tiistai 8. lokakuuta 2013

Anton Kalliomäen salainen päiväkirja: Tälläisiä naiset ovat rakastelemaan eri paikkakunnilla (sis. myös kaupunginosia ympäri Suomea)

No niin naiset, käsissäni on kauppamatkustaja Anton Kalliomäen salainen päiväkirja jossa hän määrittelee naisten petiluonteet paikkakunnittain. Tuo ”petiluonteet” on Antonin oma termi jolla hän yksinkertaisesti tarkoittaa minkälaisia rakastelijoita / rakastajattaria kullakin paikkakunnalla tai missäkin kaupunginosassa on. Väittää näet – paljon tätä Suomea kiertäneenä että eroja ei juuri ole saman asuinalueen naisissa ja tämä on minusta huikea väite mutta mikäpä minä olen Antonin kokemuksia kyseenalaistamaan. Alkulehdillä Anton kertoo mm. yksittäisistä kokemuksistaan, kannattaako samaan osoitteeseen mennä ja mitä jälkiseuraamuksia näillä ”kauppamatkoilla” on ollut. Myöhemmin, kun kokemuksia ja kontakteja on kertynyt kolmenkymmenen sivun verran, Anton huomaa tiettyjä yhtäläisyyksiä saman asuinalueen naisissa ja ryhtyy sitten kategorioimaan kontaktinsa tehden samalla oman luonneanalyysinsä heistä.

Tämä ei mitenkään liity päiväkirjaan vaan on muistuttamassa tosiasioista


Päiväkirja ei suinkaan ole mikään historiallinen teos sillä viimeinen merkintä on lokakuulta 1978 ja siksi en aio paljastaa missä Anton asui tai asuu koska äijä saattaa olla vielä elävien kirjoissa joten en halua aiheuttaa hänelle hankaluuksia kuten myös niille muutamille päiväkirjassa esiintyvien katuosoitteiden asukkaille. Samassa osoitteessa kun väki on varmasti vaihtunut ja vaikka ei olisikaan, niin mitäpä sitä kaikelle kansalle toitottomaan mitä missäkin osoitteessa on touhuttu. Päiväkirja löytyi pakkohuutokaupasta ostetun talon vintiltä missä se oli lojunut vanhan kaapin hyllyllä muiden Antonin papereiden kanssa ja päätyi näin ystäväni omistukseen hänen ostettua ko. kiinteistön kuun vaihteessa. Koska tämä kaverini tietää minun olevan ..hmmm....hyvin kiinnostunut kaikesta tälläisestä, niin hän ystävällisesti lähetti sen meikäläisen luettavaksi ja kokoelmiini lisättäväksi. Tämän päiväkirjan lukeminen ottaa minulta oman aikansa sillä juuri viimeksi eilen kerroin eräässä blogissa kärsiväni keskittymiskyvyn puutteesta ja se on totta, tätä nykyä en pysty lukemaan kovinkaan montaa sivua putkeen kun on lopetettava ja tästä syystä olen vasta lukenut noin kolmanneksen tästä silmät päähän kuivattavasta teoksesta. Syytä tähän en tiedä ja se siitä, mitäpä minä tässä mokomasta jauhamaan. Mielenkiintoiseksi päiväkirjan kuitenkin tekee sisältönsä lisäksi se, että päiväkirjan kuukausittaiset merkinnät loppuvat kuin seinään ja lopussa olevat noin viisikymmentä tyhjää sivua kertovat että jotain tapahtui mutta mitä? Eksyikö Anton ”asioimaan” väärään osoitteeseen vai onko hän mahdollisesti kuollut, kadonnut jonnekin vai yksinkertaisesti lopettanut? Mene ja tiedä mutta nyt katsotaan – Antonin sanoja lainatakseni – kuka tarjoaa kovimmat kyydit. Nämä ”luonneanalyysit” ovat satunnaisia otantoja lukemastani päiväkirjan alkuosasta ja katsotaan josko myöhemmin paljastan lisää eri paikkakuntien tai kaupunkien eri osissa asuvien naisten tapoja/taitoja tällä rakastelun aina niin kiehtovalla saralla mutta nyt, valmistautukaa niin Eiran ”filosofisti - nartut” kuin Leppävirtalaiset ”käärmeet” kohtaamaan se mitä Anton teistä on ajatellut:

