keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Luostarin konsegc - testaus päättyy: Voiko ihmisistä saada sairaslomaa?


Tänään tämä konsegc – testaus päättyy ja moni teistä varmasti on ymmärtänyt mikä tämän testin tarkoitus on ollut. Päivän kysymys kuitenkin kuuluu että voiko ihmisistä saada sairaslomaa? Ainakin heistä pitäisi saada ja mieluimmin vielä niin, että pääsisi kuntoukseen vaikkapa ydinjätteen varastointiluolastoon tahi muuhun suht vaikeapääsyiseen paikkaan. Ei, en ole itsekään mikään mallikansalainen ja varmasti moni haluaisi minusta sairaslomaa ellei peräti tilaisuutta tulla kuokkimaan monttubileisiin mutta minä en voi sille mitään että olen saanut aikas lailla tarpeekseni ihmisistä. Toinen vaihtoehto on alkaa taas juomaan niin saa olla rauhassa, joskaan se ei ole mikään järkevä juttu varsinkaan kun sitä viinaa ei tee mieli mutta saisi ainakin olla rauhassa. Ei kukaan tule pyytämään yhtään mitään kun toinen istuu pöydän ääressä ja silmät harittaa sen verran että kykenee näkemään sunnuntaina molemmat keskiviikot. Auttaminen on hieno asia ja teen sitä mielelläni mutta sitten kun sitä aletaan pitämään itsestäänselvyytenä ja tilanteissa, joissa avun pyytäjällä ei ole liikunallisia tai muita rajoitteita muttei esim. viitsitä itse vaihtaa seinällä roikkuvaan kelloon pattereita, niin sillä kohtaa alkaa suonet napsahtelemaan päässä.



Tässä on muutaman viime viikon ajan ollut näitä esimerkin kaltaisia tapauksia ja kyse on ollut asioista, jotka he itse kykenisivät tekemään ”mutta kun eivät osaa”. No eivät varmaan niin ”osaa”, kun sitä halua ei löydy pätkän vertaa ja kun vaikkapa herätyskellon patterin asentamisen näyttää pari kertaa, niin he ”unohtavat” sen. Voisipa jopa sanoa että kyseessä on silkkaa (sensuroitu). Onneksi teknologia menee eteenpäin ja nykyisin on puhelimia, joihin voidaan laittaa oletukseksi tekstiviestillä vastaamisen ja niinpä meikäläisen luuristakin lähtee tälläkin hetkellä viesti ”Olen Halimansuon psykiatrisessa hoitolaitoksessa, arvioitu kotiuttaminen 2014 toukokuu. Yhteydenotot tällä hetkellä kiellettyjä.” Eilisaamusta lähtien noita viestejä on lähtenyt melkoinen liuta ja se on taasen aiheuttanut täällä kotikorsussa hellan savuttamista sekä ajatustenvaihtoa tavalla joka palvelee myös kuulorajoitteisia. Syynä tähän on se, että kausaalisuusperiaatteen mukaisesti eukon luuri on soinut sitäkin taajempaan ja häneltä on tiedusteltu hulluksi tulemiseni syitä – ihan suoraan – ja uteliaimmat tiedustelijat ovat kysyneet että meninkö sinne vapaaehtoisesti vai vietiinkö minut ns. virka-avusteisesti. Rakas vaimoni jota ylen kaiken (sensuroitu) nämä tempaukseni, on vastannut ympäripyöreästi ettei hän sano mitään, kysykää siltä hullulta itseltään kun näette. Kaksi näistä jatkuvasti avun tarpeessa olevista asuu kolmensadan metrin päässä mutta on turha luulla että tulisivat tarkistamaan tilannetta tahi muuten käymään koska ulkona ”on niin kurja keli”. Se on kurja jopa heinäkuisena aamuna kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmintä on rapiat kaksikymmentä raatia.

