maanantai 18. marraskuuta 2013

Sarka-Wolf ja kolmen kuolan liima presents: Kuivanmaan kumparelasku

Pimeä tie. Vaatteiden kahinaa, johon sekoittuu ähisten lausuttuja perkeleitä sekä nikamien että välilevyjen sijoiltaan menosta aiheutuvaa paukahtelua. Tien vierellä kuuluvasta talosta kuuluu ”Oletko nostanut lääkitystäsi?” - huuto, sillä utelias naapuri istuu lyttyyn istutulla sohvallaan eikä näe kuin ilmassa viuhuvat kädet, joiden päissä olevat hihnat näyttävät tanssivan samaan tapaan mitä voimistelukilpailujen vastaavassa lajissa. Tieltä ei kuulu vastausta joten tuo naapuri päättää tulla ulos katsomaan ja nähdessään tilanteen, rientää sisälle hakemaan melko ryhtevän lenkkimakkaran pätkän jonka linkoaa kauas pellolle. Alkaa kuivan maan vesihiihto vauhdilla, joka lennättää hihnojen päissä olevan turpeenpuskijan muna-asennossa ojan yli ja näin hänen suhteellisen uudet, kiinalaisvalmisteiset lenkkarit saavat maistaa Rytökorpelaista kynnöspeltoa.

Voih, sitä menoa seuraa myös aamulenkillä oleva entinen kumparelaskija ja nähdessään kuinka polvet hakkaavat tuon vanhan sarkahousun nenästä punaisen pihalle ja kuullessaan sen hysteerisen kirkumisen, hänen silmänsä täyttyvät kyynelistä ja hän ei voi olla huutamatta:” Kevennä perseellä ja muista ne reidet, saatanan vatipää!” Tässä vaiheessa vesihiihtokolmikko on kuitenkin saapunut jaa vähän leveälle sarkaojalle eikä Tarjoustakki – Taiston lento kanna, vaan hän mätkähtää ojan vastapenkkaan välilevyjen rasahtaessa siihen malliin mikä saa kylän n. yhdeksänsadan seniorikansalaisen säätämään kuulolaitteidensa volymeä pari napsausta alaspäin.

Sarkahousulla on muitakin ongelmia sillä hänellä on hillitön yskä jota ryydittävät umpeen muurautuneet silmät jotka tämä EU-tukialueen ulkopuolella asuva läskipää on onnistunut saamaan omasta vuoteestaan joka on muuttunut rauhaisasta levon tyyssijasta astmaatikon painajaiseksi. Räkä valuu ja joka yskäisyllä kurkusta pöllähtää yhden spanielin verran karvaa. Sarkahousun aamutoimiin on tullut yksi lisää, sillä nyt hän joutuu myös kampaamaan naamansa ennen ulos menoa. Tuo järkyttävä karvapeite on liimautunut lähtemättömästi kolmen koiran kuolalla ja on sangen pelottavan näköinen sillä poskia koristavat valkomusta pilkulliset karvat kun taas leuan kärkeä lähestyttäessä väri taittuu enemmänkin beaglen omaiseen, ruskea/musta/valko-sävytteiseen karvoitukseen. Heinäkenkää ei siis turhaan kutsua Sarka-Wolfiksi ja tämän susimaisen ulkomuodon häntä onkin kehotettu ulkoilemaan öiseen aikaan välttääkseen kohtaamiset pienten lasten ja kylän uskomuksiin hurahtaneen väestönosan kanssa.



Rytöeinarin päivittäistä tv:n ja internetin käyttöä rajoitetaan ankaralla sensuurilla yksinkertaisesti heittäymällä päälle, jolloin saadaan visuaalinen yhteys katkeamaan ja läskipää pelastettua turmelevalta hapatukselta. Suosittu estomenetelmä on myös laajennettu kahden käpälän versio ctrl-alt-deletestä jolla pyritään suojelemaan kävynpotkijan hataraa mieltä lähinnä internetin pahoilta vaikutuksilta. Toisaalta tällä kaikella on ollut positiivisiakin vaikutuksia sillä nyt savimaan tallaajan on joutunut opettelemaan huuliltalukemisen jalon taidon saadakseen selvää mitä uutistenlukija sanoo eikä se rautahäkissä tapahtuva tekstin naputtelukaan loppujen lopuksi hassummalta tunnu. Varsinkin kun sitä joutuu tekemään sieraimiin tungettujen kynien avulla sormien kadottua ensimmäisten makupalojen mukana sensuurikolmikon ahnaisiin kitoihin.


