maanantai 11. marraskuuta 2013

Kapalo™ - veto ja muut lasketun ajan vedonlyöntikohteet

Tänään se kahtiajakautuminen saattaa tapahtua! Oi kyllä, lääkärien keskinäisen pitkävetokohteiden listalla on tälle päivälle merkattu tuo putkahtaminen ja kun ottaa aiempien putkahduksien (3 kpl) onnistuneet ajoitusvedot huomioon, on tässä kohteessa kertoimet melko pienet sen todennäköisen tapahtumisen vuoksi. Tämä loistava vedonlyöntipeli joka tunnetaan nimellä Kapalo™, on Kätilöopiston ja Veikkauksen pitkällisen kehitystyön sekä lukuisten testauksien tulos. Kapalossa vedonlyöntikohteita on lukematon määrä aina ilmiintymisen alkamisesta siihen hetkeen kun ne pienet varpaatkin ovat nähneet päivänvalon (ns. kokomitta-veto). Tottakai myös painosta, pituudesta, tuleeko se missä asennossa,varpaiden lukumäärästä, ajankohdasta, sukupuolesta ja vastaavista jutuista voi lyödä vetoa. VIP-kortilla pääsee lyömään vetoa DNA-puolelle ja siellä on useita lisävetoja kuten Snow White or Sunburnt (ns.värisuora, International version), Postimies vai Naapurin Kake (domestic version) ja Countdown aka Father's new address joka on eräänlainen liitännäinen tuohon värisuoraan if you know what i mean. Mulla on menossa combo-veto joka näky listauksessa seuraavasti: Eri hyvä oma isä/tyttö/51/3680/plop 14.10 pm/normivarvas/etuperin ressusta(<- siis ei keisarinleikkausta,toim.epähuom)/ harkittu/osoite pysyy. Tuohon comboon ei mennyt paljoakaan rahaa osittain kehnojen kertoimien takia ja koska tunnen vedonlyöntikohteen niin mitäpä sitä varmoista asioista lyömään vetoa.


Let's play Kapaloo!



Mikä tästä jutusta tekee hienon on se, että pääsen yhdessä eukon kanssa tuon maailmaan putkahtavan oman pienen pikku enkelin kummiksi. Tehän tunnette minut joten voitte olla varmoja että pienokainen saa varsin tasapainoisen ja laaja-alaisen kasvatuksen. Voi rakkautta! Näen sieluni silmin kuinka tuo pieni käärö mammittelee sylissäni ja yhdessä tihrustamme raksupurkin kyljestä että millaisia jyviä ne oikein ovat ja kuinka ne saavat kummisedän jalat lyömään setsuuria. Heti kun tämä kummiksi pääseminen varmistui, tilasin Zeissin tehtailta erikoisvalmisteiset silmälasit jossa on aivan saatanan vahvat linssit. En nimittäin tahdo että pienen ihmisen näkö kärsii niistä Ratiopharmin tai Orionin pienellä painetuista pränteistä. Tosin jouduin tekemään lonkkavolvon sisäkumista takaraivon poikki menevän kuminauhan kun kakkulat painavat lähemmäs kilon ja ovat näin ollen suht raskaat.



Yhden asian olen päättänyt ja se liittyy tulevan käärön sukupuoleen; mikäli tulee tyttö, se saakoon hieman...miten sen nyt sanoisi...erivapauksia mutta jos se on poika, niin aikalailla Spartalaisella otteella mennään. Molemmat tietysti saavat rakkautta niinkuin pitääkin mutta tyttölapsesta tai paremminkin hänen tulevaisuudestaan olen huolissani näinä levottomina aikoina. Niinpä olenkin teettänyt hänelle kymmenittäin pikkareita eri ikäkausia ajatellen ja joiden etupuolelle on asennettu pieni tasku ja taskussa on muovilätkä jossa on passikuvani sekä viesti: ”Jos lasket ineen, tulen ja hakkaan päätäsi kiveen”. Tuo ilmoitus on syytä ottaa vakavissaan sillä se ei suinkaan ole siinä turhan takia. Myös myöhemmällä iällä käyttöön tuleviin rintsikoihin on asennettu vastaava lätkä kuvineen mutta teksti on vaihdettu ja lämiskässä lukee: ”Tätä rintaa kohti älä kättäs hilaa, sillä hautumaalla on vielä tilaa”.Sitä likkaa kun ei mikään merkonomin perkele paksuksi pamauta vaan tulevan äijän täytyy tehdä ihan oikeita töitä elättääkseen muijansa ja mukulansa.



