sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Vapaapäivä : Kasteen läpikäyneet navigaattorit ja paskalta maistuvat härkäsammakot

 ”Iltaan mennessä se on C!”, huusivat aivojen pienet, perin kurttuiset solut ja tällä ne eivät suinkaan tarkoittaneet koloratuurilauluun valmistautuvia äänihuulia vaan selkäruotoani. Nimittäin, se on iltapäivä pitkällä kunnes saan Luostarin omat asiat päivitettyä ja lukulistani luettua mutta sen teen vaikka nenäni painuisikin seve ballesteroksien seutuville. Nyt on The Vapaapäivä, tuo harmoninen tila kun pääsen nyppimään ne kaikki menneen kuukauden aikana kämmeniini painuneet tikut, puhumattakaan laastarien – ja muiden sidetarpeiden uusimisesta / pyhäkuntoon saattamisesta.

Vapari alkoi oikeastaan eilen, projektiin liittyvien toimien jälkeen oli vuorossa erään naisen muutto josta pääsin kotiutumaan noin 17.30:n aikoihin. Hetken aikaa hölmönä tuijottelua, pikaiset kahvit ja Lätkiksen kanssa pyörälenkki minkä jälkeen sauna lämpiämään. Saunomisen jälkeen alkoi mässäily; se on jotain helvetillistä kun elää kuukauden kahvi/sämpylä-linjalla ja sitten pääsee vaimon väsäämien ruokien kimppuun. Toki hän on joka ilta tehnyt safkaa mutta syöminen on väsymystilasta johtuen ollut sellaista närkkäämistä eikä kunnon syömistä. Nyt kuitenkin tilanne oli toinen ja vedin oikein rippipuvunkin päälle päästäkseni kunnon James Bondin ”Kun jääkaappi ei riitä”-tunnelmaan ja annoin mennä. Safka teki tehtävänsä, sillä tarkoituksenani oli katsella siitä 32” laatikosta mitä uusintoja tällä kertaa on tarjolla mutta taju lähti ennenkuin ensimmäiset Naapurilähiön alkutekstit olivat ehtineet loppuun.Heräsin sohvalta tasan klo 01.00 ja vaimoni, joka oli vielä hereillä, tokaisikin että ”jaahas, heräsit sitten nukkumaan”. Siitähän ei tullut kuitenkaan enää mitään viiden tunnin unien jälkeen joten totesin naaralleni että eiköhän mennä (hän oli tullut tässä vaiheessa sänkyyn) kahville kun tästä nukkumisesta ei kerta kaikkiaan tule yhtään mitään ja näin myös tehtiin. Kahvit ja muuta öiseen aikaan tapahtuvaa aktiviteettia, sitten pari smurffia naamaan ja taas uni maittoi.

Herätessäni kello näytti puolta kahdeksaa ja voin sanoa että nyt on fiilis aika perkeleen hieno, ei väsytä eikä kolota niin kuin normi aamuina. Vaparin kunniaksi tein aamunlenkin (3km) pelkät bokserit jalassa ja se oli jotain sellaista mitä rahalla ei saa; lämpimät, +12 asteiset pasaatituulet hyväilivät kehoani hellästi ja sellaisella voimalla, että se sai sen, mitä pahat kielet väittävät alavatsan palkeenkieleksi, pärähtelemään aika ajoin tuulenpuuskan painuessa puntin suusta sisään ja ravistellen tuota jo muutaman vuoden museorekisterissä ollutta läskinpalaa. Voimallisimpien puuskien aikana ilmavirta painui bokserien laskosten ( Lue:ryppyjen ja ruttujen) ohjaamina myös pakaroitteni väliin, saaden ilmavirran muodostamaan perin veikeitä ääniä. Toisinaan tuntui kuin parvi henkisesti sairaita huuhkajia olisi lentänyt isossa parvessa ohi ja toisinaan ääni kuulosti nauhoitteelta Danten helvetistä missä tuhannet syntiset sielut valittivat kovaa kohtaloaan med hysteerinen kirkuminen. Tämän seurauksena mummot vaihtoivat tien toiselle puolelle, taivaan linnut lennähtivät kunnan rajojen ulkopuolelle ja Lätkis kieputti remminsä avulla korvat tiukasti päätään vasten mutta meikä ei välittänyt koska oli vapaapäivän aamu.

