lauantai 23. marraskuuta 2013

Kolme välikuolemaa, mun silmäteräni ja naisille esittelyssä poikaystävä joka ei petä ja joka on yöt kotona!

Oh dear, eilisaamun ”hetkestä” tulikin sitten koko päivän kestävä via dolorosa jonka aikana vaivun kolmeen eri otteeseen tilaan, jossa en tiennyt tämän maailman menosta mitään. Vaimon mukaan kahdella ensimmäisellä kerralla olin havahtunut hänen ravistellessaan mutta kolmannella kerralla hän oli ollut jo soittamassa kyytiä kun mitään ei tapahtunut. Soittamaan hän ei kuitenkaan ehtinyt sillä tajuntaani tunkeutui tuon kutaleen aiemmillakin kerroilla hyräilemä luritus ”Nyt kaikki tasajalkaa, kohta perunkirjoitus alkaa”. Tuo rallatus vituttaa sen verran että se kyllä tuo kuoleman porteilta takaisin vaikka Kharos kuinka koittaisi pitää nilkasta kiinni. Heräämistä toki edesauttaa vaimoni hauskat kokeilut, nytkin tuo räähkä oli lainannut naapurilta astetta isomman lehtipuhaltimen – sellaisen kunnon polttomoottorilla toimivan – ja tunki putkea suuhun testatakseen kuinka jätkä pullistuu ja pitääkö takapään tiiviste. Totta puhuakseni nuo olotilat eivät todellakaan ole mitään mukavia ja mitenkään brassailematta voin sanoa että kun puhun päänsäryistäni, niin ne eivät ole mitään pikku jomotuksia vaan edellä kuvatun tapaisia tiloja. Minullahan on hermostoperäinen päänsärky joka tarkoittaa jatkuvaa särkyä ja joka sitten toisinaan kulminoituu noihin hemmetin ”kohtauksiin” jolloin aivot yksinkertaisesti ”sammuttavat” itsensä. Siksipä pyydänkin että jos joku teistä sattuisi näkemään meikäläisen makaavan maassa, niin älkää herätelkö (lue:potkiko), vaan avatkaa oikeaa luomea hieman koska silmämunassa pitäisi lukea sana ”loading” ja latautumisen astetta osoittavat prosentit. Olisihan tämän koko valituksen voinut sanoa lyhyestikin eli eilinen meni aivan pilalle tuon harteilla keikkuvan lantun toimimattomuuden vuoksi.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin ja siksipä minulla on ilo esitellä teille ihminen jonka tulen lellimään jos en nyt piloille niin ainakin tärviölle. Päivän ehdottomasti parasta antia oli pitää tuota tuhisevaa kääröä sylissään ja voinkin todeta tulevaisuuden kovasinkauppiaille ja muille pillu vonkaajille että siinä vaiheessa kun te kohtelette väärin silmänterääni, niin katsokaa ”Saw”:in kaikki jaksot putkeen ja kuvitekaa ne kidutusmenetelmät potenssiin tuhat, niin tiedätte mikä teitä odottaa. Oi sentään, vanhoilla päivillä ja kaiken paskan kokeneena ei pitäisi enää herkistyä mutta kyllä täällä vaaleanpunaisia sydämiä leijaili ja jopa vaimoni herkesi tiedustelemaan, että olenko mahdollisesti rovauttanut koko dosetillisen kitusiini koska lepertelyni muistutti kommunistia jolla on suu täynnä siirappia ja joka on saanut suhteellisen ryhtevän lekan iskun päähänsä. Komensin mokoman pois ja kerroin että me tässä vaihdamme ajatuksia joihin ei pidä vanhempien naaraiden puuttuman. No, viettipä eukkokin aikaa pienokainen sylilässään jolloin minä kohteliaana miehenä sanomaan ettei hänen tarvitse kärsiä sillä kyllähän minä pidän lasta sen aikaa kun hän käy vessassa. Vaimo katsoo minua kuin kuulorajoitteinen sitä Tahko Pihkalan jalkoväliin joutunutta pelivälinettä ja loihee lausumaan että mitä helvettiä horiset, jolloin kerron luulleni että hänellä on niin kova paskahätä että vetet silmistä valuu. Ei ilmeisesti ollut, ainakin mitä voi päätellä niistä kauniista sanoista joilla minua (taas) kehuttiin. Nehän tuttuun tapaan käsittelivät sitä ureaa päässä juoksevaa eläintä jonka kohtalona on päätyä joulun tullen ihmisten aattoillan ateriaksi, samoin kuin niitä onnettomia sinkkumiehiä joilla on jostain syystä numero kakkosta (en kehdannut kirjoittaa paskaa jos joku lukee tän) aivojen tilalla ja jotka joutuvat puolison puuttuessa tumput...ai kauheeta, villakäsineistämään itseään. Loppupäätelmänä voimmekin pitää että vaimon vetistelyllä oli todennäköisesti jotain tekemistä tunnepuolen kanssa.

