tiistai 10. joulukuuta 2013

Luostarin konsegc - testin toinen osa: Kallon Kumisuttaja 2 / Hotpoint+linimentos = ah?


Vuorossa on Luostarin konsegc – testin toinen osio mutta kuten jo eilisessä tekstissä kerroin, älkäätten välittäkö siitä vaan ottakaa rennosti. Niin minäkin teen. Eilinen oli melko hyvä päivä jos ei oteta lukuun näitä olotilan aiheuttamia tuntemuksia sillä sain käytyä omaa lukulistaani läpi ja perehdyin paremmin tämän kerrassaan loistavan Ubuntun maailmaan. Lähinnä levynhallinnan puolelta sekä muutamien muiden juttujen jotka helpottavat tämän käyttöjärjestelmän ja sen tarjoamien sovellusten käyttöä. Näistä avoimen lähdekoodin jutuista voi sanoa että ne hakkaavat kaupalliset versiot mennen tullen ja ovat huomattavasti kevyempiä käyttää sekä tarjoavat monta kertaa paljon parempia sovelluksia, kuten esimerkiksi tämä LibreOffice Writer jolla tämänkin teksti on tuotettu:
vähintäänkin yhtä laaja ellei laajempikin fonttivalikoima kuin muissa vastaavissa
ennakoiva tekstinsyöttö joka on vieläpä itseoppiva!
laaja valikoima työkaluja
automaattinen oikoluku joka on mielestäni parempi ja selkeämpi kuin aiemmin käyttämissäni tekstinkäsittelyohjelmissa
ja monta muuta, kuten galleria jossa kuvat ovat kategorioitu clip artin tapaan mutta tässä kuvat tulevat selkeään valikkoon tekstin yläpuolella ja ovat siinä sekä nähtävissä että valittavissa sangen helposti.
Suosittelen vilpittömästi tutustumaan tähänkin puoleen koska uskon sen tuottavan positiivisia yllätyksiä.

Eilen tuli myös vihittyä käyttöön Kallon Kumisuttaja 2:n eli uusi, isompi ja tuunatumpi potkukelkka. Tämä malli on varsinainen tuomiopäivän kyytiväline, joka tarjoaa näillä hiekoittamattomilla ja lähes neitseellisillä tien pinnoilla sellaiset vauhdit joiden yhteydessä kuulee puhuttavan äänivallin rikkoutumisesta. Tottapa hyvinkin koska ei näiden selkosten teitä hiekoiteta, kaiketi tässäkin touhussa on kantavana ajatuksena se että kuka hullu sinne metsään hiekkaa levittää kun se kerran on sieltä pois kaivettu? Niinpä täällä on pääkallokelit heti ensimmäisistä pakkasista lähtien ja ne kestävät aina siihen saakka kunnes kevät koittaa. Tämä on aivan totta, varsinkin kevätpuolella teiden pinnat ovat siinä kunnossa että niitä pitkin voisi luistella ja olenpa senkin aikaisempina vuosina tehnytkin. No se tiestöstä ja sen kunnosta sillä uudesta kelkastahan minun piti kertoa;
Se on isoin minkä löysin mutta siitä huolimatta jatkoin istuinosan selkänojaa kahdellakymmenellä sentillä ja sain näin kädensijan ylemmäksi mikä on välttämätöntä kroppani nykyisen kunnon vuoksi. Selkä kun sallii lievän etukenon joten nyt on helpompi nojata ja lepuuttaa selkää, aiemmassa käsinoja oli liian alhaalla eikä kelkalla voinut tehdä kovinkaan pitkiä lenkkejä. Käsinojan alapuolella olevaa vaakaripaa on myös vahvistettu vanerisoirolla (10 cm leveä, 12 mm vahva) jonka keskellä on läpipulttaamalla laitettu sellainen kiinnitysrengas, mitä venelaitureissa käytetään paatin kiinnittämistä varten. Tähän renkaaseen saan fleksin näppärästi kiinni palohakaa apuna käyttäen ja näin molemmat pikku kätöseni jäävät vapaiksi. Välttämätön toimenpide mikäli ei halua päätyä heti ensimmäisen kilometrin aikana ojan pohjalle. Nimittäin, molemmat vantikset on katkaistu n. kolmekymmentä senttiä istuinosan jälkeen keventämistarkoituksessa ja niiden yläpintaan olen kiinnittänyt eräästä kaatopaikalle matkalla olleesta rattikelkasta ”astinlaudat”, jolloin sandaali lepää leveämmällä alustalla ja on mielestäni parempi kuin kapea vanne. Nämä astinlaudat on päällystetty vahvalla ja suht pehmeällä kumilla joka ei kovetu pakkasessa joten niissä virsu pitää. Tilauksessa on vantiksien pohjaan asennettavat sukset ja niiden pitäisikin saapua jos ei tänään niin viimeistään huomenna ja se on hyvä juttu koska se helpottaa auraamattomalla tiellä liikkumista hyvinkin paljon. Puhumattakaan niistä savet punttiin tunkevista hetkistä joita pääsen kokemaan täysin jäisellä tienpinnalla kun ohjattavuus lähentelee nollaa.



