maanantai 2. syyskuuta 2013

Taistelupäiväkirjat: Psykiatrin tutkimuspyyntö - loitsu sai Torppauspihan sekaisin (mukana myös kuinka Käpykakulla voi hämätä naapureita

Ensin pakollinen kitinäosio ennen varsinaista, tällä kertaa jykevän combolääkityksen (hullun raksut ja kipulääkkeet) ryydittämää päivän tekstiä. Vilpitön pahoitteluni siitä, etten ehtinyt käydä koko lukulistaani läpi reteistä puheistani huolimatta mutta syy tai syyt olivat sellaisia joihin en voinut vaikuttaa. Nimittäin taas kävi niin, että vapaapäivästäni tulikin yhtä työn juhlaa jota kesti aina iltaan, muistaakseni puoli kymmeneen asti. Eräässä paikassa oli pesuhuoneen kattovalo palanut ja se piti saada vaihdettua (todella veemäinen valaisin, litteä joka on todella tiukkojen ja jousia markkeeraavien metallilätkien avulla niin kiinni katossa kuin vain voi olla) ja toisaalla tulostin ei pelannut lainkaan. Eräässä paikassa taasen piti maalata seinää pieni pätkä kun ikkunan vaihdon yhteydessä seinään jääneet kolme (noin sentti kertaa puolitoista, kukkalaudan kiinnitysruuvien paikat joista maali oli lohjennut) jälkeä haittasivat asunnon omistajan silmää. Kaiken kruunasi viimeisen paikan kissajahti, se perkeleen ravunsyötti kun oli päässyt livahtamaan ulos eikä sitä tietenkään voinut yöksi pihalle jättää. No eipä tietenkään, kissathan eivät tunnetusti esikuviensa leijonien tapaan saalista yöllä vaan nukkuvat pää alaspäin keittiön katosta. Tämähän on se suurin ero lepakoihin, nimittäin tämä vuorokauden aika. Toisekseen, täällä jumalan hylkäämässä korvessahan on niin saatanallinen liikenne varsinkin yöaikaan että kattiparka on vaarassa jäädä vaikkapa ilmakehään suistuneen ufon tai satelliitin alle. No ehkäpä nyt tuli liian julmaa tekstiä koska minä koiranomistajana tiedän miltä tuntuu kun se karvainen perheen jäsen on kadoksissa mutta satun vaan tietämään ettei sillä katilla ole oikeasti hätää vaikka se ei siinä keskellä keittiön lattiaa rojottaisikaan. Kitinäni on kuitenkin aivan turhaa, sillä kaikki kohteet olivat sellaisia joissa taloutta pitää astetta mukavampi seniorikansalainen joten näistä...hmmm...harrastuksista on turha rutista. Rutisen kuitenkin koska en ole pitkään aikaan saanut rutista ja se siitä.

Sitten pari sanaa taistelustani Torppauspihaa vastaan: meikäläisellähän piti olla se kuntoutustutkimus viime kuun lopulla ja tavallaan olikin, joskin se muuttui perin hauskaksi (jos tätä termiä voidaan käyttää) episodiksi. Nähkääs kun keväällähän kipupoli nosti kätensä pystyyn, se lennätti minut psykiatriselle osastolle ja täällä naispsykiatri totesi minut svästi masentuneeksi ennen kuin ehdin edes päivää sanoa. No, tämä sama naaras oli tehnyt tutkimuspyynnön? kuntoutustutkimuksen nimellä vaikka hänellä oli tarkoitus (ilmeisesti hyväsydämisyyttään ja mottipäisen elämäntilanteeni kuvauksen perusteella) selvittää etuuksieni tilanne. Siksi tähän ”kuntoutustutkimukseen” osallistui ko. puolen ihmisen lisäksi sosiaalisihteeri ja täytyy sanoa että todella mukavia naisia molemmat. No, kun meriselitykset oli vaihdettu puolin ja toisin eli kuvio oli niin minulle kuin heillekin (osaltani) selvä, he ystävällisesti ottivat yhteyttä Torppauspihaan puhelimen välityksellä. Omituinen juttu – jonka tiimoilta me kaikki rienasimmekin Torppauspihaa – että vaikka heillä oli ns. viranomaisnumero käytössään, toinen joutui jonottamaan kymmenen minuuttia ja toinen seitsemäntoista (molemmat ajat kellotettu joten en puhu paskaa). Viimein asiain laatu meni perille Torppauspihan velhoille (blogiin ei kai saa laittaa että jumaluus-kompleksista kärsiville mulkuille) ja sieltä kerrottiin uusien tietojen tulleen kirjatuksi ylös ja nyt he odottelevat sitä B-lausuntoa joka pitäisi uudestaan toimittaa.

