keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kedjene sulatavai eli kuinka Etelän kaunis kerneli sai vajakin talkoisiin (Ubu ratswada hei vaan)


Taistelupäiväkirja kaunottaresta nimeltä Ubuntu.



Jäljempänä esiintyvässä termistössä, viittauksissa, asiayhteyksissä ja kaikkinaisissa teknisissä tiedoissa esiintyvät virheet annettakoon anteeksi sillä taistelupäiväkirjan luoja Kojak (Koodia oikova Vajakki), on atk/it – osaamiseltaan sitä tasoa mitä tänä päivänä vaaditaan useimmissa päiväkodeissa tahi niihin verrattavissa hoitolaitoksissa. Lisäksi Kojakia vaivasivat taistelun edetessä lukuisat hallusinaatiot, tahdosta riippumattomat lihaskouristukset ja aivan sairaat karjahtelut jotka omalta osaltaan vaikeuttivat päiväkirjan toteuttamista minute by minute periaatteella. Edelleen, Kojakin taistelun aikana nauttimien lääkkeiden aiheuttamat OD:t yhdessä halvan tarjouskahvin sekä kartonkikaupalla poltettujen norttien kanssa saivat aikaan sen, että Kojak joutui suorittamaan huomattavan osan koodaamisestaan tuolla niin perin mainiolla Svedbergin porsliinijakkaralla istuen. Toimiessaan kaakeloidussa huoneessa jota monissa kulttuureissa myös paskahuusiksi kutsutaan, hän säveli joukon henkeä nostattavia taistelulauluja joista mainittakoon ”Vaimo sa volyymias hillihe”, ”Hitaalla käyvän partitio” sekä ”Ei hyvää päivää tätä vitutuksen määrää”. Päiväkirjan tapahtumat ajoittuvat viime viikonlopulle, alkaen perjantai-illasta ja loppuen maanantain ja tiistain väliseen yöhön (klo 00.43). Kojakille tiistaina päivällä tehdyssä lääkärintarkastuksessa hänen todettiin kärsivän Itetraumaattisista stressireaktiosta ja tämä järkyttävä tilahan on postraumaattisen stressireaktion sekundäärivaihe. Lääketieteellinen määritys Itetraumaattinen jäljittelee postin tilaa, missä paketin kohtaloa ei voi ennustaa mutta missä pakettia voidaan seurata tarkoitukseen suunnitellulla seurantakoodilla. Nimittäin, poikkeuksetta kaikki Itetraumaattisesta stressireaktiosta kärsivät saatetaan pakkohoitoon jossa heidän osastolla pyörimistään seurataan päähän istutettavan ja seurantakoodin sisältävän implantin avulla. Kansan keskuuteen levinnyt sanonta ”Ite oot”, on peräisin hoitolaitoksissa työskentelevien lääkärien tokaisusta jota he käyttävät potilaan tullessa pyytämään etteikö tätä lääkitystä voisi jumalauta nyt mitenkään vähentää? Näissä tilanteissa he enemmän kuin mieluusti tokaisevat potilaalle että ”Ite oot” ja räväkämpien kallomaakareiden on nähty jopa roihauttavan koko potilastietokansion tuleen. Näiden potilastietojen polttamisen yhteydessä on myös usein kuultu noiden armoitettujen hypotalamuksen hakkaajien lausuvan seuraavan runonpätkän:

”Kukas, kukas se täällä oikein möykkää?!

tartteeko sut saatanan epatto punkkaan köyttää?”

”Tiedoissa oli kai systolidia ja larkkua,

turhaan koitat huutaa sitä mukavaa Markkua”

”Vaihtuu ryynit, hiljenee jätkä

nyt mulle maistuu hippaheinästä väännetty sätkä”.



Ehkä on kuitenkin parasta että siirrymme itse sotapäiväkirjaan josta varoituksena kerrottakoon sen sisältävän runsaasti eri demonien etunimiä ja muuta silmiä sekä suuta kuivattavaa sanastoa, joten sisältöä ei voi suositella lapsille eikä Kuumahierretekniikkaan perehtyneille insinööreille.





