maanantai 25. marraskuuta 2013

Älä avaudu ravintolassa - se tietää vaikeuksia (bambu - bambu - oppositio)

Eilen tuli meikäläisen kohdalle ensimmäistä kertaa tilanne, jossa ehdotettiin kesken ruokailuni että josko hakeutuisin jonnekin hoitoon ihan sen takia, etten tunnu enää tietävän mikä on totta ja mikä taasen on on tämän rakkaan lanttuni tuotoksia. Muuten reissussa ei mitään vikaa - se sujui hyvin, olkoonkin että se venyi 14 tuntiseksi ja koko päivä tuli vietettyä pakkassäässä jota ryyditti aika ajoin taivaalta tippuvat lumihiutaleet ja pienoinen tuulenvire. Kotimatkalla nälkä oli aivan mieletön sillä en ollut päivän aikana nauttinut kuin kaksi kuppia kahvia ja niiden kanssa niin ikään kaksi leipää, joten päätin pysähtyä syömään vaikka tiesin sen olevan melko riskaabelia unettavan vaikutuksen vuoksi. Kaikkihan tietävät kuinka luomi alkaa painamaan kun nauttii tarpeeksi raitista, kylmähköä ulkoilmaa ja syö sen jälkeen kupunsa täyteen.

Ravitsemusliikkeessä oli melko täyttä mutta onnistuin bongaamaan tyhjän pöydän läheltä ovea josta kesäiseen aikaan pääsi terassille ja niinpä istutin arttuni siten että näin sisäänkäynnin narikkoineen. Tämähän on normi käytäntö jokaiselle joka on hieman enemmän velkaa yhteiskunnallisille instansseille. Kyyppari tuli ja otti tilaukseni joka muodostui alkukeitosta leipineen, kerroin hänelle että tällä kertaa oli tullut ihan aikuisten oikeasti tyydyttämään sisikunnassani raivoavan nälän joten ne vihneet voi jättää vähemmälle. Tämä siis hänen kehuessaan heidän loistavaa salaattipöytäänsä. Pääruoaksi otin pihvin lisukkeineen ja tuo kyömynenäinen lipputangon aihio lupasi tuoda kahvit kunhan olisin saanut imuroitua emmeet ääntä kohti. Sitten alkoi odottelu jota kesti ja kesti, pöytäseurakseni tuli kaksi naisihmistä ja lyhyiden kohteliaisuuksien jälkeisen keskustelun seurauksena kävi ilmi että he molemmat työskentelivät terveydenhoitoalalla ja tarkemmin sanottuna mielenterveyspuolella. No niinpä tietysti, menin minä sitten mihin päin maailmaa tahansa, niin jo vain seuraani hakeutuu jos jonkinlaista kallonkutistajaa tai mielenronkkijaa ja olenkin varma että nämäkin naiset – ulko-ovella vapaata paikkaa etisiessään – pohtivat että mennäkö tuon terassilla istuvan ja selkeästi vintti sumeena olevan tupauunon viereen vai odotellako jotain muuta paikkaa vapautuvaksi. Eipä silti, molemmat tuntuivat olevan todella mukavia naisia ja vaikka tilanne myöhemmin muodostuikin hieman ahdistavaksi, ei minulla ole edelleenkään heistä mitään pahaa sanottavaa. Tosin en ole varma onko tunne molemminpuolinen.

