lauantai 26. lokakuuta 2013

Jumaliste! Se on pelastettu Eddie Longroot - metodia käyttäen ja nyt on multaa nielussa

Sanokaas nyt oliko se Suomea kiertäneen heppelin nimin Erkki Pitkäjuuri (eng. Eddie Longroot, ruots. Elias Lönnrot – toim.epähuom.) joka keräsi ja tallensi sitä katoavaa kansanperinnettä silloin aikoinaan? En meinaten muista ja vedin sitäpaitsi just aamulääkkeetkin niin mulla ei ole hajua ees siitä missä olen tällä hetkellä. Enivei, väitän tehneeni vähintään yhtäsuuren talkoon kuin em. mainittu herra, joskaan meikäläisen urakalla ei ole mitään tekemistä kansanperinteen kanssa mutta tallentamisen kanssa kyllä sillä pelastin viime yönä sen pikku kappelin josta tämä Luostarin toiminta on saanut alkunsa. Oi kyllä, sillä kuten kaikki blogit.fi:n puolella ahertaneet tietävät, palvelu loppuu 31. päivä kuluvaa kuuta jolloin myös kaikki blogit häviävät.



Ens alkuunhan yritin tuoda koko ..mmm mikä se nuorisosana on..mmmm..vakin blogia tänne bloggerin puolelle muttei se näillä taidoilla onnistunut. Ai saatana mutta se oli tuskaisa kokemus; milloin katkes yhteydet ja sitten kun ne toimi niin blogger herjaa ettei se edes löydä koko vientitiedostoa joten turha sun on mottipää tänne ilmaa ja pullanmuruja koodata. Toinen ja mielestäni käsittämätön rienaus oli se kun tuli ilmoitus ettei rivejä ole suljettu kunnolla. No siitä paikasta apua pyytämään ja kirjoitin että tulkaa nyt herranjumala auttamaan kun minä lataan valmiin vientitiedoston (no tässä tapauksessa se oli tuontitiedosto) joka oli lähtiessä aivan kuosissa ja nyt se jo vuotaa kun teidän sydeemi ilmoittaa että rivien päät on auki ja koodia varisee pitkin bloggeria. Niin että vitullako tämmönen blogi noin niinkuin parsitaan kasaan kun se mun pannulappunikin meni perseelleen. Sieltä tuli palautetta että koitahan lähtiä siitä muualle huohottamaan kun täällä olis noita avun tarvitsijoitakin.



Tällä periaattella mun sähköpostin pitäisi olla täynnä ohjelmistotalojen työtarjouksia - sillä kai mitään väliä ole minkälaista se koodi on...




Minäpä en lannistunut vaan jatkoin väkisin tunkemista ja mulla oli koneen muistissa parhaillaan alun kolmekymmentä xml-tiedostoa eri muodoissa: osa oli sellaisena kun ne latasin, osa pakattuna ja pakastettuna, osa pilkottuna, niitä löytyi suomen,englannin, swahilin sekä Joensuun murteella tallennettuna sekä tietysti joka helvetin muodossa aina siitä mikä lie utmf-8 – muodosta onomatopoettiseen versioon. Vaan ei auttanut ja siinä kohtaa kun blogi näytti esikatselun puolella samalta kuin Harosen Unton kalsarit niin minä päätin hylätä koko ajatuksen. Lepäsin muutamia päiviä koska univelkaa kertyi järjettömästi yrittäessäni tuoda blogia hallintapaneelin tuo blogi-toimintoa käyttäen. Katsokaas kun se ottaa oman aikansa tuo tiedonsiirto kun siirtonopeus on jokaisen yliopiston ja viraston kadehtima 361 kbit/sec. Tämä on näitä meidän prepaid-kansaa kuuluvien etuoikeuksia kun ei tarvitse siellä laajakaistalla eikä missään herran nimessä 4G-verkon puolella paarustaa, vaan voi köpötellä täällä sivussa missä on polvia myöten makkarankuoria ja isosta kyydistä pudonneita bittejä ja pikseleitä. Niinpä lataussession aikana ehti siskon likka eroamaan ja minä sain klyyvarini heti helvetin kipeäksi koska täytyyhän sitä kusella käydä vaikka ei muuta tee kuin tuijottaa silmät soikeina sitä sinistä - vai minkä syanidin värinen se nyt oli – rinkulaa. Eikä siinä muuten mitään mutta kun toista viikkoa istut ja tuoijottelet näyttöä niin johan se partaakin pukkaa ja tämän nilkkoihin asti ulottuvan reuhakkeen kanssa minä sitten kaatuilin. Voin kuulkaa kertoa ettävetää melko vittumaisesti leukaperistä kun parta jää sandaalin alle ja kaatuminen alkaa, siitä todisteena se että eukko on ostanut mulle matkan tonne eteläiseen naapuriin missä sitten pitäisi kursia tuota napaan asti ulottuvaa alahuulta himppa ylemmäksi.



