keskiviikko 20. marraskuuta 2013

1. Älä kiitä koiraasi jutellessasi voudin kanssa 2. Äläkä missään nimessä anna äitisi juoda raksupiimääsi

Eilen tuli tehtyä sellainen moka mikä pakottaa lähtemään liikenteeseen heti kun valtion virastot aukeavat ja tämä lapsus on oiva esimerkki siitä ettei pitäisi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan. Katsokaas kun noita ulosottoja on ja niiden kanssa joutuu veivaamaan ja järkkäilemään mitä maksetaan milloinkin, niin siinä on oma hommansa ja näistä säädöistä johtuvan virhemerkinnän takia meikäläiselle soitettiin eilen. Langan toisessa päässä oli yllttäen naispuolinen vouti eli varmaankin joku sieltä tilityspuolelta, sillä en ole vielä eläissäni tavannut varsinaista ulosottomiehen virkaa hoitavaa naista ja minunkin paidassani on sentään jokunen vouti roikkunut näiden hikisten vuosien aikana.

Enivei, puhelua oli kestänyt jo jonkin aikaa ja kuuntelin sitä kylmää litaniaa mitä tämä varsin ystävällinen nainen pajatti tulemaan. Tuli kohta,jossa hän ilmoitti että kyllä tämän kyseessä olevan perinnän kohdalla on nyt niin, että me tulemme perimään sen teiltä täysimääräisenä siitä huolimatta ettei perittävä summa ole yksinomaan teidän kontollanne, toiselta juttuun liittyvältä kun ei saada mitään. Pahaksi onnekseni nuorempi hoidokeista päätti juuri sillä hetkellä katsoa mitä kaikkea kivaa on olkkarin pöydällä ja hypähti etutassujensa varaan, jolloin minä pöydän toiselta puolelta kohotin sormeni pystyyn ja pudistelin päätäni. Arka, mutta niin perin kiltti koiruus totteli ja pudottautui lattialle jolloin meikäläisen suusta pääsee refleksinomaisesti sanat: ”Kyllä sä olet sitten kiltti tyttö”. No voi jumalauta, siinä samassa luurista kuuluu viehkoa rykimistä joka jatkuu naisihmisen äänellä ja kiittelee positiivisesta suhtautumisesta ulosottoon, sillä harvoin häntä tullaan kiittämään kun hän ilmoittaa vievänsä tuhkatkin pesästä. Järkytykseltäni en kyennyt kommentoimaan mitään vaan mussutin jotain ”niinhän se taitaa olla..” ja pikaisten loppukohteliaisuuksien jälkeen lopetinkin puhelun.


Voin sieluni silmin nähdä kuinka virastossa on vaihdettu ne omat mukit parempiin porsliineihin, kahvihuoneen pöydälle levitetty oikein pellavaliina ja joku voudeista on kipaissut hakemaan käpykakun läheisestä konditoriasta. Saattaapi olla että on sytytetty pari kynttilää ja laulettu ehkä yhteishenkeä kohottava laulukin, heidän keskuudessahan ovat suosittuja sellaiset värssyt kuin ”Sun nahastais mä unta näin”, ”Vain kivijalka jäi” sekä ”Sa miks käit sen kirjanpitois polttamahan”. Tämä harras tilaisuus järjestetään ihan vain sen takia että nyt se mottipäinen heinäkenkä suostuu maksamaan koko summan kitisemättä (kyseessä ei ole yhteisvastuullinen perittävä vaan juttu on osa isompaa kokonaisuutta jota en tässä käy selittämään). Lyhyesti sanottuna virastoon on asiaa ja kiiruusti. Niin, ja muista ettet koskaan kehu koiraasi kun juttelet voudin kanssa – se käy lompuukin päälle.

Nyt kun sitten näiden mokien pariin päästiin niin kerrotaan toinenkin mikä sattui muutama viikko sitten suht pitkäkantoisilla seurauksilla, eli en ole vieläkään puheväleissä tämän juttuun liityvän immeisen kanssa. No helvetti kun mulla menee noita mielipide- sekä kivunhallintaan tarkoitettuja raksuja melko reippaasti, niin ajanoloon niiden makuun tympiintyy siinä määrin että koittaa keksiä kaikenmaailman konsteja. Tämän seurauksena olen jauhanut morttelilla raksut jauhoksi ja sekoittanut ne piimän joukkoon mikä tunnetusti on hyvää tälläisen paljon kahvia juovan vatsalle. Mulla on ”oma purkki” jääkaapin ovessa eikä sitä sen kummemin merkata koska se on tiettyä merkkiä jota muija ei juo, joten sekaannuksen vaaraa ei ole. Jaa ei ole? No tottakai on jos sattuu kerran vuosisadassa tapahtuva ihme ja vähäpätöistä majaamme siunataan suvun Päänaisen eli minut synnyttäneen, vanhemman rouvan vierailulla. Eikö käy niin, että sen iloisen small talkin (miks teillä on tuollainen tuossa, teidän täytyisi ehdottomasti tehdä noin, aivan hirvee soramäärä täällä lattialla – voisitte imuroida koko ajan koska olette kerran koirankin ottaneet etc.) ja meikäläisen vessassa käynnin (small talkista johtuva vihanhallinta: pure kättäsi niin että veri lentää) aikana tämä virtamäärältään pientä ydinvoimalaa vastaava seniorikansalainen mene ja juo mun raksupiimääni. Olin saada paskahalvauksen kun tajusin mitä on tapahtunut mutta sain hillittyä itseni ja tilalle astui mielenkiinto, halusin nähdä miten antipsykoottiset jyvät ja muut nappulat toimivat rapia seitsemänkymppisen kropassa.