Not sound of silence, vaan kyllä nämä on sound of boksers via pasaatituulet


Ostin eilen itselleni uuden navigaattorin, se on Tomtom elinikäisillä karttapäivityksillä. Kiihkoissani (tehän tiedätte viehtymykseni elektronisiin härpäkkeisiin) näpyttelin heti parkkiksella muutaman reitin ja päätin kokeilla käytännön tasolla himmelin toimivuutta. Pakitin ruudusta pois jolloin tämä perkeleen masiina ilmoittaa minun olevan perillä. WTF?! Tuumasin että laitteessa on jokin vika ja suhautin takaisin ruutuun jolloin Mikko (ne vitun äänet ovat oikein kasteessa käyneet) totesi että sinä olet kuules vajakki taas perillä. Jo nyt on jumalauta, mulla on siis kaksi reittiä muistissa eli ruudusta pois ja ruutuun takaisin, eihän nyt niihin mitään navia tarvitse kun mokoman matkan näkee näilläkin tihrusilmillä. Taitaa olla itsestään saatanasta koko kallis laite ja sanonkin nyt, että jos tulevaisuudessa Luostari hiljenee ja kymppiuutisten loppukevennyksessä näkyy kun heinäkenkä hieroo jossain päin maailmaa parkkiruudusta pois ja takaisin, niin no worries – se olen minä. Toisaalta, nyt meikäläisellä on harrastus joka ei maksanut kuin kaksisataa euroa ja mitä nyt naftoihin menee mutta yhtä kaikki, aika halpaa ajanvietettä jos kärsivällisyys riittää.

Näitä kun imuroi naamaansa muutaman, niin jo vain näkee sunnuntaina molemmat keskiviikot ja tajunta laajenee


Tänään pitäisi jossain vaiheessa ehtiä myös sienestämään ja se pelottaa ihan helvetisti kun en tunne sieniä yhtään, eikä intoani lisää yhtään se että vaimoni käski mun korottaa henkivakuutukseni korvaussummaa. Hän näetsen tietää että meikäläisellä on tapana syödä kuormasta ja ehkäpä hän elättelee toiveita että tämä erinomainen lottotuurini (neljä viikkoa jonka aikana yksi oikein) jatkuu sienireissussa. Periksi en anna ja menen kunhan kerkiän, joskin varoituksena sanon että ellei kuolo korjaa niin huominen teksti voi olla astetta omituisempi. Minulla nimittäin on kokemusta noiden sienien kanssa pelaamisesta ja toiset niistä ovat aika voimallisia. Kerran yritin sademetsien miesten tapaan perehtyä myös sammakoiden nuolemiseen mutta se harrastus katkesi lyhyeen, kun silloinen sienestyskaverini sanoi että ”älä sitä nuole, se on hirven paskaa”. Ihan aikuisten oikeesti se näytti istuvalta härkäsammakolta jolla on ihan sairaan kokoinen täpläkuvio selässä.