Taidan tässä hoitolaitosjaksoni aikana väsätä hinnaston ilta-, viikonloppu – ja juhlapyhälisineen, niin katsotaan sitten alkaa ne patterit vaihtumaan omatoimisesti vai pysähtyykö kellot. Tämä siis koskee niitä (sensuroitu) (sensuroitu) ihmisiä, jotka eivät saa sitä perävaltimoaan sohvalta ylös. Mainittakoon ettei kyseessä ole nuoret ja uusavuttomat, vaan tämän ”asiakaskuntani” muodostavat 45 -83 vuotiaat ihmiset. Joukossa on paljon heitä jotka oikeasti tarvitsevat apua ja heitä autankin mielelläni mutta nämä muut ovat sellaisia että heidän kohdallaan on pakko tehdä muutos. Pääpointti kuitenkin tässä asiassa on se, ettei vika loppujen lopuksi ole heissä vaan minussa itsessäni ja siksipä alussa heitinkin tuon saako sairaslomaa -kysymyksen. Nimittäin se on sellainen juttu näiden jatkuvien kiputilojen kanssa eläminen, että ne vievät väkisin psyykettä ei toivottuun suuntaan ja se näkyy myös yhtenä viimeisimmän B-lausuntoni viidestä diagnoosista. Persoonallisuuden pitkäaikainen muutos on diagnoosin nimi ja se on varmasti totta, minusta on enemmän tai vähemmän tullut etukirjaimeltaan muutettu punarintainen lintu jota talvisaikaan tavataan nähdä niillä (sensuroitu) lintulaudoilla.



Nämä olotilat ovat lähinnä sellaisia että tässä käydään mielen ja kropan välistä taistelua, jossa kroppa on niskan päällä ja psyyke koittaa kammeta pystyyn siinä kuitenkaan onnistumatta ja se johtaa siihen päätä rassaavaan, totaaliseen (sensuroitu) kun mikään ei onnistu ilman että pää täyttyy pitkin kroppaa tulevista kipeistä tuntemuksista. Sitten kun joku onneton soittaa (näistä ei todellisista avuntarvitsijoista) vaikkapa pyytääkseen apua kun ei saa menemään kännykän laturia reikäänsä, niin tässä mielentilassa sitä tulee mieleen a) tunkea se kännykkä alemmasta hengitysaukosta sisään ja b) survoa se (sensuroitu) laturi sen läpivirtauksen aiheuttaman ja huomattavasti ruttuisemman reiän tukkeeksi. Varsinkin, kun ehdottaa että tuo se puhelin tänne niin laitetaan se laturin luurin pää täällä kiinni, niin voit tökätä sen sitten seinään kotona. Ei, kun siellä taitaa alkaa sataa ja tädiltä pitäisi tulla kortti puolenpäivän postissa niin nyt ei pääse lähtemään. Just (sensuroitu) juu, nyt viha ulottuu siihen tätinkiin ja mielessä käy suunnitelma lähteä vierailemaan tädin luona siten, että laturintökkijä ei saisi tädiltään pelkästään korttia, vaan koko tädin noin puolentoista kilon klimppeinä ja vieläpä monessa eri kuoressa.

Turhaa valittamista tämä enkä halunnut niinkään valittaa omista vaivoistani, vaan pikemminkin tuoda julki sen mitä nämä kiputilat (ainakin minulle) aiheuttavat. Tiedän että on monia, joilla asiat terveydentilansa kanssa ovat vielä huonommin ja jotka jaksavat silti olla positiivisia mutta tämä koskeekin nyt meikäläistä. Syntyperäinen kusipäisyys on enemmän kuin todennäköistä – sitä en kiellä – mutta eivät nämä olotilat sitä ainakaan laimentaneet ole vaan pikemminkin päinvastoin. Siksipä toivonkin että terveet ihmiset eivät leimaisi jokaista hieman tiukemmin sanottua kieltolausetta puhtaasti luonneviaksi, vaan koittaisivat ymmärtää tätä kiputilojen sävyttämää maailmaa jossa kaltaiseni lyhytpinnaiset elävät päivästä toiseen. Tarkoituksella emme ole (sensuroitu).

Tälläistä tänään ja meni hieman myöhäiseksi tämä julkaisu kun aamulla tein varmuuskopiointeja sun muita juttuja, ts. sanoen mietin että kirjoitanko aiheesta vai en. Tämän päivän ja konsegc – testin loppumisen myötä Luostari siirtyy normaaliin päiväjärjestykseen, toki hieman se on tämän päivän tuloksista mutta uskoisinpa etteivät ne mitään radikaalia muutosta tuo. Eilen oli muuten Annen nimipäivä ja myöhästyneet onnittelut eräälle Luostarin monista taitelijoista joka toivottavasti antaa anteeksi tämän kardinaalivirheeni. Okei, olkaa kunnolla tämäkin päivä sillä aikaa jouluun on vajaa kaksi viikkoa joten niitä (sensuroitu) (sensuroitu) (sensuroitu) vihreä/punanuttuisia tontun (sensuroitu) hyppää joka (sensuroitu) nurkan takana kyttäämässä mitä te touhuatte.

Hyvää keskiviikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...