Hyvinhän ne toimivat; ääni kohosi ja puhetta tuli kuin sudelta paskaa, ehdottipa tuo harmaahapsi että ryhtyisin vääntämään kättä hänen kanssaan ja suivaantui kun leikkimielisesti ilmoitin ettei hänen osteoporoosin raiskaamat luut kestäisi moista kyytiä. Jutustelu jatkui muissa merkeissä ja siinä vaiheessa kun minä olin takapihalla tupakilla ja eukko oli mennyt keittöön hakemaan kahvipannua, se tapahtui. Suvun Päänainen oli kadonnut ja tiedustellessani eukolta mihin se häipyi, sain tietää maamuskan ilmoittaneen käyvänsä pihalla ja palaavansa pian. Meni hetki, meni toinen ja kuvittelin että hän on jäänyt suustaan kiinni jonkun taloyhtiön asukkaan kanssa ja viipyy sen tähden niin kauan. Kuulimme kyllä ulkoa jotain ihme jupinaa ja kolinaa mutta emme viitsineet mennä katsomaan sillä tuolla ihmisellä on tapana ”laittaa järjestykseen” jo järjestyksessä olevia asioita/tavaroita ja niinpä oletimme nytkin tilanteen olevan tälläinen. Väärässä oltiin – ja pahasti.

Tätä näkymää kai haettiin....

Ulkoa kantautuva saatanallinen jyminä herätti mielenkiintoni ja avatessani oven, en ollut uskoa silmiäni eikä järkytys ollut sieltä lievimmästä päästä; vanha ramoona oli hakenut varastostamme lehmän taljan, sellaisen käsitellyn (niitä myydään mattoina enkä muista mistä sen olen aikoinani ostanut mutta sellainen oikea talja se on, mustia täpliä valkoisella pohjalla) ja virittänyt sen varaston seinästä itse asuinrakennuksen seinän väliseen pienen syvennyksen ”yli”. Uskomatonta mutta totta: mammani mun oli rei'ittänyt taljan reunat, pujottanut reikien läpi yhden varastossa roikkuneista turvaköysistäni ja pingottanut samaisen köyden avulla taljan perkeleen kireälle, pohjapuoli katsojaan päin. Nyt hän seisoi siinä tihkusateessa heti helvetin pitkät halot käsissään ja rummutti taljaa hullun kiilto silmissään. Kiilto indeed, sillä jostain kumman syystä tai aasialaisefektin aikaan saamiseksi hänen silmäluomensa näyttivät olevan viiruiksi vedettyinä 3M:n kiiltävällä teipillä. Kehottaessani häntä siirtymään sisätiloihin ennekuin joku näkee tai Juhaa sattuu leukaan, tuo harmaa ninja käänsi nuo vittumaisen näköiset viirunsa minuun päin ja kiljaisi jonkun käsittämättömän lauseen jonka ainoa tunnistettava sana oli ”mandariinipokemon”. Ilmeisesti hallusinoiva eläkeläis-assasin käsitti sen päässään joksikin minut lamaannuttavaksi tappouhkaukseksi mutta en voinut sille mitään että rupesi naurattamaan niin perkeleesti ja siitäkös tuo suuttui. Halot lensivät tantereeseen vanhan mamman kouhtaistessa samalla kummatkin kätönsensä täyteen pihan pinnoitteena olevaa kivituhkaa, jota hän sitten viskoi samaan tapaan kuin sumopainijat riisiänsä. Myös jalkojen nostelu oli täsmälleen noiden jykevien esikuvien mukaista, tosin vanhan mammelin koipi ei noussut niin korkealle mutta olihan näkymä teipattuine silmineen sellainen, että se olisi saattanut aiheuttaa eläkeläispiireissä hyvinkin suurta pelkoa. Varsinkin hänen japanin kieltä matkiva, kimeä mongerruksensa oli jäätävää kuunneltavaa.

...mutta tältä se näytti

Minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kopata tuo raksuja vetänyt ja kansaneläkettä nauttiva ammattitappaja syliini ja kantaa hänet sisälle. Muutama tunti köysissä ja tilanne palautui ennalleen, joskin sillä seurauksella ettei nyt ole vähään aikaan soittoja kuulunut eikä hän myöskään vastaa. Laitoin kyllä viestiä ettei turhista mökötä ja jos et pian vastaa niin löydät itsesi YouTubesta lehmännahkaa paukuttamassa. Saas nährä nyt mitä tuo päättää ja jos ei muuta, niin oppiihan olemaan koskematta mun piimääni jota oli kuuleman mukaan nauttinut rauhoitellakseen vatsaansa. Ajatus tietysti hyvä mutta kun meidän piimät saa tottumattomien sisuksissa muitakin juttuja aikaan (MOT).

Tälläistä kyntämistä tällä kertaa eli sitä samaa mitä aina, mihinkäs se muuttuisi. Minä lähden nyt sitä ”Oikein kilttiä tyttöä” tapaamaan ja toivottavasti saan asiat oikaistua tai perii hukka eli konkurssi on tosiasia.

Hyvää keskiviikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...