tiistai 26. marraskuuta 2013

Hän ja hänen kielensä ( kilo piparkakkutaikinaa isompaan vi*utukseen)

Hänellä on ollut kiireitä. Eilen hän kuitenkin ehti poikkeamaan pikaisesti Luostarissa ja ehtipä hän ladata nettiyhteyden palveluntarjoaltakin ladata omaan pikku prepaid-hikikaistaansa pikku päivityksen. Hän näet ajatteli että hänen surffailunsa nopeutuisi ja olisi sangen mukavaa, lähinnä sen takia ettei aina tarvitsisi odotella siellä varsinaisen ja hienon laajakaistan penkalla että mihinkähän väliin hän saisi kälysen tiedostonsa tuupattua. Pikku päivitys asentui ja hän sulki tyytyväisenä koneen.

Hän heräsi jo kolmen aikaan aamuyöstä selkäsärkyihinsä, otti raksuja ja joi kahvia eikä toisaalta ollut pahoillaan vituiksi menneestä yöstä, sillä nyt hän ehtisi naputtelemaan päivän tekstin ja lukemaan rästiin jääneitä blogeja. Vedettyään sauhut ja hän istui tyytyväisenä koneensa ääreen ja avasi sen, klikkaili ne tarvittavat 145 eri klikkausta ja odotti netin syövereiden aukeamista. Hän pääsi aloitussivulle jolloin hän huomasi että kas, hänen uskollinen virustorjuntaohjelmansa ilmoittaa Suspicious cloud 5 – nimisen ökkömönkiäisen yrittävän tunkeutua hänen koneeseensa ja niinpä tuo mainio ohjelma poisti mokoman. Hän hyrisee hiljaa ja klikkaa kirjanmerkkipalkista bloggerin lätkää jolloin tavanomaisen sisäänkirjautumissivun sijaan tulee ilmoitus sivuston latausvirheestä. Hän ei panikoi sillä tämä on prepaid-kansalle tuttua kauraa ja niinpä hän sulkee selaimen, samoin yhteyden ja klikkaa palauta oletusasetukset-namikkaa ja homma hoituu rutiinilla – oletukset on palautettu.

Iloisena hän toistaa nuo sormia puuduttavat klikkailut ja näpyttelyt päästäkseen uudestaan tiedon valtavirtaan mutta kas, taas samainen ilmoitus latausvirheestä. Hän tarkistaa asetuksia iloisten, makkabealaisten kirousten raikuessa hän pikku kaksiossaan väkevyydellä mikä saa hänen beaglensa pudottamaan kaikki karvansa. Hänen käydessä kuumana kuin hella koukku hän palauttelee oletusasetuksia ja koittaa vähän päästä pyrkiä nettiin mutta tuloksetta. Nyt kiroukset vaihtuvat jo unohtuneen traakian kielen monivivahteisiin saatanoihin ja perkeleisiin niin voimallisina, että hänen kielensä kuivuu ja hiki valuu virtanaan pitkin kasvoja. Välillä hän pyörittää antenninpätkän päässä olevaa mokkulaa ja miettii suuntaan jonne linkoaisi tuon kirotun ja toimimattoman muovimötikän. Hän päättää kuitenkin yrittää vielä ja niinpä hän poistaa koko mobiililaajakaistansa, nuoleepa vielä sim-kortinkin ja asentaa koko paskan uudestaan. Hänen hysteerinen huutonsa raikaa kämpässä hänen huomattuaan että sama ilmoitus tulee taas, tällä kertaa iloisesti välähdellen ja ikäänkuin hyvää joulua toivotellen. Hän päättää nuolla koko koneen ja niin hän myös tekee; tunkee kielensä usb – ja HDMI-liitäntöihin tunteakseen ettei se heikkovirta niin heikkoa olekaan sillä hänen kalju päänahkansa vetää poimuille lanttuun syöksyvän sähkövirran voimasta. Siinä vaiheessa kun sylki hänen suussaan alkaa kiehua, hän päättää ottaa pöydästä tukea ja kiskaisee kielensä irti.