Paimiossa asuvia naisia on kahta lajia; vapaat ja ylpeät sekä varatut mutta ymmärtäväiset joista jälkimmäiset ovat avoimempia,ymmärtäväisempiä mutta laiskempia sängyssä ja syynä saattaa olla se, ettei heidän avioliittonsa takia tarvitse olla koko ajan tyrkyllä. Olkoonkin että rakastelu heidän kanssaan on paljon vapautuneempaa kuin vapaiden kanssa mutta toisinaan se saa liiankin tuttavallisen sävyn ja silloin tuntuu kuin tätiään panisi eikä se ole se pointti mitä matkamies hakee. Vapaat taasen ovat kovia kuin kivi ja kärsivät väärästä ylpeydestä koska eivät he niin hyviä ja kauniita ole kuin mitä luulevat, eivätkä tunnu tajuavan että on niitä naisia muuallakin. Rakastelu heidän kanssaan on sitä vastoin parempaa ja usein myös omituisempaa sillä Paimio kuuluu niiden muutaman ”kahlepaikkakunnan” joukkoon jossa saa varautua mitä erikoisimpiin juttuihin makuukamarin puolella ja tästä minulla on todisteena selkääni koristavat ruoskan jäljet”.

Pieksämäellä käydessäni ajoitan reissuni siten, etten koskaan erehdy tälle paikkunalle muutoin kuin mökillä viettämäni lomaviikon jälkeen koska nämä ovat naiset ovat hulluja. Heitä lähestyessä saa joko lyönnin vasten kasvojaan tai sitten sitä huomaakin istuvansa taksissa kohti tuntematonta määränpäätä. Tilanteessa ei muuten mitään olisikaan mutta kun määränpäässä saattaa odottaa jopa kaksikin naista tämän kanssani taksissa istuvan lisäksi. Häpeäkseni on kaksi kertaa loppunut kunto kesken ja se mitä silloin näin, on sellaista mitä en laita edes tähän muistiin sillä se oli jotain mikä ei ole ihmissilmälle tarkoitettu.

Selvennykseksi kerrottakoon että Anton mainitsee päiväkirjassaan muutamaan otteeseen tuon kesämökkinsä jonne hän meni lepäilemään näiden maakuntaan suuntautuvien reissujensa jälkeen. Kesämökki toimi myös eräänlaisena karanteenipaikkana silloin, kun Antonin sukukalleudet Antonin mukaan ”ottivat osumaa” eli hän sai ristikseen satiaiset tai vielä äreämpää tautia joltain onnettomalta naisihmiseltä. Anton nimittäin oli hyvin tarkka omasta ”kunnostaan” ja kävi tästä syystä joka kuukauden lopulla tarkistuttamassa itsensä lääkärissä. Terveydellisten perusteiden lisäksi Anton sanoo ettei vahinkoja auttanut päästä tapahtumaan tai se olisi vaikuttanut erittäin fataalisti bisneksiin. Jatketaanpa:

Rovaniemelle ja muutenkin pohjoiseen mentäessä on huolehdittava selustasta sillä tämä pohjoisen väki ei armoa tunne. Ei sen paremmin naisetkaan huonon työn johdosta kuin miehetkään jos saavat tietää mitä heidän naisten kanssaan touhuan ja siinä on henki höllässä. Jännitys ja näiden naisten tulisuus, joka näkyy myös makuuhuoneen puolella, saa kuitenkin matkani usein suuntautumaan noille karuille mutta kauniille maille.

Helsinki on laaja, suuri paikka ja tarjoaakin näin mielenkiintoisen paikan tätä vaatimatonta kaupusteluani varten. Olen huomannut että eri kaupunginosat naisineen eroavat kuin yö ja päivä toisistaan tähän tapaan:

Eira joka ei väkiluvultaan ole iso, on kuitenkin kauppamiehen unelma jossa rahasta ei ole puutetta. Tosin sen eteen joutuu useimmiten tekemään ylimääräistä työtä kuten käymään teatterissa, ravintolaillallisella tai sitten istumaan pitkät tovit yhdessä jugend-talon monista huoneista lukien jotain filosofistista tutkielmaa. Vastapainoksi nämä naiset tietävät mitä haluavat ja tekevät sen myös tiettäväksi kun pääsemme silkkilakanoiden väliin, missä he joko ottavat ohjat tai sitten antautuvat täydellisesti.

Naapurissa Punavuoressa taas meno on aivan toista ja siksipä käynkin siellä usein lähinnä sen tähden, että asiakkaan luo mennessäni on meille molemmille selvää mitä seuraavaksi tapahtuu ja näin aikaa jää enemmän myös sen toteuttamiseen. Sanottakoon että Punavuorelaiset naikkoset ovat hyvin mustasukkaisia enkä minäkään ole voinut välttyä heidän vihaltaan vaikka olen tehnyt tiettäväksi että kaupamatkani suuntautuvat muuallekin. Niin, he ovat myös parhaimpia suutelijoita joita olen koskaan tavannut.

