keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Juma...!! JR (ei se Larry..) ilmiintyi mun hernekeittoni pintaan!

Jotain merkittävää on tapahtumasssa sillä Jaakko Ryhäsen passikuva ilmestyi hernekeittoni pintaan myöhään eilisiltana. Vaikuttava näky killuessaan siinä jauheliharippusten joukossa, silmät tuimana ja parta väpättäen. Pelästyin ensin ihan saatanasti mutta turhaan sillä Jasu sanoi että jos kalakukon vetää aivan helvetin nopeasti pois uunista niin voi nähdä kuinka fishsticksit lyö kättä pakastimen keskimmäisellä hyllyllä eikä tämän takia ole odotettavissa kovia pakkasia ensi yöksi. Tämän viisauden – joka muuten kuluu Tupeet Päästä Lennättävien Artistien suureen taikakirjaan – sanottuaan kuva alkoi väräjöimään eikä ollut enää HD-tasoa vaan pikemminkin 90-luvun loppupuolen pikselihässäkkää ja se suretti mua kovin paljon. Kerroin tästä ilmiintymisestä eukollekin ja se sanoi että mä olen hullu mutta voin kertoa tuohon kommentointiin on syytä suhtautua varauksella koska olen nähnyt sen muutamana yönä kävelevän katossa ja väittelevän Sandra Bullockin treenipöksyjen kuminauhan kanssa. Niin että jos kellä viiraa niin hällä.




Sain muuten lähdöt maanantaina yhdestä vakuutusfirmasta kun yritin tehdä henkivakuutusta ja se oli mun mielestä niin kovin väärin, vallankin kun ottaa huomioon että siinä tiskillä oli kaksi muurahaista jotka kertoivat pakenevansa Kataisen hallituksen säästötoimia taukohuoneen kukkaruukkuun joka puolalaisesta mullastaan huolimatta ei ollut suomettunut vaikka muuten lahnalta näyttikin. Huomautin tästä asiasta virkailijalle joka tyytyi ylimalkaisesti kysymään että onko mulla kaikki heinät samassa häkissä ja ilmeisesti hän päätyi tähän omituiseen kysymykseen siitä syystä että päätäni koristi pyöröpaalista tehty hattu jonka lieriä koristi ne heti perkeleen ärsyttävät valkoiset muovireuhakkeet. Enivei, kysyin kuitenkin että voisinko tehdä henkivakuutuksen ja tämä virkailija – jolla muuten oli räpsä kuin hirvellä eli ei yhtä ruma mutta yhtä korkealla – kysäisi että minkäslaista olin ajatellut ja vastaukseksi tempaisin taskustani pullean minigrip-pussin. Täti älähti että wooooot, mitä sie meinaat ja aikas kärttyisään sävyyn selitin puhaltaneeni pussiin henkeä jolle halusin vakuutuksen ja kun kerran kyseessä on henki ja ollaan vakuutusyhtiössä, niin eikö meille kummallekin liene selvää että kyseessä on henkivakuutus. Ramoonalla taisi olla ne Pistää Muuten Sapettamaan-päivät koska heitti mua Lumenen ripsarilla joka oli muistaakseni sävy ”Misty shadows in my underwears 2338”. Juu, kyllä se se oli (eikä sopinut yhtään huulissa olevaan ”grandmother's naughty perineum 1744”:ään). Tämän jälkeen se näytti ovea ja kehotti poistumaan, karjahteli ettei täällä ennenkään ole plastiikkipussukoille vakuutuksia jaeltu. Tyhmä muija, enhän mä sille pussille mitään vakuutusta hakenut.

Mulla on ton hippulani kanssa vähän ongelmia koska se on ryhtynyt vaatimaan talveksi pipoa itselleen eikä taivu napinläven kautta tekemääni neuvottelu ehdotukseen, missä lupaan lisätä raappahousujen kerrospaksuutta Grindellin käyrän mukaan. Tämä Grindellin käyrähän seuraa sellofaanipaperissa olevien rommirusinoiden käymistilaa joka laskee kumulatiivisesti ilman lämpötilan laskun myötä ja on näin oiva väline kikkelin pipo-vaatimusten torppaamiseen. Vaan ei, tämä huutaa että talvi tulee ja hääp joutuu reissamaan pää halki joten lakkia alakertaan tai inkontinenssi on tosiasia. Tosi tyhmä hippula koska se viljelee noita sanoja joiden merkitystä mä en tiedä ja yrittää hämätä niillä. Ihan pokalla heitin sille vastaukseksi että kandee pitää se praeputium pienemmällä ettei käy hassusti koska on niitä brevis:iä pellis crus:eja pienemmästäkin katkottu. Jo vain tuo uhmakas töpötattien sukuun kuuluva epatto hiljeni eikä kuulunut kuin hiljainen vaikerrus velaksi ostamani vetoketjun vasemman yläneljänneksen tienoilta. Minä 1 - Ruttunahka 0.

