keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Erilainen keskiviikko: lentoshaibaa, hollantilaisia jokiluistelijoita, Tuliketun päivää ja Arkkikepuongelmia


Edit klo 14.17: Koska The Lista eli vierailemisen arvoiset blogit ovat palanneet Luostariin (oikea seinä -> alaosa heti Feedburnerin linkin jälkeen), niin Socras Alimar poistetaan. Kaikki blogit ovat luettavissa listan kautta).

Koska joulu on puhdistautumisen aikaa, paljastan teille muutamia asioita itsestäni lähinnä tuolta psyykkeen pimeältä puolelta. Ihan vaan valaistakseni teitä jotta te ymmärtäisitte tätä toisinaan sangen omituista käytöstäni, joka ailahtelut ilmenevät ajoittaisena kiivautena. Ensinnäkin tämä korpi, tämä jopa kapteeni Pickardinkin kaihtama Final Frontier jossa ei ole lehmän paskan ja pimeyden lisäksi mitään. Se vaikuttaa perin paljon psyykkeeseen sillä kun muualla vietetään joulua, niin täällä vietetään Tuliketun suurta juhlaa ja kun muualla asfaltoidaan teitä, niin täällä lanataan vallit tien penkalle ettei vaan se vesi pääse ojaan antamaan ravinteita ojissa jo 1800-luvun loppupuolelta asti kasvaneelle puustolle. Ettekö usko? Haa, minullapa on kuvia kummankin asian todisteeksi joten otetaanpa tämä Tuliketun päivä tarkastelun alle mutta ennen sitä minun on kerrottava kauhistuttava uutinen jonka luin Kerettiläisten ylläpitämältä sivustolta. Nimittäin, nyt on heidän saamiensa tietojen mukaan – joita totena väittävät – käynyt ilmi että keskiolutongelma ulottuukin paljon kauemmas kuin on luultu. He viittaavat tässä uutisoinnissaan erääseen kauan sitten sattuneeseen sadejaksoon joka oli kestoltaan niin pitkä, että se pakotti äärimmäisiin tekoihin ja joiden ansiosta syntyi ensimmäinen puurunkoinen, eläinkuljetuksiin erikoistunut rahtialus. Aluksen kapteenina toiminut No Aha – niminen mies (nimi muutettu) kärsi Kerettiläisten mukaan pahasta keskiolutongelmasta joka heidän mukaansa on todistettavissa sekä rahtikirjan (liitteenä eräässä isommassa teoksessa) merkintöjen että silminnäkijähavaintojen perusteella. Väitetään näet että tämä ko. kapteeni olisi kantanut aluksen uumeniin mm. kaksi mäyräkoiraa ja mikäli uutinen pitää paikkansa, on nuo mäyrikset vähän liikaa vesille lähdettäessä. Luostari ei kuitenkaan allekirjoita tätä uutisointia koska se on peräisin Kerettiläisten lähteistä.



