perjantai 18. lokakuuta 2013

Dark Side - Google ja veriset hautajaiset

Ennen päivän kauhistuttavaa tragediaa pari hyvää juttua netin syövereistä ja joista ensimmäisen kohdalla on häpeäkseni tunnustettava että vasta eilen löysin tämän Googlen Dark Side-version joka on mitä ekologisin vaihtoehto ja siksipä se se sopii meidän pimeällä puolella viihtyvien lisäksi myös vihreää aatetta kannattaville ihmisille ja syykin selviää heti kun klikkaatte tästä. Toinen ja varsin monipuolinen sivusto jossa kaiken muun hyvän lisäksi on mm. asiallista kamaa myynnissä ja tämä ARRSE ei ole mikään perse-erkin taivas tai muu hanureihin viittavaa sivusto ja sen tulette näkemään itse kun hyppäätte tänne.

Eilen illalla sain sain pidellä kädessäni järkyttävän näköistä, yltä päältä veressä olevaa Mustela putorius furo:a ja kaikki tämä vain sen takia, että satuin aivastamaan väärällä kohtaa. Se on kuulkaa herkkä otus sillä sen nahka ei pahemmin kestä veitsiä, viikatteita eikä pahemmin partahöylääkään kuten tulin toteamaan seistessäni typertyneenä suihkussa ja mokoman valuessa verta solkenaan. Järkytyin niin paljon että sammutin valot, laitoin kaksi kynttilää palamaan peilikaapin tasolle ja asensin niiden väliin kännykällä ottamani kuvan tuosta uskollisesta kamustani. Sen jälkeen tuli romahdus ja nyyhkytin ainakin viisitoista minuuttia ennenkuin kykenin huutamaan eukolle että laittaa kahvit tulemaan ja pyöräyttää käpykakun sillä nyt alkoi tässä pirtissä suruaika. Odotellessani käpykakun valmistumista, hain makkarin vaatekaapista rippipukuni ja puin sen ylleni koska mielestäni tuo paljon maailmaa nähnyt käppyrä oli sen arvoinen ja nostin sen sepaluksen Haaden portteja muistuttavasta lävestä lavuaarin reunalle pitääkseni sille muistopuheen joka kestikin sitten alun toista tuntia. Syynä tämän hartaan hetken pitkittymiseen oli naapuri joka huuteli asiattomuuksia ilmanvaihtokanavan kautta sillä tämä oli paskalla ollessaan kuullut minun väräjävällä äänellä esittämäni muistopuheen alun ja jäänyt kuuntelemaan mitä meidän puolella touhuttiin.


Mielestäni on anteeksiantamatonta huudella kesken surullisen tilaisuuden sellaisia lauseita kuin ”Ei jumalauta, hautaaks sää kyyhkebergiäsi?” (← sanaa kaunisteltu) tai ”Vittu sä olet pimee, jätkä laulaa valitusvirsiä kyyhkebergi (← edelleen kaunisteltu) kädessä ja syö käpykakkua”. Todella asiatonta sillä laulamani kappaleet olivat herkkiä ja tilanteeseen mitä parhaimmin soveltuvia vai mitä sanotte kappaleista kuten Emmi Rahkasalon ”Aivan liian iso nahkatakki”, Joonas Kärimäen ”On sun kuulas ollut halki ain” tahi Bertta Rutamäen ”Ruiki, ruiki sa pieni tappinen”. Kauniita kappaleita ja vieläkin tulee tippa linssiin kun muistelen noiden ihastuttavien biisien sanoja. Muistopuheessani ylistin ruttueinarin pitkää elämäntyötä joka oli päättynyt varsin brutaalilla tavalla ja aivan liian aikaisin, sillä tämä kaveri olisi vielä monta kertaa ollut paperityöläisten tukena osallistumalla turhiin seisokkeihin ja katteettomien lupauksien aiheuttamiin lyyhistymisiin. Yritin käskyttää muijaakin tulemaan kylppäriin ja osallistumaan kolehtiin mutta eihän tuo sydämetön nainen korvaansa lotkauttanut vaan uhkasi tuttuun tapaansa valkotakkisilla, sanoi ettei hän aio katsella kun yksi saatanan hullu seisoo kylppärissä gyggelstein (← kaunisteltu mutta tällä kertaa erilailla) toisessa kädessä ja huitoo toisessa kädessä olevalla akvaariohaavilla kerjäten rahaa ”Taistelussa haavoittuneiden Halkiopää-veljesten säätiön” tukemiseen. Oli helvetin kiivailija jo tilaamassa meikäläiselle kyytiä mutta onneksi sain hänet rauhoittumaan, vetosin että nyt on sen verran herkkä hetki etten kestä taas sitä retuutusta mitä nuo mainiot valkoisiin berbereihin pukeutuneet puhelinkopit joka kerta tarjoavat. Siinä ei kuulkaa paljon sandaalin pohja lattiaa laapi kun mennään.