Ryhmä härkäsammakoita paistattelemassa päivää


Pitkä mutta nautinnollinen päivä edessä, joten en läpise enempää vaan ryhdyn ensin vastailemaan kommentteihin jonka jälkeen siirryn lukulistani pariin. Niin, sen verran vielä että jatkossa Luostarin asiat tulevat menemään niin, että aamun epistola ilmestyy ja lukulista hoidetaan illalla koska olen päättänyt etten ole maailmalla kahdeksaa tuntia pidempään. Lisäksi koitan tässä joku päivä päivittää Torppauspihan taistelupäiväkirjoja koska silläkin saralla on tapahtunut melko mielenkiintoisia asioita mutta nyt toivotan teille mitä parhainta (ja ennenkaikkea vähäpukeista) sunnuntaita, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Ps. Navigaattoreista sen verran, että älkää koskaan – siis koskaan – ajako karttapäivityksiä muun kuin kiinteän internet-yhteyden kautta. Myyjä sanoi että mokkuloiden kanssa 3G-verkossa (pelkästään hänen tiedossa oli viisi tapausta) on vaara käydä niin, että jos yhteys katkeaa kesken päivityksen niin navigaattori pimenee lopullisesti. Päivitysohjelma jää jotenkin ”päälle” eikä laitetta saa buutattua mitenkään joten kallis laite on sitä myöten selvä. Harvinaista (no en tiedä jos suht nuoren kaverin tiedossa on viisi tapausta) mutta mahdollista joten olkaapa tarkkana.




14 kommenttia:

  1. No NYT kuulostaa taas sulta nää jutut! Tervetuloa takaisin Elämään! Puss!!

    VastaaPoista
  2. Luostari hiljenee - ennemmin helvetti jäätyy;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Meitä ei nujerra mikään :D

      Poista
  3. Eikä hiljene! Muuten meiltä häviää päivän parhaat naurut ja sitähän ei sallita.

    VastaaPoista
  4. Mistä noita ihanan sinisiä sieniä saa.Pitäs saada päivä nollattua että huominen tulisi ja voisin taas hyvällä omallatunnolla jatkaa matkaa.

    Tomtom meillä ja se sitten on vekkuli laite.Voi,ristus.
    Et sitten hiljene ,et ainakaan salaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita taivaallisia sieniä saa korpikyläämme ympäröivistä metsistä, kuten myös eksoottisia marjoja ja muita ihmekasveja :D

      Tomppa on hyvä peli kunhan sen opettaa tavoille eikä tässä nyt ole suunnitelmissa hiljentyä ;)

      Poista
  5. Pani ihan naurattaan tuo häämatka uuden navigaverin kans. Kyllä niiden kans saa nauraa ja itkeä monta kertaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, navi huusi tänäänkin monta kertaa että tee U-käännös ja minähän poika pyörin niin perkeleesti ;D

      Poista
  6. Hhhaaahhaa, siellä se nylkyttää eestaas liikettä, parkkiruudussa :D

    Mulla on autossa semmoinen kirkuva peruutustutka ja se on ihan hanurista. Ensin se asennettiin niin, että kirkui kauhusta koska anturit oli suunnattu vetokoukkuun. Nyt se karjuu ihan vaan siitä syystä, että meitsi vähän rumpaisee pakki pykälässä kaasua. Jännä kuulla miten se jodlaa kun kytken hevostrailerin kyytiin.

    Peltorit korville ja ämyrit täysille. Kyllä se siitä. Kiva kun oot taas takaisin, bäk in bisnes.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on navit ihmeellisiä niin pakkitutkat ne vasta perävaltimosta on! Miksei niitä voisi laittaa soittamaan jotain hyvää kappaletta tms. sen iänikuisen kirkumisen sijaan, olisi esim. paljon mukavampi jäädä alle kun peruutustutka soittaa Uralin pihlajia tai jotain muuta viime vuosituhannen musiikkia.

      Taas se kauppaa niitä peltoreita :D
      No joo, laitan ne korville ja lupaan toimia muutenkin ohjeiden mukaan. Kiva oli tulla takaisin sillä kuulin että ratsastusaiheisia syyskuvia on jossain päin piakkoin tarjolla ;D

      Poista
  7. Etkö sä ole jo oppinut, että jos luostari hiljenee, täällä alkaa väki huolestua. Tai sitten lyödä vetoa siitä, kuinka kauan olet tajuttomana tms. Että älä viitsi uhkailla tuollaisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumaliste, lyöttekö te vetoa mun tajuttomuustiloistani?! :D :D
      Jo on julmia nunnia etten sanoisi ;DD (ja enhän minä rakas uhkaile, kyllä sun se pitäisi tietää)

      Poista

Rienaustasi arvostetaan joten ...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...