torstai 17. lokakuuta 2013

Selkävaivaisen rakasteluopas: Luostarin asentokirja part. 1

Ah, tämä tulee myöhässä koska olen koko aamun tapellut erään asian kanssa josta kerron sitten myöhemmin mutta nyt kaikki rivitaloissa asuvat selkäongelmaiset huom! Älkää vaipuko epätoivoon sillä ratkaisu niihin kipujen takia lähes mahdottomiin rakkauden töihin on keksitty! Hittolainen sentään ja kaiken lisäksi tämä on oikein laiskan miehen unelma, joskin teidän on syytä varautua ja ottaa vähintään litran juomapullo siihen punkan viereen koska tämä metodi kuivaa kurkkua vimpan päälle. Katsokaas kun eilen illalla tilanne johti siihen että rukouksiini vastattiin ja piti sitten vähän hmhhmh-juttuja harrastaman mutta jo ensimetreillä (lue:rytyyttämisillä) kävi selväksi ettei selkäni salli mun lihallisiin iloihin osallistuman. Vaan eipä hätää koska täällä helvetin korvessa on totuttu ratkomaan pulmia ihan survival-hengessä ja niinpä nytkin valuttuani tuskanhikeä yhden nortin verran, keksin aivan älyttömän hyvän ja taloyhtiön hereillä pitävän konstin.


Palattuani sauhuilta taidetakomon puolelle, sanoin eukolle että nyt tehdään niin että teikäläinen on päällä mutta minä hoidan liikunallisen puolen. Vaimo katsoi hieman epäillen ja loihe lausumaan jotain selkäni spraakamisesta mutta lohduttelin häntä sanoen että ootas vähän ja jysäytin asuntoja erottavaan seinään niin lujaa, että väärennetyt taulut keikkuivat. Ei mitään vaikutusta ja niinpä löin uudestaan – tällä kertaa useamman iskun sarjan ja pian näinkin yöpöydällä (äänettömällä) olevan kännykän vilkkuvan raivokkaasti seinän takana olevan naapurin soittaessa. Vastatessani tämä epatto huutaa että mitä vittua siellä teidän puolella oikein touhutaan kun täällä pitäisi pystyä nukkumaankin. Vastasin heppelille että pidähän sinä luupussi turpaasi pienemmällä ja koita keskittyä itsesi hiplaamiseen äläkä tänne soittele, mokoma kutale. Eukko kirosi mutta malttoi pysyä paikoillaan kun sanoin että kohta tapahtuu ja niinhän siinä kävi.

Ensimmäiset väliseinää huojuttavat iskut tulivat naapurin puolelta ja kuulin kuinka tapetti risahteli kipsilevyseinän liikahdellessa laakien voimasta ja yllytin naapuria huutamalla että ettetkö tuhkamulkku parempaan pysty sillä siskolikkakin lyö lujempaa. Hysteerinen huuto raikasi seinän takana ja naapuri siirtyi nähtävästi jääkiekosta tuttuun taklaus-modeen, sillä nyt tömäykset harvenivat (n. 2 jysäystä per 10 sec.) mutta muuttuivat selvästi voimakkaammaiksi mikä ilmeni listanaulojen napsahtelusta niiden lentäessä vastakkaiseen seinään. Tässä kohtaa meikäläisen ei tarvinnut kuin ojentaa kädet suoriksi taakse ja tavallaan ”pitää seinää pystyssä”, niin seinän liike välittyi automaattisesti käsien kautta kroppaani ja keinahtelu saattoi alkaa. Näin mentiin jonkin aikaa jytinän kiihtyessä ja kuten yleisesti on tiedossa niin tuossa hommassa tulee laiskemmallekin miehelle lopussa kiire joten minun oli lisättävä rienaamisen volyymiä ja törkeyttä. Niinpä pilkkasin naapurin sukua aina aatamista lähtien ja keksin siinä kiim innoissani mitä omituisimpia rienauksia kuten sen, että naapurini vehje näyttää ihan seitsemäntoista vuotta kaapissa kerällä olleen kakkuvatkaimen johdolta. Jessus sentään mutta tämä sai naapurin raivoihinsa ja sanoinkin eukolle että kohta tulee, millä tarkoitin luonnollisesti kahta asiaa: sekä itseäni että naapuria joka sillä moukaroimisella olisi kohta meidän puolella. Tapetti rutisi, kittipöly leijaili, eukko mourusi ja minä rienasin naapuria.

Naapurin sedällä on remmi vähän kireellä


Loopumetreillä ja juuri ennen orgasmia sattui jotain sellaista mikä voidaan laskea pienehköksi tappioksi. Katsokaas kun joka kerta kun olen laukeamassa, niin en pysty pidättelemään itseäni vaan laulan Karl Heindrichin äänellä aarian Ludwigin Siegegaard:in (melko tuntematon nimi, ei kannata googlettaa) oopperasta ”Im nacht dir sönnen kartofelen mitt ich kommer” ja vapaasti käännettynähän tuo on että ”Kasteisten perunoiden yli mä tulen sunnuntaisin”. Kun olin vetäissyt ensimmäiset kirkumiset kyseisestä aariasta, se osoittautuikin naapurilleni joksikin sellaiseksi mikä ylitti hänen sietokykynsä ja saatanallinen jysähdys vavisutti seinää sillä seurauksella, että kattolista irtosi ja lävähti kattolampua vasten niin lujaa että se särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. Voi sentään mikä tilanne: näen kuin hidastetussa filmissä kuinka lasinsirpaleita sataa alaspäin vaimon riehuessa päälläni kuin jakomielitautinen postimies, kuulen karjuvani täyttä ääntä loppukohtausta (joka menee jotenkin ”ge walter arsch konstwerken u-botarna”) hillittömän orgasmin kourissa ja kääntäessäni päätäni huomaan katsovani suoraan naapurin kipsipölyn vitivalkoiseksi värjäämiin kasvoihin. Se saatanan runkefäärd tuli lekan kanssa seinästä läpi.

Näin meillä viime yönä ja ihan vilpittömästi halusin tuoda tämän ilosanoman julki, sillä maassamme on paljon selkävikaisia joilla on hankaluuksia nuss rakastella vammansa takia. Mahtava orgasmi ja aika perkeeleesti siivoa mutta se on sen väärti ja mekin ollaan jo naapurin kanssa sovittu viimeöinen, joten mikäs tässä on päivää aloitellessa ja rautakauppaan lähtiessä. Jokunen 2x5 runkoon, pari kipsilevyä, kittiä ja maalia niin saadaan taas tuo seinäkin pystyyn. Samalla reissulla käyn lekurissa mutta palaan taasen het kun kerkiän. Hakatkaa seinään -se kannattaa aina.

Hyvää torstaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...