keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Happopeittaus hanukkaan eli näin saat olla rauhassa jouluna (sis.pimpelipom - dollyn)

Happopeittaus hanukkaan ja muita käytännöllisiä vihjeitä siitä, kuinka saat viettää joulusi rauhassa. Edellä mainittua vieraiden karkoitusmetodia varten tarvitset kemikaaleja kestävän kolmen litran pumppupullon ja letkun pätkän, akkukoneen, poranterän (halk. n. 15 – 20 mm) ja pyykkipojan tai muun vastaavan kiristimen jolla voit hieman litistää letkun toista päätä. Pumppupulloon rikkihappoa tai kuningasvettä (Aqua regia, suolahapon ja typpihapon seos) ja pullo tuulikaappiin. Letkun toinen pää kiinnitetään huolellisesti pumppupullon suukappaleeseen, minkä jälkeen letku viedään tuulikaapin kattoon tehdyn reiän kautta yläpohjan eristetilan päällä ulkoseinälle niin, että letkun pää pilkistää räystäslautojen välistä siten, että se on koko lailla keskellä ovea. Pyykkipojalla tahi muulla vastaavalla puristetaan hieman letkun päätä jotta letkusta purkautuva neste saadaan hajoamaan mahdollisimman leveälle alueelle, käytännöllisesti katsoen koko ylärapulle/rapputasanteelle.

Kuvitellaanpa nyt tilanne missä katselet niitä mainioita ja paljon erilaisia värejä sisältäviä piirrettyjä, syöden samalla näitä jouluisen aja herkkuja kuten tonnikalaa suoraan purkista, rusinoita, paidanrintamuksen sotkevaa ja aivan saatanasti pölisevää talkkunajauhoa, kun kuulet jonkun mottipään pimputtavan ovikelloa tavalla mikä saisi kuolleetkin nousemaan haudoistaan. No worries, sinun ei tarvitse kuin nousta nojatuolista ja astella tuulikaappiin, missä pumppailet hiukka painetta pyttyyn ja painat kahvan liipaisinta. Jos ulko - ovesi on varustettu ovisilmällä, niin pääset seuraamaan joulunäytelmää joka hakkaa mennen tullen sen tiernapoikien iänikuisen foliotähden pyörityksen; näet kuinka tuo jumalainen neste sataa ohuen ohuena sumuna runkefäärdin päälle nostattaen ensimmäiset savukiehkurat päätä koristavasta karvaräysästä, saat seurata kuinka se tarjouksesta ostettu ja moneen kertaan palellutettu hyasintti roihahtaa tuleen ja lopuksi pääset kuulemaan kuinka jumalattomasti ihmisestä lähtee ääntä kun kuningasveden sulattamat pompan napit solahtavat juppitoppahousujen kauluksesta sisään. Rapputasanteelle sulaneelle konvehtirasian sisällölle voit näyttää Kärcheriä sitten tammikuun ensimmäisellä viikolla kun seuraavan kerran astut ovesta mäjelle.





Eräs kerrostaloasujien suosima tapa on asennuttaa huoneiston oveen antiovipumppu, ts. apuväline joka keventää oven aukaisemista jopa siinä määrin, että se lennättää oven takana seisovan ja omaatuntoaan keventämään elikkäs vain jouluisin käyvän kusipään aina alemmalle lepotasanteelle saakka. Tähän et tarvitse kuin kompressorin, hieman paineletkua ja ns. paniikkilaukaisemalla varustetun työntösylinterin. Muistathan laittaa ovesi ulkopuolelle tarvittavat varoitustarrat teknisestä apuvälineestä ettei sinun tarvitse viettää härkäviikkoja rosiksen penkillä istuen. Hälventääksesi uteliaiden naapureiden epäluuloja, muista ovikellon soidessa kailottaa kovaan ääneen ”tullaan, tullaan” -huudahduksia ja sitten kun antiovipumppu on tehnyt tehtävänsä ja lennättänyt mulgeruuderin yhteen ryttyyn lepotasanteelle, ihmetellä kovaan ääneen etteikös täällä olekaan ketään ja minä kun olin niin kuulevinani että ovikello soi. Pinesylinteri pitää aika kovan paukahduksen lauetessaan mutta voithan sinä olla vaikka aivastavinasi juuri sillä hetkellä.