Palataanpa kuitenkin siihen Tuliketun päivään ja tuo päivähän kuvastaa juuri sitä hienoa periaatetta jossa kaikki voivat olla mukana kehittämässä ja auttamassa yhteistä projektia. Näillä Jumalan hylkäämillä selkosillahan tuo toisten auttaminen on itsestään selvyys joten ei ihme, että me olemme saaneet nauttia myös tämän taivaallisen selaimen annista sen ensi hetkistä lähtien. Ensimmäinen Firefox asennettiin muistaakseni Kutasmäen Bertan omistuksessa olevaan ja kyläsepän tekemään, polttomoottorikäyttöiseen Wanha Tietäjä – merkkiseen tietokoneeseen ja tuolloin elettiin 1860-luvun loppupuolta. Wanha Tietäjä oli aikaansa edellä oleva, 8 bittinen helvetinkone jonka binäärilukuihin perustuva jaksollinen koodin kirjoitus saatiin hyvin yksikertaisella tavalla aikaiseksi. Konetta pyörittävä moottori oli vanha nelitahti, josta oli aina joku pytty vuorollaan pimeä ja näin saatiin aikaan nolla, kun taas toimiva pytty edusti ykköstä ja koska tuo juopon sepän tekemä rakkine kävi kuin Kausan saha, niin loppu olikin yhtä 101100110101010011001:aa. Wanhan Tietäjän näyttönä toimi Hyrdemyckan pappilasta peräisin oleva peili ja aikalaiset väittävät, että ihan sairaan hyvin toimi. Vastaava laite oli nimittäin amerikoissa eräällä nyttemmin hyvin kuuluisaksi tulleen miehen isoisoisoisoisoisällä ja näin Bertta ja tuo herrasmies sitten päivät pitkät chättäilivät, linkittivät toisilleen ja unohtivat syödä. Tuohon aikaan ei tarvinnut huolehtia operaattoreista eikä mistään muistakaan nykyajan heikkouksista sillä kyseessä olivat ns. long distance – mallit jotka toimivat kierroslukujen mukaan. Jenkaa moottorille niin jo vain bitti singahti avaruuteen ja sai toisen kraappiintuneelle näytölle ilmestymään esim. aina yhtä ihastuttavan ”I love You” -tekstin. Bensaa tuon viestin lähettämiseen kului gallonan verran joten ei se siihenkään mitään halpaa touhua ollut, löpö kun oli hinnoissaan eikä sitä aina ollut saamatteilla.



Noista ajoista lähtien on kylämme raittia koristanut joka joulukuun 24. päivä Firefox- tulet ja se on kuulkaa hieno näky kun n. kilometrin matkalla tervapadat – tai Tulikettuset kuten täällä sanotaan – liekehtivät viiden metrin välein. Tässä muutamia kuvia jotka eivät todellakaan tee oikeutta tuolle näylle (sillä vettä tuli kaatamalla, paska puhelin, koira rempo hihnassa ja muuta seli - seliä)






Sitten tiestöön joka näillä selkosilla on aivan omaa luokkaansa. Täällähän tiet rakennetaan sillä periaatteella että kun joku maajussi kahauttaa juovuspäissään sen helvetin Zetorinsa ryteikköön, kerääntyvät muut katselemaan taipuneita näreitä pohtien että saisiko tuosta alusta kenties kunnollisen baanan. Ainahan siitä saa ja niinpä Zetorin kaatamaa, n. kymmenisen metrin matkalle tekemää aukkoa jatketaan pistämällä nurin kaikki puut ja risut niin pitkälle kuin kunto ja innostus kestää. Siksipä meillä täällä onkin vallan perkeleesti teitä jotka eivät johda mihinkään. No, kun väylää on aukaistu tarpeelliseksi katsottu määrä, niin sitten ajetaan lehmän paskaa, savea, olkia ja vanhoja Anttilan postimyyntikatalogeja tienpohjaksi poistamatta kuitenkaan puun runkoja risukkoineen, joten muutaman vuoden päästä tie on aivan sairailla montuilla runkojen mädäntyessä ja lehmänpaskan sekä sammalien päästessä painumaan helvetin syvyyksiiin. Kerran kymmenessä vuodessa tien päälle ajetaan uusi kerros täytettä (viime aikoina Elloksen ja Celbesin katalogit ovat syrjäyttäneet Anttilan vastaavat) joka saa meidät koiranomistajat kiljahtelemaan riemusta. Mikään ei ole niin mieltä ylentävää kuin kulkea rakkaan ja matalajalkaisen beaglen kanssa tiellä, jonka savinen lehmänpaska polttaa a) lapikkaista pohjat) ja b) syö koiran tassujen anturat tärviölle. Puhumattakaan siitä, että koiran paino nousee joka lenkillä noin kolmesta viiteen kiloon lähinnä jalkoihin ja mahaan tarttuneen shaiban takia.