Osallistuin myös kerhotätien kansalliseen seminaariin joka tällä kertaa järjestettiin erään dekkarikirjailin nimestä saatavan paikan ankeissa, lähes Stasilaisissa maisemissa. Seminaarin aiheena oli tällä kertaa ”Miks naapurin Ramilla on noin helvetin hyvä rusketus” ja kuten nimestä jo päättelittekin, aihe ei suinkaan käsitellyt pakoon lähteneitä lapsia (lyh. Pakolaipsia -toim.epähuom.),vaan sitä että miten käsitellä herranterttuja Spartalaiseen tyyliin. Luennot olivat hyviä ja tällä kertaa mukana oli myös poikkeuksellisen paljon lastenkasvatukseen liittyviä toimijoita jotka olivat järjestäneet melko kattavat messut seminaarin yhteyteen. Laaja valikoima koiramaailmasta tuttuja seitsemän ipanan valjaita joilla saadaan näitä isänmaan toivoja kuskattua isommissa parteissa paikasta toiseen, koulutuspantoja ja erilaisia kuljetushäkkejä. Sitruunapantaa kitiseville yksilöille ja uusimpina tuotteina nähtiin poikalapsille tarkoitetut ”markettivaljaat” jotka ovat itseasiassa koulutusvaljaat mutta joissa remelit menevät koiramaailmasta poiketen niitin haarovälistä ja lopettavat rimpulu/vetotilanteen ennenkuin se edes kunnolla ehtii alkaa. Mahdolliset, (jaa) pikku nipsauksesta aiheutuvat ulvahdukset saadaan ehkäistyksi käyttämällä joko kuonokoppaa tai sitruunapantaa joista jälkimmäinen laittaa kyrvänsyylän aivastelemaan siihen tahtiin ettei siitä poraamisesta tule mitään. Nuo ovat ainoat jutut mitä muistan koska siellä joku romanialainen kerhotäti ja hääp tarjosi sellaisia keksejä että hihittelin vielä kotimatkallakin itseni ulos junasta.

Nyt on kyllä sellainen olo etten tiedä miten päin tässä olisi kun mä olen vähän suuttunut ja löin molemmat kuulolaitteeni (kyllä, kummassakin korvassa) kiinni sillä seurauksella, että olen nyt katsellut..öööö...tunti kaksikymmentä minuuttia eukon pantomiimiesitystä ja koittanut saada selville että mitä helvettiä sillä on asiaa. Viittilöi kovasti keittiöön ja ehkäpä tuo hämmästelee mun koettani, jossa yritän leijuttamalla tehdä popcorneja. Koe vaatii hyvää hermoa, vakaan käden ja froteepyyhkeen. Se tehdään niin että perunoiden keitinveteen (Rosamunda, 8 kg) ajetaan kattilan kyljessä olevan putkiyhteen avulla noin 3 bar:in paineella vetyä, mikä taas saa kiehumisessa syntyneen ilmakuplan kohoamaan kohti liesituuletinta. Heti kun kupla irtoaa keitinveden pinnasta, otetaan pikku kätöseen yksi popparinsiemen ja koitetaan nakata se kuplan sisään joka siellä kuumassa kuplassa köllötellessään poksahtaa täysikasvuiseksi poppariksi ja on näin vedettävissä kielellä suuhun ennen kuin se putoaa hellalle. Arvatkaa saatana onko hellalle hei vähän noita popparinsiemeniä?! Tämä kielijuttu on helppo ainakin minulle koska mulla on luonnottoman pitkä kieli ja nyt kun loppukesästä kävin pidennyttämässä sitä tuolla Viron puolella (juu, sama mesta missä toiset käy venyttämässä sitä yhtä juttua), niin se on entistäkin helpompaa. Pitkästä kielestä on hyötyä ja nyt kun osaan kelata sen rullalle vappupillin tapaan ja sinkauttaa sen salamannopeasti ulos, on siitä hyötyä aina postimerkkien liimamisesta (kuusikymmentä kaksi kerralla) vastakkaisen sukupuolen kanssa suoritettaviin rituaaleihin. Kannattaa siis ryhtyä leijuttamaan poppareita ja käykää hei ihan tosissaan venyttämässä kieltänne sillä pitkällä kielellä voi brassailla näytösluontoisesti vaikkapa putsaamalla silmälasit tahi sipaisemalla kulmakarvojaan samalla kun molemmat kädet ovat juuttuneet mankelin väliin.

Ihan sairaan hyvää keskiviikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...