No eipä mitään sillä levättyäni muutaman päivän päätin noudattaa meirän oman abbedissan elikkäs Polgan esimerkkiä ja muuttaa kokonaan muualle. Meidän rakas Polgahan on tuo mainio nainen joka riisui välikausitakin ja muutti tänne. Minähän olen kulkenut Polgan perässä jo pikku kappelin ajoista asti ja tunnustettakoon että heti hemmetin monta kertaa nykinyt hameen helmasta kun olen apua tarvinnut. Polga on aina auttanut vaikka kuumaverinen naaras onkin mutta satun tietämään että tuon kapinakenraalin sydän on oikeesti kultaa. Ilman Polgaa ei oltais tässä – se on totuus josta olen aikaisemminkin sanonut ja sanon sen taas. Niinpä minäkin tässä järjettömänsuuressa viisaudessani päättelin, että kun kerran vanha blogi oli Word Pressin koodia ja tämä uusi alusta toimii samalla, niin jo vain on helppoa blogin raahaaminen sinne. Ei kun tili tekemään ja sivua pykäämään joka muuten oli helppo tehdä, olkoonkin ettei kaikki ole siellä päässä valmista. Kun perusasiat oli saatu järjestykseen, niin aloin etsiskelemään hallintapaneelin työkaluista tuo blogi-toimintoa mutta vitut sieltä sellaista löytynyt, vientityökalu kyllä oli ja poista-toiminto muttei tuonnista puhuttu mitään. Ei haitannut sillä vanhana koodaajana ja lukemattomien tiedostojen tuohoajana/hukkaajana ajattelin että lykätäänpä koko hoito koodin puolelle ja avasin vanhan blogin vientitiedoston OO:n (Open Office) puolella siinä helvetin ujotain-8 – muodossa ja kopsasin koko paskan. Seuraavaksi sandaalit paukkuen uuteen osoitteeseen missä hakkasin liitä-namikkaa aikani kun yön tunteina unohdin taas tämän hikisen siirtonopeuden mutta sain kuin sainkin koko koodin liitettyä ja t-paita kireällä avasin esikatselun. Seuraavassa hetkessä nyyhkytinkin vuolaasti ja äänellä mikä sai eukon heräämään ja huutamaan makkarin puolelta että lopeta nyt perkele se Serlan mainoksen katselu ja tule nukkumaan – ei tuota kestä kukaan. Katsokaas kun se Serlan mainos missä se lampaan lapsi könyää sinne paskapaperivuoren huipulle on sellainen, että se saa mut huolestuneena itkemään kun pelkään että kohta se vorsmakin raaka-aine ottaa ja lipeää jolloin se paskoo koko studion tärviölle. Ihan totta, olen tallentanut tuota mainosta putkeen yhden dvd:llisen verran.



Hyvää....




