maanantai 21. lokakuuta 2013

Katsaus hulluuteni takia langetettuihin rangaistuksiin

Jumaliste mutta tämä hulluus pistää tekemään kaikenlaista ja eilenkin purin läppäriäni ihan niinkuin se olisi jotain auttanut. Oma vika kun ei osaa joten turha sitä on läppärille kostaa mutta se tuntui jotenkin oikealta teolta. Aloin siinä sitten muistelemaan mitä kaikkia rangaistusmuotoja on tullut käytettyä ja onhan niitä, sillä ei ole kovinkaan pitkä aika kun kenkiä jalkaan laittaessani villasukat vittuilivat eivätkä asemoituneet kenkään niinkuin piti, vaan menivät joka saatanan kerta mykyrään joten minäpä poika otin ja purin ne. Kaksi kasaa syheröä lankaa jotka sitten pyörittelin jalkaani tuumaten että nyt on perkele sellaiset sukat jotka eivät mykistele. Haittapuolena huomattavat ongelmat jotka kohdistuivat lähinnä verenkiertoon mutta myös kipua aistiviin hermosoluihin sillä ne suorastaan huusivat että koitahan pipipää hellittää nyörejä tai hyvä ei heilu.

Itsensä ja esineiden rankaisemisella on suorastaan zeniläisiä vaikutuksia ja siinä touhussa pääsee se piilevä sadistikin toteuttamaan itseään, joskin rangaistukset saavat omituisia vivahteita mielisairaiden ajatusten ohjatessa toimintaa ”No tietysti mandariineilla on tuntoaisti” - tyylillä. Kaikkea en voi tuoda julki tai joudun lataamoon mutta noista lievemmän pään jutuista voin kertoa. Minä nimittäin armeijan käyneenä miehenä suosin joukkorangaistuksia ja niinpä erään kerran tuli laitettua nakit (ei sormet vaan oikeat nakit) töihin. Syynä tähän samantapainen juttu kuin villasukkien kanssa eli kun mun piti ottaa vain kolme, niin tietysti ne kaikki halusivat ulos paketista kun kerran ovat toisissaan kiinni. Mainittakoon tässä että lähes joka kerta tulee käytettyä forssia enemmän kuin on tarvis ja niinpä joku sivullinen olisi tuo tilanteen nähdessään saattanut tokaista toverilleen tähän tapaan: ”Kato nyt jumalauta – mitä toi tupauuno riuhtoo noita nakkeja?” Se siitä. Koska ylimääräiset nakit eivät tahtoneet palata takaisin pussiinsa niin päätin että otetaan kovat keinot käyttöön ja käskytin (riuhdoin) nuo saatanan mössöllä täytetyt suolenpätkät pihalle (tiskipöydälle) ja komensin riviin (irrottelin ne toisistaan ja laitoin ne rinnakkain). Tämän jälkeen pidin niille puhuttelun ja samalla mietin yhteisörangaistusta, joka tulisi olla sekä uuvuttava että mahdollisimman kurja eikä mennytkään kauaa kun keksin lähettää ne Siperiaan. Niinpä avasin alapakkasen oven ja tungin nakit yksitellen ylähyllyn ritilöiden väliin siistiin riviin. Tämän jälkeen hain parsinneulan ja lankaa jonka pujotin jokaisen nakin läpi jättäen rivistön kumpaankin päähän noin kaksikymmentä senttiä ylimääräistä. Lankaan laitoin tuorekurkun killumaan jonka sain näppärästi sidottua päistään tarkoituksella jättämiini langanpäihin ja näin saivat pojat kannatella tukkia Siperian hyytävässä kylmyydessä. Laittaessani pakastimen ovea kiinni, katsoin nakkeja halveksivasti sanoen että kannattaa miettiä kahdesti ennenkuin alkaa meikäläiselle vittuilemaan. Sitten läms ja ovi sulkeutui.

Harmikseni poikain rangaistus ei kestänyt kuin muutaman tunnin sillä eukko keskeytti tämän hienon kurinpidollisen toimenpiteen ryhtyessään laittamaan ruokaa ja avatessaan tuon Siperian aroille johtavan oven. Luulin ensin että hän mykistyi nähdessään nerouteni mutta pian pakastimen ovelta kuului: ”Mikäs vitun viritys täällä nyt tällä kertaa on?” ja kun vastasin että pojat suorittavat siellä rangaistustaan eli kannattelevat tukkia kun eivät suostuneet menemään sovinnolla makuupussiinsa. Jälleen hetki hiljaisuutta ja sitten: ”Niin, ja sinä helvetin monopää kannattelet kohta M1-lähetettä jos tuo viritys ei tuosta häivy muutaman sekunnin sisään”.
Eipä siinä auttanut muu kuin keskeyttää homma ja poistaa porukka kärsimästä. Viskoessani nakkeja roskikseen olin ja olen tänä päivänä varma siitä, että nuo perkeleen pötkylät hihittelivät varsin pilkallisesti.

