perjantai 8. marraskuuta 2013

Lord of the Tuuranperse: Paluu Torppauspihaan

Torppauspihan keskitykset ovat viime päivinä olleet jotain aivan helvetillistä. Korsumme seiniin on tauotta ropissut heidän sähköisessä konekiväärissään käyttämiä ja Schengenin sopimuksen vastaisia luoteja. Meitä on tulitettu lisäselvityspyynnöillä, liitteillä ja alkuviikosta korsumme katolla olevia sammalia pöllytti saatananmoinen sarja hylkäyspäätöksiä. Tasaisena jatkuva tykistötuli on harventanut rivejämme iso ukaasi- ja päätöksestä ei voi valittaa – kranaattien jysähdellessä rintamalinjan rajalla oleviin postilaatikkoihin voimalla, joka on lennättänyt moiden halpisaskien kannet hevon vitun nevalle. Olen nähnyt urheiden miesten – minä mukaan lukien – roikkuvan ensin lääketokkuroissaan korsumme somisteena olevissa verhoissa huutaen kostoa Torppauspihalle ja hetkeä myöhemmin he ovat vaipuneet nyyhkyttäviksi rauniokasoiksi vahtikoiramme karvastamalle lattialle, joka ei näin syksyisin juur eroa maapohjasta tuon uljaan rintamakoiramme tassujen mukanaan tuoman saven takia.

Huolestuttavinta on se, että olemme täällä eturintamassa aivan yksin hikisen huoltokomppaniamme kanssa ja nykyisen asemasodan aiheuttama kireän piinava tilanne johtaa väistämättä konflikteihin. Ei ole lainkaan poikkeuksellista että huoltokomppaniaa nykyisin johtava vääpeli äityy aika ajoin sangen vittumaiseksi ja kieltäytyy muonittamasta joukkojamme, tullen uhoamaan minulle että ”saatana mitään soppaa tule kun et saa persettäsi ylös siitä penkistä”. Aion viedä asian sotaoikeuteen jos elän siihen saakka että sota Torppauspihaa saadaan päätökseen. Eipä tiedä vääpelin kutale mikä häntä odottaa, mokoma jauhopussilla elvistelijä. Toinen suuri aihe on viestintäyhteydet koska eihän tänne perkeleen ryteikköön ole pystytetty mitään kunnon linkkimastoja vaan nuo ylijäämävarastosta kerätyt tapsit roikkuvat puiden oksilla vähän saatanan ärsyttävien tiaisten nokittavina ja näin ollen yhteydet katkeilevat vähän väliä. Hirvittävä sota.

Tilannetta ei paranna yhtään rintama-linjalla olevat ja joskus ennen permikautta vedetyt sähkölinjat jotka eivät kestäneet tätä viimeisintäkään myrskyä vaan pimeys valtasi koko alueen. Voin kertoa että näin vuosin täällä on todella pimeää enkä tarkoita pelkästään alueella olevia joukkoja vaan kokonaisuutta ja sen tähden perseen  siisti pyyhkiminenkin on tuurin kauppaa. Asiaa oli kenties pisimmälle pohtinut kakkoskomppanian ylikersantti joka myös ”naapurina” tunnetaan, sillä hän oli laskeskellut että on suurempi todennäköisyys saada lotossa päävoitto kuin saada sähkökatkon aikana sormi puhtaana pois persereiän lähettyviltä. Mitäpä minä väitettä kiistämään sillä kakkoskomppanian ylikessu on viisas ja varsin kykeneväinen mies sillä harva heppeli juo siihen tahtiin että saa pikkuaivonsa heittämään kuperkeikkaa.