Hän istuu nurkassa nyyhkyttävänä rauniokasana ja rasvaa mokkulansa antennijohtoa, hän on näet päättänyt hirttäytyä siihen. Siitäkään ei tule mitään sillä katossa oleva amppelikoukku antaa periksi ja hän rysähtää hetki sitten jalkojen alla olleen, hänen kolmannen luokan puukäsitöissä valmistamansa jakkaran päälle minkä seurauksena tuo heti perkeleen ärsyttävä kalikkakasa hajoaa tuhannen pillun päreiksi satuttaen hänen selkäänsä lisää. Hän alkaa laulamaan vanhoja sumerilaisia juomalauluja ja kytkee nyt jo hieman venyneen antennin mokkuloineen koneeseen ja yrittää uudelleen yhteyden muodostamista. Sama juttu ja hän toistaa asennus – ja oletusten palauttamiset ilman tulosta. Hän siirtyy vianmäärityksen pariin ja hänen raivonsa saa infernaaliset mittasuhteet kun näytölle tulee ilmoitus: ”Tietokoneesi ei ole yhdistetty internetiin, haluatko kokeilla jotain muuta?”. Hän huomaa sanovansa ai saatana melko monta kertaa peräkkäin ihan sen tähden, että mihin vittuun hän apua tarvitsisi jos hän pääsisi nettiin? Kostoksi hän päättää soittaa ulkomaille vaikka hän tietää että siinä menee hänen loppukin puheaikansa sillä yllätys, yllätys – myös luuri on prepaid-liittymä. Odotettuaan tunnin joku vastaa lontooksi toisesta päästä ja hän varmana siitä ettei toinen ymmärrä akkadialaisten kieltä, haukkuu alkajaisiksi vastaajan äidin kelvottomaksi portoksi ja esittää toivomuksen että vastaajan sukuelimet muuttuisivat tuhkaksi. Hän on arvannut oikein sillä kukapa muu kuin tietämätön vastaisi moisten solvauksien jälkeen ”Good morning, how can I help you?” Häntä naurattaa niin paljon että hänen hihitystänsä katkoo perävaltimon sulkukalvon löysyydestä johtuvat pikku pörähtelyt mutta sitten hän hillitsee itsensä ja kertoo aivan helvetin surkealla lontoolla mikä mättää. Lontoolainen vastaaja aloittaa puhetulvan johon hän vastailee yhym, okei ja sitä mä vähän arvelinkin - sanoilla sillä hän ei tajua helvettiäkään tuon toisen pajatuksesta ja koko opastus lentää yli kuin Vaasan kone. Kohteliaana miehenä hän kuitenkin kiittää ja sulkee puhelimen juuri ajoissa sillä puheaikaa ja kuuden sentin edestä elikkäs hän voi vielä puhua yhden minuutin. Iloisena tästä tiedosta hän riuhtaisee pakastimen oven auki, ottaa sieltä kilon mötikän piparkakkutaikinaa ja tunkee sen mikroon. Viiden minuutin päästä kuuluvan kilahduksen jälkeen hän syö sen koko saatanan köntsän ja röyhtäilee tyytyväisenä.