Maaseudulla eli täällä pystyyn jäätyneiden lehmien keskellä suosittuja tapoja ovat mm. auton renkaiden polttaminen ulkorapulla, pihateiden – ja pihojen jäädyttäminen, onnettomuuspaikoilta kerättyjen ja poliisin käyttämien muovinauhojen viritteleminen ulko-oveen ja ikkunoihin sekä viimeisimpänä villityksenä mallinuket. Voi että niistä saa melko pienellä vaivalla aivan itsensä näköisiä ja sellaisen kun laittaa tuijottamaan ikkunasta, niin on siinä selkään taputtelijoilla ihmettelemistä kun ei jätkä muuta tee kuin tuijottaa klasista mäjelle eikä tule avaamaan ovea. Hyvä konsti joka lopettaa monta vierailua myös tuleviksi jouluiksi. Vielä jos onnistuu hankkimaan/tekemään sellaisen version jonka leuat liikkuvat, niin lopputuloksesta saadaan kerrassaan mainio: tuuletusikkunaa raolleen, patteritoimisen nuken leuat liikkuvat ja pöydän alle piilotetusta cd-soittimesta kuuluu sinne tallennettua, ei niin jouluista tekstiä: ”Pimpelipompeli hei hei vaan, onkos sulla haiikiijaa. Tuuhan tänne niin lahtaan siut, pittäishän sun tuntee miut. Pimpelipompeli hei hei vaan, kohtaa sitä aletaan ampumaan.”
Uskokaa pois, tuollaisen virityksen tekeminen on helpompaa kuin äkkiseltään luulisi eikä kustannuspuolikaan nouse kovin korkeaksi. Viime jouluna lätkin erään remontin yhteydessä haltuuni saamia ja oikein leimoilla varustettuja kulkutautipoliklinikan ilmoituksia. Olivat jääneet roskalavalle menevän pöydän laatikkoon ja koska tuollaiset dokumentit ovatmiljoona kertaa obligaatioita ja muita arvopapereita arvokkaampia, otin ne tietysti talteen. Paukuttelin sitten täyttämiäni kaavakkeita nitojalla kiinni varaston seinään sekä ulko-oveen ja niissä varoitettiin HN51 -viruksesta sekä mahdollisesta leprasta, josta jälkimmäinen oli lanketin mukaan erittäin tarttuvaa laatua.

Yllä olevasta tekstistä voivat todella tarkkasilmäiset lukijat huomata, että en erityisemmin pidä joulusta ja siihen on syynsä joita eivät kuitenkaan ole köyhyys eikä katkeruus, vaan se etten kaipaa oveni taakse ketään jeesustelijaa. Tiedättehän, näitä jotka eivät ota koko vuonna yhteyttä mutta saapuvat joko aaton aattona tai aattona oven taakse se vitun mairea hymy kasvoillaan toivottamaan mitä parhainta joulua. Pahoittelevat kiireitänsä ja kyselevät muka kiinnostuneena kuulumisia, koittavat sopia tapaamista heti seuraavalle viikolle etc.  En ole ihmisvihaaja sanan varsinaisessa merkityksessä mutta en tajua miksi pitäisi sietää jouluna ihmistä, jonka kanssa ei ole missään tekemisissä koko vuonna? Joulu on hienoa ja kaunista aikaa ja sen viettämisen suon vilpittömästi kaikille niille, jotka sitä haluavat viettää. Mikään ei ole silmälle sen mieluisempaa katseltavaa kuin lapsi jonka kasvoilta näkee kaiken sen jännittyneisyyden ja riemun minkä paketin avaaminen aiheuttaa. Lapsella en suinkaan tarkoita niitä veltostuneita nuoria, joille ei kelpaa kuin viimeisillä päivityksillä oleva versio. Juttu on kuitenkin niin että joulusta on tehty jotain sellaista mitä vihaan jo pelkästään sen takia, että saan kuunnella sitä saatanan valitusta heti uudenvuoden jälkeen kun kaikki rahat ovat menneet (enkä puhu nyt ihmisistä joilla on pieniä lapsia) ja kuinka tiukkaa on. Tänäkin jouluna menee monelta ihmiseltä luottotiedot kun sitä korttia saa vinguttaa ”osta nyt, aloita maksaminen helmikuussa” - periaatteella ja sitähän sitten vingutetaan koska joulu on kerran vuodessa.