Töölö on vanhaa perua mutta kaupunginosana yksi parhaista sillä täällä asiat hoituvat kuin mikä tahansa liiketoimi, nopeasti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen. Koska tämän kaupunginosan asiakkaani ovat yksinomaan varattuja, on aikataulutus tärkeä osa ja tästä ajan vähyydestä myös itse tapahtuma rajoittuu yleensä tuntiin tai kahteen. Töölöläiset naiset kuuluvat niihin äänekkäimpiin petikumppaneihin mitä maa päällään kantaa ja toisinaan se tuottaa hankaluuksia sillä kivitalossa äänet kuuluvat pitkälle.

Uskon että kun pääsen päiväkirjan loppuun, on siellä maininta joka ainoasta Helsinkiläisestä kaupunginosasta koska jo nyt olen lukenut huomattavasti useammasta kuin noista kolmesta joista mainitsin. Mainittakoon myös että edellä mainitut kuvaukset ovat vain osa siitä tekstistä, mitä kustakin paikkakunnasta/kaupunginosasta on kirjoitettu. Kuvaukset sisältävät paljon yksityiskohtaisempaa tekstiä joka on toisinaan hyvinkin pornahtavaa ja toisinaan se ilmenee katkerana ivaamisena joka on ilmeisesti kirjoitettu joko äkillisen ja Antonin kannalta ei toivotulla tavalla loppuneen ”asiakassuhteen” jälkimainingeissa. Edelleen, koska en tiedä onko Anton tahi hänen asiakkaansa hengissä, en kohteliaisuussyistä julkista niitä hulvattomia yksityiskohtia mitä Anton on milloin minkäkin asiakkaan toivomuksesta joutunut tekemään tai milloin tämä kaupustelu on vain ajautunut hieman erikoisemman sävyn värittämään tilanteeseen. Uskomattomia juttuja joita ei suomalaisista naisista uskoisi. Jotta tästä tekstistä ei tulisi loputtoman pitkä niin lopettelen tähän ja laitan loppuun alkutekstissä lupaamani kuvauksen Leppävirtalaisista ”käärmeistä”:

Leppävirta on kerrassaan merkillinen paikka Suomen kartalla, sillä tuo vanha ja harvaan asuttu paikkakunta on aina tarjonnut positiivisia yllätyksiä kun olen siellä matkoillani poikennut. Olkoonkin että minulla oli ensi alkuun vaikeuksia saada kontaktia paikalliseen väestöön ja nimenomaan naisiin mutta kun noista vaikeuksista selvittiin, on Leppävirralla asiointini ollut yhtä juhlaa. En voi käsittää mistä paikkakunnan naisten notkeus johtuu sillä eivät he jokainen voi harrastaa voimistelua mutta niin vain on, että joka talossa saan hämmästyä niitä asentoja mihin nainen taipuu ja kykenee, se on kun katsoisi käärmeen kiemurtelua lakanoiden välissä. Tästä syystä olen saanut kokea sellaisia nautintoja että olen jopa tarjoutunut maksamaan mutta minut on torjuttu viehkosti hymyillen eikä tarjottu raha ole kelvannut. Näitä naisia verhoaa muutenkin salaperäisyyden verho sillä he eivät juurikaan puhu mutta se miten he toimivat makuuhuoneessa, saa minut vakuuttuneeksi että juuri se puhuminen pilaisi kaiken.

Näin, olen siis vasta kolmasosan lukenut ja paikkakuntia sekä jokaisen kaupungin kaupunginosia on tullut vastaan jo niin paljon, etten yhtään ihmettele vaikka päiväkirja kattaisi koko Suomen ja täytyy kyllä tunnustaa Anton Kalliomäen hoitaneen asiansa hyvin – ainakin mitä katselee hänen saamiaan palkkioita joita on silloin tällöin merkitty päiväkirjan sivuille. Eikä ihan huonokuntoinen ukkokaan eikä Anton paljasta sitä, että oliko hän luonnonlahjakkuus valitsemassaan lajissa vai käyttikö hän kemiallista apua pitääkseen yllä tuota eeppiset mittasuhteet saavuttanutta kuntoaan. Ans kattoo nyt paljastanko jossain vaiheessa lisää ja rojautanko joukkoon sitä rankempaakin kuvausta mitä tuo paljastamani teksti kyllä vaatisi koska Antonista jää teille muuten turhan siloiteltu kuva. Puhumattakaan niistä perversioista mitä päiväkirjassa esiintyy. Mene ja tiedä.

Hyvää tiistaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...