Perjantai:



Ubuntusta oli tullut hänelle pakkomielle ja tämä ajatus oli lähtöisin etelän kaunottaren eräästä kommentista, jossa tuo viisas mutta niin vallaton nainen viittasi että jotain muutakin on tarjolla kuin latinalaisten aakkosten 23. kirjain. Niinpä Kojakki alkaa illalla tutkimaan tämän uuden ihastuksen saatavuutta, siihen liittyviä mahdollisia ongelmia sekä pohtii sitä että riittääkö hänen kapasiteettinsa. Luonnollisestikaan Kojakki ei Napoleon – taudista kärsivänä epäile lainkaan omaa kapasiteettiansa vaan tuon rakkaaksi tulleen Notebookkinsa kykyä suoriutua moisesta tehtävästä. Aikansa pohdittuaan hän päättää asentaa Ubuntun, käy sekä lähdekoodin eri sivustoilla jossa pääsee mm. testaamaan tuota jumalaista ilmestystä ja piipahtaa tutustumassa koodin varsinaisena työkaluna toimivaan pingviiniin, jolla koodi saadaan tietokoneeseen ilman cd-asemaa. Kojak on iloinen, hän roilaa ylimielisenä pitkin Suurta Netin Syöveriä, tuota jumalatonta bittiavaruutta josta tulisi huomenna hänen taistelutantereensa ja päättää illan myöhäisinä tunteina palkita itsensä ylimääräisellä lääkesatsilla. Raksut kolisevat nuppiin ja syötyään puolet jääkaapin sisällöstä, hän kellahtaa tyytyväisenä sänkyyn ja näkee unia afrikkalaisista kaunottarista jotka sivelevät alastonta vartaloaan varsin huumaavan tuoksuisella öljyllä.



Lauantai:



Noin klo 03.40 Kojak havahtuu horroksestaan masto pystyssä ja perin ärtyneenä, sillä pian nukahtamisen jälkeen afrikkalaiset naiset vaihtuivat tuttuihin selkäkipuihin ja hallusinaatioihin joten nukkuminen oli katkonaista ja sekavaa. Hän astelee kaakeloituun koppiin, käy päästä veret vievästä alapään olotilasta johtuen makaamaan porsliinisen kaukalon päälle poikittain ja siinä kusta lomoottaessaan hän huomaa myös uskollisen koiransa tulleen vessaan. Makaavan vaaka-asentonsa takia Kojak ei voi välttyä naamapesulta, jonka koira suorittaa niin perusteellisesti että hänen vasemman silmänsä piilolinssi katoaa tuon nelijalkaisen jätemyllyn kitaan. Kojakkia vituttaa piilolinssin kohtalo sillä hän tietää tulevat puheet joita käydään kylällä ulkoilevien ihmisten keskuudessa. Nuo typerät ihmiset ihmettelevät ja pohtivat kuka helvetin kusipää on heitellyt savusilakoita ojaan vaikka kyseessä on hänen uskollisen koiransa torttu, jonka toista päätä koristaa kirkas piilolinssi joka saa ihmiset luulemaan sitä kalan silmäksi.