Hän istuu lähes katatonisessa tilassa koneensa ääressä, vain toisen käden sormet liikkuvat hän toistaessa samoja, netin yhdistämiseen tarkoitettuja liikkeitä. Hän pohtii operaattorin vaihtamista ja sitä, että maksaisiko nykyiselle palveluntarjoajalle kolmensadan vakuusmaksun saadakseen kiinteän nettiliittymän mutta se ajatuksenlento katkeaa hänen tajutessaan olevansa perse auki. Juuri saatu s-päiväraha kun meni laskuihin, lääkkeisiin,voudille ja ruokaan. Suorastaa riemastuneena tästä vallitsevasta likviditeettitilanteesta hän ryntää makuuhuoneeseen, riisuu itsensä alasti vain pukeakseen aivan vitun tiukat speedot ylleen. Tämän jälkeen hän painelee suihkuun missä ottaa jäätävän suihkun ja rientää sitten pihalle, varsin tietoisena siitä että pakkasta on seitsemisen astetta. Hän ei välitä vaan kipittää taloyhtiön varaston seinällä roikkuvan peltisen lumikolan viereen ja painaa selkänsä kiinni siihen, tuntien kuinka kolan hyisen kylmä pohja jäätyy hänen selkäänsä kiinni. Hän nousee varpailleen ja saa kolan irti sitä kannattelevista nauloista ja juoksee pihan toisella puolella olevan kuusen juurelle. Tuon jykevän puun alla hän tunkee speedonsa täyteen käpyjä lisätäkseen tuskaansa ja aloittaa kapauamisen kohti kahdenkymmenen metrin korkeudella keikkuvaa latvaa. Saatanallinen ähellys raikuu kylmässä pakkasaamussa sillä kola kanittaa joka perkeleen oksaan ja se saa hänen selkänahkansa venymään käsittämättömiin mittoihin. Päästyään latvaan hän laulaa lurauttaa pikkuoravien äänellä sen ihan sairaan ärsyttävä jänöjussin mäenlaskun ja kun hän on kohdassa ”pois alta vaan, nyt lasketaan”, niin hän roiskauttaa itsensä alas. Omituinen, rusahtava moikina kuuluu hänen iskeytyessään jäiseen kanervikkoon. Ääni kun on yhdistelmä käpyjen rutinaa, peltistä mojahtelua ja selkänahan ritinää kolan repeytyessä irti.
Oltuaan noin tunnin sisällä ja selvittyään pahimmista hypotermian aiheuttamista hallusinaatioista, hän ryhtyy jälleen yrittämään yhteyden muodostamista – tuloksetta. Vasta tällöin hänen mieleensä juolahtaa ajatus siitä, josko koko järjestelmän palauttaminen toisi toivottua tulosta ja niinpä hän koittaa sitä ja palaa ajassa neljä päivää taaksepäin, kohtaan jolloin kaikki oli varmuudella vielä kunnossa. Kone hurisee tuskastuttavan hitaasti ja niinpä hän ehtii väsäämään muovailuvahasta koko eduskunnan täysistunnon joka on siitä poikkeuksellinen että kaikki kansanedustajat ovat paikalla. Ylpeänä hän ajattelee laittaa tuon noin meri kertaa metri alustalla olevan ja kolmekymmentä kaksi kiloa muovailuvahaa käsittävän taideteoksen olkkarin pöydälle jotta vaimo voi herättyään ihailla sitä. Kohtalo on kuitenkin päättänyt toisin ja kompastuu lattialla teputtavaan beagleen jolloin eduskunnan täysistunto jää hänen ja lattian väliin. Manaten hän nousee lattialta ja kääntää istuntosalin toisinpäin ja voi! Kaikki ovat lytyssä Kataisesta Hyssälään ja ainoastaan Arhinmäki on selvinnyt, sillä hän on lymyillyt puhujapöntön suojassa varsin komea biker-yllään. Masentuneena hän pistää eduskuntasalin nojolleen seinää vasten ja istuutuu koneen ääreen josko palautus olisi valmis. Oi, kyllä se on ja kun hän klikkaa operaattorin lätkää niin yhteys muodostuu ja kaikki pelaa niinkuin pitääkin! Kiitettyjä olkoot Windowsin insinöörit kun ovat tälläisenkin toiminnon suuressa viisaudessaan tehneet! Kiitos teille, te mainiot ja syntymästänne asti Microsoftilla pakertaneet viisaat miehet ja naiset – hyvää joulua ja halleluja!


Harmi vaan että häneltä meni (oikeesti) viisi tuntia ennenkuin hän tajusi tuon ja niinpä hän on raivokkaasti naputellut nämä rivit sillä hänen pitää lähteä kuskiksi sisarelleen. Reissu kaikkine asioineen tietää koko päivän rupeamaa mutta ei sen väliä, netti pelaa joten ehtiihän sitä sittenkin.

Hyvää tiistaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat. Tapio Rautavaaran sanoin: ”Arvoisat kuulijat, tämä tarina on tosi”.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...