Naaraat tekivät tilauksensa jonka jälkeen jatkoimme keskustelua aiheena nykysuomen surkea tila ja siinä vaiheessa kun erehdyin sanomaan että olen lakannut välittämästä koko touhusta sen remmiä luistattavan tilan takia, naiset ryhtyivät tivaamaan mitä tarkoitin remmin luistamisella. Auliisti kerroin heille että iso pyörä lyö melko usein sutia koska en pysty käsittämään tätä nykyistä byrokratiaa ja ihmisten lyttäämistä. Tarkensin vielä ettei kyseessä ollut isohkolla renkaalla tapahtuva maalausvälineen piekseminen vaan se oli sellainen metafora jota korpikylien syrjäytyneet tuppaavat käyttämään. En tiedä johtuiko se tuosta selvennyksestä vai mistä, mutta nyt molemmat eivät enää tyytyneet kohteliaasti tiedustelemaan vointia vaan alkoi suoranainen tenttaaminen aivotoimintani tämänhetkisen tilan tarkistamiseksi. Moinen utelu ärsytti siinä määrin että ajattelin avautua oikein kunnolla ja aloitin elämänkertani siitä tuskallisesta syntymästäni Kätilöopistolla jolloin minut unohdettiin synnytysalin lavuaariin mammittelemaan koko yöksi ja josta se aivan saatanan ruttuinen siivoja sitten minut pelasti. Traagisen synnyinhetkeni kuultuaan toinen naisista kaivoi käsilaukkunsa uumenista pienen lehtiön ja kynän eikä aikaakaan kun kynä suorastaan lensi paperilla.

Jatkoin varhaislapsuuteni vuosista, siitä kuinka perheeni ei vahtinut minua ja päädyin aurakuskin työntämänä lumipenkkaan jossa viettinkin elämäni seuraavat kolme viikkoa viettäen survival-taistelua hikistä tumppuani imeskellen – olinhan tuolloin vasta muutaman vuoden ikäinen joten fyysiset voimani eivät riittäneet murtautumaan auravallin ikeestä mäjelle. Kenties ahdistavinta lumisessa haudassani oli se, että jouduin sietämään nenästäni viiden sentin päässä olevaa dobermannin paskaa joka kylmistä olosuhteista huolimatta haisi aivan sairaan pahalle ja sai silmäni vuotamaan solkenaan – en nimittäin pysty enää itkemään koska kyynelkanavani kuivuivat noiden 21 penkassa vietetyn vuorokauden aikana. Kerroin koko tarinani, jäisistä leluistani (koivuhalko ja pätkä paimenpoikaa) jäisessä hiekkakasassani, teini-iän hallusinaatioista jotka ovat pahentuneet iän myötä pikkuväen lisääntyessä ja lääkityksen muuttuessa rankemmaksi. Lopuksi totesin pääkoppani saavuttaneen nyttemmin rauhallisuuden tilan jonka täyttävät erilaiset innovaatiot ja omituiset mielihalut joita saan toteuttaa rauhassa tuolla höyryävien soiden eristämässä kotiryteikössäni.

Tilitykseni katkaisi kyyppari joka kiikutti vihdoinkin sen keiton ja samalla kertaa naiset saivat salaattinsa joten ateriointi pääsi alkamaan. Tosin keiton nauttimisessa ei parta kauan paukkunut sillä otin lautasen reunoista kiinni ja kaadoin kerralla kitusiini tuon tulikuuman liemen jossa ei näyttänyt olevan kuin muutama sattuma. Hyvänen aika mutta se oli suorastaan polttavaa ja niinpä jouduin kääntämään sekä ylä- että alahuulen rullalle ja kihisemään ikenien muuttuessa valkoiseksi palovammojen vuoksi (pääsette paremmin tunnelmaan kun tosiaan koitatte kääntää ylähuulen ylöspäin ja alahuulen vastaavasti alas, painatte kielen takaosan kitalakea vasten ja päästätte ilman purkautumaan ei niin kovin hiljaa mutta tasaisesti). Näin siin tuijotin suoraan eteenpäin heti perkeleellisen hien valuessa kasvoiltani ja oikean kämmenen hakatessa pöytään. Tämä oli liikaa toiselle naisista ja häneltä lipsahti ”Mitä vittua sä touhuat?” - lause, jolloin ähkäisin vastaukseksi että taas se nainen valehteli. Muija katsoo minua kuin huonosti kuuleva genitaaliviivaa jolloin ymmärrän etteihän tuo reheveli voi tietää mistä on kyse ja niinpä valaisen taustoja: Kerron hoitotätini valistaneeni minua että mikäli syön nopeasti ruokani, niin lautasen pohjasta paljastuu nalle ja tällä hän ei todellakaan tarkottanut mitään Wahlroosin passikuvaa vaan ihka oikeaa karhua. Jatkoin että olen läpi elämäni jahdannut tuota vitun karvakasaa enkä ole vielä tähän päivään mennessä päässyt näkemään sitä, eikä tälle ole muuta selitystä kuin se että syön liian hitaasti. Hoitotäti nimittäin sanoi että jos syön liian hitaasti, nalle kyllästyy odottelemaan ja lähtee pois. Tämän sanottuani myös toinen naisista yhtyi tähän em. tuijotus-modeen eikä minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tuijotella takaisin, tosin aika ajoin ilmoille purkautuvan kihinän kera sillä suussani riehuivat vieläkin sen ihmekeiton aikaansaamat helvetin tulet.