Todella pahoillani kuvan laadusta, parempia kuvia tulee sitten myöhemmin.


Tämä kohtaaminenhan tapahtui hetkellä (jota onneksi kesti parisen tuntia) jolloin koirien omistajapariskunnan mies tuli hakemaan hoidokkeja pois ja täytyy myöntää, että himpasen haikeata oli niistä luopuminen. Juuri kun ne tottuivat tähän talon rytmiin ja muuttuivat silminnähden rauhallisemmiksi. No, mieltä piristi tänä aamuna tullut soitto jossa kiiteltiin koirien käytöksen muuttumista parempaan suuntaan ja sanoinkin, että varsinkin arempi koirista on kuin erityislapsi joka tarvitsee hiukan enemmän rakkautta ja huolenpitoa kuin muut sillä kovaäänisellä käskytyksellä ei tehdä muuta kuin hallaa. Ei silti, tiedän että ko. koirat saavat rakkautta ja hyvää kohtelua kotonaan.


Vielä ei ole tämä kunto kaikista paras mahdollinen mutta hemmetin paljon parempi kuin eilen, joten pääsen hoitamaan näitä Luostarin velvollisuuksia jotka ovat jääneet retuperälle. Ensin on kuitenkin tehtävä pikainen visiitti yhden vanhempaa ikää edustavan tuttavan luona, sillä ukko on yksinäinen ja viime tapaamisesta on aikaa. Viimeisenä mutta ei vähäisempänä kiitos teille kaikille jotka olette pitäneet Luostaria pystyssä ja mitä ennen tekstin kirjoittamista kävin hät'hätää Luostarissa, havaitsin että siellä on hmm...tuota noin...ollut varsin hauskaa ja hyvä niin, onneksi meillä on kunnon Tsompi joka pitää kuria. Nimittäin siellähän minun rakas abbedissani oli taas ollut keulilla johtamassa näitä näitä kuumien pussien lämmittäjiä pitävät niitä hyvinkin kyseenlaisissa paikoissa. Unohtamatta Naista Joka Kävelee Hangessa sekä Luostarin omaa daimonia, tuota toista noiden Hiljaisten Salien naisista. Olihan siellä olleet myös Kaunis Kädentaitaja ja suuri ihastukseni Edwina, joka ilmestyy yhtä mystisesti kuin katoaakin eikä tuo usvana häilyvä haavekuvani ole vieläkään laittanut postia (siis täydentänyt Luostarin normaalia kuulustelukaavaketta missä käy ilmi kaikki henkilötiedoista niihin toisiin juttuihin). Kommalootan puolelle Ritvalle ja kumppaneille kiitokset, näkihän Toveri Hirnakkaakin pitkästä aikaa ja jopa Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa oli poikennut manaamassa Luostariin asennettua ja perin hienoa Disquksen kommentointisysteemiä.


Näin, käyn heittämässä sen kyläreissun (umbes 1- 2 h) ja tulen laittamaan Luostarin järjestykseen (ne tyhjät hylsyt kiikutetaan sitten heti helvetin kuuseen ja tuulettakaa, oli taas niin imelä sauhu ettei mitään rajaa) mutta loppuun ja erityisesti kaurasäkki-jengiä ajatellen, minulla on teille lahjana linkki, josta saatte todella uskollisen poikakaverin.

Ps. Sori kirjoitusvirheet, nyt ei ehdi tarkistaa.

Pss. Edwina, tänään illemmalla tulee uusi lähetys joka on siitä poikkeuksellinen että saatte kuulla minun tekevän jotain sellaista, mitä en koskaan aiemmin ole tehnyt enkä muuten tee tämän jälkeenkään eli saatte kuulla muutamia runoja. (Suomen Trokee-lausujien liitolta tuli kyllä sähköpostia, että jos epatto menet raiskaaman ne kauniit runot niin toista tiedät).

Hyvää lauantaita, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...