maanantai 16. joulukuuta 2013

Naaraan tekemä pedentraatio, kalliita chipsejä, moottoroitua löylyn heittoa ja Mäkisen Unskin leipomista


Tänään saatetaan Luostarissa nähdä sen historian ensimmäinen, ns. käänteinen pedentraatio jossa sisään tunkeutujana onkin naaraspuolinen, naaraan tuottama ja naaraan ominaisuuksilla varustettu kunnon naaras. Ensin pitää kuitenkin käydä sairaalassa kaveria jolle tuli eilen äkkilähtö ko. laitokseen. Kuiteskin, tänään on niin omituinen olo että mikäli pariutuminen ei onnistu täydellisesti (täällähän ei mitään hätäsiä tökkäsyjä katsella), niin sitten yritetään kimppakivaa sellaisella porukalla että se saattaa oikeuttaa pääsyn Guinnesin Ennätysten kirjaan. Jos sekään ei onnistu, niin minä saatana otan ja poltan tämän koneen ja ruoskin itteeni virtajohdolla niin että roikuu. Tässä on ihan liian kauan menty mussun mussun – metodilla ja on aika laittaa iso vaihde silmään tai päälle - jotka muuten ovat kumpikin niin paskoja sanontoja ettei mitään rajaa. Ei niitä vaihteita mihinkään silmään tai päälle laiteta vaan survotaan pesään tahi kepitetään joko ylös- tai alaspäin. Aivan sama juttu kun taseen alle jäävät ihmiset sanovat nousevansa aika ajoin väärällä jalalla sängystä. Melkoisia kirurgeja ja taseen alle jäävillä ihmisillä muuten tarkoitetaan tälläisiä ihmisiä kuten minä, joista amerikkalaisessa lääketieteessä käytetään termiä ei Green Latern, vaan Green Rutabaga casserole elikkäs Vihreä Lanttuloora. Toisin sanoen tyyppi jolla ei ole craniumin tai calvansa – miten se nyt halutaankin sanoa – sisällä muuta kuin huuhteluainejäämiä ja vuoden -68 penkkakokemuksen autioittama cerebrumi (”Cere cere, onko sulla brumi”! Louisianassa 1900-luvun alkupuolella eläneen ja sittemmin lataamoon joutuneen huippukirurgi Mark Ayesomescantin käyttämä huudahdus ennen leikkaukseen ryhtymistä, toim. epähuom).


Meidän Markkuhan se siinä


 Mun täytyis tosissaan parantaa englanninkielen taitoani koska n. puolitoista viikkoa sitten sattui ikävä tapaus. Katsokaas kun tänne meidän korpikylään tulee joka vuosi eräs amerikkalainen perhe (McGulloghit) viettämään joulua ja heistä on tullut hyviä tuttuja, sellaisia oikeita ystäviä. Sainkin sitten kutsun sinne ja päätettiin katsella perheen isän, Timin, kanssa katsella muutama leffa siitä laajasta valikoimasta joka hänellä on. Eipä mitään, Timppa lähtee paskalle ja huikkaa mennessään että laita leffa pyörimään ja ota siitä pöydältä syötävää (ihan sairaasti kaikki herkkuja) mutta mun chipseihini et koske. Näinhän mä että pöydän toisessa päässä oli tosi iso kulhollinen niitä ja koska olen mitä olen, niin ajattelin että maistanpa tuosta yhden. Järjettömän kovia mutta sutjakkaita niellä ja jotenkin siinä kävi niin, että se maku vei mennessään ja mä söin koko kulhollisen. Tinke tulee tortulta ja ryhtyy voivottelemaan chipsiensä kohtaloa joten mä koitan paikata ja sanon että älä huoli, mä haen Siwasta sulle uudet. Timpan muija Arlene osaa tosi hyvin suomea ja se tuli sitten tulkiksi tai siinä mitään tulkkia kaivattu kun Arlene totesi mulle että olet sitten imuroinut 68.000,- dollarin edestä Tinken pelimerkkejä. Enhän minä voinut tietää että amerikassa pelataan perunasuikaleilla, edellyttäen että ne nyt olivat perunasuikaleita kun kerran niin saatanan kovilta tuntuivat (sovitaan että tällä kohtaa tää huokailis tosi raskaasti).



Aion myös aloittaa tällä päivämäärällä sodan feministejä vastaan, ne ryönätkun ovat vallanneet ruokamarkkinat. On mummon muusia, Anni-tädin jauhoja, Hanna-tädin pipareita muttei yhtään mainintaa Eino-sedän kekseistä, Pentti-vävyn piirakoista ja tai Ukki-vainaan verilätyistä. Otan perkele ja suunnittelen sellaiset reseptit jotta niitä aletaan käyttämään huippuravintoloissa ja joka helvetin ruokaohjelmassa ja keksin niille oikein kunnolliset, miehekkäät nimet. Ensimmäisenä listalla on suklaakakku jonka nimeksi annan Mäkisen Unski. Kostoni toteutuu täydellisesti kun kakku saavuttaa globaalin huippumenestyksen ja kaksi kottaraista käy kadunkulmassa seuraavan keskustelun:

- No hei muruseni, mitäs oot puuhaillut?

- Ai kauheeta, tää joulu on ihan hirveetä aikaa sillä mulla meni eilinenkin ihan kokonaan leipoessa.

- Älä, mitä sä sitten teit?

- Päätin että leivon Mäkisen Unskin koska se on ollut jo pitkään mun haaveissa mutta en ole vaan saanut ittestäni irti.

- Ohhoh, mahtoi olla koettelemus

- No älä, paljon minäkin olen leiponut mutta tämä Mäkinen tarjosi sellaisen haasteen johon en ole ennen törmännyt. Lopulta sain sen kuitenkin leivottua ja siellä se nyt jököttää kotikylmiön hyllyllä.


Evoluutiopala suussa sulavastaMäkisestä


Kuinka ollakaan, sivummalla seisoskelleet poliisit kuulevat keskustelun ja niin molemmat kottaraiset pidätetään (toinen mahdollisesta osallisuudesta), syytteinä mm. törkeä pahoinpitely raskauttavana tekijänä suunnitelmallisuus joka on johtanut harkittuun tekoon, vapauden riisto (kylmiön hylly) ja teon pitkäaikaisuus (uhrannut koko päivän Unskin leipomiseen). Jessus kun mä olen viisas ja oppivattenhan tämän myötä ottamaan myös miespuolisia nimiä ruokalajien ja raaka-aineiden nimistöön (sovitaan että tällä tää naurais mielipuolista naurua).



Tällä kertaa on kuitenkin lopetettava tähän kun lähden sinne sairaalaan. Varokaa liukkaita kelejä (siis korvessa asuvat) ja kaivakaa kynät ja lehtiöt framille sillä tässä joku päivä saattaa silmienne eteen lävähtää Mäkisen Unskin ohje. Muuta te sitten ette loppuelämänne aikana tarttekaan. En olis ikinä uskonut että kun Tramaleista, Libriumista ja Seven Up:ista (se on se kääpiöiden stondisjuoma) tekee coctailin niin tulee aivan taivaallinen olo ja ideoita pukkaa solkenaan. Kuvitelkaa nyt; kakkuvatkaimen vispilät löylyämpärin pinnalle ja kierrokset täysille, niin voiko löylynheitto olla sen helpompaa?


Kävin eilen pilkillä ja onkeen tarttui tälläinen jötikkä. Ei liene sukua säynäville?



Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa teille, te rakkaat Luostarin asukit ja muut matkaajat.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...