Huokaisten Kojak pudottautuu pytyltä lattialle ja muutamien sekuntien hysteerisen kirkumisen jälkeen hän könyää itsensä pystyyn ja lähtee astelemaan kohti keittiötä jossa hän ensitöikseen napsauttaa kahvinkeittimen päälle, vaihtaa koiran juomaveden ja antaa tälle ruoan. Koiran syödessä ja kahvin tippumista odotellessa Kojak pukeutuu ja nappaa aamuraksut turpaansa, siirtyy ulkorapulle aamusauhuille jossa hänen kroppaansa vetelevät ees sun taas päivän ensimmäiset kouristukset. Aamukahvin ja koiran kanssa tehdyn lenkin jälkeen Kojak on virkistäytynyt siinä määrin että aloittaa eeppisen sotatoimensa eikä hän vielä tiedä tässä vaiheessa manooveristään muodostuvan sellaista saagaa, jota kaikki ohjelmoijat ja sun muut atk-ihmiset tulisivat laulamaan jälkikasvuilleen heidän istuessa iltaa savuavien palvelimien äärellä. Noin klo 04.50 Kojak istuu sohvalle ja käynnistää koneen. Muutamaa sukupolvea myöhemmin kun netti on vihdoin auennut ja hän päässyt lähdekoodin äärelle, hän klikkaa latauspainikketta ja rapia 880 megan kokoinen tiedosto aloittaa sellaisen Via Dolorosan hänen koneettaan kohti, ettei sellaista ole tiedostojen maailmassa ennen nähty; kone hurisee kuin saatana ja perskarvaa ohuempi prepaid-kaista on täynnä esteitä jotka hidastavat tiedoston matkaa jota se reppana joutuu kulkemaan säälittävää 550 kbit/sec vauhtia. Kojakilla alkaa mennä käpy sillä hän oli eilen koittanut saada asennettua vaaditun koodin suoraan muttei ollut onnistunut ja niinpä hän päätti yrittää josko se onnistuisi Pingviinin avulla. Ensin Kojak yritti tarjota ko. tiedostoa ladattua pakatussa muodossa muttei tajunnut miksei pingviini hyväksynyt tässä muodossa tarjottua tiedostoa vaan herjasi ettei se ole kelvollinen iso-tiedosto ja ainoaksi vaihtoehdoksi hänen taidoillaan oli ladata se sellaisenaan. Kojak katselee näyttöä ja voi miltei kuulla kuinka tavu kerrallaan kolahtaa hänen nyt jo parilasta käyvän koneensa muistiin. Hän päättää soittaa naapurikylässä toimivalle kauppiaalle ja tilaa tältä neljä isoa lohkoa hiilihappojäätä jotka kauppiaan poika avuliaasti toimittaa kotiovelle asti. Saatuaan jäät Kojak teippaa ne Hesus-teipillä päänsä ympärille ja koittaa rauhoittua, sillä hetki sitten tapahtunut päässä olleen hikinauhan roihahtaminen tuleen ei enteillyt hyvää. Poltettuaan noin kartongin norttia ja katseltuaan tarpeeksi vuodenaikojen vaihtumista tiedosto on vihdoin koneella ja Kojak pääsee jatkamaan.





Hän kiikuttaa sen pingviinille, tekee tarvittavat proseduurit ja odottaa että pinkku saa taputeltua tiedoston vaadittuun muotoon. Viimein paketti on valmis ja Kojak suorittaa pulleilla pikku sormillaan tarvittavat klikkailut buuttauspuolella ja voi riemua! Noin jurakauden mittaisen ajanjakson jälkeen näyttö alkaa välähdellä ja Netbookin postimerkin kokoiselle ruudulle ilmestyvät maagiset sanat: Ubuntu. Kojak tanssii, heittelee kärrynpyörää pudottaen kattolampun ja päättää liikunnallisen hetkensä syömällä muijan Petunian ruukusta kaikki mullat. Varsinainen asennus alkaa ja vapisevin käsin Kojak valitsee maan, näppäilee käyttäjänimen sun muut ja klikkaa jatka-kuvaketta. Eteen lävähtää uusi sivu ja ennen kuin Kojak huomaakaan, hän on tullut täpänneeksi yhdistä tähän lähiverkkoon – namikkaa. Näyttö välähtää eikä jäljelle jää kuin viininpunaisen ja mustan värinen tausta jossa valkoinen rinkula pyörii hiljalleen. Kojak tuumii että asennus jatkaa tästä eteenpäin itsekseen ja tottuneena koneensa sekä yhteyksiensä hitauteen, hän käy sohvalle makaamaan ja odottelemaan seuraavaa vaihetta.



