lauantai 9. marraskuuta 2013

Naiset on skeptikkoja tai ainakin tässä kunnossa tuntuu siltä

Hyvin monet naisethan ovat skeptikkoja miesten suhteen ja tämä tuli todistetuksi taas eilen kun meikäläistä pyydettiin lähtemään kuskiksi ostoshelvetteihin suuntautuvalle kiertueelle. Normaalistihan kuvio menee niin, että ensin tiedustellaan voiko toinen mahdollisesti lähteä kuskiksi ja jos toinen vastaa myöntävästi, sovitaan aikatauluista ja muista jutuista mutta olen havainnut ettei se mene noin meikäläisen kohdalla. Ensin kyllä kysytään tämä kuskiksi lähteminen mutta sitten alkaa tenttaaminen ja ihme kälätys: ”Otatko yleensä lääkkees kun heräät? Jos otat niin sovitaan ettet ota sitten huomenna kun sun täytyisi olla tekemättä niitä omituisia tempauksiasi. Pystytkö sä muuten ajamaan? Millainen lääkitys sulla muuten on nyt menossa ja koliseeko ne vielä aamulla, siis ne sun iltalääkkees? Koska näit viimeksi pikkuväkeä? Väittelitkö tai tappelitko niiden kanssa? Ethän ole nyt syönyt muovailuvahaa? Jos sulla on taas niitä virityksiä niin sovitaanko että purat ne ettei Iita loukkaanu sillä välin kun ollaan reissussa (eeeette muuuuten varmaan arvanneet että toi eukon nimi on muutettu)?





Kuvitelkaa että oma suku ja vieläpä rakas sisareni kehtaa tentata mua tuolla tavoin! Olisi edes niin kohtelias kuin muut, jotka sentään kiikuttavat itse tekemiään vitun kyselylomakkeita joihin sitten pitää kirjoitella vastauksia ja ruksailla sellaisiin monivalintajuttuihin kuin ”asteikolla yhdestä viiteen, tuntuuko sinusta juuri nyt että sinua seurataan? Ruksaa kohtaan yksi, jos et tunne olevasi vainonnan kohteena ja kohtaan viisi, jos tunnet että nurkan takana odottaa rykmentillinen pikkuväkeä”. Siinä sitten koitan päätellä paljonko lantussa humisoo ja tällään ruksin joko puoliväliin (noin yleensä) tahi jompaan kumpaan ääripäähän, se kun riippuu paljolti siitä millainen kyydittävä on luonteeltaan. Katsokaas kun tänäänkin pitäisi lähteä kyytihommiin nyt aamusta ja se ei todellakaan innosta tässä 38 asteen kuumeessa mutta minkäs teet kun siskolikalla on toimitettavanaan joku tärkeä asia joka ei liity ostoshelvetteihin eikä tähän hätään muitakaan kuskeja ole. Eilinen ei nimittäin mennyt ihan putkeen illan osalta kun jouduin jeesaamaan yhtä tuttua ja siinä touhussa sitten vierähtikin neljä tuntia vesisateessa. Loppuvaiheessa tunsin kuinka olo kävi heikommaksi ja kun sitten vihdoin pääsin kotiin iltakahdeksan aikoihin niin painelin suoraan petiin mutta yö meni yhdeksi pyörimiseksi ja nenän niistämiseksi joten nyt väsyttää aika helvetisti. Siksipä pyydänkin anteeksi kun en eilen päässytkään Luostariin jossa Tsompilla ja Puolinaisella näytti olleen todella hauskaa. Valvontakamerat tallensivat myös Marjaanan ja itsensä Abbedissa Polgan taskumattinsa kanssa (mitä röyhkeyttä!).





Aamun reissu sitä vastoin sujui hyvin, kaksi ja puoli tuntia papereiden täyttämistä ja vein propuskat Torppauspihaan jossa ne käytiin läpi ja katsottiin että kaikki on niinkuin pitääkin. Sain siellä jopa ohjeita että tuo ja tuo kohta kannattaa ruksata niin ne edesauttavat asiaa. Meikäläinenhän haki samalla kertaa kuntoutukseen joka kohdallani tarkoittaa psykofyysistä kuntoutusta (venytyspenkki jota kiristettäessä lekuri hokee ”Olet hullu....olet hullu”..-mantraa ja hakkaa Viinijärveläisellä vihdalla* munille). Soitettaessa ko. palvelua tarjoavaan yksikköön (ei,kyseessä ei ole lataamo), kuvio kuntoutuksen osalta muuttui alkuperäisestä siten, ettei se kolme kertaa viiden päivän jaksoissa toteutettava ryhmäsydeemi sovellu meikäläiselle (oon sitten kai sen verran sakee päästäni), vaan nyt se sitten onkin kahdeksantoista päivän yksilö-juttu. Enivei, sen nyt sitten näkee maksaako Torppauspiha sitä vai ei ja se menee joka tapauksessa ensi vuoden puolelle.



    * Viinijärveläinen vihta koostuu kahdesta moottorisahan teräketjusta, kolmesta pikkilangan pätkästä (n. 40 cm) sekä kahdestatoista mesiangervon varresta jotka ovat Hesus-teipillä niputettu yhteen. Vihdan virallinen takomisnopeus on umbes kolme lyöntiä sekunnissa. (Lähde: Korpipedia/ Katoavat kansanperinteet suomalais-ugrilaisessa kulttuurissa)-



Paljonkin olisi kerrottavaa mutta nyt ajatus pätkii sen verran ettei oikein tule mitään mutta jos sopii että heitän tuon reissun, niin lupaan palattuani liimautua sohvaan koko viikonlopuksi ja hoitaa ruotuni niin Luostaria ja Socrasin kääröjä kohtaan. Nyt ei oikein kykene. Niin, jos haluatte kenties piristää blogianne niin käykääpäs täällä josta Luostarin nykyinen taustakin on peräisin. Lukemattomia eri vaihtoehtoja heti helvetin monesta kategoriasta ja mikä parasta, koko taustan muuttaminen ei tarvitse mitään ihme koodaamisia vaan valittuanne sopivan taustan, kopioitte valintanne jälkeen ilmestyvän koodinpätkän (vain sen ylemmän, sitä URL-osoitteeseen viittaavaa ei tarvita – tai minen ainakaan tarvinnut), → hallintapaneeli → lisää gadget → HTML/Javascript → liitä → tallenna ja se on siinä. Jos taustakuvan haluaa näkyvän samaan tapaan kuin Luostarissa, niin sehän käy mallia muokkaamalla ja siellä lisäasetuksista niin ulompi – kuin päätaustakin transparentiksi eli läpinäkyväksi mutta kyllähän te nämä jutut tiedättekin.



Kiitos teille rakkaat nunnat kun olette pitäneet Luostaria pystyssä ja minä koitan sitten muistaa teitä jollain tapaa jahka tästä palaan elävien kirjoihin. Koitan nyt olla tunnin kyljelläni kun sitten on lähdettävä.



Hyvää lauantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...