Eksyin taas aiheesta joten palataanpa; blogi kyllä näkyi esikatselussa mutta niin siellä näkyi koodinpätkätkin ja kaikki oli aivan sekaisin siten, ettei blogista saanut oikein tolkkua sillä esim. tagit olivat lennätäneet yläpäähän ja voin kertoa että niitä oli jokunen kappale.Pari kertaa sama yritys ja kiville meni joten päätin vaihtaa taktiikkaa ja lykätä koko hoidon ulkoasun muokkamiseen tarkoitetun CSS:n puolelle. Jiiieii! Se toimi mutta blogi näkyi vastaavalla tavalla joten poistoa poiston perään ja taktiikkaa uusiksi jolloin koin (avatessani kolmatta norttitoppaa) ahaa-elämyksen muistaessani että minullahan on erikseen kopsattuna kaikki vanhan blogin tekstit jotka tuon tänne uuteen blogiin! Se oli sellainen älynväläys että tämä ihmisjärjelle käsittämätön viisauteni alkoi pelottamaan itseänikin mutta en silti malttanut polttaa juuri sytyttämääni savuketta vaan söin loput koska olen vähän perkeleen nuuka jätkä. Takaisin oman koneen syövereihin ja sieltä ko. tiedosto auki, klikkaa valitse kaikki ja kopioi, minkä jälkeen kauhtana rutisten uuteen osoitteeseen ja liitä. Surinaa surinaa jota seuraa 43% prosentin kohdalla ilmoitus: ”Hei tumppumaakari, tää sun tiedostos on yli 2 Megaa joten ei kuule onnistu mutta voithan sä kokeilla selaimen omaa tuontitoimintoa”. Turha kai sanoa että rajut nyyhkytykset vavisuttivat tätä melko perkeleen kuivaa tomumajaani. Yritys ehdotetulla tavalla, taas surinaa surinaa ja ilmoitus: ”On se nyt saatanan vajakki kumma kun et usko että tää sun tiedostos on niin iso ettei se tällä pelillä onnistu – perkele”. Tässä vaiheessa nyyhkytykset ovat sitä luokkaa että tupee irtoaa liimauksistaan ja huomattava osa amalgaameista ropisee näppikselle.



..päivää




Vaan entäpä nyt? Hetken tuumaus ja älynväläys (toinen,toim.epähuom) joka johtaa tekstien pilkkomisen kuukauden mittaisiin pätkiin ja taas koitetaan – ikävin seurauksin: Tulee ilmoitus ettei OO:n käyttämää odf-tiedostomuotoa hyväksytä turvallisuussyistä. Mistä helvetin turvallisuussyistä, en kai minä tänne mitään matofarmia aio perustaa. Tässä vaiheessa luulin että uskollinen läppärini palaan kunnes tajusin että tämä aivan paskana oleva selkäni oli antanut periksi ja istuin sohvan pohjalla nenä perseessä mikä selitti sen viston käryn. Damaget eli elikäs seuraukset: molemmat piilolinssit sulaneet ja ikenet vaihtaneet väriään hyvin valkoiseen sävyyn. En antaunut vaan muutin tekstit word:in doc-muotoon ja uusi yritys jolla oli sellaiset seuraukset että hetken aikaa pyöritin läppäriä piuhan päässä ajatellen että nytsinä saatanan tuomiopäivän kone otat ja lennät lasista mäjelle. Nimittäin, uuden osoitteen halintapaneeli ilmoittaa että ei kuules runkefäärdi käy sillä nämä ovat text-muodossa ja se on kielletty turvallisuussyistä. Ai saatana – tuumasin – millähän tiedostomuodolla tänne sitten suapi tallentaan ja aloin pohtimaan muutenkin koko idean järkevyyttä. Sitten huomasi tekstiediorin työkaluissa pienen kuvakkeen ja kun hinkkasin sitä hiirellä niin sepäs ilmoitti että koitahan vajakki tuoda ne word-tiedostosi tällä! No vot perkele ja eikun klikkaamaan tuota taivaan isän lähettämää namikkaa ja ensimmäisen kuun tekstiä siirtämään. Nyt täytyy tunnustaa että en muista ilmiintyikö se muistio näytölle ihan itsekseen vai olikose klikkailujeni tulos mutta joka tapauksessa kopsasin muistioon kuukauden tekstit, käytin automaattista rivitystä ja tallensin se uudestaan. Ennen tallenusta muistio kyllä kysyi että sulla kun on heppeli täällä Ansii- muodossa olevaa tekstiä niin se häviää jos tämä tallennetaan tälläisenään mutta minä vastasin kiiruusti etten minä kaipaa mitään Ansseja joten antaa mennä vaan.Sitten kopioin tämän muistion tekstin ja liitin sen tekstieditoriin (siis uuden blogin) avautuneessa word-pikkuikkunassa ja hallelujaa se toimi! Kuukauden tekstit tallentuivat ja minä sain tuhannen orgasmia joiden aikana söin eukon kirjovehkan ruukusta kaikki mullat.



