maanantai 30. joulukuuta 2013

Luostarin kellarin yllätys ja skinipitkon valmistusta (sis. myös pohdintaa tissin mitoituksesta)


Kävinkin siinä sitten aamutuimiin varkaissa ja nyt on Luostarin blogien esittelyssä otettu huima harppaus, varsinkin kun tajuaisitte miten vajanaiset nämä mun taitoni on. Homma paranee jahka tästä alkutäpinöistäni selviän ja rustaan vielä paremman version Luostarin seinää koristamaan. Niin, tämä nykyinen kun ei oikein tee oikeutta siellä tekstin jälkeen mutta kun en millään vittoriollakaan saanut sitä ilmiintymään tuohon ylös. Okei,koitin sitä sivupalkkeihinkin mutta enpä osannut laittaa ”mistä se alkaa” ja niinpä kun leveyden sain oikeaksi, koko helvetin sydeemi lensi suurimmaksi osaksi näytöltä pois. Tässäpä nyt huomaatte kuinka onnetonta tämä mun säätämiseni on. Enivei, olen kuiteskin ihan tyytyväinen että opin tuonkin verran eikä siihen kuulkaa mennyt kuin kolmisen varttia. Krediitit helposta asennuksesta kuuluvat tähän osoitteeseen. Kaikki kuvat eivät tee oikeutta blogeille sillä jouduin kaappaamaan Polgaa ja Marjaanaa lukuunottamatta kuvat tekstin sisältä koska vain em. naarailla on banneri vai miksi perkeleeksi sitä nyt sanotaankaan. Siksipä ne näkyvät himppa omituisesti eli osittain ja vinkkinä sanottakoon, että nyt kannattaisi tehdä blogin nimellä varustettu (katsokaas nyt muistetaan nämä vajavaiset taitoni) banneri niin sen oman bloginsa saa paremmin esille tuohon aivan sairaan hienoon Luostarin screeniin. Luonnollisesti esittelyssä olevat blogit vaihtuvat aika ajoin.
Edit klo 00.25: kone kaatui kriittisellä hetkellä ja siksi tekstin jälkeen oleva slider puuttuu.  Luostari pahoittelee asiaa ja toimii korjatakseen vian. Klo 01.37 ja muutamia kymmeniä eri vaihtoehtoja kokeiltuaan, Luostari päättää hylätä koko idean toistaiseksi koneen jatkuvan kaatuilun vuoksi. Kokeilkaamme jotain toista systeemiä tässä lähipäivinä.



Eikä tässä vielä kaikki vaan otetaanpa syleilyyn tästä eräs, joka väitti että äijät tupeksivat kaupoissa tien tukkeena. Melko rajua tekstiä jonka johdosta Luostarissa on luettu poikkeuksellisen paljon ave marioita tämän hairahtuneen sielun puolesta: 






Mitäs muuta...jos saisi teiltä vielä vähän kärsivällisyyttä radion suhteen sillä tekniset vaikeudet jatkuvat osittain edelleenkin ja tästä syystä vietin taas jokusen tunnin takoen päätäni näyttöön kun en saanut hommaa toimimaan niin kuin pitäisi. Josko se jonain vuonna korjaantuisi, mene ja tiedä. Koska eletään epäonnen eli Tliatheren – vuoden viimeisiä päiviä, olen ajatellut siivota postilaatikkoni oikein huolella ja tämähän tarkoittaa myös sitä, että ne jumalattoman ja häpeällisen kauan roikkuneet vastaukset lähtevät asianomaisille tämän ja huomisen aikana, tässä on nähkääs tämän virallisenkin elämän tiimoilta jokusia säätöjä tehtävänä. Muuten pelkkää hyvää sillä posliinina elämä on vallatonta varsinkin muutamien päivien päästä kun bokserit ei tipu vaikka kuinka hyppisi – kyllähän te sheivaajat tämän tiedätte. Eilen opin myös tissin mitoituksesta aika paljon uutta vaikka kysymysmerkkejä jäikin ilmaan, sillä lähestyessäni naisen rintoja ne saavat minussa aikaan tahdosta riippumattomia kouristuksia ja muita pakkoliikkeitä joiden takia en pysty määrittelemään niiden koordinaatteja sen (hillittömän kiireen takia) paremmin.



Kinkkua on tullut syötyä niin paljon että ihmettelin hetken aikaa aamun Papasmurffia vääntäessäni pyttyyn holahtanutta SOT:n kellokorttia mutta päättelin sen sitten olevan varoitus liiallisen no-no-musun syömisestä. En myöskään aio syödä perinteistä perunasalaatti/nakki-comboa uutena vuotena koska se on samanlainen pakkoruoka kuin kinkku jouluna. Niinpä aionkin kokeilla tänä vuonna onnistunko tekemään jotain uutta, esimerkiksi kanelipullia. Olen kerran elämässäni niitä tehnyt ja tein mielettömän tilin myydessäni kaikki valmistamani (kolme pellillistä) sirvakat paikalliselle golf-clubille. Hakkaavat niitä vieläkin kolosta toiseen vaikka valmistumisesta on jo hetkinen.....seitsemisen vuotta. En tiedä mikä saatana niihin iski mutta ensinnäkin ne olivat a) aivan punaisia ja b) noin minuutti sen jälkeen kun ne oli otettu uunista pois, niin helvetin kovia etten niitä käsi/jalkavoimin saanut paskaksi. Tosi on, heitin yhden kettiöstä suoraan (ja niin lujaa kuin pystyin, vitutuspäissäni tottakai) olkkarin seinään sillä seurauksella, että tapettiin ja tasoitteeseen tuli syvä painauma mutta pullasta ei perkele edes rusinat tippuneet. Uuden vuoden kunniaksi otankin tämän haasteen vastaan ja teenkin saatana kanelipitkon. Jos sille käy samanlailla kuin pikkupullilekin, niin ainahan sen jöötin voi myydä skinhead:eille lyömävälineeksi. Kuvitelkaapa otsikoita: ”Ryhmä vähätukkaisia miehiä pieksi nokisutarin pitkolla”

- Se oli vitullinen erehdys, kertoo joukkion johtaja.



Okei, en lätise tässä enempää ja jos päivän toimet menevät oikein putkeen, niin illalla voipi putkahtaa toinen epistola tai sitten se radiolähetys. Olkaapa kiltisti elikkäs ihmisiksi.



Hyvää maanantaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...