No niin, eilisestä asti on tosiaan ollut hieman haastavampaa kolmannen koiran liityttyä laumaan lähinnä sen takia että ko. yksilö on suunnattoman arka, mikä ilmenee aivan älyttömänä haukkumisena ja singahteluna paikasta toiseen. Varsinkin ilta oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä ja vasta nukkumaan mentäessä sain ensimmäisen kontaktin koiraan. Koirien pääkopan sisäiset liikkeet ovat omituinen juttu ja varsinkin se, mitä sen luottamuksen aikaan saamiseksi vaaditaan. Meillä on ollut tapana antaa koiran tutustua rauhassa uuteen ympäristöön emmekä suinkaan ole tehneet sitä liikettä missä mennään hymyillen (hampaat paljastettuina) silittämään päätä (käsi ylhäältä – nytpä koppaan sua lanttuun) ja lässyttämään niitä tavanomaisia höpinöitä heti kun koira tuodaan ovesta sisälle. Parempi on olla alkuun kuin koiraa ei olisikaan ja tämä ensiksi tullut soputuikin paljon nopeammin mutta tämän toisen kanssa ottaa näköjään hieman pidempään. Esim. illalla kun Lätkis ja aiemmin saapunut oli jo käytetty iltalenkillä, yritin houkutella uutta tulokasta lähtemään myös tarpeitaan toimittamaan mutta ei, koira kavahti kuin ruttoa vaikka kuinka näytin fleksiä että mennään nyt. Aikani maaniteltuani koitan toista tapaa ja vaihdoin käteeni koiran mukana tulleen fleksin sijaan normi talutushihnan ja kas, koira antoi aristellen laittaa remmin kiinni. Varsinaisesta lenkistä ei kuitenkaan voida puhua sillä koira tempoili eestaas hihnassa ja kävi sitä hätääntyneemmäksi mitä kauemmas talosta päästiin. Puolen yön aikoihin, jolloin meillä on tapana käyttää oma koira viimeisen kerran kusella, sain tämän uuden kaverin myös tekemään tarpeensa ja hyvä niin sillä yöhän olisi ollut sille muutoin yhtä kurjuutta.



Tämä aamu alkoikin sitten paremmin ja kaikki kolme olivat hyvinkin rauhallisia, syöden aamuruokansa niin hyvässä järjestyksessä ja sovussa kuin kolme ahnetta koiraa nyt vain voivat. Kosketuskontakti on nyt saatu ja uusi tulokas antaa rapsutella ja tuo itseään jopa tyrkylle mutta vielä se on kovin säikky, sillä esim. sohvalta seisomaan nouseminen saa raivokkaan haukahtelun aikaiseksi jota jatkuu hetken ja joka loppuu sitä nopeammin mitä vähemmän siihen kiinnittää huomiota. Ikävä taitaa vaivata sillä väliin se tuijottelee ulko-ovea ja vaimea vingahdus pääsee kurkusta mutta annas olla kun Lätkis – tuo puolta pienempänä mutta ankarana päällikkönä huseerava jätemylly päättää että josko minäkin tässä pari pullistelua tekisin, niin jo vain uudelta tulokkaalta unohtuu ikävä ja siinä ne sitten rinta rinnan karjahtelevat mahtavien petojen tapaan. Onneksi tuokin on vähenemään päin. Muuten ok tilanne mutta nyt kun molemmat hoidokit ovat enemmän ja vähemmän kotiutuneet, tässä ei saa hetkenkään rauhaa vaan koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain tai ne yksinkertaisesti änkeävät syliin ja siksipä tätäkin tekstiä on tullut naputeltua jo muutama tunti.

Tänä aamuna vaimoni näki Sokerivuoren sovellukseen kirjautuessaan että koirat omistava pariskunta oli lähtenyt puolen yön aikaan laitosta kohden mutta ainakaan tähän mennessä sieltä ei ole kuulunut mitään.Toivotavasti kaikki on sujunut/sujuu hyvin ja uusi elämä pääsee aloittamaan taivalluksensa tässä iki-ihanassa mikä-mikä-mitä-vittua-maassa nimeltä Suomi. Tämä on siis kuvio tällä hetkellä ja vielä vallitsevan levottomuuden/koti-ikävän takia tämä netissä olemisen on siinä määrin hankalaa että pukkaan vain tämän tiedotteen julki ja palaan päivällä lukulistani ja muitten juttujen pariin.


Edit 13.01: Vähän ennen puolta yhtätoista (no hyvä on: 10.22) syntyi tyttö painoltaan 3100 grammaa ja pituutta plikalla oli tasan 50 cm.
Äitee ja likka voivat hyvin.
Tilasin jo tytölle "Kyntömestari" - lehden ja sellaiset ihgut, pinkkiset Hankkijan haalarit.

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...