Poikalapsi saa tutustua innovaatioiden ihmeelliseen maailmaan ja varmaankin jo tuossa kolmen-neljän ikävuoden kanttiin tutustumme Pikku Kemisti-pakkauksen sisältöön josta onnistuin saamaan extended-version ja tästä isot kiitokset Kolumbialaisille ystävilleni. Myöhemmällä iällä tulevat sitten katapultit, kuukunan munat ja kausikortit. Mitään pakkoharrastuksia en tule tyrkyttämään sillä mielestäni juttu menee niin, että mukula saa päättää mitä harrastaa kunhan se on tervettä. Tosin jos poikalapsi ryhtyy leikkimään barbeilla niin hän löytää sen Beach-Barbinsa paikasta josta valkotakkinen setä saattaa onnistua pilkkimään sen takaisin päivänvaloon.



No niin, jos totta puhutaan niin oikeesti tämä on hieno homma sillä olen aina tykännyt mukuloista vaikkei niitä itselle olekaan siunaantunut ja se on kenties ollut ainoa järkevä päätös elämässäni. Ihan sen takia että jokainen voi kuvitella millaista muksun elämä olisi tullut olemaan täyspäiväisen juopon lapsena eli ei yhtään mitään. Paskavaipan vaihto sen sijaan on tuttua sillä minuahan on raskautettu kolmella itseäni vanhemmalla siskolla joiden mukuloita olen hoitanut ja parhaimpana kesänä katraaseen kuului neljä kappaletta vanhimman ollessa viiden vanha ja nuorimmaisen puoli vuotias. Tuohon aikaan katselin maailmaa kirkkain silmin jos jollekulle tuli mieleen että kakarat ovatten denson huostaan annetut niin tilanne ei suinkaan ollut näin. Täytyy tunnustaa että työstä se käy sillä tuollainen parvi muistuttaa elohopeaa ja koko ajan sai olla tarkkana että mitä perkelettä sinne suuhun nyt tungetaan, kaikki kun kelpasi legoista Elannon etuseteliin. Oikein harmittaa kun en ollut vielä perillä Hesus-teipin moninaisista käyttömahdollisuuksista enkä tiennyt kasvimaailman tarjoavan hyvinkin unettavia vaihtoehtoja.



Tästä tai lähipäivistä tulee kiireisiä sillä kun puhelin soi, riennän hakemaan näillä näkymin ainakin yhden dalmatialaisen hoitoon mutta parhaimmassa tapauksessa niitä tulee kolme ja se on aikas paljon tälläiseen kanikoppiin missä mekin asumme. Varsinkin kun tämä yksi on suht (se joka varmasti tulee) nuori ja sitä virtaa riittää astetta enemmän. Sitä en sitten tiedä kauanko ovat/on hoidossa koska siihen vaikuttavat niin monet eri asiat. Tulevasta kastetilaisuudesta tulee mielenkiintoinen sillä pappi pitää minua omituisena ja käyttäytyy sen tähden perin hämärästi. Olen hänet muutaman kerran tavannut ihan muissa yhteyksissä ja joka kerta hän pitää huolen siitä että välillämme on vähintään puolitoista metriä tilaa eikä hän seiso koskaan suoraan edessäni, vaan vasen kylki minuun päin. Tästä olen päätellyt hänen käyttävän oikeaa suoraa noin niinkuin Isällisen opastuksen välineenä. Syynä tähän omituiseen käytökseen saattaa olla jokunen vuosi sitten jätkien kanssa esittämämme Tiernapoika -esitys jossa meillä oli polttomoottorikäyttöinen tähti koska kukaan porukasta ei ollut halukas pyörittämään sitä. Viritys muistutti vanhaa maamoottoria mutta oli rakennettu mopon moottorin ympärille ja siitä pystyi jopa pykältämään kaikki neljä vaihdetta. Vitullinen savu ja tähti pyöri niin helvetisti että sitä pystyssä pitävä Reposen ämmän poika meinasi lähteä lentoon sillä tähti ei ollut mikään pieni tähtönen vaan kunnon puolitoista metrinen STAR.



Nyt täytyy kuitenkin lopettaa ja valmistautua tulevan päivän mahdollisesti ilmiintyviin tilanteisiin. Normaalistihan nämä meikäläisen jokapäiväiset haasteet ovat suorastaan eeppisiä kun täytyy päättää että menenkö selälleni vai istunko vaan ihan hiljaa.

Hyvää maantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...