tiistai 24. joulukuuta 2013

Luostarin mantelikiitollinen joulutervehdys


Olkoon tänä päivänä niin, ettei ketään pidä rienattaman eikä sorsiman ja tulkoon kankeus sekä itsepohdiskelun paikka niille, jotka syyllistyvät perhe - tahi muuhun väkivaltaan. Toivotettakoon kaikille mahdollisimman kivutonta joulua sanan varsinaisessa merkityksessä ja sallittakoon heidän nauttia elämästä edes tämä päivä. Hillittäköön kulutusjuhlan villitsemiä ihmisiä sekä ahnaita kauppiaita laajoilla sähkökatkoilla siten, etteivät kauppojen maksupäätteet eivätkä pankkarit toimisi sillä katso; jo sitä salvaa on holvattu kaikkeen muuhun kuin siihen mihin pitäisi. Kiitettäköön Korkeimpia Voimia leudoista keleistä sen tähden, että tänä jouluna pääsevät kotimaamme kaduilla ja roskiksissa asuvat todelliset vähäosaiset pääsevät hieman helpommalla eikä kukaan menetä varpaita tai sormia paleltumien takia. Suotakoon heille myös ajatus silloin, kun turpa rasvassa lapataan sitä ylimitoitettua kinkkua ääntä kohti sillä heillä ei ole mitään. Muistettakoon veteraaneja, töitään tekeviä viranomaisia, terveydenhuoltohenkilökuntaa sekä kaikkia niitä, jotka uurastavat näinä joulunpyhinä vain siksi että me muut saisimme viettää joulua rauhassa.

Kiitettäköön myös siitä mitä meillä on ja älkäämme hamutko liikaa, sillä ahneus on pahasta mutta mulla olisi kyllä pari juttua jotka tarvitsisin. Kiitettäköön myös Luostarin väkeä joka on uskollisesti ahertanut tämän pienen linnakkeemme hyväksi ja kiitettäköön uskollisa matkaajia jotka ovat tulleet ammentamaan tietoa Luostarin suurten kirjastojen saleista. Sillä ketäpä ei kiinnostaisi miten tukisukkia kudotaan Porvoossa tai miten korpi-kikiltä saa, puhumattakaan sähköhetekan pyöristä tahi norjassa ystävällisesti jäätyneestä lompakosta, joista viimeksi mainittu on saanut Luostarin jäljittämään tätä epätietoista ohjatakseen hänet hoitoon todellisen avun lähteille. Olkaamme kiitollisia myös kaikille niille tahoille jotka ovat tehneet ne kaikki härpäkkeet sun muut juttuset, joita Luostarissa näkyy ja jotka osaltaan auttavat Luostaria toimimaan niin kuin se tällä hetkellä toimii kaikkien liitännäistensäkin osalta.


Iloitkaamme siitä, että näköjään myös pikkuväki ja väräjävät kuvatukset viettävät joulua eikä pihallakaan näy muita kuin todella iloisia tiaisia (ne on meidän naapurit) pomppimassa pitkin vihertävää nurmea. Kiittäkäämme voutia, joka veronpalautusten jäädyttämisellä ehkäisi meitä sortumasta kulutusjuhlan pyörteisiin ja kiittäkäämme erinäisiä valtion virastoja niiden tarjoaman viihdykkeen vuoksi, sillä se päätösten odottelun tuoma hammasten kiristely on ainoa jännitystä sisältävä liikuntamuoto johon peristaltiikan loppupään löyhyydestä kärsivillä on varaa näinä ankeina aikoina. Olkoon siis alkavana vuonna heidän ranteensa kunnossa ja leimasimissa mustetta, sillä muutoin täytyy rukata hakemuksen sanamuotoa vanhuuseläkkeen suuntaan. Siunattu olkoon myös se valtiollinen instanssi joka tiestön kunnossapidosta huolehtii, sillä mikään ei ilahduta köyhää niin paljon kuin +5 lämpöasteen kelissä tielle ajettu suolaliuos. Tuossa itäisten maiden lenkkarien pohjat syövässä nesteessä on tänäkin syksynä tullut suolattua monet silakat sekä se tässä...ööööö...eilen? valmistunut kinkku. Se ei siis ole harmaasuolattu vaan pikitiesuolattu ja säilyy täten pitkälle ensi syksyyn.

Hyppikäämme riemusta ja ihmetelkäämme ihmisen anatomiaa, joka osaa puolustautua jopa huonolaatuista villalankaa vastaan kovettamalla kantapäät sellaisiksi, että jo parin päivän teppaamisen jälkeen villasukista ei ole kuin vähän vartta jäljellä. Ylistäkäämme ja kiittäkäämme myös halpavaatetarjontaa, joka aivastamisen seurauksena olevan berberin selkäkappaleen repeämisen myötä ohjaa käytöstapojamme oikeaan suuntaan niin, ettemme aivastelisi julkisilla paikoilla vaan niistäisimme sen klyyvarin ajoissa. Siunattuja olkoot myös +60 asteen pesuohjelmat jotka synnyttävät nukenvaatteita.

Olkaamme siis tänä päivänä kiitollisia kaikista niistä pienistä asioista joista elämämme koostuu ja muistakaamme, ettei mikään meitä ympäröivä ole suinkaan itsestäänselvyys, vaan kaiken sen eteen pitää tehdä töitä. Vallankin tällaisten kuin minä, jotka koitamme rientää paikasta toiseen loppupeleissä mitään sanomattomien ja tekemättömien kiireiden perässä. Älkäämme siis tönikö siinä vieressä kulkevaa ja kenties hitaampaa kulkijaa, vaan kysykäämme voimmeko tehdä jotain hänen taipaleensa helpottamiseksi. Hillitkäämme kielemme verbaalisella tasolla mutta antakaamme sen....hmmm.....elää omaa elämäänsä noin muuten. Toivokaamme myös että tänään sataisi madariineja ja suklaata sillä ne ovat uhkaavasti loppumassa eikä pieni norttikuurokaan pahaa tekisi. Muistakaamme jonottaa rauhallisesti siellä ensiavussa sillä kyllä me kaikki sinne vatsahuuhteluun pääsemme ja jos emme, niin kotoa varmasti löytyy vaihtovaatteita. Kaiken kaikkiaan ja loppujen lopuksi, älkää ihmiset koohkatko vaan koittakaa rauhoittua edes muutamaksi päiväksi – se ei liene liikaa pyydetty. Luostari ainakin tekee niin, tosin hiihtelen pitkin käytäviä varmaan koko päivän vaikka noita taivaskanavia nyt näkyykin ilmaiseksi. Ne on nähty joten se siitä mutta onhan se hieno juttu ja moni saa aikansa kulumaan niiden parissa.

Hyvää ja Rauhallista Joulua teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...