Tämän takia olin viime joulun ulkoruokinnassa


Toinen tapaus ajoittuu viime joulun alusviikolle ja niihin ärsyttäviin höösäämisiin jolloin kämppään pitää ripustella kaikenlaisia tonttuja sun muita sydeemejä sekä muutoinkin luoda sitä jouluista tunnelmaa. No, meillä oli paria päivää aiemmin ilmestynyt rusinoita ja pähkinöitä täynnä oleva vati olkkarin pöydälle ja eukko käskytti lisäämään siihen vielä omenoita ja mandariineja joten tuumasta toimeen. Hän kylläkin tarkoitti että siihen viereen olisi pitänyt ympätä toinen vati johon nämä etelän herkut olisivat tulleet mutta minä luulin että siihen pähkinöiden ja rusinoiden päälle ja aloin sitten survomaan ko. emmeitä jotka eivät tietenkään mahtuneet. Käämihän siinä paloi sillä hedelmät laittoivat aivan saatanasti vastaan eivätkä suostuneet pysymään vadissa vaikka nousin pöydälle ja olin käsinseisonnassa noiden kirottujen mollukoiden päällä. Aikani niitä tuijottelin mutta kun veri alkoi pakkautua päähän, päätin että ne saivat lähteä ja niinpä roimaisin koko vadillisen takaovesta mäjelle. Taas eukko huusi että on se saatanaa elää tuollaisen kiihkomielisen kanssa ja etkö sinä perkeleen palikka tajua mistään mitään plus paljon muuta painokelvotonta. Onneksi oli lähdössä kauppaan mutta ennen lähtöään käskytti keräämään joka vitun rusinan ja pähkinän ettei koira syö niitä. Hetken aikaa mietin että onkohan eukolla kaikki tallella sillä eihän kukaan ala rusinoita yksitellen nyppimään metrisestä hangesta? No eipä mitään, muija kun löi oven kiinni niin minä syöksyin siivouskaapille ja tempaisin imurin esiin. Hieman jatkoroikkaa ja pian Volta kurnuuttikin talvisessa illassa aivan vitullisen höyryn noustessa sen uumenista. Kuulin kuinka rusinoita ja pähkinöitä mennnä ropisteli pukea pitkin mutta kun oli talvi, meni pölypussiin myös paljon lunta ja se täyttyi kovin nopeasti. Samoin toinen ja kolmas eikä aikaakaan kun kaikki kymmenen oli käytetty. Todisteeksi urotyöstäni ladoin pussukat olkkarin seinään vasten ja toivoin että vaimo tulisi suht pian sillä pussukoiden sisällä oleva lumi alkoi sulaa ja pussit lyyhistyivät vettymisensä takia ärsyttävän ryttyiseksi. Tulihan se vaimo rakas ja voi kuinka mielissään hän olikaan rusinaoperaatiostani! Ei ollut vielä saanut kenkiä jalastaan ja kun käsi jo syöksähti kauppakassiin ja minä toiveikkaana että minkähän kivan tuliaisen se sieltä kaivaa mutta vitun posket, ehdin vain nähdä vilahduksen jostain keltaisesta kun kaksi kiloa Anni-Helenaa jysähti päähän voimalla, joka pudotti innostuksesta seisomaan nousseen ruhoni takaisin perseelleen sohvan uumeniin. En viitsi tässä kertoa mitä vaimon suusta pääsi noin 348 desibelin voimalla mutta vihjeenä kerrottakoon että aiheet sivusivat älyllistä vajavuuttani, äkkipikaisuuttani sekä sileälohkoisuuttani. Viime mainitun kohdalla meni pitkä aikaa ennenkuin tajusin euko tarkoittaneen aivojeni pintaa jossa ei kuulemma ole poimun poimua. Höh. Tilanteen kuitenkin muutti joulun ihme sillä yhdestä pölypussista kuului rapinaa ja sitten siitä reiästä nousi pieni pölyinen pää joka sanoi iloisesti ”Tsirp!”. Niinhän siinä kävi että itsensä ähkyyn syönyt tiainen kannettiin hellästi takaovesta ulos ja minä lensin en niin hellästi etuovesta mäjelle. On se joulu ihmeellistä aikaa.

Joulun odotusta!


Minä lähden nyt sairaalaan. Oikeesti. En pääni vaan selkäni takia.
Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...