maanantai 9. joulukuuta 2013

Luostari aloittaa knosegc - testaamisen: Joulupaniikista turhuuksien roviolle


Tämä on ensimmäinen viidestä (tai ainakin kolmesta) Luostarin tekstistä, joka sisältää yhden osion ns. knosegc – testistä. Teidän ei tarvitse osallistua mihinkään eikä teidän tarvitse haeskella sisällöstä mitään testiin viittaavaa, sen kus vaan olette ja luette. Osaltaan nämä tekstit selittävät viime aikojen passiivisuuttani, joka ei kaikilta osin ole ollut itsestäni johtuvaa vaan siihen on monia syitä joista lähestyvä joulu ei suinkaan ole vähäisin. Avun - ja kyydin tarvitsijoita on lähipiirissäni useampiakin, sellaisia jotka eivät ikänsä puolesta kykene tekemään kaikkea itse tai heillä on muita rajoitteita kuten auton/ajokortin puute. Nuo kaupunkiin suuntautuvat ostosreissut ovat hyvin kaksijakoisia sillä vaikka ne antavat paljon, ne myös toisinaan koettelevat hermoja äärimmäisyyteen asti. Toisaalta tämä on oma vikani koska olen tässä muutamien vuosien ajan kannustanut ihmisiä tekemään kaikki jouluostoksensa kerralla, perusteina se että käytössä on pakettiauto jonne mahtuu isommastikin tavaraa ja se että olen valmis käyttämään koko päivän tähän kaupasta toiseen siirtymiseen ja ostosten tekemiseen.



Lähtökohtaisestihan minä vihaan yli kaiken olla paikoissa, jotka ovat täynnä päämäärättömästi ja lähes poikkeuksetta ärsyttävän hitaasti eteneviä ihmisiä mutta jos minun on pakko survoa itseni keskelle tuota massaa, se tarjoaa oivallisen tilaisuuden tutkia ihmisluontoa ja ylipäätään ihmisten käyttäytymistä niin muiden kuin kyydittävienkin osalta. Näiden muutamien vuosien aikana olen vakuuttunut siitä etteivät ne seniorikansalaiset olekaan niitä, jotka tukkivat ostoshelvettien käytävät vaan syy on yksinomaan siinä (20 - 60) ikäryhmässä, joka ainakin vanhemmasta päästä on kiinni työelämässä. Eikä suinkaan siksi, että heitä on enemmistö, vaan siksi että heiltä puuttuu suunnitelmallisuus. Nimittäin vanhan liiton (ikänsä puolesta eläkkeellä) väellä on ollut ja on ikiaikainen tapa tehdä ostoslista ja ne joiden muisti vielä toimii, muistavat mitä he ovat tulleet hakemaan ja mistä heidän tarvitsemansa tuotteet/tavarat löytyvät. Nuorempi väestönosa sen sijaan ei tiedä mitä he oikeasti tarvitsevat tai mitä sille ja sille pitäisi ostaa lahjaksi ja siksipä he vaeltelevat mielestäni jonkinlaisessa usvassa kaupasta toiseen samalla kun tietämättömyydestä johtuva paniikki täyttää mielen ja lopettaa sen vähäisenkin rationaalisen ajattelun.





Ennen kuin jatkan, on pakko sanoa etten yleistä ja tämä ”päättämättömyys” on varmasti yhtä yleistä kummankin sukupuolen leirissä. Ihmettelen vain suuresti että se ihmisryhmä jolla on mahdollisuus ja know how tutkia kaikkea sitä mitä on tarjolla, on juuri se joka ei kykene tekemään päätöksiä. Nyt jos joku tulee sanomaan että vanhemmalla väellä on helpompaa kun heidän ei tarvitse miettiä viimeisimpien muotivirtauksia tai -trendejä, tunnustautuu markkinavoimien aivopesemäksi yksilöksi. Okei, usein kuulee perusteluksi että pakkohan se on ostaa kun kaikilla muillakin (koululaisilla) on ja tietysti tuossa on totuuden siemen silloin, kun haluaa itse päästä helpomalla ja alistaa jälkikasvunsa tasapäisten kastiin opettamatta näille erilaisuutta. Sama pätee heidän vanhempiinsa, joskin heillä on rasitteena yksi suomalaisten perisynneistä: pakko laittaa paremmaksi. Tämän ovat myös markkinavoimat tajunneet ja antaneet tähän hienon mahdollisuuden toteuttaa tuota perisyntiä ostamalla nyt mutta aloittamalla ostoksen maksamisen vasta tammi – helmikuussa ja mikä parasta, tuo muutama kuukausi on usein korotonta. Aikuisväestöhän usein muistaa ”tämä nyt on vaan tämmöinen vaatimaton” - paketilla sukulaisiaan, tuttavaperhettä tai työsidonnaista tahoa ennen varsinaista aattoa koska ”joulun pyhinä on niin jumalaton kiire”?! (Eikös joulun pitäisi olla rauhan ja rauhoittumisen aikaa?)