Kävin wc:ssä ja epäilin että naiset olisivat kaikonneet mutta mitä vielä, he nauttivat pääruokaansa joka näytti olevan vihanneksia vihannespedillä. Kerroinkin heille että heidän ruokansa takia moni suomalainen hiihtäjä itkee katkeria kyyneliä sauvojen hinnan nousun takia. Akat käänsivät päänsä ja olen varma että toinen oli taas aikeissa kysyä sillä aivan helvetin rumalla tavalla lausahdukseni tarkoitusta joten näytin heidän lautasillaan olevia bamburuo'on pätkiä ja tokaisin:” no bambu – no sauva – niet porkka”. Halusin näet tehdä vaikutuksen tällä jumalattoman hyvällä ja lähes kaikki tunnetut kielet käsittävällä osaamisellani. Akat eivät kommentoineet mutta toinen reagoi sen verran että nakkasi suolasirottimella joka onnekseni oli puinen sillä osuessaan ylemmän hengitysaukon alapuolella olevaan, viipottavaan palkeekieleen se olisi voinut aiheuttaa pahempaakin vahinkoa. Omaa annostani ei kuulunut ja tylsistyneenä aloitin soittelemaan kavereilleni kertoakseni että minua jahtaavat valtion viranomaiset sillä satun tietämään muutamasta jutusta liikaa, mm. sen että vanhojen teepussien uusiokäyttö siemenien säilytyspusseina tullaan kieltämään vudoen 2014 alusta, eikä taikinaa saa enää vaivata koska se tullaan määrittelemään rikoslaissa tahdosta riippumattoman pitelyksi ja näin Anni-nimisillä Helenoilla on oikeus pyytää laajennettu lähetysmiskielto. Kerroin myös tietäväni että ensi vuoden verotuksessa menee kaikkien niiden remonttien vähennykset täysimääräisinä läpi joissa on maininta (kuitteja ei tarvita) että väliovet on passanut paikoilleen ulkosuomalainen henkilö. Samoin vähennyksiin käyvät vanhusten ja lastentarhaiässä olevien kuljetukseen tarkoitetut avo-Beamrit, samoin kuin näiden ryhmien ruokien valmistukseen käytettävät höyryuunit. Ei tarvita muuta kuin laittaa lisäselvityskohtaan maininta ettei tässä mitään feelua tehdä vaan tää on normi käytäntö. Asiaa auttaa jos lisätuloja kohtaan yksinkertaisesti kirjoittaa Aamen.

"Sulla taitaa pikkusen vispata siellä pääpissä?"


Akat jättivät ruokailunsa kesken, ojensivat minulle käyntikorttinsa pitkien hoitoon ohjaavien kommenttien kera ja hiihtelivät vittuun ravintolasta vauhdilla mikä sai narikkavahdin tupeen lennähtämään lattialle. Minulle sen sijaan tarjoilija tuli sanomaan että keittiö on suljettu joten lähdepä sopan ryystäjä kyttäämään sitä läskiäs johonkin muuhun mestaan.

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Ps. Käydään eukon kanssa ostamassa kummilikalle lahja mut sit mietuun takas.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...