Tuon kaiken saattaisi jotenkuten kestää mutta tätä viimeiset kymmenen vuotta jatkunutta hollantilaisten houkuttelua ei kestä. Kunnanisät ja tiestöstä vastaavat tahot ovat nimittäin yrittäneet houkutella noita mainiota kanava- och jokiluistelijoita tänne tuuran perseeseen tarjoamalla heille mitä parhaimmat harjoittelumaastot. Että mitenkä? No ai jumalauta, ne valopäät ovat keksineet lanata vallit tienpenkoille jotka ehkäisevät veden virtaamisen ojaan ja vot, ei tarvita kuin pieni pakkanen niin johan on koko latu jäässä ja heti monen kymmenen kilometrin matkalta. Kelpaa siinä harrastaa retkiluistelua ja vaikka vittu pilkkiäkin jos siltä tuntuu. Ei jaksa ymmärtää mutta näin se on ja nuo ladut ovat ihan aikuisten oikeasti jäässä, sillä ne ”hiekoitetaan” siten että traktorin etukauhaan on rakennettu levityslaite joka sinkauttaa jyväsen sinne ja toisen tänne, ihan siitä syystä että montulle josta hiekka haetaan on useamman kilometrin matka. Kukapa sitä viitsii ees taas hieroa montun ja jonkun korpitien väliä ja siksipä odotankin innolla että koska kunta ryhtyy jakamaan luistimia tienvarren asukkaille. Niitä odotellessa voin kertoa että mikäli eukolta tai koiruudelta katkeaa koipi tuon ongelman takia, se katkeaa myös sekä tieisännöitsijältä ja urakoitsijalta. Kerron tämän siksi että kun puhun näistä ankeista olosuhteista, niin tarkoitan myös niitä ja tässä oheen muutama kuva, meikäläisellä niitä on useamman vuoden ajalta......aikas paljon. Tosin en tiedä onko sillä väliä jos ei vesi mene ojiin sillä ojia ei ole kaivettu auki niinikään viimeiseen kymmeneen vuoteen, vaan ne ovat saaneet suupua umpeen ihan rauhassa. Surkuhupaisinta on se kun tienvarsiryteikköä kaadetaan, niin kaikki pajut sun muut jätetään mätänemään ojiin jotka sitten panttaavat vettä ja aiheuttavat tarpeetonta routimista. Tuosta ohitse kulkevalta suoraltakin poistettiin yksi katuvalo sen tähden kun se alkoi pikkuhiljaa kaatumaan pellolle päin. Mitä sitä suoristamaan ja tolppaa tukemaan kun sen voi päästää langoista irti ja viedä helvettiin koko tolpan, valoineen päivineen. Nyt siinä kelpaa eskarilaisten ja alakoululaisten taapertaa pimeässä. Eniten mua säälittää ne paskaan juuttuneet pikku haisaappaat joita joka koiralenkillä saa kiskoa irti tien pintaa peittävästä lentoshaissesta.








Tiedän että nyt on joulun aikaa ja muuta eikä saisi valittaa mutta nyt on Tulikettuset sammuneet ja on aika katsoa eteenpäin. Illallahan se ei ole mahdollista täällä vallitsevan pimeyden takia. Tässä ei nyt mitään järisyttäviä paljastuksia tullut mutta saattaa niitäkin vielä ilmaantua kunhan jaksatte odottaa. Eilen siivosin konetta ja valmistelin yhtä juttua joka liittyy tähän:

(edit: en sitten saanutkaan liitettyä sitä juttua tähän joten älkää ihmetelkö)

Edit 2 eli no nyt: 


Tällä kertaa lopetan tähän koska hetki sitten soitti minut synnyttänyt nainen joka väitti kiven kovaan kassieni olevan hänen osoitteessaan. Ette usko kuinka pelästyin ja pakkohan se oli koittaa pitääkö tuo huima väite paikkansa ja voi sitä riemua kun ne olivatkin tutussa paikassa. Menen kuitenkin käymään ja katsomaan ettei hän ole riehaantunut jonkin rommikakun tai vastaavan kanssa, sillä absolutistin pää ei vahingossa nautittua temppuvettä kestä – se on nähty monta kertaa.



Olkaa kiltisti ja hyvää joulupäivää teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...