Näin tuttavaperheelle jätetään takaovi auki eli mahdollisuus kuitata paremmaksi (vaikkei näitä lahjoja anneta sen takia että odotettaisiin vastalahjaa) ja käydä ostamassa se hemmetin lahja. Tietysti sen täytyy olla kalliimpi, näyttävämpi ja trendikkäämpi.



Edellä mainittuun on syynsä, sillä vanhan liiton väki on rakentanut oman elämänsä itse koska ei heillä ole ollut mahdollisuutta pyytää vanhemmiltaan back up:ia tiukassa tilanteessa, vaan jos jotain ei ole ollut mahdollisuus saada tai toteuttaa, niin sitten sitä ei ole ollut. Heidän jälkeläisillään eli nykyisin työssä käyvillä ja edelleen näiden jälkeläisillä eli lasten lapsilla sen sijaan tässä mallissa on tapahtunut regressoitumista arvomaailman suhteen ja se, mikä on oikeasti tärkeää, on hukkunut materialismin alle. Hyödyke on ohittanut inhimillisyyden. Vanhalla liitolla on ns. niput kunnossa eli he ovat velattomia mutta eivät suinkaan siksi, etteikö heillä olisi mahdollisuutta saada velkaa tai kykyä rällätä pääomallaan, vaan siksi että he tietävät mitä he oikeasti tarvitsevat. Kukaan ei voi kieltää sitä tosiasiaa että suurin osa joululahjoista on silkkaa turhuutta eivätkä ne ”järkevät” lahjatkaan kestä kovinkaan pitkään sillä niiden ei ole tarkoituskaan kestää – kauppa se on joka kannattaa. Parhaimpina esimerkkeinä turhuuksista voidaan mainita kaikenlaiset vaasit ja muut koriste-esineet jotka täyttävät lahjan saajan hyllyt mutta joita ei uskalleta heittää poiskaan koska tuon niin ihanan vaasin täytyy olla näytillä silloin kun lahjan antaja sattuu poikkeamaan. Jos sattuu. Suomessa lopetetaan joka vuosi enemmän työpaikkoja mitä niitä syntyy ja tästä huolimatta kauppa tekee joka vuosi uuden ennätyksen, mikä tarkoittaa sitä että ahdinko lisääntyy ihmisten velkaantumisen ja luottotietojen (ne niin kätevät helmikuussa alkavat lyhennykset) menettämisen myötä. Surullisen tästä tekee se, että kun lahjan antaja painii pikavippiensä, ulosottojensa ja luottotietojensa menettämisen muodostamassa kurimuksessa, lahjan saaja toteaa: ”Kappas perkele, lakkasi se sitten tämäkin toimimasta joten vienkin sen roskiin heti ettei jää tuohon kuljeksimaan”.





Tämä ei ollut saarna eikä syytös, ei yleistys eikä mikään sodanjulistus vaikka tiedänkin että eräillä tahoilla vedetäänkin Pisum sativumia hengityselimeen, vaan tarkoitukseni oli tuoda omakohtaisen seurannan tuloksena tulleita huomioita julki. Niin, ja samalla esittää toivomus siitä että pidetään joulu jouluna eikä tapahtumana, jossa sinä itse ja vieläpä tietoisesti ajat itsesi niin syvälle suohon, että sieltä on perin hankala päästä kuiville.

Teksti siis oli ensimmäinen osa knosegc- testiä, jonka tuloksista tulette kuulemaan viimeistään viikon loppupuolella tai mahdollisesti keskiviikkona. Saas nyt nähdä kuinka tämä viikko pyörähtää käyntiin.



Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...