Asioista tietämättömille kerrottakoon, että minullahan on kesäkuun loppupuolella tehty B-lausuntoon jatko joka kattaa vuoden loppuun ja joka on jo aikoja sitten toimitettu Torppauspihaan mutta jonka nämä Länsirannan miestäkin taitavammat ihmeparantajat torppasivat kylmän tyynesti. Daa, nyt vaan sattui käymään niin että fysiatrian puolen hoitava lääkäri on ollut esteellinen jo jonkin aikaa ja asia täten viivästynyt. Valo kuitenkin kajastaa tunnelin päästä sillä samaisella reissulla kävin fys.polin toimistossa selventämässä asiaa (informeerasin heitä jo aiemmin Torppauspihan ihmepäätöksestä) ja hoitavan lääkärin pitäisi tulla tällä viikolla purkamaan paperisumaansa ainakin yhdeksi päiväksi. Kun ilmaisin huolestuneisuuteni (itkin, heittelin tuhkaa päälleni ja vääntelehdin omituisesti) siitä että tapaukseni hautautuu monien muiden alle ja korostin sen kiireellisyyttä menossa olevan valituksen tiimoilta, tämä mukava (ja nyt jo niin tuttu, tätä asiaa on kuulkaa veivattu) sihteerikkö lupasi laittaa sen pikku dokumenttini (kohta 22 sivua liitteineen) kasan päällimmäiseksi. Parhaimmillaan juttu menee niin, ettei meikäläisen tarvitse ehkä käydä lääkärin pakeilla koska tutkimuksesta on niin lyhyt aika eikä muutosta ole tapahtunut ja uusi B-lausunto lähtee suoraan. Mene ja tiedä mutta tällä viikolla saan tiedon (via tekstari) mitä ja miten tulee tapahtumaan. Odottelen siis pakarat jäykkänä seuraavaa siirtoa ja tässä odotellessa tiedustelen oikeusaputoimistosta että missä viipyy valituksesta luvattu kopio, se kun tehtiin jo viime kuun puolen välin tienoilla ja asiaa hoitavaa immeinen lupasi toimittaa meikäläiselle oman kappaleen ko. propuskasta.

Näin, taistelu jatkuu ja hämmästyttäviä loitsuja (lue: päätöksiä) singahtelee pitin taistelutannerta mutta vielä heiluu lippu eikä rumpalipojassakaan kovin montaa reikää (normi aukkojen lisäksi) ole, joten jos joku painii samojen asioiden kanssa ja on heittämässä pyyhettä kehään niin eipäs luovuteta sillä autan mikäli voin. Todettakoon että Luostarissa on monia minua paljon viisaampia ja näihin asioihin paremmin perehtyneitä henkilöitä mutta jaan kaiken sen tiedon mitä minulla tällä hetkellä on. Sitä on nyt kertynyt (kaikki mukaanlukien) viime tammikuusta vajaa seitsemänkymmentä sivua ja koska olen varsin vittumainen ihminen sille päälle sattuessani, ajattelin lähettää Torppauspihaan kaikki elämäni epikriisit, respat ja tutkimustulokset (myös kutsut tutkimuksiin) ”Peppone files”-nimellä. Saisivat edes kerran sen edustussaunan kiukaan syttymään jos ei muuta. Tähän kohtaan saatanallista ärinää ja rintakehän takomista (pakko lopettaa kun eukko nukkuu ja Lätkis innostui rienaamaan Torppauspihaa sangen raivoisasti haukkuen ja muristen).