Onhan toisen ihmisen muistaminen kaunis ja jalo teko mutta miksi sen pitää kulminoitua (turha puhua perinteistä koska niitä ei enää ole) jouluun? Tätä auttamisen ja antamisen ideologiaahan pitäisi noudattaa vuoden jokaisena päivänä eikä silloin, kun yleisesti hyväksytty tapa ja markkinavoimat sen määräävät. No, meitä on moneksi ja tämä nyt oli minun näkökantani tähän aiheeseen mutta jos rakkauden ja välittämisen määrää arvioidaan niin, että aletaan käyttämään indikaattorina joulua ja sen myötä lahjoja, niin vituksi menee. Tämä on jopa helppo testata siten, että kun on ostamassa lahjaa tai lähdössä käymään jonkun ihmisen luona, pysähtyy peilin eteen ja kysyy itseltään koska viimeksi tuli poikettua/soitettua tai autettua ko. henkilöä. Jos vastaus on viime jouluna, niin silloin ei ole kyse välittämisestä vaan tekopyhyydestä ja sen omantuntonsa rauhoittamisesta. Mikäli jollekin pälkähtää nyt päähän, että enhän minä ole voinut mitenkään kun toinen asuu niin kaukana (tiesittekö että ulkomaillekinvoi soittaa!) ja kun on nämä omat kiireet (vuosilomat!, viikonloppuvapaat!) niin eihän tässä ole ollut mahdollisuutta, niin sanonpahan että sellainen henkilö voi haistaa pitkän (sensuroitu).





Okei, meikäläinen on hullu ja siitä onnellisessa asemassa että kykenen välittämään ihmisestä sellaisena kuin hän on vaikka hänestä ei kuuluisi vuosikausiin mitään. Kaikki kasvavat erilleen, muuttavat toisaalle, löytävät eukon ja saavat lapsia ja elävät omaa elämäänsä ja hyvä niin. Siksipä toivonkin että he elävät sitä omaa elämäänsä myös jouluna koska en halua nähdä kenenkään kasvoilla sitä teennäistä hymyä tai kuunnella sitä väkinäistä small talkia sen noin pakollisen tunnin, minkä he ”joulukiireiltään” ehtivät istumaan. Tämä ei suinkaan ollut mikään jouluvastainen kirjoitus enkä halua loukata hyvää tarkoittavia ihmisiä sillä kunnioitan heidän tapaansa viettää joulua mutta toivon, että myös he kunnioittavat tätä meikäläisen tapaa joka ei välttämättä ole huono – joulunhan pitäisi olla rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa vai mitä olette mieltä, montako kertaa on viime päivinä livahtanut huuliltanne sana ”kiire”?

 

Teille kaikille jotka painitte lahjaongelmienne ja muiden kiireidenne kanssa, haluan minä - Uncle Scrooge – toivottaa hyvää joulun odotusta ja varovaisuutta sekä liikenteessä että muutenkin, ihmiset eivät ole oikein kartalla näinä aikoina joten kaikkea voi sattua. Enkä minä oikeasti näin ilkeä ole, vaan tämä nyt oli tälläisen juopottelun loppumisen myötä sisäisen rauhansa löytäneen erakon jurinaa. Miettikää miltä tuntuu kun 27 vuotta viinan pyörteissä mennyttä vuotta on takanapäin, niin voitte ehkä kuvitella kuinka hienoa on vaan olla. Niin ja syödä. Unohtamatta niitä piirrettyjä sillä nykylääkityksellä ne kirkkaat värit ja kaikki pyöreät muodot aiheuttavat sellaisen tremolon hypotalamuksessa mikä saa lobus parietaliksen hyppäämään humppaa ja jalat lyömään setsuuria jopa siinä määrin, etteivät yksittäispakatut rusinani tahdo kulhossa pysyä.



Hyvää keskiviikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.

Ps. Se maanantaina kotiutettu kaveri on sen verran huonossa kunnossa, että onneksi saatiin eilen muutaman mutkan kautta järkättyä lääkäri täksi päiväksi ja alustavien keskustelujen mukaan lähete eteenpäin asianmukaiseen hoitoon on valmiina. Lähden kuskiksi sille ainakin lääkäriin mutta mahdollisesti vien hänet sitten myös sairaalaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...