Kelkan edessä oleva poikkiraudan päällystäminen on tärkein juttu varsinkin silloin, kun kelkan edessä jolkottelee metsästyskoira kuten tämä meidän Lätkis. Tuore hajujälki kun saa koiran sekaisin ja se saattaa singahtaa kelkan editse tai pysähtyä yllättäen, jolloin seuraukset voivat olla ikävät ja niinpä asensin poikkirautaan kerroksen putkieristettä nimeltä armaflex. Tuota ja vastaavia eristeitähän saa hyvin varustelluista rautakaupoista valmiina pätkinä ja putkikokoja (sisähalkaisijaltaan eri kokoisia, eristepätkähän on toisesta kyljestä halki ja näin helppo laittaa putken ympärille) on laaja valikoima.
Poikittaisraudassa on nyt kolmea halkaisijaltaan eri kokoa olevaa eristepätkää ja näin sain kasvatettua vahvuutta niin, että kyseinen ”puskuri” mahdollisen törmäyksen sattuessa työntää koiran pois kelkan edestä eikä esim. sen tassu jää vantiksen alle. Varmuuden maksimoimiseksi asensin eturaudasta istuinosaa kohti lähtevien vinottaisen rautojen päälle vanerilevyn siksi, ettei puskuri ”kamppaa” koiraa kelkan alle vaan onnettomuuden sattuessa se ikään kuin jää makaamaan levyn päälle. Lätkiksen kanssa tätä ongelmaa ei varsinaisesti ole sillä kun mennään kelkkailu-modella, niin se juoksee fleksin salliman viiden metrin etäisyydellä ja se on etäisyys joka antaa tälläiselle hitaammallekin tupauunolle aikaa reagoida. Hitaammilla nopeuksilla ja normaalilla lenkkeily-modella Lätkis jolkottelee noin metrin, puolitoista taaempana kelkan oikealla puolella. Koska olen hullu, tuumin että mikäli kyseessä olisi isompi koira niin asentaisin istuinosaan akun ja ajovalot nykyisin käyttämäni otsalampun sijaan. Se olisi niin miellyttävää väläytellä pitkiä valoja vastaan tuleville ja nopeusrajoituksista piittaamattomille autoilijoille. Oma vaivansa kelkan tuunaamisessa oli mutta se on kaiken tuon työn väärti, sillä ette usko kuinka koira tykkää vetää kun sillä on kunnon vetovaljaat ja vaikka beaglet eivät ole sieltä kookkaimmasta päästä niin voimaa löytyy; alamäet mennään luonnollisesti järjetöntä kyytiä eikä tasamaallakaan tarvitse kuin hieman avittaa niin vauhtia piisaa.

Paljon tekisi mieli vielä kertoa mutta kun en tämän testin takia voi. Toisaalta, kait sitä saa kautta rantain vihjata että hevoslinimentin nimeltään Tallipoika käyttömahdollisuudet ovat laajentuneet tai näin minulle ainakin kertoi eräs ratsastamista harrastava (kyseessä on oikeastaan työ) nuorehko nainen. Tapauksen kulku on hieman epäselvä koska en ujouttani kehdannut kysellä tarkempia yksityiskohtia vaikka mieli kyllä teki. Joka tapauksessa tämä nuori nainen oli sivellyt ko. tuotetta kipeytyneeseen reiteensä koska on havainnut sen toimivan, hän kun viettää päivässä useamman tunnin satulassa ja koivet kipeytyvät. No niin, ainetta oli jostain kumman syystä joutunut väärään paikkaan (tarkka kohta ilmoitettu) ja ensimmäisten paniikinomaisten sekuntien jälkeen kertoo tuntemuksen muuttuneen hmm... perin miellyttäväksi. Hän käytti sellaista termistöä mitä en voi julkaista mutta jokainen teistä varmasti tajuaa mitä tarkoitan. Korostan että kyseessä oli hyvin tarkka ja pieni kohta joka on juuri se mitä te nyt ajattelette. Edelleen kuulopuheisiin nojaten, tiettävästi huumausaineella nimeltään amfetamiini on samaisessa ”hot point”:issa samanlaiset vaikutukset. Mene ja tiedä kun toista en omista ja toista en ole, en, enkä tule käyttämään. Että sellaista. Paljon hyvää siis on tapahtunut ja vaikka tässä tiettyjen (kirjoittaminen) ajoitusten suhteen mennään niin ihan ok fiilikset jos pää ja selkä jätetään laskuista pois. Koittakaahan elää tämä päivä hyvin ja muistakaa että meidän köyhien joulu alkaa vasta aaton jälkeen – älkää siis vaipuko synkkyyteen.


Hyvää tiistaita teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat. Minä menen ottamaan raksuja sillä tämä testi laittaa itsehillinnän koetukselle. Äärimmäiselle koetukselle.

Ps. Tämä oli sitten muuten Luostarin 500. aikakirja
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...