Ihan noin helposti se ei käynyt sillä ennen muistioon tallentamista poistin joka jumalan tekstistä kaikki tagit ja muut hyperlinkit kuten otsikon linkitykset etc. Muistaakseni tekstejä on hieman yli 150 kappaletta joten tuossakin touhussa meni jonkin aikaa ja nyt selkäni sekä niskani ovat kuin tulessa mutta koskapa hullu tajuaisi periksi antaa. Sen verran voin paljastaa että läppärini kävi prosessin aikana niin kuumana että kykenin sivussa olevien numeronäppäinten päällä paistamaan pari kyrsää jotka söinkin hyvällä ruokahalulla. Olihan tästäkin omat haittansa sillä yhdessä vaiheessa luulin singahtaneeni johonkin epämääräisen blogiin joka muistutti omaani mutta jonka nimi ei ollutkaan Tavan Elämää vaan Tattarisuon Eläimet. No selväähän tuo on että kun yrittää kirjoittaa älyttömän rasvaisilla näpeillä niin lipsuuhan ne nakit ja teksti on mitä sattuu. Luonnollisesti korjasin tuon ja blogin otsikkona näytti olevan Tarvajärven Eritteet jolloin päätin käydä pesulla ja niin Tavan Elämää tallentui oikealla nimellään. Jep, se mun oma rakas syntyblogini on nyt (ainakin jonkin aikaa) turvassa ja hyvä niin, sillä hommassa meni aamuyön tunneille asti ja kun viimeisen kerran katsoin vekkaria niin se näytti olevan 05.24. Herätys via selkä med Lätkis 07.30 joten eipä sitä paljon tullut nukuttua ja syy miksi teksti ilmestyy vasta nyt, on yksinkertaisesti se etten tosiaankaan pysty istumaan kovin pitkiä partteja kerrallaan (sympatiat Polgalle). Enivei taas, tässä näette ettei kannata pikku vaikeuksien takia antaa periksi eikä kannata pelätä näiden blogien muokkausta sillä yllätyvän hyvin nämä tätä perkeleen ryskäämistä kestävät ja minua tuntevat tahot voivat todistaa etten tiedä tästä koodaamisesta enkä it-puolesta muutenkaan mitään. Eilen viimeksi lähetin Rantikselle pyynnön josko hän valistaisi minua kahden koneen yhdistämisestä yhdeksi kun meillä on nyt niitä kolme ja tämä mun Napoleon-tautinihan suorastaan vaatii kokeilemaan mitä kaikkea tällä combolla saa aikaan (khihihihih, kohta rytisee). Käykääpäs vilaasemassa tuhkasta noussutta Tavan Elämää samalla kun käytte siellä Polgallakin (jossa muuten kannatta tsekata mitä linksujen takaa löytyy) mutta muistakaa ettei se (no ei tietenkään) ole vielä lopullinen sillä tekstien otsikoinnit sun muut tulee tehtäväksi, samoin blogin ulkoasua tulen parantelemaan. Tälläistä viime yölle ja voin kertoa että nyt on niin helvetinmoinen nälkä että pakko käydä syömässä ennenkuin palaan astialle. Btw, Tavan elämää löytyy Luostarin sivuiltakin.



Hyvää lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Ps. Sori kirjoitusvirheet
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...