keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Puumanaisen takia peruttu amerikan matka aka kokovartalokipsihän siitä tuli

Ei pidä sinun lattioita vahaaman jos viivakoodia mielit eli katkera opetus siitä, ettei pidä uskoa kaikkea lukemaansa ja toimia sitten sen mukaan. Että mulla on ollut hikinen yö ja tuskaisa aamu sillä yö meni siivotessa ja aamuyöstä asti olen sairaalassa josta pääsin kotiutumaan vasta reilu tunti sitten. Mitäkö sitten tapahtui? Katsokaas kun minä ole herkässä iässä ja nämä tunnevaihtelut ovat jotain aivan järkyttäviä; yhtenä hetkenä saatan nauraa kikattaa ja sitten nanosekuntia myöhemmin itkeä jollottaa tuntitolkulla. Keskustelin asiasta lääkärin kanssa ja hän sanoi ettei tuolla lääkityksellä ole mikään ihme jos moisia vaihteluita ilmenee ja sitäpaitsi tuo sinun kikatuksesi on vähän saatanan ärsyttävää, se kuulostaa siltä kuin 150 grammaista rottaa puristeltaisiin Heimlich-otteella tilanteessa, jossa puristelutiheys on kaksi puristusta per sekunti ja jossa rottumin on annettu syödä ruotsalaisia bataatinlehtiä. Tyhmä lääkäri ja sen tyhmät vertaukset – mun kikatus ei tosiaankaan kuulosta tuolta vaan se on vitun paljon ärsyttävämpää. Sitäpaitsi se riippuu siitä mitä raksuja olen vetänyt viimeksi koska toisista mun ääni menee tosi möreäksi ja silloin kuulostan ihan syyrialaiseta vapaustaistelijalta ahvenanmaalaisen perunavaon päässä ja se jos mikä on vistoa kuunneltavaa.



Palataanpa nyt aiheeseen eli johtuen tästä herkästä kaudestani luin illalla jälleen erään iltapäivälehden lifestyle-osaston alakategoriaa Parisuhde & Seksi jota olen aina pitänyt autenttisena totuutena ja pyrkinyt noudattamaan siinä annettuja vinkkejä. Ne ovat niin hyviä että kolmenkymmenen yhdeksän vinkin kokeiluista vain kolmekymmentä yksi on vienyt sairaalaan ja lopuista olen selvinnyt pelkällä tk-käynnillä, joten kyllä niissä jokin totuuden siemen täytyy olla. Niinpä taas päädyin tutkailemaan artikkelia jossa joku puumanainen kertoi nuoren kollin väsyttäneen hänet jatkuvalla viivakoodin kinuamisella (öiseen aikaan tapahtuva ropaaminen joka oli johtanut gougar-lyylin wakeuppiin) eikä tämä puumanainen luonnollisestikaan jaksanut kun oli päivät töissä ja illat väänsi evästä tälle pelkästään punkassa rönöttävälle leikkikalulleen (khihihii). Varsinaisen shokin kuitenkin aiheutti näiden muiden mountain-lion womeneitten kommentit joissa tuotiin selkeästi ilmi että vasta sitten on viivakoodin lukijaa voi tyrkätä lätkää kohti jos himppe ja muut asiat on kunnossa. Kauhistuin niin paljon että savet turahtivat punttiin ja turahtivat vielä toistamiseenkin vaimon sanoessa että voi kun ne keksis jotain tolle sun perseelle, pesukonekin näyttää siltä kuin sillä olisi tehty mämmiä kolmessa vuorossa. Parahdin itkuun syyttäen lääketeollisuutta ja sangen voipunutta rengaslihaksistoni loppupäätä mutta vaimo vain pudisteli päätään käskyttäen painumaan pihalle ja käynnistämään Kärcherin. Vaikka ulkona oli kylmää ja reisieni sisäpintaan sattui tuon teollisuuskäyttöön tarkoitetun pesurin 180 barin vesisuihku, päätin tehdä parannuksen ja aloitinkin sen samantien; sisälle tultuani ja vaihdettuani ylle het neljä numeroa liian ison unihaalarini, kaivoin digiboksin uumeniin tallentamani jakson, jossa esiteltiin puumien jaa vähän tylsää elämää. Kehuin kuitenkin tuon jalon eläimen kauneutta ja sanoin että erityisesti naaraspuumissa on jotain sellaista mikä saa hormoonini hyrräämään ja odotin innolla mitä vaimoni tuumaa tästä koukar-wumaaneja ylistävästä lausahduksesta. Vaikutus ei suinkaan ollut toivomani kaltainen, sillä vaimoni katsoi minua jotenkin omituisesti ja loihe lausumaan että on se kiva kun äijä 13 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen paljastuu eläimiin sekaantujaksi. Ei auttanut mun selittelyni siitä etten aina osaa pukea ajatuksiani sanoiksi ja siksipä olenkin nyt vaimoni mielestä mountain-lion-fucker ja meidän ensi kesäksi suunnittelema ameriikan reissu on peruttu. Kehtasi sydämetön vielä sanoa ettei hän aio maksaa takuita jos ukko joutuu poseen metsän elävän koinimisesta.



