö englannissa jos sen menee tekemään. Onpa hei kiva juosta kettujen perässä tällä kunnolla ja näen jo nyt painajaisia siitä, kuinka meikäläisen perässä rynnistää joukko punapukuisia miehiä vaahtokylkisillä hevosillaan. Kaikkeen saatanaan sitä pitääkin sotkeutua mutta ei auta, se on aloitettava hillittömät juoksutreenit mikäli tahtoo pysyä koirien perässä ja saa ehtoolla hyvän paikan kopista (kai siellä tarhassa sentään koppi on?).

Kolmas hämärä asia on pääsyni eräänlaisen kitaran ja kanteleen risteytyksen malliksi tahi muotiksi – miten sen nyt haluaa sanoa. Kaikkeen sitä näköjään joutuu ja homma lähti käyntiin siten, että olin kaupungissa asioilla jouduin pysähtymään yhden suuren tavaratalon ovien eteen kun joku asiakas oli saanut sairauskohtauksen. Väkeä jäi tuttuun suomalaiseen tapaan pällistelemään ja pianhan se kadun osuus ruuhkautui eikä mennyt kauaa kun tunsin jonkin painavan selkääni. Vilkaistessani taakseni, huomasin selkäni takana seisoskelevan kolme utamamua joilla kaikkilla oli soittimet kannossa ja meikäläisen selkää painava esine oli juuri tämä ihme kitaran sekasikiö. Koska väkeä oli todella paljon, siinä meni jokunen tovi ennenkuin pääsin jatkamaan matkaani ja tovin kuljettuani huomasin kuivan kälveän ukkelin seuraavan meikäläistä omituinen, haltioitunut hymy naamallaan. Ensin tuli tunne että nytpä hullu kohtaa vajakin joten katsotaanpa mitä tästä kehkeytyy mutta koska olin myöhässä tapaamisesta ja näin ollen ärtynyt, tyydyin murahtamaan kylkeeni liimautuvalle ja hihasta nyppivälle ukolle että mitäs siinä nyhkit vai meinaatko että olen syönyt sun evääsi? Äijä parahtaa anteeksipyyntönsä, esittelee itsensä ja kertoo samaan hengenvetoon olevansa Liperistä kotoisin oleva kanteleen rakentaja. Kuuleman mukaan jo neljännessä polvessa joten hänen harjaantunut silmänsä ei voinut olla äsken huomaamatta kuinka tumbatwahuhusiwan muodot sopivat täydellisesti tautien ja huono ryhtini raiskaamien selkäruotoni mutkaisiin muotoihin, ollen näin täydellinen muotti ko. soittimen valmistusta ajatellen. Luulin ensin että papparainen haastaa riitaa mutta tosissaan tuo tuntui olevan – ainakin etumaksusta päätellen – ja pahoitteli että hän tällä tavoin joutuu vaivaamaan mutta kun nuo helvetin savannien miehet pitävät soitintaan niin tärkeänä etteivät anna kopsata siitä edes mittoja. Mutta nyt hänellä olisi käytössään täydellinen muotti ja hän voisi vihdoin rakentaa ikioman tumbatwahuhusiwan mikä on ollut vuosikausia kestänyt haave. Eihän minun sopinut toisen unelmia käydä murskaamaan ja nytpä sitten lähdenkin Liperiin seisoskelemaan tämän tarjouspullaakin kuivemman heppelin pajalle päiväksi tai pariksi. Ei juurikaan korpea seistä koko päivä paikoillaan kun lastukasa ulottuu muniin asti ja teräsmitta viuhuu silmien edessä mutta toisaalta rahaa tarvitaan aina. Käytän sen kyllä selkäleikkausrahastooni sillä se kyllä pistää vituttamaan jos muiden mielestä meikäläisen selkä muistuttaa Senegalilaista skittaa.

Taaimmainen vasemmalla kun sen kääntää ylösalaisin - siiinä siinä se mun selkäni muoto on.



Hyvää suunnutaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat. Se on reetomia nyt – ainakin tämä päivä.

8 kommenttia:

  1. Kubinkaallinen metsästysseurue on varmasti kiinnostunut myös uuden ajokoiransa sukutaulusta, ja kun ne huomaavat, ettet ole ennestään sukua tarhan muille ajokoirille, voi se herättää suurta kiinnostusta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat väärentää mulle jonkun komean sukutaulun, pannaan vaikkapa kantaisäksi se Rytökorven kusipoikueen Einari josta ammoisina aikoina kirjoitin. Noilla koirillahan on toisinaan mitä omituisimpi nimiä rekisterin puolella :D

      Poista
    2. Ja jos sitten vielä parissa metsästyksessä näytät taitosi, niin pääset sinäkin kantaisäksi. ;D

      Poista
  2. Sitten kun sinne kuninkaalliseen metsästysseurueeseen lähdet, niin muistahan ottaa minut mukaan. Tulkiksi siis;)

    ps. istuin viisi (5) tuntia arvauskeskuksessa tänään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan tietysti ja sä sitten esiinnyt virallisena huoltajana koska eihänkoira tarvitse tulkkia. Olet vaan erikoistunut tulkitsemaan mun ilmeitä ja kehonkiletä niin hyvin, että voidaan puhua jopa tulkkaamisesta ;D

      No niinpä, kävin äsekn lukemassa ja kommentoimassakin.

      Poista
  3. On siinä miehellä menoa ja tuuria,tässä elämässä.

    Kuninkaalliseen metsästysseurueeseen tahtoo tämäkin,kyllä osaan hyvin sotkea englannin ja suomekielen suloiseksi sopaksi ja sitä siellä tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sä lähdet sitten Rantiksen ja mun messiin kun aika koittaa - siitä tulee huima reissu! :D

      Poista
  4. Kello on 22.18 ja jokusia minuutteja yli kymmenen sain lukulistani vihdoin luettua läpi. Pahoittelut kun en ole kiireiltäni kerinnyt aiemmin lukemaan.

    VastaaPoista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...