Kahden tunnin päästä Kojakin epäilykset heräävät ja hän pyytää vaimoaan pois tämän koneelta jotta voisi käydä tutkimassa löytyisikö mistään ohjeellista aikaa ohjelman asentautumiseen. Löytyyhän sitä tietoa, eräs kertoo omistavansa 1Mb siirtonopeuden ja hänellä meni kolme tuntia kun taas joku sanoo Ubuntun asentuneen 25 minuutissa. Kojak valuu hikeä ja poistuu eukon koneelta miettien mitä tehdä ja tulee siihen tulokseen että käy koiruuden kanssa lenkillä ja jos mitään ei ole tapahtunut, niin sitten ei asenneta. Noin puolentoista tunnin päästä on sama tilanne; viininpunainen tausta ja yksinäinen perkeleen helvetin rinkula hieromassa itteään näytön keskellä. Kojak hakkaa hysteerisenä esc:iä, ctrlaltdel:iä mutta tuloksetta ja niinpä hän infernaalisen kiroustulvan päätteeksi hiljentää myllyn suoraan virtanappulasta. Kojakia vituttaa sen verran paljon että hän ryhtyy pyörittämään sitä saatanan Notebookkiansa virtapiuhan varassa mutta kun vaimo ilmoittaa että mikäli läppäri lähtee ilmojen tielle, Kojak voi pakata omaisuutensa siihen samaan mustaan jätesäkkiin mikä oli tullessa ja painua vittuun tästä korsusta, on Kojakin annettava periksi ja laskettava se perkeleen musta lätty hellävaraisesti olkkarin pöydälle. Vaimon siirtyessä pois vihneiden maailmasta Kojak pääsee ilmoittamaan Luostarin väelle vallitsevasta tilanteesta.





Vaikka Kojak oli vannonut ettei aio istua enää koneen ääreen, hän päättää yrittää vielä kerran mutta mitä vittua, koko kone on täysin mykkä ja Kojakin repiessä irti tikkua ja tunkiessa sitä takaisin, tuo itsestään saatanasta oleva rännäri ilmoittaa että aseta kelvollinen buuttaussydeemi tai edes jollain lailla luettavaa mediaa, sinä helvetin heinäkenkä. Niinpä Kojakin ei auta muuta kuin siirtyä eukon koneelle ja yrittää toistaa samat rituaalit sekä koodin lähdesivustolla että pingviinin kanssa. Tätä hupia sitten riittääkin koko lauantai aivan käsittämättömän pitkine latausjaksoineen ja yhtä tylyine koneen virheilmoituksineen. Sunnuntai ja maanantai menevät koko lailla samoissa merkeissä, virheilmoitusta virheilmoituksen perään, useita eri yrityksiä useilla eri tavoilla mutta aina yhtä tuloksetta. Vasta maanantai-iltana tapahtuu edistymistä sillä silloin Kojak pääsee kolmannen kerran yrittämään itse asennusta ja tämä on onnistunut siten, että Kojak vaihtaa välissä uudemmasta versiosta vanhempaan, ”Precise Pangolineen”. Toisella yrittämällä ohjelma antaa jatkaa asentamista hieman pidemmälle mutta kaatuu kesken kaiken ilmoitukseen ettei pysty tunnistamaan ”grub”-nimistä tiedostoa. Tämä toistuu jokusia kertoja, joiden välillä Kojak tekee nuo uuvuttavat lataussessiot saadakseen ladattua virheettömän ohjelman. Yrittäminen jatkuu mutta noin klo 20.00 aikoihin maanatai-iltana ongelma muuttuu toiseksi sillä alussa esiintyvän time killing-rivistön listautuminen lakkaa ja nyt kone pyytää avaamaan sisäänrakennetun komentosanavalikon. No ei saatana - Kojak ajattelee – vitustako hän nyt sellaisen avaa ja jos sen saakin auki, niin vaikutus on sama kuin työntäisi mehupillin röpöreiästä sisään ja menisi näyttämään sitä lääkärille todeten että ”Eiks sunkin mielestä toi kanava näytä hirmu ahtaalta” eli ei mitään tietoa. No, Kojak hakkaa enteriä mutta kun mitään ei tapahdu niin hän kirjoittaa sanan ”help” ja painaa enteriä. No hittolainen! Koodirivistöön paukahtaa melkoinen määrä komentoja yhdessä sekavassa nipussa ja Kojak kokeilee lähes kaikkia ilman vaikutusta. Vain yksi komento vastaa ja sekin sangen ikävällä tavalla sillä komennon ”kill” jälkeen ilmestyy epäpyhä teksti joka rienaa pyytämällä tarkennusta siihen kuka pitäisi tappaa ( aivan totta, tämän voi kokeilla ne jotka osaa näitä juttuja). Raivostuneena Kojak alkaa hakata eri komentoja ja yht'äkkiä ohjelma nytkähtää eteenpäin mutta pysähtyy melko pian ilmoitukseen jostain virheestä (muistaakseni numero 9 esiintyi tuossa yhteydessä) ja tästä suivaantuneena Kojak läväyttää valheellista Notebook – nimitystä käyttävän kuolleiden kirjan kannen kiinni. Hetken aikaa kone surisee ja sammuu lopulta perkeleellisen rutinan kuuluessa koneen sisuksista.