Ilta meni aika jäätävissä tunnelmissa ja kun vihdoin vaimoni päätti mennä nukkumaan, tiesin ettei minun auta tehdä kuin töitä mikäli aion päästä tuon naisen mystisiin pystyviivoihin kätkettyä tuoteselostetta tutkimaan. Niinpä hyppäsi autoon ja ajoin eräälle rautakaupalle jonne murtauduin kylmästi jättäen kuitenkin omistajalle ison tukon rahaa sekä lyhyehkön (n. 84 sivua) meriselityksen murtoni syystä. Uskon hänen ymmärtävän koska hän on 64-vuotias tumpputaiteilija joka asuu äiteensä hoteissa. Kotiin palattuani maalasin katot, tapetoin, osaan huoneista (eli siihen toiseen) hakkasin puolipaneelit, ompelin uudet verhot,pesin ikkunat (vittumaista hommaa räntäsateessa), tiskasin, pesin hellan uuneineen ja kastelin kukat. Jotain kuitenkin puuttui ja kotvan silmäiltyäni tajusin mikä oli vialla; vuonna -85 asennetut muovimatot näyttivät perin ankeilta vuosikymmenten käytön jälkeen joten ainoaksi vaihtoehdoksi liian suurelta urakalta tuntuneen mattojen uusimisen jälkeen jäi niiden vahaaminen väriä parantavalla vahalla. Ei kun uusiksi liikenteeseen ja hetkeä myöhemmin sama kuvio toistui eräässä teollisuuden puhtaanapitoon keskittyneessä siivousliikkeessä kuin mitä rautakaupassa joitakin tunteja aiemmin. Kotona raahasin sen ihan järjettömästi painavan vahauskoneen sisään, rullasin matot ja levitin litkut lattialle käynnistäen koneen.

Virhe. Vahaa oli aivan liian vähän ja sekuntia myöhemmin huomasin pyöriväni vaakatasossa himmelin ympäri kuin karusellissa oleva perkele ja minun oli purtava käteeni etten olisi vitutukseltani alkanut karjumaan mutta onneksi sain epämuodostuneella ukkovarvas-viereinen varvas-combolla tempaistua johdon irti seinästä. Kaadoin loput kaksikymmentä neljä litraa lattialle ja jo vain homma luonnasi, sillä ensimmäisen tunnin jälkeen minun oli laitettava aurinkolasit päähäni sen saatanallisen kirkkauden takia ja tuntia myöhemmin kaivettava hokkarit kaapista sillä sen lattian pinnassa ei enää halpis-crocksit pitäneet ja aloin taas pyörimään koneen ympärillä. Viimein kaikki oli valmista ja voin sanoa että kyllä paikat kiilsi. Jopa kämmenselkäni sillä verhoja valmistaessani silitin myös molemmat rystypuolet näistä kovia kokeneista kouristani ja ne muistuttavat voudin silmiä tilanteessa, kun tämä verenhimoinen yksilö tähtäilee postiluukusta ja koittaa arvailla missä vaatekaapissa velallinen mahtaa lymytä. Istuin väsyneenä mutta onnellisena nortille, pyyhkien hikeä laadukkaaseen ja ei niin silkkiseen, kiinalaisvalmisteiseen ja uusinta liimaustekniikkaa hyväksi käyttäen valmistettuun paitaani kun vahinko sitten tapahtui.
Vaimoni oli herännyt pienen aamupissinsä riivamana (normally four gallons, 88 bar) ja ennenkuin ehdin varoittaa häntä, näin kuinka tuo demoneita suustaan päästelevä valkyria mätkähti lattiaan ja liukui curling-kuulan tavoin jalkojeni juureen. Sain viidessä minuutissa varsin kattavan selonteon mielisairaasta suvustani aina aatamin ajoista näihin päiviin saakka. Tässä selonteossa joka puhuttiin nopeudella mistä itse Höyry-Häyrinenkin olisi ollut kateellinen, tuotiin julki kuinka minut pitäisi pultata johonkin kiveen ja heittää vettä täynnä olevaan avolouhokseen vahaamaan itseäni. Sitten pikainen paluu syntyhistoriaani ja katsaus, jossa todettiin minut aikoinaan ulos repineen (totta, ulosvetäjää tarvittiin kun olin perätilassa poikittain ja oli askarrellut joutessani napanuorasta todella päheet stringit) kätilön olleen täysi mulkku kun ei ollut päästänyt minua hengiltä. Plus muuta. Jonka jälkeen hieman lisää. Sitten vielä pari juttua.



Tilanne kuitenkin on nyt sellainen että tuo kuukkari makaa kokovartalokipsissä ja näin ollen viivakoodin ropaaminen on estetty. Hyvin pitkäksi aikaa koska se kyljestä ulos pukkaava kumiletkun pätkä ei paljon kiihota (paitti khihihi tekis kyllä mieli puhaltaa siihen ja kuunnella khihihi kuuluuko kipsin alta pärinää ja kurlutusta). Koodilätkä on nyt siis haudattu ja sinetöity tiukenmmin kuin Kheopsin pyramidi aikoinaan missä ei sentään tarvinnut kuin lapioida jokunen motti santaa ja näyttää ovipaadelle hieman huvila-avainta joka myös jerkkuna tunnetaan, niin jo vain aukeni uksi mutta tätä kipsiä ei piikkaa auki pirullakaan. Eli tässä se taas nähtiin mitä noiden perkeleen lifestyle parisuhdeneuvojen kanssa käy. Kotiasiat kunnossa my ass – selibaattiahan se tietää! En enää ikinä lue moista kukkua koska siitä ei koidu kuin harmia ja järjetöntä rahan menoa. Siellä sitä paitti rienattiin naisia yhdessä listauksessa mikä käsitteli kymmmentä naistyyppiä joita ei kannata deittailla. Ai kauheeta mitä tekstiä...Miss Kalkkunaleike (khihihi) ja muita törkeyksiä..Aina valmis..(khihih)..voi sentään..Miss Pullovesi..(käkäkäkäkä)...jessus..


Hyvää tiistaita eikun keskiviikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...