Enpä tiedä, nämä combolääkitykset saavat heti helvetin huonon olon aikaan ja olen tänäkin aamuna oksennellut jo puoli viidestä asti mutta silti ajattelin kokeilla omaa Trux & Love – jellyäni, jonka kehittelin eilen illalla. Löysin kaapin kätköistä vanhan suksivoidepurkin ja painelin tuohon ihmeellisen väriseen tatinaan loput Truxalit sekä muut mömmöt, ripaus hunajaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja makua antamaan ja kas, siinäpä sellainen hyytelö että sen kun imeskelee niin toista tietää ja jalat lyövät setsuuria noin 1700 kilohertzin taajudella ainakin jokusen tunnin. Tämä on sitä laiskan miehen liikuntaa koska siinä ei tarvitse kuin sohvalla istua ja sandaalit vipottavat niin perkeleesti. Oikeesti, viimeksi kun tein Oxy-jellyn ja laitoin kinttuuni askelmittarin, se tilttasi kun ei kestänyt niin kovaa ja monimuotoista monojen vipatusta. Silloin tuli kyllä turpaankin eukolta koska jaloissani oli aamutohvelit joista toinen lennähti fiikukseen (no en tiedä mikä rehu se oli) ja pudotti koko komeuden lattialle. Puolta tuntia ja melko montaa lyöntiä myöhemmin vein raakkua hautajaissaatossa roskikseen, naama kirjavana ja jakaus sekaisin. Mulla oli oikein tumma puku päällä ja hain – niin kuin tapana on – kaupasta käpykakun muistotilaisuuteen jonka pidin ihan keskenäni tai tarkemmin sanottuna piti pitää mutta eukko oli sitä mieltä että voisin painua vittuun käpykakkuineni. Onneksi hän ei ole pitkävihainen ja sopu palasi, varsinkin kun vein käpykakun naapurin lintulaudalle. Ihmetelkööt saatanat että mistä helvetistä noin iso kottaraisenpaska on laudalle jysähtänyt.

Pitovoide suojakeleille ja puolet lääkekaapista niin saat selllaisen  Elovenan mistä olet ennen vain uneksinut!


Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.



8 kommenttia:

  1. Hyvä että sun taistelu sujuu!
    Mun maanantai ei ole hyvä, kun pitää neljän viikon kesäloman jälkeen raahautua työmaalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tiedä sen sujumisesta mutta hullu kun olen, niin periksi en anna.
      Sympatiat loman loppumisesta ja koitahan jaksaa vaikkei se työnteko koskaan mitään herkkua ole <3

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta... Meikäläiseltä lähti taas jatkohakemus ja B-lausunto (ties-kuinka-mones).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on sulla kanssa taisto päällä ja on se kumma kuinka Torppauspiha koittaa lannistaa kansalaisen ja vääntää selvien asioiden edessä..

      Poista
  3. Hitot tuota byrokratiaa. Kunpa nyt edes asia jotenkin etenisi, eikä menisi pelkkien lausuntojen lähettämiseksi. Pidetään peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se on mutta mulla on pitkä pinna ja aikaa, joten tämä vääntö voi mun puolesta jatkua vaikka kuinka pitkään.
      Kiitos peukuista - niitä tarvitaan tuon ihmelaitoksen kanssa.

      Poista
  4. Hyvä kun jaksat taistella <3
    Jospa tästä ottaisivat oppia ja eivät muita kyykyttäisi niin kuin sinua.
    Minäkin jatkan taistelua vakuutusyhtiön kanssa.Eivät hitto vieköön väitä että minä olisin rappeutunut muija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä taisteluun vakuutusyhtiötä vastaan, ne kun ovat sellaisia että ovat vaatimassa heti maksujaan mutta kunkorvauksistaonkyse, niin niiden takia saa taistella tosissaan. <3

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...