Nyt olen kuitenkin päättänyt lähteä uhkarohkealle kaukopartiomatkalle joka ulottuu miltei Torppauspihan muureille asti ja tämän sissiliikkeen tarkoituksena on valmistella ase jonka torjumiseen Torppauspihan tulivoima eikä puolustuslaitteet pysty. Olen ladannut satulalaukkuuni järjettömän määrän propuskoita, liitteitä, todistuksia, pylväskaavioita,diagrammeja, edesmenneen mummoni passikuvan, lääkärintodistuksa, tiliotteita, Hanna-tädin piparkakkujen teko-ohjeet ja monia muita lanketteja joista tämä Wiimeisten Aikain ase tullaan kasaamaan ja lähettämään pahaa-aavistamattoman Itella-heimoon kuuluvan kerubin matkassa Torppauspihan muurien sisäpuolelle. Matkaan lähden uskollisella Syyrialaisella jonka olen vielä onnistunut säilyttämään siitä huolimatta, että Torppauspihan saatanalliset joukot liittoutuivat Voutien klaanin kanssa jotka ovat tunnettuja siitä että repivät vaikka flanellipaidan päältä kassajonossa jos niikseen tulee. Muistan nimittäin nuoruudestani – ajalta jolloin kuuluin iloiseen Luottokelpoisten heimoon – tapauksen, jolloin sain kyseenalaisen kunnian vierailla Voutien Klaanin linakkeessa ja voin kertoa että sen mestan rinnalla Helmin syvännekin on hikinen reikä. Ktselin kauhuissani kun niiden jykevien muurien sisään raahattiin velallisia joista huomattavan osan muodostivat Kenkää saaneiden -heimoon kuuluvat onnettomat duunarit mutta olipa joukossa joku Konkurssin tehneidenkin lahkosta. Korvasta retuuttamalla noita onnettomia sieluja raahattiin kohden Isoa Salia missä kaksi aivan helvetillisen kokoista Voutia otti uhria nilkoista kiinni ja nosti ilmaan, ryhtyen ravistelemaan velallista niin että tämän taskuista ja ihokkaan poimuista ropisivat ne loputkin kopeekat lattialle. Muistini syövereihin jäi lähtemättömästi Vanhan Vaarin tapaus sillä tuota hentoa kesseliä ravisteltaessa hänen tekareidensa kiinnitykseen käyttämä Gorega ei kestänyt menoa ja leegot kopsahtivat Ison Salin kiviselle lattialle. Vaari koitti hamuta purukalustoaan mutta toinen Voudeista potkaisi vielä säksättävät muovileuat nurkkaan rienaten tuota vanhaa pierua tähän tapaan: ”Vittuako sä hemmetin kepeuuno niillä enää teet kun sulla ei ole rahaa leipään. Ehkäpä on parempi että myyt huulesi sätkäkoneteollisuudelle ja ostat roposilla banaania – sitä on helppo mussuttaa”.
Sen jälkeen molemmat Voudit alkoivat nauramaan ja ilkeämielisiä kun olivat, ristivätpä vielä pappareisen Chiquita- Simoksi.

Mutta nyt ystävät rakkaat, lähden kohti Torppauspihaa joten toivokaamme että näemme vielä tänään sillä jo pelkkä matkanteko tuottaa ongelmia. Minähän en onnistunut saamaan Torppauspihalta maraskuulle kuin 8.67,- euroa ja nykyisillä naftan litrahinnoilla ei tuolla rahamäärällä mitää maakuntakierrosta tehdä joten joudun varmastikin tuttuun tapaan työntämään tuota uljasta sotanorsuani suurimman osan matkaa ja mikäli Karma vielä lähettää vanhan ystäväni eli Vittumaisen Tuurin paikalle, niin taivaalta tulee vettä tahi räntää solkenaan. Olen kuitenkin valmistautunut hyvin sillä puin ylleni xxxxxS-kokoa olevat vaatteeni mikäli satun törmäämään samaisella reissulla Vouteihin, niin en enää aiempien vuosien tapaan kompastele vaatteisiini.Noille verenimijöillehän ei ole annettu kykyä venyttää ihokasta xxxxL-kokoa suuremmaksi joten saatan juuri ja juuri pystyä liikkumaan heidän riepoteltuaan kauhtanaani. Mikäli onnistun välttämään vaarat ja nafta riittää, saatanpa illalla raportoida reissustani mutta nyt on mentävä joten jääkää hyvästi ystäväni ja pitäkää Luostaria pystyssä – minä lähden katsomaan Pahuutta silmästä silmään. * Nappaa kourallisen erittäin jykeviä mielipidelääkkeitä ja laulaa Ilkka Lipsasen aikoinaan esittämän kertotaululaulun 7 x 7 = 49 aramean kielellä nylkyttäen ovenkarmia vähintäänkin kyseenalaisilta näyttävien lantioliikkeiden ryydittämänä *

Hyyyyyyväääää perjantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...