Kojak päättää että nyt saa riittää ja lähtee ulos, tekee lumitöitä lyöden jokaista pihalla teppavaa runkefäärdiä joka tulee kitisemään Suomen talvesta ja rankasta maanataista, sillä noilla sulkijalihaksen puolikkailla ei ole hajuakaan siitä kuinka rankkaa ihmisen elämä voi olla. Tehtyään lumitöitä noin kolmen neliökilometrin alueella sekä kolattuaan 68 kilometriä valtion omistamaa tietä auki, Kojak palaa sisälle vain lievästi vittuuntuneena ja sen huomaa vaimokin, sillä tämä ilmoittaa ettei hänen vähä-älyisellä koodaajallaan ole enää kuin silmät nurinpäin päässä eikä suusta purkaudu kuin romanialaisia kirouksia harjavaltalaisittain äännettynä. Tunnin huohotukset via norttia med tarjouskahvi ja taas on Kojak valmis uuteen yritykseen. Hän alustaa tikun, käy kopioimassa koodin joka onkin tällä kertaa uusin versio eli Saucy Salamander, kiikuttaa sen pingviinille ja viimein tökkää tuon tuskaa tuottaneen muovikappaleen koneen liitäntään. Vain hetki surinaa ja näytölle lävähtää ilmoitus että haluatko asentaa tämän Ubuntun tänne näiden muiden viereen??!!! Mitä perkelettä, siellä kököttää ne kaksi vituiksi mennyttä versiota ja windows on rytätty (ilmeisesti?) jonnekin nurkkaan. Sen enempiä miettimättä Kojak klikkaa kyllä nappia, tuttu hurinaa alkaa ja nyt voisi Kojakin perseeseen ampua vaikka singolla niin ingen problem, sen verran pakarat jäykkänä hän seuraa tilanteen kehittymistä. Seuraa asennusosio toisensa jälkeen ja toooodella pitkien minuuttien jälkeen tulee ilmoitus että Ubuntu on asentunut koneelle ja nyt pitäisi käynnistää kone uudelleen. Tässä vaiheessa Kojak hikoilee ikenet valkoisena ja siinä määrin että vaimo katsoo parhaaksi ottaa mopin pelastaakseen ainakin osan matoista. Tärisevin käsin Kojak käynnistää koneen uudelleen ja voi perkele sentään mikä karjahtelu täyttää korsun kun Kojak toivotetaan tervetulleeksi käyttämään suloista Ubuntua! Kojak riemuitsee ja antaa lattiaa moppaavalle eukolleen sellaisen kielarin mikä saa kielenpään kihelmöimään ja muutenkin curryn maistumaan suussa. Tarkempi ja olkapään yli suoritettu tarkastelu osoittaa kirvelyn johtuvan peristaltiikan loppupään itämaisista aromeista joten Kojak päättää vetää kieltään aavistuksen sisemmäksi välttyäkseen sangen ikäviltä palovammoilta med heti helvetilliset rakkulat. Kello on maanantain ja tiistain välisenä yönä 00.43 ja Kojak on väsynyt mutta iloinen.