Nyt mennään tätä aamua ja on tämä tuskaa katsella kaverin kitumista kuoleman porteilla, reppana näyttää aivan sataaneljää kymppiä seinään uineelta paholaisrauskun mahapuolelta, sillä se on heti perkeleen rutussa ja sillä on toinen kylki aivan auki enkä valehtele yhtään jos sanon sen korahtelevan hengitykseni tahtiin. Voi sentään. Piristääkseni kaveria ja tehdäkseni lähdön helpommaksi, leikkasin valkoisesta kankaasta ympyrän johon liimasin niin ikään sinisestä kankaasta valmistamani soirot ristiin ja lättäsin tuon partiolaisten käyttämän Väinämöis-lätsän kyystertapperin (← ruotsalaistyyliin kaunisteltu) päähän. Ihan sen takia että kaveri oli elinaikanaan varsin fanaattinen Baden-Powellin aatteen kannattaja ja oli aina valmiina, joskin surullisen asiasta tekee se että 99% prosenttisesti aivan turhaan. Kerran tuo palava palvelualttius sai jopa sellaiset mittasuhteet että kaverin kahleet joita myös seve ballesteroksiksi elikkäs testikkeleiksi kutsutaan, vääntyivät innostuksesta lähes samanlaiseen tervehdykseen minkä partiolaiset tekevät nakeillaan morjestaessaan toisiaan. Silloinkin tämä avun kohteena ollut nainen lannisti lanttuhalkisen kaverin töksäyttämällä että ”Ei perkele mikä friikki, mikä sun kassejas vaivaa?!”. Enempää ei tarvittu ja pikkukaveri nyykähti niille sijoilleen ja se siitä avun tarjoamisesta. Maailma on julma paikka nahkajakauksen omistajille.



En tiedä, taidan vielä yrittää muutaman kerran herättää kaveria vaikka täällä on taas vitunmoinen sota käynissä sillä eukko heräsi ja huutaa kuin oikohöylä. Katsokaas kun tein 9 voltin patterista ja parista johdonpätkästä oman pikkuruisen debfillaattorin (toiset päät patterissa kiinni ja toisissa päissä nastat) ja nyt on täällä meidän mökissä raikunut koko aamun ”Irti!”- huudot antaessani laakeja tuolla elottoman näköiselle partiolais-paholaisrauskun pohja-kyydebergerille. Tosin siitä ei ole ollut sanottavaa hyötyä vaan pikemminkin päinvastoin, sillä kaveri ei ole juuri nimeksikään nytkähtänyt laakeja saadessaan kun taas sitä vastoin sydämentahdistajani paukuttaa nyt sellaisilla kierroksilla että pelkään sen lentävän rinnasta ulos ja mikä pahinta, kuulolaitteestani alkoi kuulumaan unkarinkieliset uutislähetykset. Hetki sitten leikkasin superlonista pikkuruisen sienen jolla nyt kastelen ruttiksen päätä saadakseni sähkövirtaan enemmän potkua ja koska tämä elvytys on sellaista hommaa missä tarvitaan molemmat kädet, on minun viisainta lopettaa tähän mutta haluan kuitenkin vielä sanoa varoituksen sanan: Älkää jumalauta aivastako kun ajelette alakertaanne partahöylällä - siitä ei seuraa kuin hankaluuksia.



Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...