Loppuyhteenveto:

Koska mulla tämä tietämyksen taso on todella heikko, niin olisin enemmän kuin oloinen mikäli lukijakunnassa on asiantuntijoita ja kertoisi mulle mitä tapahtui sekä sen, että voiko ne kaksi aiempaa (Precise Pangolin) versiota poistaa ilman että koko hoito kaatuu? Niin ja tietysti pientä vinkkiä kannaatako se ja mikä olisi näillä taidoilla se turvallisin tapa?

Muuten olen aivan hemmetin tyytyväinen ja erittäin kiitollinen kaikesta oppimastani, myös siitä että käyttis tarjosi itsestään? (no ainakin se ilmaantui siihen tyrkylle ilman että tein mitään) sellaista ohjelmaa kuin Wine, jonka avulla sain palautettua varmuuskopioista esim. ostamani Hindenburg Journalistin. Windowsin kohtalosta en tiedä sillä nyt mulla on levyllä kolme Ubuntua sekä kuusi piilotettua osiota mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Ainoa asia mikä tökkii vielä on nettiyhteys sillä en saa prepaid-laajakaistan ohjelmaa toimimaan siten kuten sen pitäisi eli en saa ilmiintymään Kuumahuonepoukaman aloituskuvaa/valikkoa enkä näin ollen pääse sitä kautta nettiin – muuten kyllä. Ubuntu kyllä tunnistaa laajakaistan eikä tuolla työpöydälle ilmiintyvällä lätkällä muuten olisikaan niin väliä mutta sen kautta on mahdollista ladata / olla yhteydessä palveluntarjoajaan joten siksi sitä kaipailen. Kun yritän tuoda saada sitä ilmiintymään (kaikki tarvittavat osiot sun muut kikkeet näkyvät kyllä omassa kansiossaan), tulee ilmoitus että win32 (jotain) on viallinen/kadoksissa ja homma toppaa siihen. Pääasia kuitenkin että toimii ja on pakko sanoa että vaikka jouduinkin omaa tyhmyyttäni käymään läpi moisen taistelun, niin on tämä monin verroin parempi kuin edeltäjänsä. En nimittäin tiennyt että mun prepaid-kaistani voi olla noin nopea! Edelleen, rakastuin heti LibreOfficen tekstinkäsittelyohjelmaan sillä tämähän perkele on itseoppiva (demonien nimiä myöten!) ja ehdottelee sanoja sitä mukaa kun kirjoittaa. Tämä ihastumisen määrä voidaan päätellä siitä, että tämä - sanan viimeisen ä:n kohdalla tekstiä oli kertynyt 2152 sanaa. No, kait tässä on kirjoittamisen puutteen tuskaakin kun olen useamman päivän ollut poissa joten pyydänkin anteeksi kun tästä tuli turhan pitkä.



Nyt Luostari palaa normaaliin arkeen ja koitan hoitaa noita rästiin jääneitä juttuja myös tuolla radion puolella (toivon mukaan Hindenburg pelaa – en ole vielä koittanut) kuin sähköpostinkin osalta. Ihan viimeiseksi sanoiksi voin sanoa että vak mii, koska uskon että se ensimmäinen asennus olisi mennyt ihan okei ilman mun töppäilyjäni. Silloin kun pääsin ensimmäistä kertaa oikein asentamaan Ubuntua, ohjelma ei tarjonnut mahdollisuutta asentaa tätä windowsin kylkeen vaan ainoat vaihtoehdot olivat joko asennus siten että kaikki vanhat jutut poistuvat tai että levy osioidaan ja kuvitelkaapa meikäläistä riehumassa valintojen kanssa josta en tajua yhtään hevon vittua. Siksipä tuo levy onkin sitä mitä se nyt on. Siitä huolimatta: hommatkaa koneellenne Ubuntu – se kannattaa!



Hyvää keskiviikkoa teille, rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.



Ps. Pahoittelen tekstissä esiintyviä kirjoitusvirheitä mutta nyt on kiire saada tämä julkaistua sillä tämä on viivästynyt lähes vuorokauden.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...